"Pimeinä ja märkinä talvikuukausina aloin ymmärtää, että asuinsijainti on minulle tärkeä. En halua olla liian eristyksissä"
Tämä on se syy miksi maaseutu tulee kuihtumaan vääjäämättä. On kiva välillä mökkeillä ja nauttia rauhassa. Kuitenkin jos ihminen on eristyksessä pitempään, hän masentuu. Ihminen kaipaa sosiaalisia kontakteja pysyäkseen terveenä.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä, miksi maaseutu mielletään eristyksissä asumiseksi. Eihän kukaan kaupungissakaan mene juttelemaan tuntemattomille tai edes tunne naapureitaan, niin mitä ihmeen virikettä ja turvallisuudentunnetta se tuo jos näkee kaduilla ihmisvilinää? Yhtä lailla sitä voi olla kaupungissakin yksinäinen. Ja hieman huolestuttavaa jos ainoa tekeminen, mitä keksii on huvikseen shoppailu, ravintolassa käyminen, ruuhkabussissa istuminen yms kaupungin turhakkeet.
Kaupungissa tai maalla ihmiset tulee juttelemaan minulle. En tiedä miksi. En erityisesti kaipaa ihmisiä, mutta pidän siitä, että palvelut on nopeasti saatavilla ja tekemistä löytyy.
Sama homma. Maalla tekemistä piisaa - muutakin kuin jonkun asian toljottamista. Ja palvelut ovat max viiden minuutin päässä, kun ei ole ruuhkia. Kaupungissa menee helposti tuntikin, jos bussi meni nenän edestä ja perillä ei ole parkkipaikkoja.
Kaksi talvea kokeillut mökillä asumista. Mulla on 15-20min. ajomatkaa pikkukaupungin ruokakauppoihin. Kokeeksi, jotta tiedän rakennanko pienen pysyvän talon tontille vai en. Muutama huomio:
-Auto, auto ja auto. Koko homman voi unohtaa jollei ole autoa.
-Tienhoitokunta ja auraus kunnossa ja varaa maksaa oma osuus tästä. Auratulle tielle max 10m omaa lumen kolaamista. TAI auton lisäksi tarvitaan Avanti tms. itse ajettava aurauslaite eli itseasiassa toinen auto.
-Missä on lähin naapuriapu kun esim. auto ei starttaa, se juuttuu lumeen, itse loukkaantuu, koira karkaa, mökille ilmestyy outoja kulkijoita jne. jne.
Jokainen varmasti muistaa 2000-luvun nurmijärvi-ilmiön. Silloin helsinkiläiset muuttivat sankoin joukoin Helsingistä "maaseudulle" ja maaseudulla tarkoitettiin Nurmijärven kaltaisia paikkoja jotka ovat aika lähellä Helsinkiä.
Samalla rahalla saatiin iso talo syrjemmästä. Meni juuri tuo 2-3 vuotta kun ihmiset kyllästyivät asumaan syrjässä ja paluumuutto Helsinkiin alkoi. Nyt eletään taas samaa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se pikkuisen eri asia, asuuko maaseudulla tuollaisessa kopissa vai isossa omakotitalossa kaikilla mukavuuksilla.
Todellakin.
Itsellä 200 neliötä, 100 000 € ostohinnalla 20 km lähimmästä kyläkeskuksesta, ja 50 km kaupungista.
Eniten ahdistaa jatkuva sosiaalinen paine milloin minnekin. En tiedä minkälaisia persoonia ne ovat joiden mielestä maaseudulla asuessa on jotenkin eristyksissä? Ihan samalla tavalla siellä pääsee liikkumaan harrastuksiin ja olemaan yhteydessä ihmisten kanssa kuin kaupungissakin. Eikä sosiaalista elämää puhelimen ja internetin aikakaudella pääse pakoon vaikka haluaisin. Mutta pakko ei ole neuvotella joistain saunavuoroista tai tontin rajapuista naapureiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen varmasti muistaa 2000-luvun nurmijärvi-ilmiön. Silloin helsinkiläiset muuttivat sankoin joukoin Helsingistä "maaseudulle" ja maaseudulla tarkoitettiin Nurmijärven kaltaisia paikkoja jotka ovat aika lähellä Helsinkiä.
