Mikä minunlaista ihmistä oikein vaivaa? Asiallisia vastauksia kiitos!
Tilanteeni on tämä. Olen 29-vuotias, tällä hetkellä työtön, mutta kirjoilla valtiotieteellisessä tiedekunnassa (jossa olen suorittanut opintoja vaihtelevalla menestyksellä).
Elämäni on ulkoisesti hyvin rikasta. Elämme täysin mieheni, joka on hyvätuloinen lääkäri, tuloilla: Matkustelemme paljon, käymme juhlissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa, en joudu kauheasti miettimään mihin rahani laitan ja paljonko laitan mihinkin. Shoppailen ja teen aika pitkälti juuri sitä mitä minua huvittaa. Asumme 750 000 euroa maksaneessa asunnossa kahdestaan.
Minua ei oikein hirveästi kiinnosta mikään muu kuin omat harrastukseni ja oma ulkonäköni (suoraan sanottuna). En halua lapsia, en halua tehdä pitkää työpäivää, mikä rajoittaa urantekomahdollisuuksiani. Silti minua kaihertaa jokin, siis tuntuu että päällisin puolin ja materiaalisesti täydellisestä elämästäni puuttuu JOTAKIN. Mitähän se mahtaisi olla?
Kommentit (13)
Elämälläsi ei ole mitään merkitystä. Lapsi olisi teille omiaan....
ymmärrän hyvin, että koet elämästäsi puuttuvan jotakin.
Jokainen haluaa kokea olevansa hyvä, tarpeellinen, hyödyllinen, jopa korvaamaton _jossakin_ asiassa. " Minä tein sen!" -fiilistä kaipaa jokainen. Olipa se työ, harrastus, lapset tai jokin muu, mistä sen tunteen saa....
Onko sinulla sellaista? Koetko itsesi tarpeelliseksi ja hyödylliseksi? Saatko kaiken liian helposti?
Jotain sisältöä elämäsi tuntuu kyllä kaipaavan. Mä ehdottaisin opiskelua jollekin innostavalle alalle. Rahaa et kaipaa, joten voit valita alan silkan kiinnnostuksen pohjalta.
Saat konkreettisesti kokea itsesi hyödylliseksi ja samalla näet toisella tavalla elävien ihmisten arkea, joka ehkä auttaa sinua oivaltamaan asioita eri näkökulmista kuin aiemmin.
Toistaalta olen kateellinen elämällenne ja toisaalta en. Olisihan se kivaa olla ettei tarvitsisi miettiä mitä ostaa ja sais melkein mitä haluais. Mutta meille tavallisille duunareille jo uuden käytetyn auton ostaminen tuntuu tosi isolta jutulta. Sitä katellaan ja mietitään ja haaveillaan ja uneksitaan. Se on sitä elämää. Toisille se on niin helppoa mennä ja ostaa. Ei ole mistä uneksia. Mikään ei ole sen ihanampaa kun katsoa lasta joka makaa kuralammikossa ja pärskii vettä ympäriinsä. Lapsi ei kastu koska olen kesän kerännyt rahaa että saisin hänelle kunno talvivaatteet, kengät yms. Toiset senkun menee ja ostaa. Siitä puuttuu se pitkän odotuksen ja haaveilun " hohto" .
Elämistä ja arvoja on vaikea muuttaa hetkessä. Siihen täytyisi sinun varmaan saada joku kolaus. Esim. käynti kehitysmaissa jossa jokapäiväisestä ruoastakin taistellaan.
En usko, että lapsi on vastaus ongelmiisi, mutta tee jotain millä on merkitystä. Ei se shoppaaminen riitä kenellekään.
Lapsen hankkimista olen joskus miettinyt, mutta se tuntuu liian vaivalloiselta...Ja en vaan jotenkin USKO että se lapsi olis edes niin ihana...Ehkä joskus tulevaisuudessa. Olette varmaan oikeassa siinä että elämästäni puuttuu sisältöä. Sinänsä en ole miehestäni riippuvainen, että perin tässä muutama vuosi sitten aika paljon kun isäni kuoli. Että kyllä kai mä yksinkin pärjäisin...jotenkin vaan tuntuu että mikään ei enää tunnu miltään, kun kaikkea on saanut niin paljon.
Jotenkin minusta on tullut laiska ja kunnianhimoton...lisäks tuntuu että elämäni on ohi kun täytän kohta 30.
Mistä unelmoit? Jos sinulla olisi 3 toivomusta, jotka täyttyisivät, mitä ne olisivat?
ja toinen aataminaikuinen sananlasku sanoo, että ongelmien määrä on vakio. hanki itsellesi esim. hyväntekeväisyystyö tai muuta tekemistä joka pitää sinut niin sanotusti maan päällä.
elämäsi kuulostaa helpolta, eikä sellaista jaksa kukaan täysipäinen pitkää aikaa!
Provoooo....
Ei lääkäritkään nyt niin hyvin tienaa että olisi varaa 750000 e asuntoon ja senkin jälkeen vielä kaikenlaiseen luxus-elämään....
Ellei miehesi sitten ole vuosikymmeniä sinua vanhempi ja ehtinyt jo tienata.
Voihan olla, että miehesikin kyllästyy sinunlaiseen tyhjäntoimittajaan.
Oletteko miehenne kanssa hyvin läheisiä? Oletko ihan varma ettet halua lapsia? Voi olla että podet ikäkriisiä...