Ekaluokka ja lukeminen

sen verran, että läksyjä tulee A-kirjaimesta. Ja ymmärrän, että kotiin tulee ääntämisharjoituksia a aa ym. mutta tehtäväksi oli tullut lukea ja tavuttaa seuraavanlaisia sanoja: komentosilta, näyttämö, kuntosali...Hieman hassua, kun mennään vasta A-kirjaimesta.

Suuri osa ekaluokkalaisistahan osaa jo lukea, joten heillä ei tavallaan olisi mitään opeteltavaa koko ekan syksyn aikana jos vaan harjoiteltaisiin äänteitä. Sikäli on luonnollista että tulee jo lukuläksyjäkin. Mutta minä kyllä ymmärsin että oman tason mukaan niitä läksyjäkin tehdään - osa tekee vain perusjuttuja, toiset lukee pitempiä läksyjä.

annettiin. Mutta uskallan olla eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa ekaluokkalaisten lukutaidosta; ei kai nyt sentään suurin osa osaa jo tässä vaiheessa lukea...?

olivat ekalla luokalla aivan erilaisia. Vanhenpi ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta oppi vähitellen ensimmäisen luokan kevätpuolella. Meistä vanhemmista ei ollut apua, koska emme ymmärtäneet lapsemme kielellistä kehittymistä.

Nuorempi oppi lukemaa 4-vuotiaana ja kirjoitti ensimmäisen oman kirjansa 6-vuotiaana. Ekalla luokalla häntä eivät kiinnostaneet edes vaikeammat lukuläksyt. Tämä neiti sen sijaan oli lukutuntien häirikkö, koska ei ollut mitään tekemistä,

Nyt, vuosien jälkeen, tilanne on kallistunut päälaelleen. Tämä myöhemmin koulussa oppinut tyttö nauttii täysin siemauksin lukutaidostaan ja lukee (nyt 12-v) päivät päästään paksuja kirjoja. Mutta aiemmin kotona lukemaan oppinut ei ole lainkaan kiinnostunut lukemisesta eikä äidinkielestä, Vähitellen alkaa näyttämään siltä, että tämä myöhemmin lukemaan oppinut on loppujen lopuksi kuitenkin kielellisesti lahjakkaampi kuin varhemmin oppinut.

Joten älä huolehdi. Asiat loksahtavat kohdalleen jossakin vaiheessa!

Harjoitellaanpa lukemista ;), eli kirjoitin että suuri osa. Tarkemmin ottaen kai noin puolet ekaluokkalaisista osaa jo lukea nykyään. Ihan vasta olin oman ekaluokkalaiseni vanhempainillassa jossa lukemisten oppimistakin käsiteltiin.

annettiin. Mutta uskallan olla eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa ekaluokkalaisten lukutaidosta; ei kai nyt sentään suurin osa osaa jo tässä vaiheessa lukea...?

Kolme vuotta sitten lapseni opettaja ei tilastoja tuonut esille, joten enpä taida ruveta kiistelemään aiheesta. Ehkäpä lapseni kavereihin ja tuttujen perheisiin on vain kasautunut lapsia, jotka eivät vielä eskarissa oppineet lukemaan.

pilkkua, eli suurin osa ja suuri osa eivät ole sama asia. Ja ihan pikaisesti googlettamallakin löytyy tuo tieto. Mutta tämä tästä aiheesta, toivottavasti koulussa opetetaan nykyään sitä luetun ymmärtämistäkin eikös ;).

että suuri osa osaa jo lukea. Minun luokallani osaa 5oppilasta 20:stä lukea, joten ei voi todellakaan sanoa että suuri osa. Minusta kuulostaa kyllä hassulta, että noin pitkiä ja vaikeita sanoja tulee lukuläksyksi, mutta vaikea kommentoida tuntematta kyseisen opettajan työtapaa ja luokkaa tarkemmin.

"Eiköhän liene aivan sama, onko suuri osa vai suurin osa, ainakin minulle...:-). Niinpä, sitä luetun ymmärtämistä;)) Mainitsin, että ainakin -minulle- yksi ja sama asia. En yleistänyt. Suurpiirteisyyttä tarvitaan lasten ja äitien parissa hyvinkin monella saralla.



Sinulla riittää puhtia monellakin palstalla; kiusa se taitaa olla pienikin kiusa, niinkös ?:|

Lapseni eskariryhmästä 2 osaa lukea hyvin, puolet porukasta selviää hitaasti ja välillä sijamuotoja hakien lukemisesta. Joukossa on myös sellaisia, jotka eivät tunne kaikkia kirjaimia. Eli varsin kirjavaa joukkoa lukemisen osaamisessa.