Samalla rahalla saatiin iso talo syrjemmästä. Meni juuri tuo 2-3 vuotta kun ihmiset kyllästyivät asumaan syrjässä ja paluumuutto Helsinkiin alkoi. Nyt eletään taas samaa uudestaan.
Ihan hyvä mutu, mutta Helsinkiin ei muuteta kehyskunnista vaan ainoa "muuttovoitto" tulee päiväntasaajan lähistöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei maaseutu tarkoita AINA korpea. Siellä on pikkukaupunkeja keskellä maaseutua, joiden lähellä on maaseutua, jos sieltä pääsee vaan luontoon helposti - osasta ei pääse rakenteen vuoksi. Mikäli vain bussit kulkevat tai on auto. Ja lisäksi on isojakin kaupunkeja joidenkin lähellä. Isoissa kaupungeissa on jo liikaa porukkaa samassa kasassa, ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Tuli muutettua perheen kanssa meluisasta ahtaasti tiivistysrakennetusta kaupungista kerrostalosta läheiseen naapurikuntaan rauhaan omakotitaloon ja luontoon kuusi vuotta sitten, kunnan keskusta ja palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupungissakin, mutta ikkunoista ei näy yhtään kerrostaloja vaan luontoa ja kauempana naapureiden omakotitaloja, hyvin on viihtynyt ja meidät uusina asukkaina otettiin mukaan ystävällisesti ja mukaan alueen toimintaan.
YLE:n ja taloustutkimuksen (löytyy YLE uutisista ja podcasteista) mukaan lähes joka kolmas suomalainen asuisi mieluiten maaseudulla, tai lähempänä luontoa, jos saa valita vapaasti. Vain yksi kymmenestä suomalaisesta haluaisi asua suurkaupungin keskustassa. liki miljoona ihmistä kyselyn mukaan haluaisi muuttaa maaseudulle, tai esikaupunkeihin tai isompien kaupunkien lähikuntien omakotialueille ja vähän kauemmaskin. iso osa suomalaisista siis joutuu asumaan vastentahtoisesti paikoissa joissa eivät haluaisi asua.
Näin suomalaiset haluavat asua
"Suomalaisen yleisin haavekoti on maaseudulla"
"23 prosenttia suomalaisista asuisi mieluiten suuren kaupungin reunamilla. Vain 11 prosenttia pitää suuren kaupungin keskustaa parhaana asuinpaikkana.
yllättävää tutkimuksessa se, että joka kolmas suomalainen haluaisi asua nimenomaan maaseudulla.
Maaseudun haja-asutusalue tarkoittaa Kainuun ja Lapin metsiä, aidosti sellaista aluetta, jossa talojen väliset etäisyydet ovat valtavia. Se ei ole taajamaa, eikä se ole kaupunkimainen kunta", kertoi Savon Sanomat tuosta tutkimuksesta.
Joka kolmas siis haluaisi asua maalla eli kuitenkin suurin osa haluaa asua kaupungissa, kaksi kolmesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja.
Onhan tuo ihan pähkähullu idea muuttaa maalle ilman autoa.
Tehdään miehen kanssa etätöitä kotona joten ei ole työmatkoja. Lasten päiväkoti ja koulu on suht lähellä, alle kilsa molempiin. Mummila on parin kilsan päässä. Muutettiin viime keväänä ja siitä keväästä syksyyn oli mukava tehdä pyöräreissuja tutkimaan lähiympäristöä, käydä kauempana paremmalla leikkipuistolla yms. Pärjättiin oikeen hyvin joko kävelemällä ja varsinkin ne pyörät olivat tosi isossa roolissa. Ei meillä ole ikinä ollut autoa, kummallakaan ei ole edes ajokorttia. Talvi teki tuloaan niin pyöräily jäi. Täällä monet kyllä pyöräilee talvella, mutta me ei siihen olla osattu ja uskallettu. Tämä on siis pieni kaupunki, ei varsinaista maaseutua jossa on pelkkää peltoa ja metsää. Talvella tämä on kuitenkin ihan kuollut paikka, ei mitään eloa missään, meille tämä talvi täällä on ollut yllätys miten kiva idyllinen paikka voi muuttuakin niin mitättömäksi, oikeastaan todella masentava paikka. Vaikka olisi autokin käytössä niin minne sillä talvella täällä menisi? Välillä ollaan menty bussilla tai junalla jonnekin vähän isompaan kaupunkiin tekemään ostoksia, huvittelemaan tai syömään.
