Introverttiset miehet! Kertokaa itsestänne

Moni ihminen luulee olevansa introvertti, mutta oikeasti he eivät ole introvertteja. Nämä trendipellet väittävät olevansa introvertteja vaikka heillä on kavereita ja heidän on pakko välillä olla ihmisten kanssa. Väittävät, että ovat introvertteja, koska joutuvat palautumaan.

Oikeilla introverteilla ei ole kavereita ja he ovat mielummin yksin.

Taas meitä outromorttisia syrjitään!

En kehtaa kertoa itsestäni mitään kellekään, tulkoon joku itse kysymään jos tahtoo jotain tietää

Asun yksin ja olen tuttu mediasta ja esiintymislavoilta. Siitä huolimatta olen introvertti, vaikka työni on olla esillä. Pidän kyllä ihmisten seurasta ja monen on vaikea uskoa, että olen introvertti pohjimmiltani. Kartan kaikkia kissan ristiäisiä niin paljon kuin mahdollista. Kutsuja tulee todella paljon sinne sun tänne, mutta deletoin ne järjestelmällisesti. Paistatelkoot ne ketkä niissä haluaa rampata. Kollegat kyllä piruilee, että pitäisi olla enemmän esillä. En kyllä tiedä, miksi pitäisi? Ei ole ainakaan vielä vaikuttanut mitenkään töihini ja toimeentuloon. 

Viihdyn yksikseni, nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Suurimman osan matkoistakin teen yksin. Minusta voi saada ylimielisen tai välinpitämättömän kuvan (jos tapaa ensimmäistä kertaa), kun en juurikaan aloita keskusteluja tai ole seurueissa äänessä. Yleensä puhun vain, jos on jotain puhuttavaa. Enkä kohteliaisuuttani halua keskeyttää muiden puhetta. Niinpä usein kun saisin suunvuoron esittääkseni asian, on joku muu ehtinyt aiheesta jo puhua. 

Tiedän, että tässä on kova ristiriita työ minän ja siviili minän välillä. Olen kuitenkin aina ollut sellainen asioiden pohdiskelija, havainnoitsija ja omasta tahdosta pikkuisen etäämpänä ryhmistä. 

En kuitenkaan mitenkään peittele sitä mitä olen. Minulla on ollut hyvä elämä näin. 

Vierailija kirjoitti:

Moni ihminen luulee olevansa introvertti, mutta oikeasti he eivät ole introvertteja. Nämä trendipellet väittävät olevansa introvertteja vaikka heillä on kavereita ja heidän on pakko välillä olla ihmisten kanssa. Väittävät, että ovat introvertteja, koska joutuvat palautumaan.

Oikeilla introverteilla ei ole kavereita ja he ovat mielummin yksin.

Noin on. Eli he ovat ambiverttejä, joista oli aiemmin maininta.

En lähtisi itseäni vasite kellekään pakottamaan. Jota kiinnostan, tulee mut kyllä kotootani hakemahan

Vierailija kirjoitti:

Moni ihminen luulee olevansa introvertti, mutta oikeasti he eivät ole introvertteja. Nämä trendipellet väittävät olevansa introvertteja vaikka heillä on kavereita ja heidän on pakko välillä olla ihmisten kanssa. Väittävät, että ovat introvertteja, koska joutuvat palautumaan.

Oikeilla introverteilla ei ole kavereita ja he ovat mielummin yksin.

Voi introverteillakin olla kavereita. Niitä tosin yleensä on vain muutama ja introvertti ei jaksa tavata heitä kuin verrattain harvoin.

Olen syntinen mies, en muuta

29v mies, insinööri vakituisessa työssä. Oma asunto kerrostalon kolmio ja melko kelvollinen auto. Mensan jäsen. Ei ystäviä, en juttele juuri koskaan mitään muille, todennäköisesti lievän autismin kirjoon kuulun. Onnellisesti jo pitkään naimisissa kauniin nuoren vietnamilaisen naisen kanssa, aika lailla ainoa henkilö johon luotan, pidän häntä elämäni prinsessana. Ei aikaisempia seurustelusuhteita. Kokemukseni mukaan introvertille sopii kielimuuri parisuhteessa erinomaisesti. Poliittisesti olen välinpitämätön kyynikko, lähimpänä ehkä perussuomalaisia. Nuorempana olin opiskeluun täysillä keskittynyt. Harrastuksiin minulla ei ole juuri aikaa, vapaan ajalla vietän aikaa vaimon seurassa, katselen tieteisdokumentteja, kuuntelen klassista musiikkia ja pelaan shakkia netissä, tai nyt satun olemaan tänne sivustolle eksynyt. Tyytyväinen olen elämääni tähän asti.

Vierailija kirjoitti:

Olen liikunnasta ja urheilusta pitävä 36v mies. Päivisin käyn töissä ja vapaa-ajalla ulkoilen, kuntoilen ja katson netflixiä. Tykkään ruuanlaitosta ja harrastan osakesijoitamista. Kavereitakin on mutta viihdyn hyvin omassa seurassani. Välillä käyn treffeillä tai tanssimassa. Yksin asun maksetussa rivarikaksiossa.

