Hajoan tähän tilanteeseen, kellään antaa vertaistukea?

Vierailija kirjoitti:

Tauko on yleensä vain pehmeä ero. Niille, jotka eivät halua repäistä laastaria kerralla.

Yleensä, mutta ei aina. Tilanteita, ihmisiä ja suhteita kun on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä! En ajatellut että saisin järkeviä vastauksia!

Mieheni on siis hyvin suorasanainen mies. Eli jos hän haluaisi suoraan erota, olisimme jo eroneet. Olemme toki paljon käyneet läpi mikä tauon tarkoitus on, ja mitä se itsensä kehittäminen konkreettisesti meinaa. Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi. Minulla taas sitten ehkä on vähemmän kehitettävää tästä näkökulmasta. Käyn ja olen käynyt terapiassa ja saanut siellä omia epäkohtiani kyllä käsiteltyä. Tietysti aina voi parantaa, mm tuo avoimuus on minulle se mitä voin vielä esimerkiksi kehittää. En koe olevani riippuvainen miehestä, vaan yksinkertaisesti vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedostan myös sen että emme voi olla yhdessä jos mies ei saa omia menneisyyden asioitaan selvitettyä ja käsiteltyä. Ja itsenäistyttyä.

Ideana tässä on se että joko jatkamme yhdessä ja perustamme perhettä yms, tai sitten eroamme. Se on molemmilla tiedossa. Epätietoisuus tässä kohtaan vaan on se mikä kalvaa. Huolehdin kyllä itsestäni, käyn töissä, opiskelen, näen läheisiä ja urheilen. Silti vaan on vaikeaa ja tuntuu että elämästä puuttuu se joku, se rakas siinä täysillä vieressä.

Ap

Kuulostaa siltä, että asiat ovat oikeastaan aika hyvin.

Jos te kumpikin todella tahdotte jatkaa elämää yhdessä ja niin sanotusti kuulutte yhteen, voit olla huoleti ja luottaa siihen, että saatte vielä asiat järjestymään. Yhteinen tahtotila on se tärkein asia.

Koita nyt miehen ikävöimisen sijaan keskittyä siihen mitä hyviä juttuja tämä tauko sinulle mahdollistaa. Keskity itseesi ja nauti omasta ajastasi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä! En ajatellut että saisin järkeviä vastauksia!

Mieheni on siis hyvin suorasanainen mies. Eli jos hän haluaisi suoraan erota, olisimme jo eroneet. Olemme toki paljon käyneet läpi mikä tauon tarkoitus on, ja mitä se itsensä kehittäminen konkreettisesti meinaa. Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi. Minulla taas sitten ehkä on vähemmän kehitettävää tästä näkökulmasta. Käyn ja olen käynyt terapiassa ja saanut siellä omia epäkohtiani kyllä käsiteltyä. Tietysti aina voi parantaa, mm tuo avoimuus on minulle se mitä voin vielä esimerkiksi kehittää. En koe olevani riippuvainen miehestä, vaan yksinkertaisesti vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedostan myös sen että emme voi olla yhdessä jos mies ei saa omia menneisyyden asioitaan selvitettyä ja käsiteltyä. Ja itsenäistyttyä.

Ideana tässä on se että joko jatkamme yhdessä ja perustamme perhettä yms, tai sitten eroamme. Se on molemmilla tiedossa. Epätietoisuus tässä kohtaan vaan on se mikä kalvaa. Huolehdin kyllä itsestäni, käyn töissä, opiskelen, näen läheisiä ja urheilen. Silti vaan on vaikeaa ja tuntuu että elämästä puuttuu se joku, se rakas siinä täysillä vieressä.

Ap

Pari kertaa kuukaudessa on kyllä iso muutos siihen, että aiemmin olette ehkä nähneet päivittäin tai ainakin vaihtaneet kuulumisia päivittäin. Mietin tässä, että jos sinun pitäisi työstää avoimuuttasi, niin miten se onnistuu tällaisessa järjestelyssä. Vai mitä se tapauksessasi tarkoittaa? Ehkä voit kirjoittaa päiväkirjaa mutta niin, että kirjoitat ikään kuin miehellesi kirjeitä. 

