Olen shoppailuriippuvainen, miten tästä pääsee eroon?

Työttömänä ainakin pienenee kulutus.

Itsekkin olen. Mulla on hamstrauksen kohteena lähinnä vaatteet.

Jos halvalla saan ostan ihan kauheita määriä. Kallista en osta.

Esimerkiksi eilen oli Tokmannilla tarjouksessa pitkävartisia sukkia 50cent pari, ostin kaikki jäljellä olevat 30 paria. Joo ei ole kyllä normaalia.

Ostin viime viikolla NewYorkkerista 7 talvitakkia, kun maksoivat 10€kpl.

Eihän kukaan tarvitse tollaista määrää ja ihan kuin niitä ei ennestään olisi ollut...

Kerran ostin vedenkeitimiä Rustasta 23kpl kun maksoivat 1.5€ kpl. Ihan sairasta...

Mulle tavaroiden ja varsinkin vaatteiden ostaminen tuo turvallisuuden tunnetta.

Mulla on päässä joku ihme pula-ajan ajattelumalli että nyt täytyy ostaa kun on halvalla että ei jää ainakaan ilman jos tulee jotain pulaa.

Koti alkaa olla aika täynnä tavaraa...

En myöskään pysty heittämään mitään pois, tiskaan erilaisia ruokapakksuksia ja korjailen jotain alle euron maksaneita sukkia viimeiseen asti.

Ilmaisista tavaroista en pysty kieltäytymään.

Äitini on ihan samanlainen halvan tavaran hamstraaja, liekkö häneltä mulle periytynyt...

Olen oikeastaan luovuttanut kamppailemasta ostamisen himoa vastaan, en vain pysty siihen.

Kerran olin puoli vuotta ostamasta mitään turhaa, mutta sitten taas sorruin.

Tiedän että tämä ei ole enää normaalia.

Varmaan ainut keino olisi muuttaa jollekkin pikkupaikkakunnalle, jossa ei ole kuin ruokakauppoja.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin olen. Mulla on hamstrauksen kohteena lähinnä vaatteet.

Jos halvalla saan ostan ihan kauheita määriä. Kallista en osta.

Esimerkiksi eilen oli Tokmannilla tarjouksessa pitkävartisia sukkia 50cent pari, ostin kaikki jäljellä olevat 30 paria. Joo ei ole kyllä normaalia.

Ostin viime viikolla NewYorkkerista 7 talvitakkia, kun maksoivat 10€kpl.

Eihän kukaan tarvitse tollaista määrää ja ihan kuin niitä ei ennestään olisi ollut...

Kerran ostin vedenkeitimiä Rustasta 23kpl kun maksoivat 1.5€ kpl. Ihan sairasta...

Mulle tavaroiden ja varsinkin vaatteiden ostaminen tuo turvallisuuden tunnetta.

Mulla on päässä joku ihme pula-ajan ajattelumalli että nyt täytyy ostaa kun on halvalla että ei jää ainakaan ilman jos tulee jotain pulaa.

Koti alkaa olla aika täynnä tavaraa...

En myöskään pysty heittämään mitään pois, tiskaan erilaisia ruokapakksuksia ja korjailen jotain alle euron maksaneita sukkia viimeiseen asti.

Ilmaisista tavaroista en pysty kieltäytymään.

Äitini on ihan samanlainen halvan tavaran hamstraaja, liekkö häneltä mulle periytynyt...

Olen oikeastaan luovuttanut kamppailemasta ostamisen himoa vastaan, en vain pysty siihen.

Kerran olin puoli vuotta ostamasta mitään turhaa, mutta sitten taas sorruin.

Tiedän että tämä ei ole enää normaalia.

Varmaan ainut keino olisi muuttaa jollekkin pikkupaikkakunnalle, jossa ei ole kuin ruokakauppoja.

Tuo kuulostaa jo aika pahalta, hae apua.

Itsekkin tulee ostettua paljon tavaraa ja nimenomaan halvalla. Lähes aina kaduttaa ostokset muutaman päivän päästä.

Kaikenlaista turhaa krääsää on kyllä kertynyt kotiin.

Näin lapsiperheessä sitä tavaraa kertyy ihan huomaamatta, itselle vaatteiden osto on riippuvaisuuden kohde.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin olen. Mulla on hamstrauksen kohteena lähinnä vaatteet.

Jos halvalla saan ostan ihan kauheita määriä. Kallista en osta.

