Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat eivät nykyään pärjää lastensa kanssa?
03.02.2023 |
Mikä siinä on? Ollaan aivan pulassa jo 2-vuotiaan kanssa? Kysellään lapselta mitä pitäisi tehdä missäkin tilanteessa! Miten vanhemmat eivät ymmärrä että kyseessä todella pieni lapsi, joka ei osaa mitenkään päättää ja tietää mikä on milloinkin hänelle parhaaksi?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut tällaista ilmiötä reaalimaailmassa. Ehkä riippuu asuinpaikasta?
Tervetuloa töihin varhaiskasvatukseen tai kouluun.
Lapseni on päiväkoti-ikäinen. En ole ainakaan pintapuolisesti havainnut tällaista muilla päiväkotilasten vanhemmilla.
Et ole vain sattunut huomaamaan. Itse olen kyllä nähnyt näitä. Äiti saattaa olla vaikka tuomassa lastaan hoitoon. ja kun lapsi vähän änähtää on vanhempi siellä puoli tuntia eteisessä neuvottelemassa. Josko lapsi haluaisi jäädä hoitoon tämän kerran edes. Sitten äiti kammetaan pihalle hoitajien toimesta, ja tämä idiootti vielä palaa sieltä takaisin lässyttämään, ja taas lapsen on vaikeampi jäädä hoitoon. Eikä isä ole sen parempi tuossa perheessä jättämään lasta hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on paineista nykyään. Koko ajan on joku taho kyttäämässä, noudattaako varmasti suosituksia ja onko kelvollinen vanhemmaksi. Tämä alkaa jo raskausaikana. Minulla oli mm. liian pieni maha (syntyi normaali vauva) ja olin liian pieni muutenkin.
Silti räikeimmät tapaukset pääsevät seulonnasta kuin koira veräjästä. Systeemi keskittyy kyttäämään ihan vääriä vanhempia. Koko ajan on pelko persiissä, että joutuuko lastenvalvonnan seuraamaksi, vaikka on absolutisti, maailman rauhallisin, turvallinen vanhempi.
En halunnut lisää lapsia tämän ankean systeemin takia. Aistivatko lapsetkin kenties, että koko yhteiskunnan paine on lapsissa ja kasvatuksen laadussa? Lapsen pitää olla joku harrastuksia ja koulua suorittava robotti tai kone, ja jos yksikin asia on hänessä erilaista, joutuu suuren valvonnan alle.
Erilaisuutta ei suvaita. Kaikkeen kutsutaan avuksi asiantuntija-armeija, joka loppujen lopuksi on joukko hymisteleviä sosiaalitätejä, joista ei välttämättä ole mitään apua. Ei lapselle eikä vanhemmille.
Onpa outo asenne sinulla. Miksi ahdistut noin herkästi, jos mitään syytä ei kerran ole?
Lasuja tehdään satoja tuhansia vuodessa ja huostaanotettuja lapsia on kymmeniä tuhansia. Molemmat määrät ovat moninkertaistuneet 2000-luvun aikana. Mitään syytä ei ole huolestua lastensuojelusta?
Nehän sinne päätyy joilla ei ole otetta lapsistaan. Se terrorisoiva lapsi kun kasvaa niin ongelmat tuplaantuu. Ei ne rajat yhtäkkiä lapselle tule jostain kasvaessa, vaan ne asetetaan. Jossain kohti annetaan periksi ja lapsi siirtyy ammattikasvattajien huomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut tällaista ilmiötä reaalimaailmassa. Ehkä riippuu asuinpaikasta?
Tervetuloa töihin varhaiskasvatukseen tai kouluun.
Lapseni on päiväkoti-ikäinen. En ole ainakaan pintapuolisesti havainnut tällaista muilla päiväkotilasten vanhemmilla.