Tuntuu, että tässä on enemmän kyse siitä, että miehesi tulee saada aikuistuttua ja otettua vastuuta elämästään. Se on valitettavasti asia, jossa parhaiten autat pysymällä etäänpänä. Toivottavasti saatte asiat ratkottua. Nykyaikana tuntuu hyvältä kuulla, että parisuhteen ja oman hyvinvoinnin eteen tehdään oikeasti töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä! En ajatellut että saisin järkeviä vastauksia!

Mieheni on siis hyvin suorasanainen mies. Eli jos hän haluaisi suoraan erota, olisimme jo eroneet. Olemme toki paljon käyneet läpi mikä tauon tarkoitus on, ja mitä se itsensä kehittäminen konkreettisesti meinaa. Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi. Minulla taas sitten ehkä on vähemmän kehitettävää tästä näkökulmasta. Käyn ja olen käynyt terapiassa ja saanut siellä omia epäkohtiani kyllä käsiteltyä. Tietysti aina voi parantaa, mm tuo avoimuus on minulle se mitä voin vielä esimerkiksi kehittää. En koe olevani riippuvainen miehestä, vaan yksinkertaisesti vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedostan myös sen että emme voi olla yhdessä jos mies ei saa omia menneisyyden asioitaan selvitettyä ja käsiteltyä. Ja itsenäistyttyä.

Ideana tässä on se että joko jatkamme yhdessä ja perustamme perhettä yms, tai sitten eroamme. Se on molemmilla tiedossa. Epätietoisuus tässä kohtaan vaan on se mikä kalvaa. Huolehdin kyllä itsestäni, käyn töissä, opiskelen, näen läheisiä ja urheilen. Silti vaan on vaikeaa ja tuntuu että elämästä puuttuu se joku, se rakas siinä täysillä vieressä.

Ap

Pari kertaa kuukaudessa on kyllä iso muutos siihen, että aiemmin olette ehkä nähneet päivittäin tai ainakin vaihtaneet kuulumisia päivittäin. Mietin tässä, että jos sinun pitäisi työstää avoimuuttasi, niin miten se onnistuu tällaisessa järjestelyssä. Vai mitä se tapauksessasi tarkoittaa? Ehkä voit kirjoittaa päiväkirjaa mutta niin, että kirjoitat ikään kuin miehellesi kirjeitä. 

Tuntuu, että tässä on enemmän kyse siitä, että miehesi tulee saada aikuistuttua ja otettua vastuuta elämästään. Se on valitettavasti asia, jossa parhaiten autat pysymällä etäänpänä. Toivottavasti saatte asiat ratkottua. Nykyaikana tuntuu hyvältä kuulla, että parisuhteen ja oman hyvinvoinnin eteen tehdään oikeasti töitä.

Mustakin on ihana kuulla että jotkut ovat yhä valmiita tekemään töitä suhteensa ja itsensä eteen. Liian monet menevät sillä "jätä se sika" -linjalla heti kun ongelmia tulee eteen ja siirtyvät suhteesta toiseen odottaen sitä maagista "oikeaa" jonka kanssa mitään konflikteja tai ahdistuksia ei koskaan tulisi. :/

Läpimädässä, esim väkivaltaisessa, suhteessa ei tietenkään pidä pysyä kärsimässä, mutta mitään täydellistä suhdetta tai kumppania tuskin koskaan löytyy, koska ihmiset ovat epätäydellisiä. Kaikilla on omat ongelmansa.

Tämä oli hölmöintä mitä olen lukenut pitkään aikaan.

Olette läheisriippuvaisia eikä siinä tauko auta asiaa, ei tosin ero ja uusi suhdekaan. Ei ole mitään oikotietä vaan ihmisenä kasvaminen on koko elämän mittainen prosessi, ei mitään mikä hoidetaan parissa vuodessa kuntoon ja SITTEN perustetaan perhe.

