Mistä paha olosi/masennuksesi johtuu?

1. Vitamiinien ja hivenaineiden puutoksesta.

2. Traumaattisesta kokemuksesta, jonka jälkeen jäin täysin yksin. Kukaan ei tukenut, eikä halunnut kuulla mitä minulle oli tehty, koska tekijä toimii terveydenhuollossa... Olen kerännyt voimia tehdä rikosilmoituksen, mutta pelkään ettei poliisi vie asiaa eteenpäin.

Olen työtön, työllistymiskelvoton, rahaton, osin liikuntakyvytön ja vailla vakinaista osoitetta. Olen kaikin puolin niin yksin, että esimerkiksi toissa vuonna ainoa juttukaverini oli sosiaalityöntekijä, joka tarkisti kerran kuukaudessa, että en vielä(kään) ole t*ppanut itseäni.

1. Lapsuuden traumaattiset kokemukset

2. Yksinäisyys

Eos.

Vierailija kirjoitti:

1. Vitamiinien ja hivenaineiden puutoksesta.

2. Traumaattisesta kokemuksesta, jonka jälkeen jäin täysin yksin. Kukaan ei tukenut, eikä halunnut kuulla mitä minulle oli tehty, koska tekijä toimii terveydenhuollossa... Olen kerännyt voimia tehdä rikosilmoituksen, mutta pelkään ettei poliisi vie asiaa eteenpäin.

Sama. Kaikki sanovat, että miten hyvä asia se oli, mitä minulle tehtiin. Että olen yliherkkä kun en vain suostu päästämään menneisyydestä irti. Että pitäisi miettiä niitä positiivisia puolia - siis siitä, että minut ra isca ddiin lapsena.

Jos tekijä olisi ollut joku puskaspurgu, niin kaikkia kiinnostaisi. Minua säälittäisiin ja rakastettaisiin ja autettaisiin takaisin jaloilleni. Mutta koska tekijä oli yhteiskunnallisesti rakastettu virkailija, niin minua vihataan, koska tarinani rikkoo sen kivan, lämminhenkisen mielikuvan, johon pohjautuen ihmiset ovat rakentaneet suomalaisuuden narratiivinsa. Koska eihän Suomi enää olisi maailman paras lottovoittomaa, jos täällä tehtäisiin sellaista, mitä minulle tehtiin. Varmaan sen vuoksi kaikilla, keiltä yritän saada apua, syttyy mielihalu häpäistä ja syyllistää minut hiljaiseksi, etten pääse rikkomaan heidän maailmankuvaansa. 

Vierailija kirjoitti:

1. Lapsuuden traumaattiset kokemukset

2. Yksinäisyys

Sama mutta lisäksi tullut todella traumaattisia kokemuksia myös aikuisena. Kun itsetunto ja itsearvostus on ollut huono, niin on ollut valitettavasti altis hyväksikäytölle ja se kyllä on sitten tietenkin vienyt viimeisetkin mehut ja elämänilon. Olen monesti jo luullut olleeni kokemuksia vahvempi ja jopa löytänyt voimaa siitä, että olen nähnyt elämän karunkin puolen mutta sitten viimeisin kokemus pitkäkestoista väkivaltaa kokeneena, täytyy sanoa, että en tiedä miten tästä enää nousee. Se sai kaiken lävähtämään päin kasvoja ja koen, että olen ikuisesti arvoton ja epäonnistunut ihmisenä. Kuolemasta uneksin usein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Vitamiinien ja hivenaineiden puutoksesta.

2. Traumaattisesta kokemuksesta, jonka jälkeen jäin täysin yksin. Kukaan ei tukenut, eikä halunnut kuulla mitä minulle oli tehty, koska tekijä toimii terveydenhuollossa... Olen kerännyt voimia tehdä rikosilmoituksen, mutta pelkään ettei poliisi vie asiaa eteenpäin.

Sama. Kaikki sanovat, että miten hyvä asia se oli, mitä minulle tehtiin. Että olen yliherkkä kun en vain suostu päästämään menneisyydestä irti. Että pitäisi miettiä niitä positiivisia puolia - siis siitä, että minut ra isca ddiin lapsena.

Jos tekijä olisi ollut joku puskaspurgu, niin kaikkia kiinnostaisi. Minua säälittäisiin ja rakastettaisiin ja autettaisiin takaisin jaloilleni. Mutta koska tekijä oli yhteiskunnallisesti rakastettu virkailija, niin minua vihataan, koska tarinani rikkoo sen kivan, lämminhenkisen mielikuvan, johon pohjautuen ihmiset ovat rakentaneet suomalaisuuden narratiivinsa. Koska eihän Suomi enää olisi maailman paras lottovoittomaa, jos täällä tehtäisiin sellaista, mitä minulle tehtiin. Varmaan sen vuoksi kaikilla, keiltä yritän saada apua, syttyy mielihalu häpäistä ja syyllistää minut hiljaiseksi, etten pääse rikkomaan heidän maailmankuvaansa. 

Poliisin pitäisi olla puolueeton. Kannattaa hakea oikeutta.