Et ole vain sattunut huomaamaan. Itse olen kyllä nähnyt näitä. Äiti saattaa olla vaikka tuomassa lastaan hoitoon. ja kun lapsi vähän änähtää on vanhempi siellä puoli tuntia eteisessä neuvottelemassa. Josko lapsi haluaisi jäädä hoitoon tämän kerran edes. Sitten äiti kammetaan pihalle hoitajien toimesta, ja tämä idiootti vielä palaa sieltä takaisin lässyttämään, ja taas lapsen on vaikeampi jäädä hoitoon. Eikä isä ole sen parempi tuossa perheessä jättämään lasta hoitoon.
Haha voi apua! Itsekin olen huomannut saman ilmiön vakassa työskennellessä. Vanhemmat eivät tunnu tietävän mitä kehitysvaihetta lapsi elää eivätkä osaa mitenkään analysoida mistä lapsen käytös johtuu. Vanhemmilla ei ole myöskään halua hankkia apua jos lapsi on vaikka väkivaltainen vaan aina syytellään esim päiväkotia eikä koskaan katsota peiliin. Todella yksinkertaisia tuntuvat olevan monet vanhemmat. Tai ehkä osa vain väsyneitä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opettajana olen huomannut kyseisen asian kyllä. Lapsia lahjotaan, jotta he tekisivät jotain sellaista, mitä pitäisi heidän muutenkin ilman palkintoja hoitaa. Itse olen ollut tiukka omien lasteni suhteen. He hoitavat koulutyöt ja kotityöt hyvin, eivätkä saa näistä erikseen mitään lahjoja. He ymmärtävät, että työt on vain tässä elämässä hoidettava.
Siis näin juuri! Ihan jatkuvasti tulee viestejä, että nyt ovat lapset istuneet hiljaa tunnilla, joten palkitaan se. Ja yleensä se palkitseminen on sitä, että kouluun saa tuoda herkkuja (!) tai sitten istutaan tunti ja saa pelata puhelimilla. Siis mitä ihmettä? Omat lapset (3 alakoulussa) pitävät itsekin todella tylsänä noita puhelintunteja, mutta kuulemma kukaan ei kannata, jos ehdottaa vaikka, että pidetään disko musiikin tunnilla. Että enemmistö tuota haluaa ja ope nyökyttelee.
Meidänkin lapsen luokassa alakoulussa ja yläkoulussa on näitä palkintotunteja kun sovitut säännöt on pitäneet tietyn aikaa. Herkkua vähän ja saaneet toivoa kivaa tekemistä paitsi puhelimella/koneella roikkumista . On ne keksineet yhtä ja toistakin riippuen aineesta. Koskaan ei ole lapsi valittanut. Ja nämä palkkiot ovat myös vähentyneet luokan kasvamisen myötä. Minusta on ollut hyvä konsti kokeilla porkkanaa ja yhteistä sitouttamista sen negatiivisen sijaan.
Mielestäni enemmän voisi opettaa että oikeus/ velvollisuus, vapaus/vastuu ja rakkaus/rajat ovat samoja kolikoiden molemmat puolet eivät toisistaan erillisiä. Enemmän oikeuksia JA enemmän velvollisuuksia. Esimerkiksi niin, että kun saa oikeuden liikkua yksin kodin ulkopuolella, on saanut samalla velvollisuuden käyttäytyä sen arvoisesti.
Mielivaltaisia rangaistuksia ei tarvita, pahanteosta on aina ikäviä seurauksia sillä eihän se muuten olisi pahantekoa. Muille pahan tekeminen pitää selittää, ei lapsi ymmärrä että oma kiva voi olla toisen painajainen. Empatiakyvyt ovat opetettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut tällaista ilmiötä reaalimaailmassa. Ehkä riippuu asuinpaikasta?
Tervetuloa töihin varhaiskasvatukseen tai kouluun.
Lapseni on päiväkoti-ikäinen. En ole ainakaan pintapuolisesti havainnut tällaista muilla päiväkotilasten vanhemmilla.