Jännältä kuulostaa että toisesta tarvii taukoa , kohta kuusi vuotta avoliittoa meillä takana . No minä toisaalta saan miehestäni taukoja kun vietän lomia mökillä hänen jäädessä töihin . Ehtii ikävöimään toista ja sitten onkin taas kiire kotiin .

Rupea vaan prosessoimaan jo eroa. Nyt kannattaa olla pessimisti. Ota tämä erona. Pääset nopeammin eteenpäin. 

Tauko tarkoittaa, ettette ole yhdessä. Et ole sidottu häneen millään tavalla eikä mieskään sinuun. Hänhän taukoa ehdotti ja kyllä se, että asutaan omissa kodeissa eikä seurustella, tarkoittaa että kumpaisenkin elämä on avoin myös uusille ihmissuhteille. Siinähän sen näkee sitten, haluaako vielä palata entiseen.

Ei tuo miltään rakkaudelta kuulosta vaan kyllästymiseltä. En myöskään luottaisi ollenkaan siihen, että miehellä ei olisi muita viritelmiä eikä pitäisi sinua ns. varalta, jos uudet kuviot eivät natsaakaan. Olen oppinut ihan kantapään kautta, että mikä tahansa yllätys voi olla miehen puolelta mahdollista, vaikka kuinka olisi asiallinen ja vaikka hänestä ei sellaista mitenkään voisi uskoa.  Sama varmaan naisissakin, naisista ei itselläni kokemusta, koska olen hetero. Mieheni ei ole

Olen tosi kyynikko, mutta miten te raportoitte toisillenne siitä, miten te kehitätte itseänne ja missä menette. Tulee mieleen, että ap pohtii asioita ja mies rullailee tahollaan Tinderiä.

Miten te olette yhteydessä ne välit, kun ette näe?

Onko teillä lapsuustraumoja?

Vierailija kirjoitti:

Myönsit itsekin. Olette erilaisia. Erilaisuus ei katoa kahvitauolla. Joskus on parempi päästää irti.

No kyllä erilaisetkin ihmiset voivat onnistua luomaan hyvän parisuhteen. Vaatii ymmärrystä toista kohtaan ja keinoja sovittaa ja joustaa puolin ja toisin. Ottaa toinen huomioon. Vaikka on erilainen. Liiallinen itsekkyys on huono liittolainen tällaiseen tilanteeseen. Tai se, ettei voida avoimesti keskustella. Ap kertoi, että juuri näitä ongemia heillä onkin suhteessaan.

Voisiko sitä taukoa vähän "lieventää", jos tuntuu kovin pahalta? Jutelkaa vaikka vähän useammin puhelimessa? Jos miehellä oli enemmänkin ongelmia itsensä kanssa, niin jos menisi ihan yksilöterapiaan nyt? Tai mikset sinäkin, voisi tuoda molemmille uutta näkökulmaa?

Outo ajatus, ettei parisuhteessa voisi kasvaa henkisesti ja kehittyä ihmisenä. Jos näin olisi, ei kannattaisi ikinä mennä parisuhteeseen. Tosiasiassa parisuhteessa voi itsenäistyä, kasvaa, selvitellä tunne-elämäänsä terapeutin avulla tai itsekseen, ihan kaikkea.

Itse kasvan erossa erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä! En ajatellut että saisin järkeviä vastauksia!

Mieheni on siis hyvin suorasanainen mies. Eli jos hän haluaisi suoraan erota, olisimme jo eroneet. Olemme toki paljon käyneet läpi mikä tauon tarkoitus on, ja mitä se itsensä kehittäminen konkreettisesti meinaa. Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi. Minulla taas sitten ehkä on vähemmän kehitettävää tästä näkökulmasta. Käyn ja olen käynyt terapiassa ja saanut siellä omia epäkohtiani kyllä käsiteltyä. Tietysti aina voi parantaa, mm tuo avoimuus on minulle se mitä voin vielä esimerkiksi kehittää. En koe olevani riippuvainen miehestä, vaan yksinkertaisesti vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedostan myös sen että emme voi olla yhdessä jos mies ei saa omia menneisyyden asioitaan selvitettyä ja käsiteltyä. Ja itsenäistyttyä.