Raha huolet

Paska työ

Huono ihmissuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Vitamiinien ja hivenaineiden puutoksesta.

2. Traumaattisesta kokemuksesta, jonka jälkeen jäin täysin yksin. Kukaan ei tukenut, eikä halunnut kuulla mitä minulle oli tehty, koska tekijä toimii terveydenhuollossa... Olen kerännyt voimia tehdä rikosilmoituksen, mutta pelkään ettei poliisi vie asiaa eteenpäin.

Sama. Kaikki sanovat, että miten hyvä asia se oli, mitä minulle tehtiin. Että olen yliherkkä kun en vain suostu päästämään menneisyydestä irti. Että pitäisi miettiä niitä positiivisia puolia - siis siitä, että minut ra isca ddiin lapsena.

Jos tekijä olisi ollut joku puskaspurgu, niin kaikkia kiinnostaisi. Minua säälittäisiin ja rakastettaisiin ja autettaisiin takaisin jaloilleni. Mutta koska tekijä oli yhteiskunnallisesti rakastettu virkailija, niin minua vihataan, koska tarinani rikkoo sen kivan, lämminhenkisen mielikuvan, johon pohjautuen ihmiset ovat rakentaneet suomalaisuuden narratiivinsa. Koska eihän Suomi enää olisi maailman paras lottovoittomaa, jos täällä tehtäisiin sellaista, mitä minulle tehtiin. Varmaan sen vuoksi kaikilla, keiltä yritän saada apua, syttyy mielihalu häpäistä ja syyllistää minut hiljaiseksi, etten pääse rikkomaan heidän maailmankuvaansa. 

Poliisin pitäisi olla puolueeton. Kannattaa hakea oikeutta.

Ei voi enää. Nuo rikokset vanhenevat Suomessa silloin, kun uhri täyttää 28.

Omasta persoonallisuudesta (introvertti, neuroottinen) ja uupumuksesta (hoidin vuosikausia alzheimer-äitiäni). Olen niin väsynyt, etten jaksa mennä minnekään lääkärille tmv. Tällä hetkellä olen "kuntouttavassa" työtoiminnassa, joka ei kuntouta, vaan uuvuttaa lisää.

Hyväksikäyttö lapsena sadistisen isän toimesta. En oppinut puolustautumaan, ajojahti nuorena sen päätteeksi seksuaalirikos. Myöhemmin väkivaltaisia suhteita.

Jos joku sanoo että on masokisti ja haluaa alistua tahallaan, se ei mene niin. Miksi kukaan haluaisi itselleen pahaa? En vain tajua miksi joku esittää kivaa ja sitten vahingoittaa. Tai siis vaikea uskoa että jotkut on niin huonoja, että pitää vahingoittaa.

Nyt olen jo vanha. Asiat on ulkoisesti paremmin mutta mennyt riivaa. Terapiahakemus tuli hylättynä.

Vierailija kirjoitti:

1. Vitamiinien ja hivenaineiden puutoksesta.

2. Traumaattisesta kokemuksesta, jonka jälkeen jäin täysin yksin. Kukaan ei tukenut, eikä halunnut kuulla mitä minulle oli tehty, koska tekijä toimii terveydenhuollossa... Olen kerännyt voimia tehdä rikosilmoituksen, mutta pelkään ettei poliisi vie asiaa eteenpäin.

Eiköhän tuo vitamiinipuutos ole korjattavissa. Mutta traumat on pahoja. Minun tapauksessa tekijästä tuli myöhemmin julkisuuden henkilö Suomessa. Kukaan ei ikinä uskoisi. Tapaus on jo vanha eikä todisteita tietenkään ole. Silloin ei ollut kännykameroita.

Tekijä on jatkuvasti työkykyinen, ei sellaisia mikään paina. Toivon niin että olisi joku karma tai oikeudenmukaisuus, mutta ei ole.

Masentaa, kun tuo pierutyyppi on tänään herännyt ja päättänyt ryhtyä seksuaalirikolliseksi.

Fetisseistä voi olla paljon iloa ihmiselle itselleen, mutta fetissien, ja varsinkin epätavallisten sellaisten, ABC:ssä ensimmäinen sääntö kuuluu: "Älä ikinä osallista toisia ihmisiä fetissillesi ilman heidän erikseen ilmaisemaansa suostumusta".

Eli jos tykkäät pieruista, likaisista sukista tai housuun pissaamisesta, niin kiva sinulle! Voit katsoa netistä pieruvideoita, ostaa seksipalstalta haisevia sukkia, ja piirrellä omaksi iloksesi kuvia housuunpissaamisesta. Mutta et saa tunkea pahaa-aavistamattomien ihmisten seuraan jankuttamaan omasta kiihotuksestasi. Se on seksuaalista häirintää. Parempi paikka tuollaiselle keskustelulle olisi Suomi24 Leikit ja fetissit -palsta, ja sielläkin vain pieruille otsikoiduissa keskusteluissa.

Siitä ettei edes oma äiti piitannut minusta, ei ole ollut ikinä ketään turvallista ja läheistä aikuista.