Niinpä myös muissa taidoissa. Oma lapseni suri jokin aika sitten, että kun hän ei vielä osaa seisoa päällään eikä tehdä kärrynpyörää..

Luokissa on varmaan eroa, mutta kyllä meidän ekaluokkalaisen luokalla puolet (oikeastaan ehkä juuri hitusen yli) lapsista osaa lukea. Ja nämä lapset lukevat sen verran hyvin, että lukuläksyt ovat erillisiä monisteita, Aapinen on turhan helppo (lukevat jo kirjojakin).



Tuntuu siis kyllä että täällä lapset menevät tuohon suuri osaa lukea kastiin. Mutta toisaalta osaavathan nuo muutakin. Meillä esim. ekaluokkalainen ui sen 200m, luistelee hyvin yms. Yksinkertaiset kertolaskut onnistuvat (siis ymmärtää idean ja laskee sen alkupään) ja matematiikassa tehtävät tuntuvat helpoilta. Eikä meidän tyttö edes ole kovin suuri poikkeus joukosta.



Toisaalta olikin pari vuotta aikaisemmin ekaluokan aloittaneen poikamme kohdalla minulle yllätys mitä kaikkea lapset jo osaavat kouluun mennessä. En todellakaan ymmärtänyt että poikamme oli jäljessä, kun osasi lukea kaksi lyhyttä tavua yhteen. Ajattelin minäkin silloin että koulussa opettaja opettaa lukemaan ja yrittähän tuo. Mutta lukemisen harjaantuminen alkoi vasta kunnolla, kun ymmärsimme kotonakin panostaa siihen (tokalla luokalla). Siis sitä ennen poika luki, mutta hitusen hitaasti. Sen jälkeen innostimme ja lahjoimme lukemaan kirjoja. Sitä harjoitusta tarvitsi säännöllisesti joka päivä riittävästi, niin vauhtikin alkoi olla riittävä. Lisäksi sen huomasin että yksi opettaja 25 lapsen luokassa ei todellakaan ehdi kovin paljoa yhteen lapseen keskittyä ja suurimman osan ajasta vie lapset jotka tarvitsevat erityistä tukea.



Viime vuonna jutellessani kummipojan äidin kanssa tajusin kai sen kotien tehtävän kunnolla. Heillä oli sinä vuonna joku lukuprojekti, jossa ekaluokkalaisten kanssa lainattiin kirjastosta kirjoja ja kotona yhdessä vanhempien kanssa opeteltiin lukemista. Jos tuntui vaikealta, niin vuoroteltiin että lapsi luki yhden lauseen ja vanhemmat toisen. Ja jossei onnistunut, niin vaikka jonkun sanan edes. -Tämä tosin sen syksyn äänteiden opettelun jälkeen. Mutta näki että lukemisen opettelun vastuuta oli jätetty kotiinkin.



Nyt kakkosen kohdalla en odotakaan että opettaminen on vain opettajan tehtävä. Kyllä tarvittaessa niitä tehtäviä opetellaan kotonakin läksyjen muodossa. Tosin tuon olen oppinut jo sen isoveljenkin, nykyisen kolmasluokkalaisen kanssa. Eihän opettajat ehdi koulussa edes tarkistaa läksyistä sen kummemmin ovatko ne oikein tehty ja luettaa eivät paljoa yhtä lasta ehdi. Kontrollointi oppimiseen jää pitkälti siis kokeiden varaan. Oppitunneilla huomio kai kiinnittyy eniten niihin jotka osaavat vähiten. Mutta kyllä tuo meillä ekan luokan opettajakin opetti meidät vanhemmat tarkastamaan lapsen läksyt ja merkkaamaan merkin tarkastuksesta.

Vähän vaikea suoranaisesti sanoa juuta tai jaata, kun ei tarkemmin tiedä kyseisen opettajan tarkoitusperiä. Totuus kuitenkin on, että nykyisin lapset osaavat kouluun tullessaan useammin lukea kuin joskus ennen, mutta tottakai se on kiinni oppilasmateriaalista. Vuodet voivat poiketa toisistaan huomattavastikin. Esim. tänä vuonna meillä ekaluokkalaisista n. 15 % osasi lukea, kun vastaava luku viime vuonna oli n. 45 %.



