Miksi vanhemmat eivät nykyään pärjää lastensa kanssa?
Mikä siinä on? Ollaan aivan pulassa jo 2-vuotiaan kanssa? Kysellään lapselta mitä pitäisi tehdä missäkin tilanteessa! Miten vanhemmat eivät ymmärrä että kyseessä todella pieni lapsi, joka ei osaa mitenkään päättää ja tietää mikä on milloinkin hänelle parhaaksi?
Kommentit (146)
Kaffebulla kirjoitti:
Tällaista näkee paljon. Vanhemmat usein pitävät omaa lastaan todella paljon fiksumpana mitä tämä oikeasti on.
Ei ymmärretä, mitä lapsi maailmasta tajuaa. Esim. 3-4 -vuotiailla voi olla vielä sitä, ettei ymmärretä, että sukupuoli on pysyvä ominaisuus. Pikkupoika voi sanoa, että hänestä tulee isona äiti. Tai että jos miehellä on pitkä tukka, hän on nainen.
Pahimmillaan tällaisia lasten hölmöjä luuloja tulkitaan niin, että lapsi on trans.
Tai että joku alakoululaisten ymmärtäisi oikeasti yhteiskunnallisista asioista jotain, tai ilmastokriisistä. Häntä sitten kuunnellaan ja ihaillaan, kun hän puhuu tällaista.
No just näin. Viisivuotias kertoo tomerana nalle kainalossa kuinka hänestä tulee oikea astronautti, ja isi juoksee etsimään NASAN numeroa. Ne ihailevat katseet kun "meidän isäntä" on niin ponteva.
Yksi itseäni ärsyttävä asia on, kun ei voi koskaan keskustella, edes lyhyesti, aikuisten kesken, kun kersat ovat äänessä ja puhuvat päälle. Vaikka heidät kuinka huomioisi ja tervehtisi, kun esim. jonkun kotiin menet, niin ei, annetaan säksättää niin, että parempi olla hiljaa.
Kahvipöydässäkin aika menee siihen kun täytyy arpoa mitä pullaa ja mitä keksejä yksi ja toinen haluaa syödä, mehut kaatuu ja joku lentää tuolilta, draamaa ja häslinkiä. Ne ovat kuin jossain pääroolissa, ja jos yrität jotain sanoa, niin heti korotetaan ääntä ja kiljutaan päälle vaatien huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opettajana olen huomannut kyseisen asian kyllä. Lapsia lahjotaan, jotta he tekisivät jotain sellaista, mitä pitäisi heidän muutenkin ilman palkintoja hoitaa. Itse olen ollut tiukka omien lasteni suhteen. He hoitavat koulutyöt ja kotityöt hyvin, eivätkä saa näistä erikseen mitään lahjoja. He ymmärtävät, että työt on vain tässä elämässä hoidettava.
Siis näin juuri! Ihan jatkuvasti tulee viestejä, että nyt ovat lapset istuneet hiljaa tunnilla, joten palkitaan se. Ja yleensä se palkitseminen on sitä, että kouluun saa tuoda herkkuja (!) tai sitten istutaan tunti ja saa pelata puhelimilla. Siis mitä ihmettä? Omat lapset (3 alakoulussa) pitävät itsekin todella tylsänä noita puhelintunteja, mutta kuulemma kukaan ei kannata, jos ehdottaa vaikka, että pidetään disko musiikin tunnilla. Että enemmistö tuota haluaa ja ope nyökyttelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kasvatetaan narsisti, on aikamme ilmiö
Ei mitään sietokykyä enää vastoinkäymisille ja kaikki on aina jonkun muun vika.
En tiedä luuleeko tää uusi sukupolvi että se fyysinen kuritus ennenvanhaam oli sitä että jos ei menty käskystä nukkumaan niin annettiin remmiä. Ei ollut.
Se oli sitä, että jos varastit tai tappelit kaverin silmän mustaksi, niin tuli remmiä.