Et ole vain sattunut huomaamaan. Itse olen kyllä nähnyt näitä. Äiti saattaa olla vaikka tuomassa lastaan hoitoon. ja kun lapsi vähän änähtää on vanhempi siellä puoli tuntia eteisessä neuvottelemassa. Josko lapsi haluaisi jäädä hoitoon tämän kerran edes. Sitten äiti kammetaan pihalle hoitajien toimesta, ja tämä idiootti vielä palaa sieltä takaisin lässyttämään, ja taas lapsen on vaikeampi jäädä hoitoon. Eikä isä ole sen parempi tuossa perheessä jättämään lasta hoitoon.
Haha voi apua! Itsekin olen huomannut saman ilmiön vakassa työskennellessä. Vanhemmat eivät tunnu tietävän mitä kehitysvaihetta lapsi elää eivätkä osaa mitenkään analysoida mistä lapsen käytös johtuu. Vanhemmilla ei ole myöskään halua hankkia apua jos lapsi on vaikka väkivaltainen vaan aina syytellään esim päiväkotia eikä koskaan katsota peiliin. Todella yksinkertaisia tuntuvat olevan monet vanhemmat. Tai ehkä osa vain väsyneitä..
Joo tämä. Ihan kuin (maalais)järki puuttuisi täysin näiltä vanhemmilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatus on tehty liian vaikeaksi. Ei voi olla niin, että pitää olla joku "vaka" voidakseen kasvattaa ok-tavalla. Entisajan kasvatusmalli takaisin ja lasut pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kasvatetaan narsisti, on aikamme ilmiö
Ei mitään sietokykyä enää vastoinkäymisille ja kaikki on aina jonkun muun vika.
En tiedä luuleeko tää uusi sukupolvi että se fyysinen kuritus ennenvanhaam oli sitä että jos ei menty käskystä nukkumaan niin annettiin remmiä. Ei ollut.
Se oli sitä, että jos varastit tai tappelit kaverin silmän mustaksi, niin tuli remmiä.
Tiesi olla tekemättä, kun tiesi mitä tulee jos tekee isompaa pahaa.
Nyt tunnekasvatetaan ymmärryksen kautta apinaa ja ei koskaan tule oikeita seurauksia.Väkivallalla ja sen uhalla kasvatetaan lapsia mielenterveysongelmaisiksi nuoriksi ja aikuisiksi. Väkivalta on aina vahingollista.
Omalla sukupolvellani on huomattavasti vähemmän mt ongelmia kun jälkeeni tulleilla. Sen näkee jo sairauseläkkeiden määrissä ikäluokkia katsomalla.
Ei ole jäänyt mulle ptsd.tä tai en ole aggressiivinen, enkä hoida konfliktejani nyrkeillä.Se on nyt käynyt selväksi, että fyysisen kurituksen kieltäminen ei vähentänyt väkivaltaa nuorilla. Katso uutisia.
Mikä on sukupolvesi? Itse olen vm. -84 ja minua kyllä tukistettiin, vaikka se oli jo laissa kielletty. Ja kyllä, se vaikutti vain negatiivisesti kehittymiseeni.
-86. Miten se vaikuttaa negatiivisesti? Tuleeko ptsd oireita ja paniikkikohtauksia?
Itsellä se vaikuttaa niin, että muistan edelleen olla varastelematta ja tappelematta vaikka tukistamisesta on kymmeniä vuosia.
Kyllä. Olen nuoresta saakka kärsinyt ahdistusoireista. Ps. itsehän en koskaan esim. varastanut tai tapellut. Olin äärikiltti lapsi, hiljainen ja pelokas. Ja lasu muuten lähtee minulta heti, jos tiedän vähänkään jonkun harjoittavan fyysistä tai henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo nykypäivän kasvatusohjeita, sieltä löytyy yksi syy.
Mll, jota olen pitänyt järkevänä tahona, suosittelee nykyään että mm. puhelinlaskun suuruudesta sekä kotiintuloajoista tulisi NEUVOTELLA nuoren kanssa. Tuo on paitsi turhaa, mutta myös aiheuttaa turvattomuutta rajoja kaipaaville lapsille.