Ideana tässä on se että joko jatkamme yhdessä ja perustamme perhettä yms, tai sitten eroamme. Se on molemmilla tiedossa. Epätietoisuus tässä kohtaan vaan on se mikä kalvaa. Huolehdin kyllä itsestäni, käyn töissä, opiskelen, näen läheisiä ja urheilen. Silti vaan on vaikeaa ja tuntuu että elämästä puuttuu se joku, se rakas siinä täysillä vieressä.

Ap

Voimia sinne <3

Sinähän pärjäät hyvin. Koita ottaa rauhassa, anna miehen selvittää omia asioitaan. Luota elämään.

Mua petettiin miehen pyytämällä tauolla. Jäi kiinni, koska kaveri todisti epäilyttävää käytöstä baarissa. Aloin tenttaamaan asiasta ja tunnusti lopulta panneensa yhteistä tuttuamme. Ei olisi varmaan koskaan kertonut asiasta oma-aloitteisesti.

Ja ei todellakaan oltu sovittu mitään sellaista, että tauolla saa käydä vieraissa, vaan mietitään tahoillaan mitä suhteelta halutaan ja otetaan omaa aikaa. Jätin sitten miehen, kun oikea luonne paljastui.

Joku asia sopii toiselle, ja toinen toiselle. Mutta kyllä tauko omassa suhteessani merkitsisi loppua. Joko ollaan yhdessä tai ei olla. Piste.

t: 20 vuotta samassa parisuhteessa

Mitään avoimuuden tunnelukkoa ei ole olemassakaan. Me ihmiset olemme erilaisia, ja nykyaikainen kaiken ääneen hölöttäminen kaikille olisi ollut merkki vakavasta itsekurin puutteesta vielä 50 vuotta sitten.

Ja kukaan ei opi vähemmän itsekkääksi itsekseen, eikä kyllä oikein muutenkaan. Temperamenttijuttuja. Itsekäs ihminen pysyy itsekkäänä ellei tule uskoon, ja silloinkin se yleensä vain muuttaa muotoaan.

Kannattaa valkata sellainen kumppani, jonka kanssa on alunperinkin hyvä olla, ei taukoilla ja pelleillä jotain itsensäkehitysleikkejä. Muutenkin parisuhteessa kehitytään siinä vuorovaikutuksessa, ei yksin. Ylläri, että ihmissuhteita ei voi harjoitella itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä! En ajatellut että saisin järkeviä vastauksia!

Mieheni on siis hyvin suorasanainen mies. Eli jos hän haluaisi suoraan erota, olisimme jo eroneet. Olemme toki paljon käyneet läpi mikä tauon tarkoitus on, ja mitä se itsensä kehittäminen konkreettisesti meinaa. Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi. Minulla taas sitten ehkä on vähemmän kehitettävää tästä näkökulmasta. Käyn ja olen käynyt terapiassa ja saanut siellä omia epäkohtiani kyllä käsiteltyä. Tietysti aina voi parantaa, mm tuo avoimuus on minulle se mitä voin vielä esimerkiksi kehittää. En koe olevani riippuvainen miehestä, vaan yksinkertaisesti vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedostan myös sen että emme voi olla yhdessä jos mies ei saa omia menneisyyden asioitaan selvitettyä ja käsiteltyä. Ja itsenäistyttyä.

Ideana tässä on se että joko jatkamme yhdessä ja perustamme perhettä yms, tai sitten eroamme. Se on molemmilla tiedossa. Epätietoisuus tässä kohtaan vaan on se mikä kalvaa. Huolehdin kyllä itsestäni, käyn töissä, opiskelen, näen läheisiä ja urheilen. Silti vaan on vaikeaa ja tuntuu että elämästä puuttuu se joku, se rakas siinä täysillä vieressä.

Ap

Pari kertaa kuukaudessa on kyllä iso muutos siihen, että aiemmin olette ehkä nähneet päivittäin tai ainakin vaihtaneet kuulumisia päivittäin. Mietin tässä, että jos sinun pitäisi työstää avoimuuttasi, niin miten se onnistuu tällaisessa järjestelyssä. Vai mitä se tapauksessasi tarkoittaa? Ehkä voit kirjoittaa päiväkirjaa mutta niin, että kirjoitat ikään kuin miehellesi kirjeitä. 