Tiesi olla tekemättä, kun tiesi mitä tulee jos tekee isompaa pahaa.
Nyt tunnekasvatetaan ymmärryksen kautta apinaa ja ei koskaan tule oikeita seurauksia.Riippui kaiketi perheestä, minua piiskattiin jo niskoittelusta. Kasvatus oli sellaista yksipuolista eikä lapsia kuunneltu. Se oli tottelet tai selkään tulee. Tästä on menty toiseen päähän ja lasta myötäillään liikaa eikä uskalleta laittaa rajoja.
Itse et rankaisisi lasta niskoittelusta?
En rankaise fyysisesti. Niskoittelutilanteissa kuuntelen vaikken periksi antaisikaan. Nukkumaan mennään ajallaan ja silti lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja asiasta voi puhua. Tätä minulla ei ollut. Seurauksia tietysti tulee töllöilystä.
No nyt on "melko" rankkaa yleistämistä ja tietenkin niiltä, joilla ei lapsia ole...
Toki ongelmavanhempiakin on. Heille vinkiksi: TV:n katselut likimain nollaan, pelit pois ja kännykän räplääminen pois. Tilalle ulkoilua, aitoa yhdessäoloa lapsen kanssa (oma kännykän räplääminen pois) ja toisten lasten seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kasvatetaan narsisti, on aikamme ilmiö
Ei mitään sietokykyä enää vastoinkäymisille ja kaikki on aina jonkun muun vika.
En tiedä luuleeko tää uusi sukupolvi että se fyysinen kuritus ennenvanhaam oli sitä että jos ei menty käskystä nukkumaan niin annettiin remmiä. Ei ollut.
Se oli sitä, että jos varastit tai tappelit kaverin silmän mustaksi, niin tuli remmiä.
Tiesi olla tekemättä, kun tiesi mitä tulee jos tekee isompaa pahaa.
Nyt tunnekasvatetaan ymmärryksen kautta apinaa ja ei koskaan tule oikeita seurauksia.Riippui kaiketi perheestä, minua piiskattiin jo niskoittelusta. Kasvatus oli sellaista yksipuolista eikä lapsia kuunneltu. Se oli tottelet tai selkään tulee. Tästä on menty toiseen päähän ja lasta myötäillään liikaa eikä uskalleta laittaa rajoja.
Itse et rankaisisi lasta niskoittelusta?
En fyysisesti.
Se remmi oli meidän perheessä ainakin vain käytössä edellämainitsemissani tapauksissa. Joskus varastin rahaa äidin lompakosta ja menin kioskille ostamaan karkkia. Remmiä tuli, en ole varastanut sen jälkeen.
Jos seuraus olisi ollut puhe, niin sitä olisin jaksanut kuunnella useamminkin.
Monella on omia lapsuustraumoja siitä ettei ole tullut kuulluksi. Sitten mennään ääripäähän ja kuunnellaan lasta jokikisessä asiassa.
Ennen lapsia on saanut kurittaa, mutta kun se muuttui laittomaksi, on moni vanhempi kädetön. Kun kuritus kiellettiin v. 84, olisi heti pitänyt tarjota tilalle rakentavia malleja kasvattaa lapsia. Moni on kasvanut täysin rajatta, moni kokenut henkistä väkivaltaa ja tulos on tässä. Meillä on perheitä, jossa jokaisella on mt-diagnoosi ja aamu alkaa dosetin täyttämisellä, toisaalta perheitä joissa kaikki ovat mieleltään terveitä. Asia ei siis ole yksilökeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Monella on omia lapsuustraumoja siitä ettei ole tullut kuulluksi. Sitten mennään ääripäähän ja kuunnellaan lasta jokikisessä asiassa.
En usko, että nuo ovat oikeita traumoja, koska vastaavaa ei juuri ollut aiemmilla sukupolvilla. Enemmänkin kyse on siitä, että koska mammat ovat lukeneet, että lasta pitää kuunnella paljon ja koska heitä itseään ei lapsina oltu tällä tavoin kohdeltu, niin heille syntyy se ajatus, että heillä täytyy olla trauma tämän vuoksi.