Joo kyllä! Ja tämä jatkuva tunnekasvatuksen korostaminen. Unohdetaan vaan opettaa lapselle, että muillakin ihmisillä on tunteet. Ei vaan lapsella itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo nykypäivän kasvatusohjeita, sieltä löytyy yksi syy.
Mll, jota olen pitänyt järkevänä tahona, suosittelee nykyään että mm. puhelinlaskun suuruudesta sekä kotiintuloajoista tulisi NEUVOTELLA nuoren kanssa. Tuo on paitsi turhaa, mutta myös aiheuttaa turvattomuutta rajoja kaipaaville lapsille.
Joo kyllä! Ja tämä jatkuva tunnekasvatuksen korostaminen. Unohdetaan vaan opettaa lapselle, että muillakin ihmisillä on tunteet. Ei vaan lapsella itsellään.
Kyllä tunnekasvatuksessa opetetaan muidenkin tunteita nimenomaan. Mistähän revitte noitakin juttuja? Oletko vela vai väkivaltarikollinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi että pienestäkin tukistuksesta tulee nykyään oikeuskäsittely ja sakot. Tuomio ei ole harkinnanvarainen, vaan sakot tulevat aina. Mikä on ihan oikein.
Vanhemmat haluavat olla kavereita lastensa kanssa. Vanhemman pitää olla vanhempi, kavereita lapsi saa päiväkodista, koulusta ja harrastuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo nykypäivän kasvatusohjeita, sieltä löytyy yksi syy.
Mll, jota olen pitänyt järkevänä tahona, suosittelee nykyään että mm. puhelinlaskun suuruudesta sekä kotiintuloajoista tulisi NEUVOTELLA nuoren kanssa. Tuo on paitsi turhaa, mutta myös aiheuttaa turvattomuutta rajoja kaipaaville lapsille.
Joo kyllä! Ja tämä jatkuva tunnekasvatuksen korostaminen. Unohdetaan vaan opettaa lapselle, että muillakin ihmisillä on tunteet. Ei vaan lapsella itsellään.
Kyllä tunnekasvatuksessa opetetaan muidenkin tunteita nimenomaan. Mistähän revitte noitakin juttuja? Oletko vela vai väkivaltarikollinen?
Anteeksi mitä?
Eivät todella pärjää. Mutta ei hätää, onneksi on laadukas ja hyvin resurssoitu varhaiskasvatus, jonne voi viedä lapsen kasvatettavaksi! Itsekin saa sitten sitä rauhaa ja omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on omia lapsuustraumoja siitä ettei ole tullut kuulluksi. Sitten mennään ääripäähän ja kuunnellaan lasta jokikisessä asiassa.
En usko, että nuo ovat oikeita traumoja, koska vastaavaa ei juuri ollut aiemmilla sukupolvilla. Enemmänkin kyse on siitä, että koska mammat ovat lukeneet, että lasta pitää kuunnella paljon ja koska heitä itseään ei lapsina oltu tällä tavoin kohdeltu, niin heille syntyy se ajatus, että heillä täytyy olla trauma tämän vuoksi.
Aivan sama pätee myös ruumiilliseen kuritukseen. Nykyvanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa joka laajassa mitassa kokee, että heillä on trauma lapsuudessaan saamansa ruumiillisen kurituksen vuoksi.
Mua lähinnä tukistettiin ja komennettiin nurkkaan ja ehkä "retuutettiin" rauhoittumaan. Ei lyöty koskaan. Eikä ole jäänyt traumoja. Tämä oli siis 80-90-luvun taitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo nykypäivän kasvatusohjeita, sieltä löytyy yksi syy.
Mll, jota olen pitänyt järkevänä tahona, suosittelee nykyään että mm. puhelinlaskun suuruudesta sekä kotiintuloajoista tulisi NEUVOTELLA nuoren kanssa. Tuo on paitsi turhaa, mutta myös aiheuttaa turvattomuutta rajoja kaipaaville lapsille.
Joo kyllä! Ja tämä jatkuva tunnekasvatuksen korostaminen. Unohdetaan vaan opettaa lapselle, että muillakin ihmisillä on tunteet. Ei vaan lapsella itsellään.