Muutitte maalle ilman autoa ja ilman helppoa mahdollisuutta sellaista edes hankkia.
Kaupunkiin palaaminen oli varmasti teille viisas päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja.
Onhan tuo ihan pähkähullu idea muuttaa maalle ilman autoa.
Tehdään miehen kanssa etätöitä kotona joten ei ole työmatkoja. Lasten päiväkoti ja koulu on suht lähellä, alle kilsa molempiin. Mummila on parin kilsan päässä. Muutettiin viime keväänä ja siitä keväästä syksyyn oli mukava tehdä pyöräreissuja tutkimaan lähiympäristöä, käydä kauempana paremmalla leikkipuistolla yms. Pärjättiin oikeen hyvin joko kävelemällä ja varsinkin ne pyörät olivat tosi isossa roolissa. Ei meillä ole ikinä ollut autoa, kummallakaan ei ole edes ajokorttia. Talvi teki tuloaan niin pyöräily jäi. Täällä monet kyllä pyöräilee talvella, mutta me ei siihen olla osattu ja uskallettu. Tämä on siis pieni kaupunki, ei varsinaista maaseutua jossa on pelkkää peltoa ja metsää. Talvella tämä on kuitenkin ihan kuollut paikka, ei mitään eloa missään, meille tämä talvi täällä on ollut yllätys miten kiva idyllinen paikka voi muuttuakin niin mitättömäksi, oikeastaan todella masentava paikka. Vaikka olisi autokin käytössä niin minne sillä talvella täällä menisi? Välillä ollaan menty bussilla tai junalla jonnekin vähän isompaan kaupunkiin tekemään ostoksia, huvittelemaan tai syömään.
Aikamoisia tuuliviirejä olette. Ikävää kouluikäisten lasten kannalta, jos ei vuottakaan viihdytä samassa asuinpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei maaseutu tarkoita AINA korpea. Siellä on pikkukaupunkeja keskellä maaseutua, joiden lähellä on maaseutua, jos sieltä pääsee vaan luontoon helposti - osasta ei pääse rakenteen vuoksi. Mikäli vain bussit kulkevat tai on auto. Ja lisäksi on isojakin kaupunkeja joidenkin lähellä. Isoissa kaupungeissa on jo liikaa porukkaa samassa kasassa, ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Tuli muutettua perheen kanssa meluisasta ahtaasti tiivistysrakennetusta kaupungista kerrostalosta läheiseen naapurikuntaan rauhaan omakotitaloon ja luontoon kuusi vuotta sitten, kunnan keskusta ja palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupungissakin, mutta ikkunoista ei näy yhtään kerrostaloja vaan luontoa ja kauempana naapureiden omakotitaloja, hyvin on viihtynyt ja meidät uusina asukkaina otettiin mukaan ystävällisesti ja mukaan alueen toimintaan.
YLE:n ja taloustutkimuksen (löytyy YLE uutisista ja podcasteista) mukaan lähes joka kolmas suomalainen asuisi mieluiten maaseudulla, tai lähempänä luontoa, jos saa valita vapaasti. Vain yksi kymmenestä suomalaisesta haluaisi asua suurkaupungin keskustassa. liki miljoona ihmistä kyselyn mukaan haluaisi muuttaa maaseudulle, tai esikaupunkeihin tai isompien kaupunkien lähikuntien omakotialueille ja vähän kauemmaskin. iso osa suomalaisista siis joutuu asumaan vastentahtoisesti paikoissa joissa eivät haluaisi asua.
Näin suomalaiset haluavat asua
"Suomalaisen yleisin haavekoti on maaseudulla"
"23 prosenttia suomalaisista asuisi mieluiten suuren kaupungin reunamilla. Vain 11 prosenttia pitää suuren kaupungin keskustaa parhaana asuinpaikkana.
yllättävää tutkimuksessa se, että joka kolmas suomalainen haluaisi asua nimenomaan maaseudulla.
Maaseudun haja-asutusalue tarkoittaa Kainuun ja Lapin metsiä, aidosti sellaista aluetta, jossa talojen väliset etäisyydet ovat valtavia. Se ei ole taajamaa, eikä se ole kaupunkimainen kunta", kertoi Savon Sanomat tuosta tutkimuksesta.