Aivan sama pätee myös ruumiilliseen kuritukseen. Nykyvanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa joka laajassa mitassa kokee, että heillä on trauma lapsuudessaan saamansa ruumiillisen kurituksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia on saanut kurittaa, mutta kun se muuttui laittomaksi, on moni vanhempi kädetön. Kun kuritus kiellettiin v. 84, olisi heti pitänyt tarjota tilalle rakentavia malleja kasvattaa lapsia. Moni on kasvanut täysin rajatta, moni kokenut henkistä väkivaltaa ja tulos on tässä. Meillä on perheitä, jossa jokaisella on mt-diagnoosi ja aamu alkaa dosetin täyttämisellä, toisaalta perheitä joissa kaikki ovat mieleltään terveitä. Asia ei siis ole yksilökeskeinen.
Ruumiillisen kurituksen tilalle tarjottiin jäähyjä ja kotiaresteja. Mutta nykyään niitäkään ei saa käyttää ja vanhempia opetetaan sen sijaan siirtymään tunnekasvatuksen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kasvatetaan narsisti, on aikamme ilmiö
Ei mitään sietokykyä enää vastoinkäymisille ja kaikki on aina jonkun muun vika.
En tiedä luuleeko tää uusi sukupolvi että se fyysinen kuritus ennenvanhaam oli sitä että jos ei menty käskystä nukkumaan niin annettiin remmiä. Ei ollut.
Se oli sitä, että jos varastit tai tappelit kaverin silmän mustaksi, niin tuli remmiä.
Tiesi olla tekemättä, kun tiesi mitä tulee jos tekee isompaa pahaa.
Nyt tunnekasvatetaan ymmärryksen kautta apinaa ja ei koskaan tule oikeita seurauksia.Väkivallalla ja sen uhalla kasvatetaan lapsia mielenterveysongelmaisiksi nuoriksi ja aikuisiksi. Väkivalta on aina vahingollista.
Omalla sukupolvellani on huomattavasti vähemmän mt ongelmia kun jälkeeni tulleilla. Sen näkee jo sairauseläkkeiden määrissä ikäluokkia katsomalla.
Ei ole jäänyt mulle ptsd.tä tai en ole aggressiivinen, enkä hoida konfliktejani nyrkeillä.Se on nyt käynyt selväksi, että fyysisen kurituksen kieltäminen ei vähentänyt väkivaltaa nuorilla. Katso uutisia.
Mikä on sukupolvesi? Itse olen vm. -84 ja minua kyllä tukistettiin, vaikka se oli jo laissa kielletty. Ja kyllä, se vaikutti vain negatiivisesti kehittymiseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kasvatetaan narsisti, on aikamme ilmiö
Ei mitään sietokykyä enää vastoinkäymisille ja kaikki on aina jonkun muun vika.
En tiedä luuleeko tää uusi sukupolvi että se fyysinen kuritus ennenvanhaam oli sitä että jos ei menty käskystä nukkumaan niin annettiin remmiä. Ei ollut.
Se oli sitä, että jos varastit tai tappelit kaverin silmän mustaksi, niin tuli remmiä.
Tiesi olla tekemättä, kun tiesi mitä tulee jos tekee isompaa pahaa.
Nyt tunnekasvatetaan ymmärryksen kautta apinaa ja ei koskaan tule oikeita seurauksia.Väkivallalla ja sen uhalla kasvatetaan lapsia mielenterveysongelmaisiksi nuoriksi ja aikuisiksi. Väkivalta on aina vahingollista.
Omalla sukupolvellani on huomattavasti vähemmän mt ongelmia kun jälkeeni tulleilla. Sen näkee jo sairauseläkkeiden määrissä ikäluokkia katsomalla.