M36

Käytkö lavatansseissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51-v. mies. Sosiaalisesti vaativassa työssä, karismaattiseksikin joskus luonnehdittu. Tämän vastapainoksi tarvitsen paljon aikaa yksin. Vetäydyn toisinaan mökille viikoiksi itsekseni (etätyö sieltä käsin), nyt kun lapset ovat aikuisia.

Introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen tarpeen vaatiessa, mutta tarvitsee palautumista. Ennen lapsia olin helisemässä sosiaalisen vaimoni kanssa, kun tämä on sosiaalinen. Lapset olivat helpotus tähän 😊.

Olet selvästi ambivertti. Eli sopivasti sosiaalinen silloin kun sitä tarvitaan ja juuri tuon allekirjoitan että tarvitsen välillä omaa aikaa ja rauhaa. Meitä on paljon. Juurikin ambiverttejä.

Minustakin ambivertit ovat varmaankin se suurin ryhmä introverttien ja ekstroverttien välissä etenkin jos ihminen pystyy itse päättämään miten hän haluaa olla ja mitä tehdä. Ambivertti haluaa nauttia molempien maailmojen parhaista puolista eli viettää tietyn ajan hyvässä juttuseurassa ja tietyn ajan keskittyneesti omissa harrastuksissa. Ilman sitä omaa aikaa tuntuisi siltä että päätyisi vain toistelemaan samoja juttuja tuttujen ihmisten seurassa.

Jonkun suurperheen lapsen on varmasti vaikeampaa olla rauhassa omissa oloissa verrattuna siihen jos on ainoa lapsi tai vain yksi veli tai sisko, joilla on omat huoneet. Aikuisena noihin olosuhteisiin voi toki vaikuttaa enemmän olemalla sosiaalinen työpaikalla tai oppilaitoksessa ja lataa sitten akkuja omissa oloissa vapaa-aikana.

Introverttius ei myöskään tarkoita sitä että olisi ujo ja hiljainen hissukka muiden seurassa.  Eivät ne ekstrovertit minusta ovat yhtään sen pinnallisempia mutta todellisuudessa ehkä ihmiskeskeisempiä ja avoimempia omissa yksityisasioissaan. Olen itse varsin asiakeskeinen ihminen enkä siinä mielessä kaipaa koko ajan seuraa tehdäkseni jotain. Voin hyvin keskittyä vaikka tunniksi kuuntelemaan 1 CD:n musiikkia tai katsoa pimeässä olohuoneessa 2 tunnin elokuvan isolta ruudulta kuulokkeet päässä.

Toki on mukava tavata vanhoja kavereitakin satunnaisesti viihtyisässä kahvilassa ja parantaa maailmaa kahvin voimalla parin tunnin tiivissä keskustelussa. Siinä ajassa ehtii hyvin käydä läpi ne tärkeimmät yleiset ja yksityiset asiat. Osaan myös jututtaa entuudesta tuntemattomia ihmisiä esimerkiksi ruokakaupassa käydessäni ja tervehdin naapureitani ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Minusta tuo kuuluu normaaliin käytökseen jollei ole mikään synkkä mörökölli.

Olen muusikko, pyöritän omaa yritystä, lentäjä (oikeasti, vaikka kuulostaakin av-kliseeltä), asun yksin meren rannalla omakotitalossa, pidän eläimistä (ei lienee yllätys). En erityisemmin viihdy ns. jäsentymättömissä ihmisjoukoissa, kuten toreilla tai kaupunkien kävelykaduilla jne. Lava ja yleisö on sensijaan helposti hallittava kokonaisuus. Some on tärkeä, ilman sitä olisi aika pihalla ihmisten ajatuksista ja siitä, että mitkä asiat tuntuvat juuri nyt tärkeiltä.

MGTOW on meille luontainen valinta.

Ajan työkseni autoa ja nautin suunnattomasti, kun saan viettää työtuntini yksin autossa tien päällä. En kaipaa hälisevää työyhteisöä. 

On mukavaa kun maiset ja välillä maakin vaihtuu. 

Minulla on vain muutama kaveri, enkä kaipaakaan enempää. Välillä voi mennä kuukausia, ettei pidetä mitään yhteyttä, eikä se haittaa yhtään. 

Parisuhdetta en ole koskaan kaivannut, mutta on elämässä ollut sutinaa silti ihan mukavasti vastakkaisen sukupuolen kanssa. 

Asun kerrostalossa suurehkossa kaupungissa, mutta minulla on mökki pohjoisessa ison järven rannalla. Sen hiljaisuudessa ja rauhassa vietän todellista laatu aikaa. Siellä ei ole muita asukkaita vieressä ja saan olla ihan rauhassa siellä. 

