Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Pimeinä ja märkinä talvikuukausina aloin ymmärtää, että asuinsijainti on minulle tärkeä. En halua olla liian eristyksissä"
01.02.2023 |
Tämä on se syy miksi maaseutu tulee kuihtumaan vääjäämättä. On kiva välillä mökkeillä ja nauttia rauhassa. Kuitenkin jos ihminen on eristyksessä pitempään, hän masentuu. Ihminen kaipaa sosiaalisia kontakteja pysyäkseen terveenä.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja.
Muutitte maaseudulle ilman autoa ja sitten oli tylsää. No niin.
No mutta mitä se auto toisaalta muuttaisi, jos asuu paikassa, jossa ei ole tarjolla oikein mitään? Autolla ajetaan kylätietä eestaas, vai mennään autolla kaupunkiin uimahalliin/kulttuuritapahtumaan/ostoksille/luistelemaan, jolloin herää kysymys, että miksei asuisi siellä kaupungissa, kun siellä kerta on kaikki mitä haluaa tehdä?
Kyllä maalla asuvilla on oikeus käydä harrastuksissa ja kulttuuritapahtumissa, vaikka ei niiden lähellä haluaisi asua. Osa vaan tykkää elää väljemmin. Jos kokee autoilun ongelmana, ei todellakaan kannata asua maalla vaan kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen tätä, miksi maaseutu mielletään eristyksissä asumiseksi. Eihän kukaan kaupungissakaan mene juttelemaan tuntemattomille tai edes tunne naapureitaan, niin mitä ihmeen virikettä ja turvallisuudentunnetta se tuo jos näkee kaduilla ihmisvilinää? Yhtä lailla sitä voi olla kaupungissakin yksinäinen. Ja hieman huolestuttavaa jos ainoa tekeminen, mitä keksii on huvikseen shoppailu, ravintolassa käyminen, ruuhkabussissa istuminen yms kaupungin turhakkeet.
Jos asuu maalla ja syrjässä, ei se automaattisesti tarkoita että on eristyksissä. Minun taloni ikkunoista ei näy yhtään naapuria ja kauppaan on 18 km matkaa. Silti näen 5 päivänä viikossa työkavereita, viikonloppuisin kyläillään kavereiden ja sukulaisten kesken, käydään ravintolassa jne. Maalla on elämää, jos sitä itse järjestää.
Ihan tutkitusti, kaupungissa ihmiset on yksinäisempiä kuin maaseudulla.
No mä muutin 9 kk sitten maalle, isäni entiselle kotitilalle Huittisten seudulla, ja en ole katunut edes talvisin. Vaikka siis asun yksin myös. Mutta mun talo ei ole mikään minitalo vaan ihan normaalin kokoinen vanha maatalo jossa on aikanaan asunut 10-henkinen perhe. Mulla on tietysti myös auto, ei täällä ilman pärjäisi. Työtäni teen Helsinkiin, täysin etänä it-alalla. Olen todella onnellinen täällä, kaupunkiin en mene ennen kuin ehkä joskus vanhana jos käy fyysisesti liian rankaksi elämä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkitusti, kaupungissa ihmiset on yksinäisempiä kuin maaseudulla.
Laitatko linkin siihen tutkimukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä, miksi maaseutu mielletään eristyksissä asumiseksi. Eihän kukaan kaupungissakaan mene juttelemaan tuntemattomille tai edes tunne naapureitaan, niin mitä ihmeen virikettä ja turvallisuudentunnetta se tuo jos näkee kaduilla ihmisvilinää? Yhtä lailla sitä voi olla kaupungissakin yksinäinen. Ja hieman huolestuttavaa jos ainoa tekeminen, mitä keksii on huvikseen shoppailu, ravintolassa käyminen, ruuhkabussissa istuminen yms kaupungin turhakkeet.
Kaupungissa tai maalla ihmiset tulee juttelemaan minulle. En tiedä miksi. En erityisesti kaipaa ihmisiä, mutta pidän siitä, että palvelut on nopeasti saatavilla ja tekemistä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli muutettua perheen kanssa meluisasta ahtaasti tiivistysrakennetusta kaupungista kerrostalosta läheiseen naapurikuntaan rauhaan omakotitaloon ja luontoon kuusi vuotta sitten, kunnan keskusta ja palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupungissakin, mutta ikkunoista ei näy yhtään kerrostaloja vaan luontoa ja kauempana naapureiden omakotitaloja, hyvin on viihtynyt ja meidät uusina asukkaina otettiin mukaan ystävällisesti ja mukaan alueen toimintaan.
