Introverttiset miehet! Kertokaa itsestänne

Olen ... introvertti. Yhtään minkäänlaiset ihmiskontaktit olivat sinun iässä aikamoista tuskaa. Mutta kaikkea oppii, introvertti joutuu opettelemaan sellaisia asioita jotka "tavallisilta" sujuu luonnostaan.

Mutta esim puhelinsoittelusta en tykkää vieläkään.

M45

Olen ujo, hiljainen ja rauhallinen. Olen absolutisti. Minulla on 0 kaveria. :') Harrastan shakkia, sudokuja, kirjoja, animea ja neulontaa. Sanomattakin selvää, että viihdyn kotona. Elän hiljaista elämää.

Olen kuin ilmaa naisille, koska olen työtön amis pienellä kirkonkylällä. M27

Nosto. N25

Oon tämmönen etäjormailija- insinööri. Kumppani paljon sosiaalisempi, itse vain tykkään vetäytyä maailmoihini ja tehdä laadukasta työtä. Aina ottaa päähän kun joutuu toimistolla käymään. Hirveä paikka tuo avokonttori jossa tyypit huutaa toistensa päälle.

Pohdin paljon asioita loputtomista eri näkökulmista ja tiedän että mitä enemmän tiedän sitä enemmän tiedän etten tiedä. Sen vuoksi oonkin päättänyt nauttia elämästä ja pienistä asioista, kuten jokapäiväinen saunominen tai musiikki. Silti jos menen oluelle niin silloin idealismi lentää loputtomasti.

Luontoon pitää päästä ja arvostan perusasioita, sellanen keskiluokkainen lätinä-materialismi on asia mitä en jaksa yhtään. En yhtään jaksa sitä teennäistä istuskelua ja onnelaa, en töissä enkä vapaa-ajalla.

Olen 51-v. mies. Sosiaalisesti vaativassa työssä, karismaattiseksikin joskus luonnehdittu. Tämän vastapainoksi tarvitsen paljon aikaa yksin. Vetäydyn toisinaan mökille viikoiksi itsekseni (etätyö sieltä käsin), nyt kun lapset ovat aikuisia.

Introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen tarpeen vaatiessa, mutta tarvitsee palautumista. Ennen lapsia olin helisemässä sosiaalisen vaimoni kanssa, kun tämä on sosiaalinen. Lapset olivat helpotus tähän 😊.

Mitähän pitäisi itsestään kertoa?

Olen toisaalta melko sosiaalinen ja vuorovaikutan sujuvasti ihmisten kanssa, mutta kammoksun ja vältän ihmisjoukkoja ja ryhmässä väsyn helposti. Viihdyn hyvin kotonani, ja voin olla erakkona vaikka viikkoja putkeen, eikä se häiritse ollenkaan. Puhelimen ja ovikellon soiminen ovat varmaankin pahinta mitä tiedän.

Käyn normaalisti töissä ja elän hyvin rauhallista elämää. Harrastan yhtä sun toista, mulla on lapsia ja puhelin 24/7 äänettömällä. Ikää päälle 30v. En miellä itseäni ujoksi, ja jos joku tulee esimerkiksi keskustelemaan kanssani yllättäen, niin en mene ihan jäihin. Itken sitten kotona jälkikäteen tyynyä vasten väsymystä. :D

Mitä haluat tietää?

Ei kaikki introvertit ole samanlaisia. Kutta itse haluaisin nimenomaan introvertin miehen kumppaniksi. Olen itsekin introvertti ja aiemmat suhteet olleet ekstroverttien kanssa. Se toisen jatkuva sosiaalisuus ja ramppaus sosiaalisissa menoissa oli uuvuttavaa.

Unohtu sanoa tuo "palautuminen" mitä parissa toisessa vastauksessa tullut esiin. Se on niin tuttua. Vaikka on muiden kanssa kivaa eikä ole enää niin kömpelö sosiaalisissa tilanteissa (ainakin toivon niin!) niin silti se ei ole koskaan kadonnut että ne jotenkin "väsyttää" ja ennenpitkää on pakko olla jonkun aikaa yksin tai tuntuu että uupuu kokonaan.

Onneksi on naisystävä joka ymmärtää tämän ja on vähän samanlainen itsekin. Avioliittoakin tuli joskus kokeiltua mutta se kaatui muihin asioihin.

#1 M45

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat tietää?

Voit itse päättää mitä haluat kertoa itsestäsi. Kaikki tieto on tervetullutta. :] N25

Ikisinkku ja sosiaalisesti tuppelo kotona kuppaaja.