Kyllä tunnekasvatuksessa opetetaan muidenkin tunteita nimenomaan. Mistähän revitte noitakin juttuja? Oletko vela vai väkivaltarikollinen?
Anteeksi mitä?
Kyllä tunnekasvatuksessa opetetaan muidenkin tunteita nimenomaan. Mistähän revitte noitakin juttuja? Oletko vela vai väkivaltarikollinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on omia lapsuustraumoja siitä ettei ole tullut kuulluksi. Sitten mennään ääripäähän ja kuunnellaan lasta jokikisessä asiassa.
En usko, että nuo ovat oikeita traumoja, koska vastaavaa ei juuri ollut aiemmilla sukupolvilla. Enemmänkin kyse on siitä, että koska mammat ovat lukeneet, että lasta pitää kuunnella paljon ja koska heitä itseään ei lapsina oltu tällä tavoin kohdeltu, niin heille syntyy se ajatus, että heillä täytyy olla trauma tämän vuoksi.
Aivan sama pätee myös ruumiilliseen kuritukseen. Nykyvanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa joka laajassa mitassa kokee, että heillä on trauma lapsuudessaan saamansa ruumiillisen kurituksen vuoksi.
Mua lähinnä tukistettiin ja komennettiin nurkkaan ja ehkä "retuutettiin" rauhoittumaan. Ei lyöty koskaan. Eikä ole jäänyt traumoja. Tämä oli siis 80-90-luvun taitteessa.
Nykyään tuosta nurkkaan komentamisestakin taitaisi tulla lasu.
Olen lapseni kasvattanut ja ihmetteln suuresti tätä nykymenoa. Aiva hullua etteivät vanhemmat osaa ja älyä jälkikasvuaan hoitaa ja kasvattaa, eivätkä koulutetut opettajat opettaa. Katsokaa luonto-ohjelmia, pieni lintu, hyeena ja apinakin osaa kasvattaa jälkeläisensä ilman lasupelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseni kasvattanut ja ihmetteln suuresti tätä nykymenoa. Aiva hullua etteivät vanhemmat osaa ja älyä jälkikasvuaan hoitaa ja kasvattaa, eivätkä koulutetut opettajat opettaa. Katsokaa luonto-ohjelmia, pieni lintu, hyeena ja apinakin osaa kasvattaa jälkeläisensä ilman lasupelkoa.
Eläimistä tehdään elsuja nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on omia lapsuustraumoja siitä ettei ole tullut kuulluksi. Sitten mennään ääripäähän ja kuunnellaan lasta jokikisessä asiassa.
En usko, että nuo ovat oikeita traumoja, koska vastaavaa ei juuri ollut aiemmilla sukupolvilla. Enemmänkin kyse on siitä, että koska mammat ovat lukeneet, että lasta pitää kuunnella paljon ja koska heitä itseään ei lapsina oltu tällä tavoin kohdeltu, niin heille syntyy se ajatus, että heillä täytyy olla trauma tämän vuoksi.
Aivan sama pätee myös ruumiilliseen kuritukseen. Nykyvanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa joka laajassa mitassa kokee, että heillä on trauma lapsuudessaan saamansa ruumiillisen kurituksen vuoksi.
Mua lähinnä tukistettiin ja komennettiin nurkkaan ja ehkä "retuutettiin" rauhoittumaan. Ei lyöty koskaan. Eikä ole jäänyt traumoja. Tämä oli siis 80-90-luvun taitteessa.
Nykyään tuosta nurkkaan komentamisestakin taitaisi tulla lasu.
Siskolla oli vielä 10 vuotta sitten kasvatuksessa jäähypenkki käytössä. Sekään ei vain taida olla enää sallittua.
Lasuja tehdään satoja tuhansia vuodessa ja huostaanotettuja lapsia on kymmeniä tuhansia. Molemmat määrät ovat moninkertaistuneet 2000-luvun aikana. Mitään syytä ei ole huolestua lastensuojelusta?