Ei ole jäänyt mulle ptsd.tä tai en ole aggressiivinen, enkä hoida konfliktejani nyrkeillä.Se on nyt käynyt selväksi, että fyysisen kurituksen kieltäminen ei vähentänyt väkivaltaa nuorilla. Katso uutisia.
Mikä on sukupolvesi? Itse olen vm. -84 ja minua kyllä tukistettiin, vaikka se oli jo laissa kielletty. Ja kyllä, se vaikutti vain negatiivisesti kehittymiseeni.
-86. Miten se vaikuttaa negatiivisesti? Tuleeko ptsd oireita ja paniikkikohtauksia?
Itsellä se vaikuttaa niin, että muistan edelleen olla varastelematta ja tappelematta vaikka tukistamisesta on kymmeniä vuosia.
Vanhemmuus on paineista nykyään. Koko ajan on joku taho kyttäämässä, noudattaako varmasti suosituksia ja onko kelvollinen vanhemmaksi. Tämä alkaa jo raskausaikana. Minulla oli mm. liian pieni maha (syntyi normaali vauva) ja olin liian pieni muutenkin.
Silti räikeimmät tapaukset pääsevät seulonnasta kuin koira veräjästä. Systeemi keskittyy kyttäämään ihan vääriä vanhempia. Koko ajan on pelko persiissä, että joutuuko lastenvalvonnan seuraamaksi, vaikka on absolutisti, maailman rauhallisin, turvallinen vanhempi.
En halunnut lisää lapsia tämän ankean systeemin takia. Aistivatko lapsetkin kenties, että koko yhteiskunnan paine on lapsissa ja kasvatuksen laadussa? Lapsen pitää olla joku harrastuksia ja koulua suorittava robotti tai kone, ja jos yksikin asia on hänessä erilaista, joutuu suuren valvonnan alle.
Erilaisuutta ei suvaita. Kaikkeen kutsutaan avuksi asiantuntija-armeija, joka loppujen lopuksi on joukko hymisteleviä sosiaalitätejä, joista ei välttämättä ole mitään apua. Ei lapselle eikä vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, se vaikutti vain negatiivisesti kehittymiseeni.
Mistä tiedät? Onko tämä vain teoreettista päättelyä missä on ensin luettu, että tukistaminen on huono juttu ja sitten on alettu yhdistää oman elämän ongelmat tähän tukistamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opettajana olen huomannut kyseisen asian kyllä. Lapsia lahjotaan, jotta he tekisivät jotain sellaista, mitä pitäisi heidän muutenkin ilman palkintoja hoitaa. Itse olen ollut tiukka omien lasteni suhteen. He hoitavat koulutyöt ja kotityöt hyvin, eivätkä saa näistä erikseen mitään lahjoja. He ymmärtävät, että työt on vain tässä elämässä hoidettava.
Siis näin juuri! Ihan jatkuvasti tulee viestejä, että nyt ovat lapset istuneet hiljaa tunnilla, joten palkitaan se. Ja yleensä se palkitseminen on sitä, että kouluun saa tuoda herkkuja (!) tai sitten istutaan tunti ja saa pelata puhelimilla. Siis mitä ihmettä? Omat lapset (3 alakoulussa) pitävät itsekin todella tylsänä noita puhelintunteja, mutta kuulemma kukaan ei kannata, jos ehdottaa vaikka, että pidetään disko musiikin tunnilla. Että enemmistö tuota haluaa ja ope nyökyttelee.
Meidänkin lapsen luokassa alakoulussa ja yläkoulussa on näitä palkintotunteja kun sovitut säännöt on pitäneet tietyn aikaa. Herkkua vähän ja saaneet toivoa kivaa tekemistä paitsi puhelimella/koneella roikkumista . On ne keksineet yhtä ja toistakin riippuen aineesta. Koskaan ei ole lapsi valittanut. Ja nämä palkkiot ovat myös vähentyneet luokan kasvamisen myötä. Minusta on ollut hyvä konsti kokeilla porkkanaa ja yhteistä sitouttamista sen negatiivisen sijaan.