YLE:n ja taloustutkimuksen (löytyy YLE uutisista ja podcasteista) mukaan lähes joka kolmas suomalainen asuisi mieluiten maaseudulla, tai lähempänä luontoa, jos saa valita vapaasti. Vain yksi kymmenestä suomalaisesta haluaisi asua suurkaupungin keskustassa. liki miljoona ihmistä kyselyn mukaan haluaisi muuttaa maaseudulle, tai esikaupunkeihin tai isompien kaupunkien lähikuntien omakotialueille ja vähän kauemmaskin. iso osa suomalaisista siis joutuu asumaan vastentahtoisesti paikoissa joissa eivät haluaisi asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja.
Muutitte maaseudulle ilman autoa ja sitten oli tylsää. No niin.
No mutta mitä se auto toisaalta muuttaisi, jos asuu paikassa, jossa ei ole tarjolla oikein mitään? Autolla ajetaan kylätietä eestaas, vai mennään autolla kaupunkiin uimahalliin/kulttuuritapahtumaan/ostoksille/luistelemaan, jolloin herää kysymys, että miksei asuisi siellä kaupungissa, kun siellä kerta on kaikki mitä haluaa tehdä?
Autolla haetaan remonttitarvikkeita K-Raudasta ja autottomat kaupunkilaisyövieraat rautatieasemalta, ja sitten sillä mennään milloin mihinkäkin luonto- tai muuhun matkailukohteeseen. Autoon on varaa, koska talo maksaa kolmesataatuhatta vähemmän kuin 55 neliömetrin hyvällä pohjaratkaisulla oleva kolmio kaupungissa. Toki jos ei viihdy kotona ja tykkää metelistä, ruuhkista ja joukkoliikenteessä leviävistä kulkutaudeista, niin silloin ehkä kannattaa asua paikassa, josta pääsee mahdollisimman nopeasti ja usein ulos kaupungin värivaloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista. Mä jouduin muuttamaan työn takia maalta Helsinkiin jokunen vuosi sitten ja koskaan en ole ollut niin yksinäinen kuin täällä. Siellä maalla niitä oli kuitenkin maataloja taloni ohi kulkevan pikkutien varressa, ja siinä kulki silloin tällöin koiranulkoiluttajiakin. Moni pysähtyi juttelemaan kun näki minut pihassa. Samoin lähikaupalla (8 km päässä) heti kun olin sinne muuttanut ihmiset teki aktiivisesti tuttavuutta, kyselivät että olenko se "nn":n taloon muuttanut, yksinkö ihan siellä asun jne. Vaikka olin muuttaessani sosiaalisia tilanteita jännittävä 26 v. sinkkunainen ja useimmat siellä oli vanhempia ihmisiä tai perheitä, sain juttuseuraa hyvin. Uudeksivuodeksikin naapurin isäntä kutsui heille juhliin monena vuonna, joulukortteja tuli naapureilta postilaatikkoon itse tuotuna jne.
Täällä Helsingissä sen sijaan mulla ei ole yhtään kaveria eikä tuttua. Työt oli aluksi lähityötä, mutta ei sielläkään porukka kauheasti jutellut muuta kuin työasiaa, eikä ollut tapaa esim. yhdessä käydä tiiminä kahveilla tai syömässä. Pienet kaveriporukat joihin en päässyt mukaan kävi keskenään. Harrastuksissa olen käynyt, mutta niihin ihmiset tulee ja lähtee, ei siellä kavereita löydä. Naapuritkin on sellaisia ettei ne kyllä turhaan juttele, harva edes moikkaa. Olen mennyt taloyhtiön pihatalkoisiin ja kaikkeen siinä toivossa jos vähän tutustuisi, mutta ihmiset haluaa vaan nopeasti hoittaa hommat ja mennä perheensä ja omien ystäviensä pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se pikkuisen eri asia, asuuko maaseudulla tuollaisessa kopissa vai isossa omakotitalossa kaikilla mukavuuksilla.
Yksin olet silti, vaikka sinulla olisi kultainen palatsi siellä.