Varmaan meitä on kaikenlaisia. Itse olen mietiskeleväinen ja haaveiluunkin taipuvainen taivaanrannan maalari, joka viihtyy itsekseen parhaiten. Lukutoukan vikaa myös on. En silti vastaa pinnallisia mielikuvia introvertistä vaan ulospäin aika tavis olen. m56

Olen päälle nelikymppinen introvertti, joka osaa näytellä tyylikkäästi ekstroverttiä. Olen myyntialalla, ja vaikka olenkin hyvä työssäni niin välillä se on todella kuluttavaa. Jos en voisi hoitaa niin suurta osaa asiakaskontakteista etäpalaverina, niin tekisin takuulla jotain muuta.

Isommat yhteiset tilaisuudet jossa on paljon väkeä paikalla kuten messut tai seminaarit ovat minulle äärimmäisen uuvuttavia. Pahimpia on pitkät ravintola-illat asiakkaiden ja yhteistyökumppanien kanssa, onneksi koronan jälkeen ne ovat vähentyneet. Kaikkein karmeinta on joutua istumaan pöytään jossa kukaan ei pidä keskustelua yllä.

Minulla on muutama hyvä kaveri, joita näen livenä todella harvoin. En aina vastaa soittoihin. Vihaan kyläilyä yli kaiken. Kaikki harrastukset ovat yksin tekemistä (uinti, kuntosali, fillarointi). Vaimo on myöskin työssään pakko-ekstrovertti mutta kotona täysi erakko, vaikka puhuukin minulle kyllä paljon enemmän kuin minä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat tietää?

Voit itse päättää mitä haluat kertoa itsestäsi. Kaikki tieto on tervetullutta. :] N25

Arkena käyn töissä sekä harrastuksissa ja vapaapäivät menee melkein rentoutuessa ja luonnossa liikkuen. Kesäsin käyn paljon sukeltamassa ja moottoripyörällä ajelemassa

Vierailija kirjoitti:

Olen 51-v. mies. Sosiaalisesti vaativassa työssä, karismaattiseksikin joskus luonnehdittu. Tämän vastapainoksi tarvitsen paljon aikaa yksin. Vetäydyn toisinaan mökille viikoiksi itsekseni (etätyö sieltä käsin), nyt kun lapset ovat aikuisia.

Introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen tarpeen vaatiessa, mutta tarvitsee palautumista. Ennen lapsia olin helisemässä sosiaalisen vaimoni kanssa, kun tämä on sosiaalinen. Lapset olivat helpotus tähän 😊.

Olet selvästi ambivertti. Eli sopivasti sosiaalinen silloin kun sitä tarvitaan ja juuri tuon allekirjoitan että tarvitsen välillä omaa aikaa ja rauhaa. Meitä on paljon. Juurikin ambiverttejä.

Olen 31-vuotias nuori miespuolinen henkilö Helsingistä, vaikka en kyllä oikein osaa ajatella itseäni kolmekymppisenä, ja usein minua luullaankin ulkonäköni perusteella noin viidestä viiteentoista vuotta nuoremmaksi. Yleisesti ottaen tulen kuitenkin toimeen monien eri-ikäisten ihmisten kanssa. Perusluonteeltani olen rauhallinen, ystävällinen, huumorintajuinen sekä joissakin asioissa ehkä hieman tyttömäinenkin. Kasvokkain tavattaessa olen todennäköisesti myös ujo – ainakin aluksi.

Itse tykkään kulkea luonnossa sekä kävellä ja ulkoilla muutenkin. Luonnossa liikkumisen lisäksi luonnontieteet kuuluvat omiin kiinnostuksen kohteisiini. Alkoholia en käytä juuri lainkaan ja tupakkaa en polta ollenkaan. Vapaa-aikoinani käyn usein ulkona kävelemässä, kiertelemässä kirpputoreilla tai kuuntelen musiikkia. Silloin tällöin tulee myös leivottua jotain, useimmiten jotain makeaa. Lisäksi olen ollut useaan kertaan isosena sekä avustajana oman kotialueeni seurakunnan rippikouluissa.

Vaikka tunnen moniakin ihmisiä, minulla ei tällä hetkellä ole oikein ketään sellaista kaveria, jonka kanssa olla ja viettää aikaa useammin kuin noin kerran vuodessa. Muun muassa useimmat peruskoulu- ja lukioaikaiset kaverini ovat jatkaneet kukin omiin suuntiinsa. Niinpä olenkin ollut jo useamman vuoden aika yksinäinen ja pääsääntöisesti olen viettänyt nykyisin lähes kaikki viikonloput sekä muut vapaa-aikani joko yksikseni tai olemalla vanhempieni kanssa.