Komppaan Insinööriäitiä mm. siinä, että kyllä kotien panostuksen lasten lukemaan oppimessa huomaa. Tottakai opettajan tehtävä on opettaa lukemaan, mutta onhan selvää myös se, että mitä enemmän harjoittelet sitä parempia tuloksia saavutat. Ja valitettavaa, mutta totta on myös se, että jos luokassa on 25 oppilasta ja mukana erityistä tukea tarvitsevia, niin yksilöllistä aikaa on kovin vähän. Eli kotien panostusta kyllä kaivataan. Ihannehan olisi, että opettaja pystyisi antamaan läksyt yksilöllisesti ja kunkin oppilaan tason mukaisesti, mutta aina niin ei käy. Jos lapsesi saa luettavaksi ja tavutettavaksi hankalia sanoja, niin käy ne yhdessä lapsesi kanssa läpi (opettaja on voinut koulussa jo lukea, tavuttaa ja käydä muuten kyseiset asiat läpi ja haluaa kertausta kotona). Vaikka lapsi ei osaisikaan lukea, niin katsellessaan tekstiä sinun lukiessasi, hän tunnistaa tuttuja jo opittuja kirjaimia, sekä pystyy helpommin yhdistämään kirjoitetun sanan sen lausuttuun versioon.

Meidän eskarilaisella on sekä äidinkielen ja matematiikan harjoituskirjoista "läksyjä", jotka ovat vapaaehtoisia. Mielestäni heillä on myös ko. harjoituskirjoihin kuuluvat kirjat pk:ssa.



Yleensä tämän päiväkodin koko eskariryhmä lukee kevääseen mennessä. Suurin osa jo jouluna. Meillä hitaasti luetaan helpot ja tavataan hatarasti vaikeat sanat. Ne vaikeat eivät aina meinaa oikein onnistua, kun pitää arvata loput (kärsivällisyys loppuu).



Noita juttuja tehdään leikkien, ei koulumaisesti ja vakavalla otteella. Muskarissa (päiväkodin musiikkiopetus päivittäisten lauleluiden jne lisäksi) opettelevat kanteleensoittoa.



Välituntikäyttäytymistä opetellaan eskarin 10-15 min välitunnilla, jolloin ei kuriksia pueta, vaan ollaan kuin koulussa.



Eskari antaa paljon hyviä valmiuksia koulua varten. Eipä tarvitse jännittää jokaista asiaa luokassa. Vielä kun eskariporukan kaikki pojat ja osa tytöistä päätyy samaan luokkaryhmään, uskon koulunaloituksen ensi vuonna sujuvan ilman isompia ongelmia.

Ensin ajatuksia ap:n kysymykseen. Toki on normaalia, että lukuläksyä tulee kun sitä lukemista kerran nyt opetellaan. Oppilaasta ja opettajastakin riippuu se millaisia lukuläksyjä lapsi saa.



Ei ole sen enempää nykyvanhempien tehtävä opettaa lukemista kuin aikaisemminkaan. Sen sijaan vanhempien tehtävä on auttaa ja tukea lasta koulunkäynnissä, johon liittyvät myös yhteiset tuokiot kotitehtävien parissa, jos lapsi ei selviä niistä itsenäisesti.

Opettajan viisautta on tietysti antaa lapselle sopivia kotitehtäviä, jolloin lapsi selviää niistä pienillä ponnisteluilla. Tarkoitan, että haastetta saa olla, mutta liian vaikealta ei saa tuntua. Tehtävien pitää olla tasolle sopivia. Liian helpot tai vaikeat tehtävät eivät ole mielekkäitä ja syövät motivaatiota.



Minusta sinun kannattaa kysyä opettajalta suoraan mitä hän ajaa takaa lukutehtävillä, joista lapsesi ei vielä selviä. Voisiko esim. olla että lapsesi vain kuvittelee tehtävien koskevan häntäkin, kun vieruskaveri sai niitä läksyksi? Vai onko tarkoitus tehdä suullisesti tavuttamisharjoituksia kotona vanhempien kanssa? (Tämä on varmaan sitten vapaaehtoista?)



Kaikki kielelliset harjoitukset (tavuttaminen, riimittely...jne) tukevat lapsen lukemaan oppimista. On vanhempien elämäntilanteesta, ajasta ja motivaatiosta kiinni kuinka paljon näitä jaksetaan yhdessä tehdä. Kenelläkään ei toki ole velvollisuutta istua iltakausia sohvalla tavuttamassa ja lukemaan kyllä opitaan ilmankin.



Oma esimerkkini vanhemman osallistumisesta lapsen kotitehtäviin: Nyt ekaluokan alussa teemme kotitehtävät lapsen kanssa yhdessä, jotta lapsi oppii oikeanlaisia oppimisstrategioita. Pikku hiljaa siirrymme siihen, että lapsi tekee tehtävät itsenäisemmin ja me vanhemmat tarkastamme tehtävät. Lapseni osaa jo lukea, joten hän saa lukuläksyksi tarinanpätkiä eräästä kirjasta. Lukuläksyn lapsi lukee yleensä ensin itsekseen, sitten erikseen molemmille vanhemmille ääneen ja vielä pikkuveljelle iltasaduksi. Näin lukutaito pääsee kehittymään omalla tasollaan. Suurkiitos opettajalle, joka on ottanut lukijat huomioon porukassa!