Joka kolmas siis haluaisi asua maalla eli kuitenkin suurin osa haluaa asua kaupungissa, kaksi kolmesta.
Se on hyvä ettei tänne ole kuitenkaan liikaa tunkua. Säilyy se oma rauha, minkä takia täällä asutaankin.
Kyllä oon niin tyytyväinen täällä "eristyksissä" maalla. Jo nyt nähtävissä tiedätte-kyllä-mitä ongelmia Helsingissä ja muissa isommissa kaupungeissa. Ja pahenee vaan lähivuosina.
Mikä maaseutu? Maaseudun kylät autioituivat pääosin vuosikymmenillä 1960-1980. Ei sieltä kukaan muuta minnekään. Taistelua hiipumista vastaan käydään vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli muutettua perheen kanssa meluisasta ahtaasti tiivistysrakennetusta kaupungista kerrostalosta läheiseen naapurikuntaan rauhaan omakotitaloon ja luontoon kuusi vuotta sitten, kunnan keskusta ja palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupungissakin, mutta ikkunoista ei näy yhtään kerrostaloja vaan luontoa ja kauempana naapureiden omakotitaloja, hyvin on viihtynyt ja meidät uusina asukkaina otettiin mukaan ystävällisesti ja mukaan alueen toimintaan.
YLE:n ja taloustutkimuksen (löytyy YLE uutisista ja podcasteista) mukaan lähes joka kolmas suomalainen asuisi mieluiten maaseudulla, tai lähempänä luontoa, jos saa valita vapaasti. Vain yksi kymmenestä suomalaisesta haluaisi asua suurkaupungin keskustassa. liki miljoona ihmistä kyselyn mukaan haluaisi muuttaa maaseudulle, tai esikaupunkeihin tai isompien kaupunkien lähikuntien omakotialueille ja vähän kauemmaskin. iso osa suomalaisista siis joutuu asumaan vastentahtoisesti paikoissa joissa eivät haluaisi asua.
Aivan varmasti halutaan. Kuvitellaan, että se maalle muutto korjaa ne ongelmat joita elämässä on. Ja aluksi muutos varmasti tekee hyvää, mutta muutaman vuoden sisällä se arki taas koittaa ja ne samat ongelmat palaavat. Tällä kertaa vain lisäksi yksinäisyys mukana. Se romanttinen maalaiselämä on otettu elokuvista ja on pelkkää harhaa. Jokainen maalla asunut sen tietää. T: Entinen bönde.
Kasvoin maalla, muutin kaupunkiin vain opiskelujen tähden ja palasin maalle. Tälle kukkulalle kuolen, kirjaimellisesti. Lukuisat tutut "böndet" ovat samaa mieltä, että kaupunkiin meitä ei saa kirveelläkään.
Pieninä lisähuomioina:
Kun kulkutauti alkoi, se ei maaseudulla vaikuttanut suurimpaan osaan elämistä millään tavalla. Pihahommia sai tehdä niin kuin ennenkin, samoin taloremppaa, luontopolut olivat avoinna, koirat haukkuivat kuten ennenkin, saunaan riitti puita, aggregaatin testaus onnistui, ruokaa ja vessapaperia sai kaupasta. Lukemani mukaan kaupunkeja olohuoneinaan pitävillä oli koko Euroopassa ahdistavampaa.
Vastaavasti tänä talvena talo lämpeni puilla ihan samaan hintaan kuin ennenkin, kun liiterissä on useamman vuoden varmuusvarastot, ja aggregaatin toimivuus tuli jälleen testattua. Hätätilanteessa lämpö, sähkö ja ruokakin riittävät varmuusvarastojen takia pitkäksi aikaa. Tuoreruoka toki loppuisi pian, mutta säilykkeillä ja kuivaruoalla elää pitkäänkin. Lukemani mukaa joillakuilla on ollut hankalampaa.
Ja jos pommit alkavat pudota, tähdätäänkö niillä kaupunkeihin vai keskelle "ei mitään"? Niin.
Tämä kaikki tulee toistumaan seuraavankin poikkeustilan aikana: maalla on tilaa varastoida ja mahdollisuus hankkia varmuusvaroja, ja tarpeen tullen mahdollisuus eristäytyä toisista ihmisistä ilman, että liian lähellä olevat seinät kaatuvat heti päälle. Jos käyttää näitä juttuja hyväkseen, ei ole kansainvälisen kriisinkään aikana mitään hätää.