Yksin on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli muutettua perheen kanssa meluisasta ahtaasti tiivistysrakennetusta kaupungista kerrostalosta läheiseen naapurikuntaan rauhaan omakotitaloon ja luontoon kuusi vuotta sitten, kunnan keskusta ja palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupungissakin, mutta ikkunoista ei näy yhtään kerrostaloja vaan luontoa ja kauempana naapureiden omakotitaloja, hyvin on viihtynyt ja meidät uusina asukkaina otettiin mukaan ystävällisesti ja mukaan alueen toimintaan.
YLE:n ja taloustutkimuksen (löytyy YLE uutisista ja podcasteista) mukaan lähes joka kolmas suomalainen asuisi mieluiten maaseudulla, tai lähempänä luontoa, jos saa valita vapaasti. Vain yksi kymmenestä suomalaisesta haluaisi asua suurkaupungin keskustassa. liki miljoona ihmistä kyselyn mukaan haluaisi muuttaa maaseudulle, tai esikaupunkeihin tai isompien kaupunkien lähikuntien omakotialueille ja vähän kauemmaskin. iso osa suomalaisista siis joutuu asumaan vastentahtoisesti paikoissa joissa eivät haluaisi asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja.
Muutitte maaseudulle ilman autoa ja sitten oli tylsää. No niin.
No mutta mitä se auto toisaalta muuttaisi, jos asuu paikassa, jossa ei ole tarjolla oikein mitään? Autolla ajetaan kylätietä eestaas, vai mennään autolla kaupunkiin uimahalliin/kulttuuritapahtumaan/ostoksille/luistelemaan, jolloin herää kysymys, että miksei asuisi siellä kaupungissa, kun siellä kerta on kaikki mitä haluaa tehdä?
Mä käyn kyllä pari kertaa viikossa 25 km päässä kaupungissa tai pienemmässä kyläkeskuksessa jossa on huoltamo ja pikkukauppa ja baari/ravintola 8 km päässä. Käyn tosiaan niissä ihan ostoksilla tai harrastuksessa tai muuten vaan ihmisiä näkemässä. Mutta en minä siellä halua koko ajan olla. Suurimman osan aikaa nautin luonnon rauhasta, hiljaisuudesta ja siitä ettei missään näy ihmisiä. Siitä että on todella iso oma tontti jota saa kesäisin laittaa puutarhaksi. Hyötyviljelläkin omaksi tarpeeksi. On mulla tosin peltojakin mutta ne on vuokrattuna naapurin isännälle kuten oli jo edellisen omistajan aikana, kun hän oli jo 88-vuotias myydessään tilan pois eikä enää jaksanut viljellä maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei maaseutu tarkoita AINA korpea. Siellä on pikkukaupunkeja keskellä maaseutua, joiden lähellä on maaseutua, jos sieltä pääsee vaan luontoon helposti - osasta ei pääse rakenteen vuoksi. Mikäli vain bussit kulkevat tai on auto. Ja lisäksi on isojakin kaupunkeja joidenkin lähellä. Isoissa kaupungeissa on jo liikaa porukkaa samassa kasassa, ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Tuli muutettua perheen kanssa meluisasta ahtaasti tiivistysrakennetusta kaupungista kerrostalosta läheiseen naapurikuntaan rauhaan omakotitaloon ja luontoon kuusi vuotta sitten, kunnan keskusta ja palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupungissakin, mutta ikkunoista ei näy yhtään kerrostaloja vaan luontoa ja kauempana naapureiden omakotitaloja, hyvin on viihtynyt ja meidät uusina asukkaina otettiin mukaan ystävällisesti ja mukaan alueen toimintaan.
YLE:n ja taloustutkimuksen (löytyy YLE uutisista ja podcasteista) mukaan lähes joka kolmas suomalainen asuisi mieluiten maaseudulla, tai lähempänä luontoa, jos saa valita vapaasti. Vain yksi kymmenestä suomalaisesta haluaisi asua suurkaupungin keskustassa. liki miljoona ihmistä kyselyn mukaan haluaisi muuttaa maaseudulle, tai esikaupunkeihin tai isompien kaupunkien lähikuntien omakotialueille ja vähän kauemmaskin. iso osa suomalaisista siis joutuu asumaan vastentahtoisesti paikoissa joissa eivät haluaisi asua.
Näin suomalaiset haluavat asua
"Suomalaisen yleisin haavekoti on maaseudulla"
"23 prosenttia suomalaisista asuisi mieluiten suuren kaupungin reunamilla. Vain 11 prosenttia pitää suuren kaupungin keskustaa parhaana asuinpaikkana.
yllättävää tutkimuksessa se, että joka kolmas suomalainen haluaisi asua nimenomaan maaseudulla.