Olen introvertti. Minä käyn töissä ja siellä juttelen ihmisten kanssa mutta vapaa-ajalla sitten en juurikaan juttele muille ihmisille sekä viihdyn kotona aika paljon. Tykkään siitä kun saan töiden jälkeen olla kotona yksin, teen ruokaa, luen kirjoja,käyn kävelyllä, käyn salilla, pelailen pleikkarilla tai surfailen netissä.

Minulla on ystäviä joita näen ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa sekä omia vanhempia myös pari kertaa kuukaudessa näen.

Nuorempana en ollut introvertti vaan kävin paljon tapahtumissa missä on muita ihmisiä ja vietin paljon kavereiden kanssa aikaa mutta nyt iän myötä minusta on tullu introvertti.

Olen sinkku ja viihdyn sinkkuna hyvin, miten introvertti voi edes seurustella kun silloin ei voi olla yksin :D ? 

M32

Olen nelikymppinen DI, töissä isossa it-alan firmassa. Työni teen täysin etänä kotoa, mistä tykkään. Ei ole kavereita, enkä sellaisia ole ala-asteiän jälkeen kaivannutkaan. Viihdyn itsekseni, koska minua kiinnostaa enemmän asiat kuin ihmiset, ja internetin myötä on ihan loputtomasti tarjolla kiinnostavia asioita tutkittavaksi. Välillä innostun vaikka pelaamaan tietokonepelejä, välillä innostun jonkun tietyn aikakauden tai tyylilajin musiikista, joskus elokuvista, joskus rakentelusta. Tylsää ei ole yksikseen koskaan. Tai no, en minä ihan yksin ole, minulla on koira, 5-vuotias belgianpaimenkoira malinois. Sen kanssa täytyy 3 kertaa päivässä lenkkeillä, teenkin usein 10-15 km lenkkejä, mutta muuta liikuntaa en harrasta. 

Minulla ei ole koskaan ollut ihmeempää halua saada puolisoa, enkä lapsia ole koskaan halunnut. Nuorempana joskus tuli käytettyä maksullisia naisia, koska en kerran parisuhdetta halunnut, eikä yhdenyön seuran etsiminen tympeistä baareista ja yökerhoista kiinnostunut (en juo alkoholia, niissä on aika ahdistavaa selvin päin). Ajattelin sitten että hoidan seksin tarpeeni tavalla jossa ei ainakaan tarvitse kusettaa ketään enemmästä kuin seksistä haaveilevaa naista, vaan se on selkeä transaktio jossa minä saan seksiä ja nainen rahaa. Nykyään en ole vuosiin enää seksipalveluja käyttänyt. Joskus mietin hetken, että olisi joku mukava nainen, ehkä nörtti, kiva kumppanina, mutta sitten taas muistan kuinka paljon kaipaan omaa tilaa ja rauhaa ja totean että ei, parempi yksin.

Olen (iki)sinkku enkä käy oikeastaan missään muualla kuin töissä ja kaupassa. Nautin enemmän yksinolemisesta kuin siitä että olisin jonkun ihmisen/ihmisten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Ajan työkseni autoa ja nautin suunnattomasti, kun saan viettää työtuntini yksin autossa tien päällä. En kaipaa hälisevää työyhteisöä. 

On mukavaa kun maiset ja välillä maakin vaihtuu. 

Minulla on vain muutama kaveri, enkä kaipaakaan enempää. Välillä voi mennä kuukausia, ettei pidetä mitään yhteyttä, eikä se haittaa yhtään. 

Parisuhdetta en ole koskaan kaivannut, mutta on elämässä ollut sutinaa silti ihan mukavasti vastakkaisen sukupuolen kanssa. 

Asun kerrostalossa suurehkossa kaupungissa, mutta minulla on mökki pohjoisessa ison järven rannalla. Sen hiljaisuudessa ja rauhassa vietän todellista laatu aikaa. Siellä ei ole muita asukkaita vieressä ja saan olla ihan rauhassa siellä. 

Autokuskeja olen oppinut ihailemaan vanhemmiten. Itselle pukkaa paniikkireaktiota jo lyhyelläkin matkalla kun siitä ratin takaa ei pääse mihinkään jos ei autoa pysäytä. Toiset vetää satoja kilometrejä tuosta vaan. Puhumattakaan suomalaisesta talvisäästä lumituiskuineen pimeällä. Introvertti olen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ... introvertti. Yhtään minkäänlaiset ihmiskontaktit olivat sinun iässä aikamoista tuskaa. Mutta kaikkea oppii, introvertti joutuu opettelemaan sellaisia asioita jotka "tavallisilta" sujuu luonnostaan.

Mutta esim puhelinsoittelusta en tykkää vieläkään.

M45

Introversio ei ole synonyymi autismille, valitan.

Introvertit ovat varmasti niitä jotka ovat sinkkuina ja ikisinkkuina koska introvertin on vaikea tai lähes mahdoton seurustella, heille sopii ehkä joku etäsuhde että näkee harvoin?