Esimerkiksi eilen oli Tokmannilla tarjouksessa pitkävartisia sukkia 50cent pari, ostin kaikki jäljellä olevat 30 paria. Joo ei ole kyllä normaalia.

Ostin viime viikolla NewYorkkerista 7 talvitakkia, kun maksoivat 10€kpl.

Eihän kukaan tarvitse tollaista määrää ja ihan kuin niitä ei ennestään olisi ollut...

Kerran ostin vedenkeitimiä Rustasta 23kpl kun maksoivat 1.5€ kpl. Ihan sairasta...

Mulle tavaroiden ja varsinkin vaatteiden ostaminen tuo turvallisuuden tunnetta.

Mulla on päässä joku ihme pula-ajan ajattelumalli että nyt täytyy ostaa kun on halvalla että ei jää ainakaan ilman jos tulee jotain pulaa.

Koti alkaa olla aika täynnä tavaraa...

En myöskään pysty heittämään mitään pois, tiskaan erilaisia ruokapakksuksia ja korjailen jotain alle euron maksaneita sukkia viimeiseen asti.

Ilmaisista tavaroista en pysty kieltäytymään.

Äitini on ihan samanlainen halvan tavaran hamstraaja, liekkö häneltä mulle periytynyt...

Olen oikeastaan luovuttanut kamppailemasta ostamisen himoa vastaan, en vain pysty siihen.

Kerran olin puoli vuotta ostamasta mitään turhaa, mutta sitten taas sorruin.

Tiedän että tämä ei ole enää normaalia.

Varmaan ainut keino olisi muuttaa jollekkin pikkupaikkakunnalle, jossa ei ole kuin ruokakauppoja.

Ainoa keino on hakea apua terveydenhuollosta. Tuo ei ole millään mittarilla normaalia. Hyvin kaukana siitä. Pikkupaikkakunnalle muuttaminen ei hoida asiaa ja riippuvuus tulee edelleen ilmenemään tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin olen. Mulla on hamstrauksen kohteena lähinnä vaatteet.

Jos halvalla saan ostan ihan kauheita määriä. Kallista en osta.

Esimerkiksi eilen oli Tokmannilla tarjouksessa pitkävartisia sukkia 50cent pari, ostin kaikki jäljellä olevat 30 paria. Joo ei ole kyllä normaalia.

Ostin viime viikolla NewYorkkerista 7 talvitakkia, kun maksoivat 10€kpl.

Eihän kukaan tarvitse tollaista määrää ja ihan kuin niitä ei ennestään olisi ollut...

Kerran ostin vedenkeitimiä Rustasta 23kpl kun maksoivat 1.5€ kpl. Ihan sairasta...

Mulle tavaroiden ja varsinkin vaatteiden ostaminen tuo turvallisuuden tunnetta.

Mulla on päässä joku ihme pula-ajan ajattelumalli että nyt täytyy ostaa kun on halvalla että ei jää ainakaan ilman jos tulee jotain pulaa.

Koti alkaa olla aika täynnä tavaraa...

En myöskään pysty heittämään mitään pois, tiskaan erilaisia ruokapakksuksia ja korjailen jotain alle euron maksaneita sukkia viimeiseen asti.

Ilmaisista tavaroista en pysty kieltäytymään.

Äitini on ihan samanlainen halvan tavaran hamstraaja, liekkö häneltä mulle periytynyt...

Olen oikeastaan luovuttanut kamppailemasta ostamisen himoa vastaan, en vain pysty siihen.

Kerran olin puoli vuotta ostamasta mitään turhaa, mutta sitten taas sorruin.

Tiedän että tämä ei ole enää normaalia.

Varmaan ainut keino olisi muuttaa jollekkin pikkupaikkakunnalle, jossa ei ole kuin ruokakauppoja.

No netistä ostaminen se vasta helppoa onkin ja ne paketit toimitetaan vaikka minne jumalan selän taakse.

Itsellä on samaa shoppailuongelmaa, mutta mä en niinkään varaudu mihinkään pulaan vaan siihen, että sitten kun vihdoin elän sellaista aidosti oikeannäköistä elämää niin mulla on valmiiksi siihen sopivia vaatteita ja varusteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin olen. Mulla on hamstrauksen kohteena lähinnä vaatteet.

Jos halvalla saan ostan ihan kauheita määriä. Kallista en osta.

Esimerkiksi eilen oli Tokmannilla tarjouksessa pitkävartisia sukkia 50cent pari, ostin kaikki jäljellä olevat 30 paria. Joo ei ole kyllä normaalia.