Suomessa on liian paljon kaikenmaailman asiantuntijoista kovalla palkalla tutkimuslaitokissaan, huomaa kuinka studioihin hyppää milloin mistäkin putiikista viisastelijoita. Itse aikanaan kunnioitin lastenhoitajia ja opettajia, mutta itse me vanhemmat lastemme asioista päätämme.
Opettajat ovat väsyneet näihin viisastelijoihin ja nyt viisastelijat heittivät pallon opettajille, vastuu on opettajilla. Ministerin vastaus on aina litania miljardeista ja miljoonista joita on syydetty tämän tulipalon sammuttamiseksi. Tuloksena on se, että jopa 9-vuotiaat kulkevat astaloiden kanssa raitilla.
Vastuu lapsesta on aina vanhemmalla, ei kaikkea voi ulkoistaa. Jos luokalla on kymmeniä eri kansallisuuksia, ottaisin lapseni heti pois, jokaisen tajuaa ettei opetuksesta tule yhtään mitään.
Omasta mielestä suurena syynä juuri se, että kasvatusneuvoja ja ohjeita tulee joka tuutista, ja kaikilta viranomaisilta. Osan mielestä jopa äänen korottaminen on turhaa ja haitallista. Jäähypenkki traumatisoi jne. Kuuliaiset vanhemmat sitten tekevät niinkuin käsketään, ja lopputuloksena se, ettei mitään kurinpitotoimia jää jäljelle.
Oma tyttö on kohta 16. Oli lapsena todella vahvatahtoinen, ja vänkäsi vastaan. Joskus, kun meni liian pitkälle, otin ns. niskaperse otteella kiinni, ja vein omaan huoneeseen miettimään, miten käyttäydytään. Toimi! Kohta jo halattiin ja puhuttiin, miten oikeasti käyttäydytään.
Mutta arvatkaa, saisiko tämä toimintatapa siunauksen yhtään keneltäkään asiantuntijalta...? No ei, lasu sieltä olisi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Tuloksena on se, että jopa 9-vuotiaat kulkevat astaloiden kanssa raitilla.
Väkivaltamonopoli yhteiskunnassa on aina jollakulla. Ennen vanhemmat kulkivat remmi kädessä ja opettajat karttakeppi kädessä. Kun se oikeus heiltä poistettiin, niin astalot siirtyivät lasten käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on paineista nykyään. Koko ajan on joku taho kyttäämässä, noudattaako varmasti suosituksia ja onko kelvollinen vanhemmaksi. Tämä alkaa jo raskausaikana. Minulla oli mm. liian pieni maha (syntyi normaali vauva) ja olin liian pieni muutenkin.
Silti räikeimmät tapaukset pääsevät seulonnasta kuin koira veräjästä. Systeemi keskittyy kyttäämään ihan vääriä vanhempia. Koko ajan on pelko persiissä, että joutuuko lastenvalvonnan seuraamaksi, vaikka on absolutisti, maailman rauhallisin, turvallinen vanhempi.
En halunnut lisää lapsia tämän ankean systeemin takia. Aistivatko lapsetkin kenties, että koko yhteiskunnan paine on lapsissa ja kasvatuksen laadussa? Lapsen pitää olla joku harrastuksia ja koulua suorittava robotti tai kone, ja jos yksikin asia on hänessä erilaista, joutuu suuren valvonnan alle.
Erilaisuutta ei suvaita. Kaikkeen kutsutaan avuksi asiantuntija-armeija, joka loppujen lopuksi on joukko hymisteleviä sosiaalitätejä, joista ei välttämättä ole mitään apua. Ei lapselle eikä vanhemmille.
Onpa outo asenne sinulla. Miksi ahdistut noin herkästi, jos mitään syytä ei kerran ole?
No mikä ihme kun nykyisin katsotaan lasta vahingoittavaksi uhkailuksi jos sanoo vaikka: "Jos et nyt osaa käyttäytyä niin me lähdetään kotiin."
Itse et rankaisisi lasta niskoittelusta?