Lue keskustelun säännöt.
Yli 40 vuotiaille kysymys: Missä iässä sulla on ollut kiireisimmät "ruuhkavuodet"?
31.01.2023 |
Nuoremmatkin saa toki vastata, jos siltä tuntuu, että kiireisimmät vuodet on jo ohi.
Mikä teki eniten kiirettä? Ja millainen elämäntilanteesi yleisesti ottaen oli?
Kommentit (61)
Silloin kun molemmilla lapsilla oli samaan aikaan vaikeaa. Jouduin auttamaan molempia monella tapaa. Olin silloin 50 v.
vanhemmat ikääntyivät vasta myöhemmin. Työ on minulla aina ollut joustava. Lasten ollessa pieniä sain vanhemmilta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34-37v. Opiskelin, oli päiväkoti-ikäisiä lapsia, miehellä oli pitkä työmatka. Sen jälkeen helpotti. Nuorinkin aloitti koulun, sain päivätyön. Nykyisin olen 48v ja arki teinien kanssa on lasten leikkiä noihin vuosiin verrattuna.
Vähän alle nelikymppisenä kun vanhemmat olivat vielä elossa. Apua tarvitsivat.
32-45
Vuosiin mahtuu: mies sairastui ja jäin pärjäämään kolmen alle koulukäisen lapsen kanssa, nuorin vauva. Opinnot kesken, mutta töitäkin piti tehdä. Emme saaneet mitään apuja, sittemmin lapset kasvoi, alkoi harrastaa aktiivisesti. Itse tein hyvän maisterin tutkinnon + väittelin työn ohessa. Useampi muutto, ja omasta sukulaisesta huolehtiminen.
Välillä olin niin väsynyt ja uupunut, että päässä heitti ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan absoluuttisen varmasti ikävuosina 29-33. Kuviossa oli tuolloin vastuulla sekä erityislapsi, sairas aviomies, vanha ok-talo peruskorjattavana ja vuorotyö, jolla elätin koko poppoon. Siihen verrattuna nykyinen vanhusten asioiden hoitelu edunvalvojan ominaisuudessa ei tunnu missään.
Ehkä juuri tällä hetkellä. Nuorempana oli vaan yksi työpaikka kerralla, mutta nyt on täysipäiväisen palkkatyön ohella myös kaksi omaa yritystä hoidettavana. Mutta en valita, vapaa-aikaa on silti runsaasti ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Jossain vaiheessa downshiftaan ja irtisanoudun palkkatyöstä, mutta sen aika ei ole vielä koska tykkään työpaikastani todella paljon. Vanhempani ovat kuolleet jo vuosia sitten ns. saappaat jalassa, joten eipä ole tarvinnut heitäkään hoitaa.
N47v, vela, naimisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakskymppisenä kun piti kiirehtiä kukasta kukkaan.
Nyt. Töitä on niin maan perkeleesti ja pitäisi ehtiä huolehtia omasta kunnostakin liikkumalla.
- lapseton N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan. Lapsi vapaan elämä on ihanaa. Töissä käyntiä en ruuhakaksi ole koskaan osannut laskea ja vapaa aikaa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut. Jälkeen ajateltuna kotiäitiyden jälkeen aloitetut opinnot ja kolmen lapsen päivähoitoon vienti oli vähän säpinää, mutta kuului elämään eikä se mitään rankkaa ollut. Nyt nuorin lapsi jo 17v. Tasaista oikeastaan ollut aina.
Hys, hys nyt. Pilaat mun uhritarinan arjenpyörittämisestä maha pystyssä ja kaikki pallot ilmassa, imuri toisessa kädessä, pyykit koneessa ja kersat molemmissa nänneissä rintaruokinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On alkanut olla ruuhkaista. N44. Vuoden sisään siirtyminen osa-aikaisista vakituiseen työhön, kaksi muuttoa, omakotitalon ostaminen, häät, ensimmäinen lapsi tulossa, kumpikin vanhemmista sairastaa, lisäksi huolehdin sairaan sukulaisvanhuksen asioista. Työn muututtua fyysisestä toimistotyöksi pitäisi löytää aikaa liikuntaharrastukseen. En tiedä, mistä karsisi. Onneksi en ehtinyt ottaa suunnittelemaani koiranpentua.
Ruuhkavuodet on silloin, kun on vastuussa seuraavasta ja edellisestä sukupolvesta. Pikkulasten vanhemmilla ei ole mitään käsitystä siitä, miten tiukilla on siinä vaiheessa, kun on vastuulla teini-ikäisten harrastukset kisaviikonloppuineen ja samaan aikaan sairastelevista vanhemmista huolehtiminen ja huoli siitä, saako läheinen syöpähoitoja tai pääseekö välttämättömään leikkaukseen, jotta pärjäisi edelleen kotona eikä kaihin takia sokeutuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukio ja jatko opiskelu olivat se kiireisin aika. Koulua, läksyjä, töitä. Ei mitään muuta ikinä vuosiin. En ehtinyt edes nukkua kunnolla kun ei vaan ollut aikaa.