Ostin viime viikolla NewYorkkerista 7 talvitakkia, kun maksoivat 10€kpl.

Eihän kukaan tarvitse tollaista määrää ja ihan kuin niitä ei ennestään olisi ollut...

Kerran ostin vedenkeitimiä Rustasta 23kpl kun maksoivat 1.5€ kpl. Ihan sairasta...

Mulle tavaroiden ja varsinkin vaatteiden ostaminen tuo turvallisuuden tunnetta.

Mulla on päässä joku ihme pula-ajan ajattelumalli että nyt täytyy ostaa kun on halvalla että ei jää ainakaan ilman jos tulee jotain pulaa.

Koti alkaa olla aika täynnä tavaraa...

En myöskään pysty heittämään mitään pois, tiskaan erilaisia ruokapakksuksia ja korjailen jotain alle euron maksaneita sukkia viimeiseen asti.

Ilmaisista tavaroista en pysty kieltäytymään.

Äitini on ihan samanlainen halvan tavaran hamstraaja, liekkö häneltä mulle periytynyt...

Olen oikeastaan luovuttanut kamppailemasta ostamisen himoa vastaan, en vain pysty siihen.

Kerran olin puoli vuotta ostamasta mitään turhaa, mutta sitten taas sorruin.

Tiedän että tämä ei ole enää normaalia.

Varmaan ainut keino olisi muuttaa jollekkin pikkupaikkakunnalle, jossa ei ole kuin ruokakauppoja.

No netistä ostaminen se vasta helppoa onkin ja ne paketit toimitetaan vaikka minne jumalan selän taakse.

Itsellä on samaa shoppailuongelmaa, mutta mä en niinkään varaudu mihinkään pulaan vaan siihen, että sitten kun vihdoin elän sellaista aidosti oikeannäköistä elämää niin mulla on valmiiksi siihen sopivia vaatteita ja varusteita.

Mulla niin sama!

Ostan kaikkia vaatteita ja tavaroita johonkin "unelmaelämääni". Tulevaisuudessa kuvittelen asuvani jossain mökissä metsän reunassa ja olen nyt jo ostanut jotain vaatteita ja tavaroita sinne.

Vaikka en tiedä toteutuuko unelmani koskaan.

Ennen shoppailin kaupoissa enemmän. Oikeastaan aina kaupungilla ihan vaan vaikka päiväkävelyllä tulin ostaneeksi jotakin. Usein ihan vääränvärisiä tai -kokoisia vaatteita.

Yritin pitkään päästä shoppailutavasta eroon.

Minulla se liittyy selkeästi huonoon itsetuntoon ja siihen etten ole vielä kolmekymppisenäkään löytänyt sitä "omaa tyyliä" ja vaatekaappi on ihan sekamelska ja kaikki asuyhdistelmät näyttää tuskastuttavan mauttomilta.

Olen toistaiseksi ratkaissut asian niin, että ostan vain käytettyjä vaatteita (ja tavaroita). Olen budjetoinut itselleni n. 100e/kk tuhlausvaraa. Yritän myös oppia siihen että kun kuitenkin jotain joka kuukausi ostan, niin ostaisin kunnollisia kestäviä ajattomia tuotteita ennemin kuin sataamiljoonaa eriväristä kahden euron toppia.

Olen ylpeä itsestäni niinä kuukausina kun käytän varaamani shoppailurahan vaikka himoitsemiini tietokirjoihin ja sarjiskokoelmiin tai leikkokukkiin ja ulkonasyömiseen kuin vain pelkkiin halpisvaatteisiin, rihkamakoruihin ja asusteisiin.

Toistaiseksi olen pysynyt hyvin satasen raameissa.

Sellpy on ollut viimeisen vuoden oikeastaan ainut käyttämäni nettivaatekauppa. Viimeksi löysin Gudrun Sjödeniä, Noshia ja Dr. Martensia käytettynä ja hyväkuntoisena.

Eli ei se määrä vaan se laatu, ja jos tiedät kuluttavasi jokatapauksessa niin aseta itsellesi henkinen kulutuskatto jonka yli ei mennä vaikka toriin ilmestyisi jotkut Ruotsin kruununjalokivet myyntiin!

Jos shoppailet aina uusia vaatteita niin lahjoita Konttiin hyväkuntoiset joita et itse enää juurikaan käytä. Tavarat kiertoon niin kaappeihinkin alkaa tulla tilaa.

Tsemppiä! You can do it!