Vanha äitini puhuu vain rahasta ja ajattelee vain rahaa
Alkaa olla hieman kuluttavaa lähimmille. Mikään ei saisi maksaa mitään. Kaikki maailman asiat hän läpivalaisee rahan kautta. Olen häntä auttanut monessa asiassa ja kyläillyt luonaan, sillä tiedän hänen olevan yksinäinen. Mutta kun menen käymään hänen luonaan niin hän ei kuuntele minua ollenkaan, puhuu päälle eikä noteeraa ajatuksiani ja neuvojani (kysyy välillä mielipidettäni, mutta kun sen sanon niin hän ei kuuntele sanaakaan). Joululahjaksi sain häneltä 3 euroa tilisiirtona ja lisäksi vähän vajaa 3 euroa käteisenä. Näillä sain ostaa itselleni joulukukan. Tämä nyt siis esimerkkinä siitä mikä fiksaatio hänellä on rahasta. Tilillä hänellä on melkoisesti käyttörahaa, mutta silti tällainen ajatusmalli. Kaikki puhelut ja kyläilyt alkavat olla kyllä jo aika raskaita. Onko kenelläkään muulla tällaista?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Hän on oman aikansa tuote. Kun on elänyt puutteessa ja kokenut köhyyttä, siinä jää saituusvaihde päälle. Minun faija oli samanlainen saituri ja hamstraaja kuolemaansa saakka. Vaikka olisin suonut hänen nauttivan viimeisistä elinvuosistaan ilman kituuttamista, koska siihen ei ollut enää tarvetta.
"Vanha koira ei opi uusia temppuja."
Köyhästä lapsuudesta jää perusturvallusuuteen kolo. Sitä koloa ei pysty paikkaamaan kuin rahalla, eikä oikein hyvin silläkään.
Koko ajan on alitajuinen pelko siitä, että rahat loppuu, ei saa ruokaa eikä vaatteita ja joutuu johonkin telttaan tai pahvilaatikkoon asumaan. Ei sellaista turvattomuuden tunnetta pysty paikkaamaan järkipuheella eikä uusilla tempuilla.
Pula-ajan lapsi, isäni, oli aina raivoissaan, jos tuli kuluja vastaan elämässä. Hän ei ikinä esimerkiksi kunnostanut omistamaansa taloa, koska remontit oli niin "saa-tanan" kalliita. Ainoa, jolla oli väliä, oli tilillä oleva raha. Hän ei ole vielä dementoitunut, mutta veikkaan, että vastaavia oireita tulee.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiseksi me vanha menemme. Jokaiselle tulee jokin päähän pinttymä.
Mikähän se itselle tulee? Pitääkö köyttää kiinni sänkyyn, etten ole rinkka selässä lähdössä teilaamaan. Saa nähdä, toivottavasti itse älyän.
Mummoni ystävä ajeli polkupyörällä valtavan pitkiä matkoja, vaikka ei enää muistanut kuka on ja missä asuu. Aina oli pyörällä liikkunut ja syrjäisellä maaseudulla matkat olivat pitkiä. Lähikauppaankin kymmeniä kilometrejä.
Sotia edeltävä aikana ja sotien jälkeen raha oli kaikki kaikessa. Kun sitä ei suurimmalla osalla kansasta ollut koskaan riittävästi. Äidillesi raha merkitsee konkreettisesti perustarpeiden täyttymistä. Ruokaa, asuntoa, lämmitystä, sähköä yms.
Sitten tuli sossuvaltio sukupolvet jotka oppivat elämisen olevan "ilmaista" kun aina yhteiskunta maksaa viime kädessä.
Jos omaisesi haluaa jättää jotain sinulle. Ei kannata olla ylimielinen. Ei Suomen keskiluokka nyt kovin varakasta ole. Länsimaiden mittapuulla köyhää.
Totuus on ettei Suomella ole enää varaa hyvinvointivaltioon. IMF tulee kylään seuraavalla hallituskaudella
Vierailija kirjoitti:
Kunnon demari. Tuollaisiahan ne on kaikki.
Demarihullu tuli mukaan! Jee!
Vierailija kirjoitti:
Sellaiseksi me vanha menemme. Jokaiselle tulee jokin päähän pinttymä.
Mikähän se itselle tulee? Pitääkö köyttää kiinni sänkyyn, etten ole rinkka selässä lähdössä teilaamaan. Saa nähdä, toivottavasti itse älyän.
Ei todellakaan tule jokaiselle! Skarppeja vanhuksia on vaikka kuinka paljon, ainakin omassa lähipiirissäni.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon demari. Tuollaisiahan ne on kaikki.
Liian säästäväisiä siis. Virkistävä mielipide.
Kassajonossa edelläni oli vanhempi rouva, jolla teki silminnähden pahaa maksaa ostoksensa, käteisellä luonnollisesti. Sanoi siinä että "minä rakastan rahaa".