Vierailija kirjoitti:
Pieninä lisähuomioina:
Kun kulkutauti alkoi, se ei maaseudulla vaikuttanut suurimpaan osaan elämistä millään tavalla. Pihahommia sai tehdä niin kuin ennenkin, samoin taloremppaa, luontopolut olivat avoinna, koirat haukkuivat kuten ennenkin, saunaan riitti puita, aggregaatin testaus onnistui, ruokaa ja vessapaperia sai kaupasta. Lukemani mukaan kaupunkeja olohuoneinaan pitävillä oli koko Euroopassa ahdistavampaa.
Vastaavasti tänä talvena talo lämpeni puilla ihan samaan hintaan kuin ennenkin, kun liiterissä on useamman vuoden varmuusvarastot, ja aggregaatin toimivuus tuli jälleen testattua. Hätätilanteessa lämpö, sähkö ja ruokakin riittävät varmuusvarastojen takia pitkäksi aikaa. Tuoreruoka toki loppuisi pian, mutta säilykkeillä ja kuivaruoalla elää pitkäänkin. Lukemani mukaa joillakuilla on ollut hankalampaa.
Ja jos pommit alkavat pudota, tähdätäänkö niillä kaupunkeihin vai keskelle "ei mitään"? Niin.
Tämä kaikki tulee toistumaan seuraavankin poikkeustilan aikana: maalla on tilaa varastoida ja mahdollisuus hankkia varmuusvaroja, ja tarpeen tullen mahdollisuus eristäytyä toisista ihmisistä ilman, että liian lähellä olevat seinät kaatuvat heti päälle. Jos käyttää näitä juttuja hyväkseen, ei ole kansainvälisen kriisinkään aikana mitään hätää.
Helsinki suojataan ohjuspuolustusjärjestelmällä ja Helsingin alla on toinen kaupunki jossa palvelut toimivat. Siinähän hoidat säteilysairauksia kotikonstein kellarissasi jos käy se kaikista pahin.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on asennekysymys ja riippuu mistä tykkää. Maalla omakotitalossa on mielestäni enemmän ajanviettä kuin kerrostalokaksiossa kaupungissa. Täällä voi suunnitella ja toteuttaa puutarhaunelmia, pihahommia riittää keväästä syksyyn, talvella lumityöt ovat mukavia ja talvisin voi edistää remontointia ja muita sisäprojekteja. Maalla on luonto ja metsä lähellä, ei tarvitse mennä ahtaille luontopoluille ja sieniapajat voi pitää omana tietonaan. Ruokaa on kiva kasvattaa itse ja koirilla on tilaa telmiä omalla isolla tontilla vapaana. Täällä tulee enemmän kestittyä vieraita kuin mitä kaupunkiasunnossa, jossa ei ollut tilaa yökylävieraille
Kyllähän tekemistä on aina enemmän omakotitalossa...jotain voisin rakennella, pihatöistä en niin piittaa. Koiria ei saa pitää vapaana jos ei piha ole täysin aidattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieninä lisähuomioina:
Kun kulkutauti alkoi, se ei maaseudulla vaikuttanut suurimpaan osaan elämistä millään tavalla. Pihahommia sai tehdä niin kuin ennenkin, samoin taloremppaa, luontopolut olivat avoinna, koirat haukkuivat kuten ennenkin, saunaan riitti puita, aggregaatin testaus onnistui, ruokaa ja vessapaperia sai kaupasta. Lukemani mukaan kaupunkeja olohuoneinaan pitävillä oli koko Euroopassa ahdistavampaa.
Vastaavasti tänä talvena talo lämpeni puilla ihan samaan hintaan kuin ennenkin, kun liiterissä on useamman vuoden varmuusvarastot, ja aggregaatin toimivuus tuli jälleen testattua. Hätätilanteessa lämpö, sähkö ja ruokakin riittävät varmuusvarastojen takia pitkäksi aikaa. Tuoreruoka toki loppuisi pian, mutta säilykkeillä ja kuivaruoalla elää pitkäänkin. Lukemani mukaa joillakuilla on ollut hankalampaa.
Ja jos pommit alkavat pudota, tähdätäänkö niillä kaupunkeihin vai keskelle "ei mitään"? Niin.