Soittakaa

https://suomendelfins.fi/

https://tukinainen.fi/

https://www.riku.fi/

ja kertokaa, jos tuli epäasiallista palvelua. Ei luulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lapsuuden traumaattiset kokemukset

2. Yksinäisyys

Sama mutta lisäksi tullut todella traumaattisia kokemuksia myös aikuisena. Kun itsetunto ja itsearvostus on ollut huono, niin on ollut valitettavasti altis hyväksikäytölle ja se kyllä on sitten tietenkin vienyt viimeisetkin mehut ja elämänilon. Olen monesti jo luullut olleeni kokemuksia vahvempi ja jopa löytänyt voimaa siitä, että olen nähnyt elämän karunkin puolen mutta sitten viimeisin kokemus pitkäkestoista väkivaltaa kokeneena, täytyy sanoa, että en tiedä miten tästä enää nousee. Se sai kaiken lävähtämään päin kasvoja ja koen, että olen ikuisesti arvoton ja epäonnistunut ihmisenä. Kuolemasta uneksin usein. 

Jotkut joilla ei ole traumoja, ovat helposti tokaisemassa kärsimys jalostaa.

Normaalit elämänkriisit on osa kasvua. Mutta sitten on nämä helvetit.

Vihdoinkin raahaudut joogatunnille jossa ohjaaja ensimmäisenä kehottaa kiittämään vaikeuksista. Lamaannut täysin.

Tai seurakuntaan jossa "tekonsa sovittanut" tappaja hoilaa armosta ja kuinka on antanut ja saanut itselleen anteeksi, vaikka tapettu on lopullisesti kuollut.

Kärsimys ei jalosta, vaan typistää ja tuhoaa. Elämä on sietokyvyn rajoilla. Voi mennä vuosia jossain tilassa ettei tunnu miltään. Ja kun trauma alkaa elää, muu elämä menee ohi.

Todellakaan, tätä ei ymmärrä kuin saman kokeneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lapsuuden traumaattiset kokemukset

2. Yksinäisyys

Sama mutta lisäksi tullut todella traumaattisia kokemuksia myös aikuisena. Kun itsetunto ja itsearvostus on ollut huono, niin on ollut valitettavasti altis hyväksikäytölle ja se kyllä on sitten tietenkin vienyt viimeisetkin mehut ja elämänilon. Olen monesti jo luullut olleeni kokemuksia vahvempi ja jopa löytänyt voimaa siitä, että olen nähnyt elämän karunkin puolen mutta sitten viimeisin kokemus pitkäkestoista väkivaltaa kokeneena, täytyy sanoa, että en tiedä miten tästä enää nousee. Se sai kaiken lävähtämään päin kasvoja ja koen, että olen ikuisesti arvoton ja epäonnistunut ihmisenä. Kuolemasta uneksin usein. 

Jotkut joilla ei ole traumoja, ovat helposti tokaisemassa kärsimys jalostaa.

Normaalit elämänkriisit on osa kasvua. Mutta sitten on nämä helvetit.

Vihdoinkin raahaudut joogatunnille jossa ohjaaja ensimmäisenä kehottaa kiittämään vaikeuksista. Lamaannut täysin.

Tai seurakuntaan jossa "tekonsa sovittanut" tappaja hoilaa armosta ja kuinka on antanut ja saanut itselleen anteeksi, vaikka tapettu on lopullisesti kuollut.

Kärsimys ei jalosta, vaan typistää ja tuhoaa. Elämä on sietokyvyn rajoilla. Voi mennä vuosia jossain tilassa ettei tunnu miltään. Ja kun trauma alkaa elää, muu elämä menee ohi.

Todellakaan, tätä ei ymmärrä kuin saman kokeneet.

Tulen tähän jonon jatkoksi, koska olen samaa mieltä siitä, että pelkän teorian avulla ei ymmärretä sitä, millaiseksi loppumattomat takaiskut ihmisen murjovat. Minun alamäkeni alkoi vuosia sitten työttömyydestä, ja nyt on mennyttä koko elämä sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti.

Ymmärrän mutta en siedä kommentteja kuten "mutta eihän ukrainalaisillakaan ole mitään". Tai että "ole onnellinen ihanista pikkuasioista". Joku töistä väsyneenä tuleva ihminen voi löytää onnea ja eheytymistä viinilasillisesta, saunomisesta ja kevään tuoksusta ilmassa, mutta minulla ei ole sitä työpaikkaa, viinilasillista, saunaa ja edes kotia, ja kevään tuoksukin tuo mieleen sen, että jos pystyisin kävelemään kilometrin, pääsisin raiteille istumaan ja odottamaan junaa. Tässä iässä ja näistä lähtökohdista elämä ei enää voi mennä muuhun suuntaan kuin alaspäin tuhoa kohti.

Yksinäisyys päällimmäinen syy

Kasaantuneet pitkäkestoiset ongelmat.

Akuuttia pahoinvointia aiheuttaa hyvinvointialueeseen liittyminen. Töissä on kaoottista monen perusasian suhteen.