Siihen verrattuna kotona yhden lapsen kanssa vietetty aika oli lepolomaa. Myös tavallinen alle 40h viikossa duunin teko, kaupan kautta kotiin ja illal kotona puuhailu on leppoisaa.
Opiskeluaikana meinasi oikeasti kaikki voimat loppua. Lukio oli vielä rankempi kuin jatko opiskelu. Lukiossa oltiin silloin 3 vuotta ja piti tosiaan olla siellä koululla pitkät päivät 5 päivää viikossa ja kaikki illat ja viikonloput pelkkää läksyjen tekoa ja kokeisiin lukua. Kesä syys joulu ja hiihtolomat töitä alusta loppuun. Ei yhtä vapaata päivää ikinä kolmeen vuoteen.
Hulluuden huipentuma oli se kun sain päähäni että pitää vielä lukiossakin olla ohjattu harrastus. Treenit 3 iltaa viikossa. Sen tajusin sentään lopettaa ja kävin vaan salille kun ehdin. Lukio ei todellakaan ole oikea aika harrastaa yhtään mitään.
Paineet kulminoitui kirjoituksiin ja kirjoitusten jälkeen romahdin henkisesti kun oli viimein tilaisuus romahtaa 3 vuoden tauottoman univajeisen paahtamisen jälkeen. En todellakaan kyennyt siinä mitään jatko koulua paikkaa hakea. Oli pakko pitää välivuosi. Muutaman kuukauden vaan makasin. Sitten tein osa aika töitä kaupassa ja viimeinkin elin elämääni kävin juhlimassa ja jopa yhdellä ulkomaanmatkalla.
Kyllä meidän aikuisten elämä on helppoa. Nyt olen 44 ja elän parasta elämääni. Kaikki sympatiat nuorille.
Jos sinä elät jossain "perinteisessä" liitossa missä hoidat duunin jälkeen yksin lapset ja kodin niin älä siitä meille muille kitise. Itse en ikinä ottaisi vätys miestä joka ei hoida osaansa. Itselläsi ei ilmeisesti ollut valinnan varaa?
Silloin kun lapset oli pieniä (molemmat alle 5), opiskelin ja kävin töissä. Oin silloin noin 30-vuotias. Lisäksi oltiin pienituloisia, niin kaikki piti tehdä ite pidemmän kaavan mukaan (usein vietin sunnuntait laittaen halpaa ruokaa ja leipoen leipää pakastimeen jne) Oli välillä rankkaa. Nykyään olenkin superlaiska viisikymppinen, eli meillä käy siivooja, ruokaa ostan paljon valmiina tai puolivalmiina, juhliin tilaan tarjottavat muualta jne.
Vierailija kirjoitti:
VaahtoVasara kirjoitti:
M53, ei ole vielä ollut ruuhkavuosia, koska yksi kantavia ajatuksiani on aina ollut
"kiire on vain ajankäytön organisoimattomuutta".Miehillä on niin helppo elämä. Käy vaan töissä ja muu hoituu muiden toimesta.
Kannattaa varmaan miettiä millaisen miehen ottaa. Nykyään useimmat miehet hoitaa 50% perheestä ja kodista jos molemmat on töissä. Minun isä kyllä hoiti osansa jo 80-luvulla samoin kuin muut lähipiirin kunnolliset miehet.
Sä voit sitten miettiä miksi sulle ei kunnon miestä riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastailee näköjään ihmisiä, jotka eivät ole vielä joutuneet vastuuseen huonokuntoisista ja ehkä myös dementoituneista vanhemmista, joiden luona pitää käydä päivittäin auttamassa lääkkeitä, ruokaa, vessaan ja ulkoilemaan ja seuraneidiksi.
Miten tämä edes tapahtuu, jos vanhemmat asuvat toisella puolella Suomea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastailee näköjään ihmisiä, jotka eivät ole vielä joutuneet vastuuseen huonokuntoisista ja ehkä myös dementoituneista vanhemmista, joiden luona pitää käydä päivittäin auttamassa lääkkeitä, ruokaa, vessaan ja ulkoilemaan ja seuraneidiksi.
Miten tämä edes tapahtuu, jos vanhemmat asuvat toisella puolella Suomea?
En aio tehdä tätä vaikka asuisivat naapurissa. Ostan hoivaa.
Miehillä on niin helppo elämä. Käy vaan töissä ja muu hoituu muiden toimesta.