Tämä kaikki tulee toistumaan seuraavankin poikkeustilan aikana: maalla on tilaa varastoida ja mahdollisuus hankkia varmuusvaroja, ja tarpeen tullen mahdollisuus eristäytyä toisista ihmisistä ilman, että liian lähellä olevat seinät kaatuvat heti päälle. Jos käyttää näitä juttuja hyväkseen, ei ole kansainvälisen kriisinkään aikana mitään hätää.
Helsinki suojataan ohjuspuolustusjärjestelmällä ja Helsingin alla on toinen kaupunki jossa palvelut toimivat. Siinähän hoidat säteilysairauksia kotikonstein kellarissasi jos käy se kaikista pahin.
Jos siihen mennään, että säteilysairauksilla alkaa olla väliä, alkaa olla aika sama missä asuu. Voi nimittäin olla, ettei siellä maan allakaan riitä ruoka.
Toisaalta ydinsotaa on pelätty nyt jo kohta 80 vuotta, eikä se vieläkään ole toteutunut. Sen sijaan edellisessä viestissä esimerkkeinä mainitsemani kaksi ihan todellista kriisiä ovat molemmat viiden vuoden sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16 neliötä on jo pieni Kampissakin, vaikka siellä pääsee käyttämään kaupungin runsaita palveluita.
Olen asunut 16m2 kämpässä keskustassa eikä se ollut pieni, kun oli hyvä pohja ja hyvin rakennettu pienen yksiön kokonaisuus. Loppuen lopuksi aika vähän sitä menevänä sinkkunaisena tuli oltua himassa, sillä aktiivinen seuraelämä sekä "koko kaupunki kotini" periaatteella sitä eli elämää, tuli hengattua, harrastettua ja syötyä pitkin kaupunkia. Kaupungin palvelut mahdollistaa sen "toisen olohuoneen".
Kuulostaa painajaismaiselta. Kaupunkiasunnossa oltava vähän tilaakin kun ulkona ei.ole mitään kivaa. Maalla riittää pienikin asunto kun pääsee ulos.
Floor Jansenkin muutti aikanaan takki auki Joensuuhun, mutta vuoden päästä muutti pois.
"En kestä sitä pimeyttä". Joensuussa asuneena se on se raskas puoli siellä.
Syrjässä asuminen on sinänsä ok, jopa tykkäisin, mutta jossain Lieksan korvessa tammikuussa kun on kaksi metriä lunta ja lähes koko ajan pimeää, niin ei se kaikille ole. Harvoille.
Syrjäinen sijainti on yksi tekijä mutta isoin tekijä on se, että noin pieni asunto ei vain toimi pitemmän päälle. Eri asia jos elämän voi sijoittaa osittain ulkosalle eli tehdä kesäkeittiötä, viihtyisää semikatettua istumisaluetta missä oleilla huom! vuoden ympäri! Ei siis vain muutaman hassun kesäviikon ajan. Huonona kesänä ei ole edes sitä.
Tehdään miehen kanssa etätöitä kotona joten ei ole työmatkoja. Lasten päiväkoti ja koulu on suht lähellä, alle kilsa molempiin. Mummila on parin kilsan päässä. Muutettiin viime keväänä ja siitä keväästä syksyyn oli mukava tehdä pyöräreissuja tutkimaan lähiympäristöä, käydä kauempana paremmalla leikkipuistolla yms. Pärjättiin oikeen hyvin joko kävelemällä ja varsinkin ne pyörät olivat tosi isossa roolissa. Ei meillä ole ikinä ollut autoa, kummallakaan ei ole edes ajokorttia. Talvi teki tuloaan niin pyöräily jäi. Täällä monet kyllä pyöräilee talvella, mutta me ei siihen olla osattu ja uskallettu. Tämä on siis pieni kaupunki, ei varsinaista maaseutua jossa on pelkkää peltoa ja metsää. Talvella tämä on kuitenkin ihan kuollut paikka, ei mitään eloa missään, meille tämä talvi täällä on ollut yllätys miten kiva idyllinen paikka voi muuttuakin niin mitättömäksi, oikeastaan todella masentava paikka. Vaikka olisi autokin käytössä niin minne sillä talvella täällä menisi? Välillä ollaan menty bussilla tai junalla jonnekin vähän isompaan kaupunkiin tekemään ostoksia, huvittelemaan tai syömään.