Lauri Kontron kolumni: Miksi suomalaiset halutaan asuttaa komeroihin?

Arkkitehtuurin pitäisi elää ajassa, mutta Suomessa rakentamisen tyyli on möllöttänyt paikoillaan jo 30 vuotta. Pakkomielteinen tiivistäminen ei tuota hyviä kaupunkeja

Paitsi, että rakennamme entistä ahtaammin, kylki kylkeen, rakennamme myös entistä pienempiä ja epämukavampia asuntoja. Helsingissä (siirryt toiseen palveluun), jossa suurin osa uusista asunnoista on yksiöitä ja kaksioita, uusien asuntojen keskikoko on pudonnut 15 vuodessa 77 neliöstä 57 neliöön.

Entisajan kaksioon ahdetaan nyt kolmio. Keittiöitä ei enää ole, vaan sen korvaa keittonurkkaus. Ja kaikki tämä tarjotaan ostajalle entistä kalliimpaan hintaan.

On rakennettu jopa taloja, jossa kaikki asunnot ovat yksiöitä. Tarjolla on 25 neliön yksiöitä, kun esimerkiksi Lontoossa (siirryt toiseen palveluun) pienin sallittu yhden makuuhuoneen asunto on 39 neliötä. Suomen kansa, varsinkin vähävaraiset nuoret, halutaan asuttaa komeroihin.

Miniasuntojen rakentamista on usein perusteltu sillä, että niiden kysyntä on suurta. Varmasti onkin. Eihän isompia ole kohtuuhintaan tarjolla. On tyydyttävä siihen, mitä tarjotaan.

Mutta vastaako nykyinen betonibuumi, entistä massiivisempien, korkeampien ja ahtaampien talojen rakentaminen asujien tarpeisiin?