Toivoisin mielellään naispuolista kaveria, joka olisi iältään jostain noin 16–26 vuoden väliltä, mutta ei se niin tarkkaa ole. Etsin itselleni siis sellaista kaveria, jonka kanssa voisi aluksi tutustua kirjoittelemalla, minkä jälkeen voisimme jossain vaiheessa mahdollisesti myös nähdä, viettää aikaa sekä tehdä jotain yhdessä. Toivoisin, että olisit valmis kirjoittelemaan aktiivisesti ja ettei yhteydenpito jäisi vain yhteen tai muutamaan sähköpostiviestiin. Listasin tähän viestin avainsanoihin joitakin asioita, joista itse pidän tai olen kiinnostunut. Sinun ei tarvitse pitää kaikista samoista asioista, vaikka tutustuminen saattaa olla toki helpompaa, mikäli löytyy edes joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Jos kiinnostan sua, löydän minut kyllä neuvomattakin

Vietän paljon aikaa itsekseni. Teen toimistotyötä ja nautin saadessani tehdä töitä ihan yksin kuulokkeista musiikkia kuunnellen. Käyn salilla paljon, ja sielläkin aina yksin - treenikaverin kanssa on mielestäni vaikeampaa saada aikaan kunnon treeniä.

Jos kuitenkin töissä tai vapaa-ajalla joku tulee juttelemaan, juttelen reippaasti takaisin, osoitan kiinnostusta muita ihmisiä ja heidän juttujaan kohtaan, ja jos ei puhuta ihan synkistä aiheista niin pyrin heittämään vitsejä väliin, ja nautin siitä kun saan muut ihmiset nauramaan. Selviän myös aina, kun töissä tulee tehtäväksi pitää jokin presentaatio muiden edessä, ja olen saanut niistä lähes aina hyvää palautetta. Näen itseni hyvinkin sosiaalisena ihmisenä, mutta samalla kuormitun sosiaalisuudesta niin paljon, että tarvitsen arkeeni enemmän yksinoloa kuin sosiaalisuutta.

Minulla on paljon ystäviä, jotka ovat kehuneet hauskaksi ja jotka ovat myös avautuneet minulle isoistakin ongelmista, koska pitävät minua hyvänä kuuntelijana. Pyrin toki aina pitämään hyvää energiaa yllä ja auttamaan aina kun pystyn, mutta sellaisiin ihmissuhteisiin en kykenisi joissa yhteydenpito olisi tiivistä. Parisuhde ja lapsia kyllä on, mutta kumppani onneksi kaipaa myös sitä omaa tilaa. Lasten kanssa oleminen meinaa toisinaan kuormittaa kun kaipaisi omaa tilaa, mutta olen toistaiseksi selvinnyt. :D

Parhaat ystävänikin ovat introverttejä. Nähdään noin kerran vuodessa ns. kunnolla, että vietetään vuorokausi jossain mökillä tms. Välillä jutellaan, välillä nauretaan, ja sitten välillä kaikki vetäytyvät omiin oloihinsa kunnes taas jaksetaan tehdä jotain porukalla. On mahtavaa viettää aikaa muiden introverttien kanssa, joilla on samanlaisia tarpeita kuin itsellä.

Olen liikunnasta ja urheilusta pitävä 36v mies. Päivisin käyn töissä ja vapaa-ajalla ulkoilen, kuntoilen ja katson netflixiä. Tykkään ruuanlaitosta ja harrastan osakesijoitamista. Kavereitakin on mutta viihdyn hyvin omassa seurassani. Välillä käyn treffeillä tai tanssimassa. Yksin asun maksetussa rivarikaksiossa.

M36

Tänä vuonna täytän 30v.

Olen tavallisessa haalarijamppatyössä, pienet menot elämässä.

Tykkään ruuanlaitosta ja leipomisesta. Kuuntelen heviä, punkkia, bluessia. Lueskelen jännäreitä/dekkareita/trillereitä, pidän myös vanhasta sci-fistä esim. Strugatskyn veljesten teokset, myös kaiken maailman esoteeriset opit ja mytologia jutut kiehtovat. En enää pelaile niin paljoa kuin ennen, pienen ompelu-projektin jälkeen tuli ajatus kokeilla käsiä pehmolelujen teossa.

Pidän itseäni hyvin rauhallisena, joiden mielestä ehkä liiankin rauhallinen, että lähenee yleistä välinpitämättömyyttä. Töissä olen sivukorvalla kuullut kuinka muutamat pitävät hyvinkin fiksuna, tiedä tuosta sitten... En ole erityisen tunteiden mukaan menevä ihminen.

Ei liene yllätys, että muutaman oluen jälkeen alkavat kielenkannat aukeamaan, lienee tyypillistä.

Tiettyyn rajaan asti jaksan, ja kyllä pidän ihmisten kanssa olemisesta, mutta jossain vaiheessa se loppuu ja tulee kuin joku "pakokauhu" että nyt pitää päästä pois omaan kotiin turvaan, hiljaisuuteen, lataamaan itseäni.