Olen jo valmistautunut ajatukseen, että tulen valvomaan/tarkistamaan lapseni kotitehtäviä vielä monta vuotta. Opettajana olen nähnyt läheltä mikä merkitys kodin tuella on lapsen koulun käyntiin. Ja mikä merkitys valitettavasti on sillä, jos vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa...





Sitten vielä tilastollista faktaa koulutulokkaiden lukemisesta... On aivan totta, että nykyään yhä useampi lapsi lukee kouluun tullessaan. Tähän vaikuttaa esimerkiksi esikoulu, joka on yhtenä osana aikaistanut lasten kielellisen tietoisuuden kehittymistä. Eroja on tietysti edelleen vuosittain, paikkakunnittain, ryhmittäin...

Minä puolestani luulen, että nuo ekaluokkalaiset ei aina osaa erottaa, mikä 'eritasoisista tehtävistä' kuuluu juuri minulle ;-)). Ainakin meillä on niitä lisätehtäviä, joita saa tehdä jne. ja välillä mietin, oliko tämä läksy kaikille vai vain edistyneimmille tarkoitettu... Meilläkin nimittäin heti ekan päivän läksy oli luketehtävä - luulin, että se oli lisätehtävä kun oma lapsi osaa jo lukea. Luokassamme muuten 26 oppilaasta KAKSI osaa lukea jo sujuvasti eli pystyy lukemaan pidempiä tarinoita, muut sitten sitä vähemmän. Eli se siitä, kuinka moni osaa/ei osaa lukea kouluun mennessä..

Meillä on molempien lasten opettajat painottaneet,että ÄLKÄÄ opettako lastanne lukemaan.Opeilla on nykyään niin eri systeemit opettaa kuin meillä aikoinaan, että teet vain hallaa lapsellesi kun alat opettajaksi. Poika sai nyt uuden aapisen jossa on esi A;sta neljä eritasoista sivua joista kukin oppilas opettelee omaa sivuaan ja etenee siitä. Mielestäni erittäin fiksua! Ei tule niin paljon turhautuneita lapsia ;) Tottakai kun poika saa läksyä esim. A;sta "autat" häntä seuraamalla vierestä,tukemalla ja neuvomalla. Lukemaan oppimiseen on kuitenkin vuosi aikaa, joka on vielä ihan normaalia

Meillä on molempien lasten opettajat painottaneet,että ÄLKÄÄ opettako lastanne lukemaan.Opeilla on nykyään niin eri systeemit opettaa ...

Eskarilaisen kuukausitiedotteessa kerrottiin LUKUKINKEREISTÄ eli opet opettavat vanhemmat lukemaan nykytekniikalla iltaopiskeluna ;) Eli yksi vanhempainilta uhrataan lukemaanopettelemiselle.

Lienee noilla nykyopeilla kuitenkin suht yhtenäinen "systeemi" tuossa lukemaanopettamisessa eli noilla kinkeriopeilla voi tarvittaessa auttaa lasta oppimisessaan.

Mielenkiintoinen idea nuo lukukinkerit, tosin ymmärtäisin paremmin koulun puolella...Ihan mielenkiinnosta kyselen, että missä päin tällaisiin asioihin eskarissa paneudutaan?

kinkerit kuulostavat minustakin oudoilta, kun tietääkseni suomalaisten esikoulujen tavoitteenakaan ei ole opettaa lukutaitoa, saati opettaa vanhempia preppaamaan lapsiaan. Lukemaan opettelu kuuluu sitten koulujen opetusohjelmaan.



AP:lle, meillä lapsen koulussa mennään vielä a-kirjaimessa, ja äikän tunnit ovat paljon tarinoiden kuuntelua ja niistä kertomista yms. Meillä lapsi oppi itsekseen lukemaan juuri 6v. täytettyään, mutta innolla tekee myös koulun tehtävät. On vaan tyytyväinen kun läksyistä selviää nopeasti :-)

Lapsille tarjotaan mahdollisuus ja autetaan oppimaan lukemaan. Heitä ei prepata eikä se ole mikään kunniakysymys saada kaikkia lukemaan eskarivuonna. Moni muksuista vain nyt osaa lukea keväällä.



Kinkerit taitaa olla vanhempien aloite, kun nuo vesselit kyselee kotona äiti/isi miten... ja vanhemmat ovat enemmän ja vähemmän hukassa. Etelä-Suomessa ollaan.



Mielestäni pk toimii upeasti, kun lapsen oppimista ja tiedonhalua tuetaan. Samoin piirtämis, kirjoitus jne harjoitukset tulevat täysin ikäkaudelle tarkoitetuista tehtäväkirjoista. Niitä saa kirjakaupoistakin.