Maaseudun haja-asutusalue tarkoittaa Kainuun ja Lapin metsiä, aidosti sellaista aluetta, jossa talojen väliset etäisyydet ovat valtavia. Se ei ole taajamaa, eikä se ole kaupunkimainen kunta", kertoi Savon Sanomat tuosta tutkimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se pikkuisen eri asia, asuuko maaseudulla tuollaisessa kopissa vai isossa omakotitalossa kaikilla mukavuuksilla.
Yksin olet silti, vaikka sinulla olisi kultainen palatsi siellä.
Mistä lähtien ihminen on tarvinnut satojatuhansia ystäviä? Normaali ihminen löytää pikkukylästäkin tarpeeksi seuraa ja kukaan ei kaipaa ventovieraita ympärilleen kiehnäämään. Taas oli lenkillä koiraa ulkoiluttava nainen tekemässä tuttavuutta päästämällä irtokoiransa juoksemaan perään. Maalla saa sentään juosta rauhassa ilman seurankipeitä akkoja.
Maalla voi olla sosiaalisia kontakteja paljon enemmän kuin kaupungin kerrostalossa. Eivätkä ne kaikki kontaktit välttämättä kuöje puukko tanassa.
Miten ihmeessä maaseudulla muka on 'eristyksissä'? Täällähän on vapaus.
Mä muutin pikkukaupunkiin ja olin tosi yksinäinen. Kukaan ei halunnut tutustua. Muutin kokeeksi toiseenkin pikkukaupunkiin ja sama homma.
Lopulta muutin Helsinkiin takaisin enkä tunne enää itseäni yhtään niin yksinäiseksi vaikka sosiaalinen vetkostoni ei laajentunut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
No mutta mitä se auto toisaalta muuttaisi, jos asuu paikassa, jossa ei ole tarjolla oikein mitään? Autolla ajetaan kylätietä eestaas, vai mennään autolla kaupunkiin uimahalliin/kulttuuritapahtumaan/ostoksille/luistelemaan, jolloin herää kysymys, että miksei asuisi siellä kaupungissa, kun siellä kerta on kaikki mitä haluaa tehdä?
Mieluummin katselen luontoa kuin kerrostaloja ja kireitä ihmisiä kaduilla sekä kuuntelen luonnon ääniä kuin liikenteen melua. Täyteen rakennettu ja ihmisiä täyteen ahdettu ympäristö on painostava ja ahdistava. Ihan mukava välillä käydä kaupungissa, mutta aina helpotus, kun sieltä pääsee kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli muutettua perheen kanssa meluisasta ahtaasti tiivistysrakennetusta kaupungista kerrostalosta läheiseen naapurikuntaan rauhaan omakotitaloon ja luontoon kuusi vuotta sitten, kunnan keskusta ja palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupungissakin, mutta ikkunoista ei näy yhtään kerrostaloja vaan luontoa ja kauempana naapureiden omakotitaloja, hyvin on viihtynyt ja meidät uusina asukkaina otettiin mukaan ystävällisesti ja mukaan alueen toimintaan.
YLE:n ja taloustutkimuksen (löytyy YLE uutisista ja podcasteista) mukaan lähes joka kolmas suomalainen asuisi mieluiten maaseudulla, tai lähempänä luontoa, jos saa valita vapaasti. Vain yksi kymmenestä suomalaisesta haluaisi asua suurkaupungin keskustassa. liki miljoona ihmistä kyselyn mukaan haluaisi muuttaa maaseudulle, tai esikaupunkeihin tai isompien kaupunkien lähikuntien omakotialueille ja vähän kauemmaskin. iso osa suomalaisista siis joutuu asumaan vastentahtoisesti paikoissa joissa eivät haluaisi asua.
Aivan varmasti halutaan. Kuvitellaan, että se maalle muutto korjaa ne ongelmat joita elämässä on. Ja aluksi muutos varmasti tekee hyvää, mutta muutaman vuoden sisällä se arki taas koittaa ja ne samat ongelmat palaavat. Tällä kertaa vain lisäksi yksinäisyys mukana. Se romanttinen maalaiselämä on otettu elokuvista ja on pelkkää harhaa. Jokainen maalla asunut sen tietää. T: Entinen bönde.
Alue: Aihe vapaa
Tämä, eihän tuolla pysty edes liikkumaan.