Ymmärrän vanhukset...mutta minulla on ystävänä tämmöinen. Raha on ainoa mitä miettii ja kiinnostaa, taitaa olla joku varhainen dementian oire
Nyt äitini on sairaalassa pienen tapaturman seurauksena. Vein hänelle sinne kukkia niin hän sanoi, että olisit mieluummin laittanut kymmenen euroa tililleni. Ja samaan syssyyn pyysi, että alkaisin täyttää hänen puolestaan vakuutuspapereita, jotta saisi korvauksia tapaturmasta. Aivan käsittämätöntä.
Ap
AP ei ole äitiään parempi, koska avasi keskutelun rahasta.
Vierailija kirjoitti:
"AP ei ole äitiään parempi, koska avasi keskutelun rahasta".
Haen täältä vertaistukea. Jos jollakin samanlaisia kokemuksia.
Ap
Muistisairauden oire, turvattomuus, yksinäisyys tai psykoottistasoinen masennus. Joku noista taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Juu, äitini yli 80 v juuri myös hourailee, että hän on köyhä! Kun ehdotin jotain palvelua. Tilillä kuitenkin myös kuusinumeroinen luku. Hän siis sota-ajan lapsia, ja kaikki piti säästää. Aiemmin hän puhui niin, että säästää vanhuuden varaksi. Mutta nyt olisi se vanhuus, eikä sitä rahaa sovi käyttää. No, kukin tyylillään... Minä taas mietin, miten saisin omat varat kulutetuksi ennen kuin kuolen.
Joo, meillä muuttui vanhuutta varten säästämisestä siihen, että jos sairastuu, joutuu leikkaukseen tai hoitokotiin, tarvitsee rahaa. Ei riitä, että on vanha, koska on vielä kohtalaisen terve ja omatoiminen.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni täti asui n.40v avoliitossa. Ei omia lapsia. Puolisolla 2.
2018 hänellä oli kiinteistön/kiinteistöjen myynnin jälkee viellä n.60 000euroa tilillä. Hän sai päähänsä että puolisoni sisko tavoittelee hänen rahojaan. Kävi puolison siskon työpaikalla "riehumassa". Täti sitten soitti puolisolleni että sisar yrittää viedä hänen rahat.
Puoliso vastasi, ettei usko ja antaa nyt sitten olla tässä yhteydenpito.
Poliisi otti nyt 6v tämän jälkeen yhteyttä kun vanhus löydetty kuolleena asunnostaan. Nälkiintyneenä kuollut. Tilillä ei juuri yhtään rahaa. Minne rahat on kadonneet? Pankilta hän oli ennen kiinteistön myyntiä ottanut lainaa puolison hautaus ym. Maksamatta viellä osa. Yhteinen testamentti oli viellä avaamatta pankissa.
Hänellä oli 2018 asioidenhoitaja. Tietoa ei siitä enää ollut.
Muistisairas, rahaton vanhus. Joka kuukauden n.20 päivä tililtä oli käteisenä nostettu n.800 euroa. K
Ja ettekös tekin olleet ne läheiset, jotka hylkäsi sekoilemaan alkaneen vanhuksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyläilet siellä. Soittele joskus. Ehkä joku sukulainen jaksaa paremmin?
Ei hänellä ole muita. Olen varmaan niin "kiltti" ja "vastuuntuntoinen", että olen häneen yhteydessä vaikka en jaksaisi. Olisikin viisautta, että pääsisin tästä piirteestäni eroon.
Ap
Ei kannata päästä eroon piirteestä..Mä pysyin vaikean vanhuksen elämässä loppuun saakka..Se oli ihan periaatepäätös, että olen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Juu, äitini yli 80 v juuri myös hourailee, että hän on köyhä! Kun ehdotin jotain palvelua. Tilillä kuitenkin myös kuusinumeroinen luku. Hän siis sota-ajan lapsia, ja kaikki piti säästää. Aiemmin hän puhui niin, että säästää vanhuuden varaksi. Mutta nyt olisi se vanhuus, eikä sitä rahaa sovi käyttää. No, kukin tyylillään... Minä taas mietin, miten saisin omat varat kulutetuksi ennen kuin kuolen.
Tee testamentti hyväksi havaitsemallesi taholle. Se voi olla vaikka säätiö, liitto, tms, kunhan kohde on itsellesi tärkeä ja mieluinen.
Vierailija kirjoitti:
Se voittaa jolla on eniten rahaa kuolessaan
Mitä se voittaa?
Minun äitini on samaa maata. Tosin maksaa aina, kun vien jotain mennessäni, siivoan, käyn kaupassa ym. Mutta joka kerran huokaisee syvään ja kysyy, että mitähän minun nyt pitää sulle maksaa? Sanon aina, että ei mitään, koska en tullut rahan takia. Jos en huoli tyrkyttämiään rahoja, suuttuu että eikö köyhän rahat kelpaa?? Jos otan rahat, puhuu veljelleni ja ties kelle, että rahan takia käyn siellä.. Hänellä on sairaus, jonka takia pitäisi mennä erikoislääkärille, mutta kun se maksaa! Niinpä hän kärsii ja valittaa, mutta ei lääkäriin! Terveyskeskuksen yleislääkäri ei mahda voinnilleen mitään, mutta samapa tuo, kun kuitenkin kohta täältä kuollaan pois..