Tuntuu, että tässä on enemmän kyse siitä, että miehesi tulee saada aikuistuttua ja otettua vastuuta elämästään. Se on valitettavasti asia, jossa parhaiten autat pysymällä etäänpänä. Toivottavasti saatte asiat ratkottua. Nykyaikana tuntuu hyvältä kuulla, että parisuhteen ja oman hyvinvoinnin eteen tehdään oikeasti töitä.

Normaalit ihmiset eivät valkkaa niin huonoa kumppania, että parisuhteen eteen pitäisi "tehdä töitä". Elämässä saa tehdä töitä ihan riittävästi kaiken muun eteen, kyllä parisuhteen pitää olla siitä vapaa.

Ihmisenä taas kasvaa ihan siinä parisuhteessa siinä missä sinkkuna tai tauollakin. Kyse on kasvuhalusta, ei olosuhteista.

N44, 17 vuotta onnellisesti naimisissa, sekuntiakaan en ole tehnyt töitä parisuhteen eteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä! En ajatellut että saisin järkeviä vastauksia!

Mieheni on siis hyvin suorasanainen mies. Eli jos hän haluaisi suoraan erota, olisimme jo eroneet. Olemme toki paljon käyneet läpi mikä tauon tarkoitus on, ja mitä se itsensä kehittäminen konkreettisesti meinaa. Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi. Minulla taas sitten ehkä on vähemmän kehitettävää tästä näkökulmasta. Käyn ja olen käynyt terapiassa ja saanut siellä omia epäkohtiani kyllä käsiteltyä. Tietysti aina voi parantaa, mm tuo avoimuus on minulle se mitä voin vielä esimerkiksi kehittää. En koe olevani riippuvainen miehestä, vaan yksinkertaisesti vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedostan myös sen että emme voi olla yhdessä jos mies ei saa omia menneisyyden asioitaan selvitettyä ja käsiteltyä. Ja itsenäistyttyä.

Ideana tässä on se että joko jatkamme yhdessä ja perustamme perhettä yms, tai sitten eroamme. Se on molemmilla tiedossa. Epätietoisuus tässä kohtaan vaan on se mikä kalvaa. Huolehdin kyllä itsestäni, käyn töissä, opiskelen, näen läheisiä ja urheilen. Silti vaan on vaikeaa ja tuntuu että elämästä puuttuu se joku, se rakas siinä täysillä vieressä.

Ap

Pari kertaa kuukaudessa on kyllä iso muutos siihen, että aiemmin olette ehkä nähneet päivittäin tai ainakin vaihtaneet kuulumisia päivittäin. Mietin tässä, että jos sinun pitäisi työstää avoimuuttasi, niin miten se onnistuu tällaisessa järjestelyssä. Vai mitä se tapauksessasi tarkoittaa? Ehkä voit kirjoittaa päiväkirjaa mutta niin, että kirjoitat ikään kuin miehellesi kirjeitä. 

Tuntuu, että tässä on enemmän kyse siitä, että miehesi tulee saada aikuistuttua ja otettua vastuuta elämästään. Se on valitettavasti asia, jossa parhaiten autat pysymällä etäänpänä. Toivottavasti saatte asiat ratkottua. Nykyaikana tuntuu hyvältä kuulla, että parisuhteen ja oman hyvinvoinnin eteen tehdään oikeasti töitä.

Normaalit ihmiset eivät valkkaa niin huonoa kumppania, että parisuhteen eteen pitäisi "tehdä töitä". Elämässä saa tehdä töitä ihan riittävästi kaiken muun eteen, kyllä parisuhteen pitää olla siitä vapaa.

Ihmisenä taas kasvaa ihan siinä parisuhteessa siinä missä sinkkuna tai tauollakin. Kyse on kasvuhalusta, ei olosuhteista.

N44, 17 vuotta onnellisesti naimisissa, sekuntiakaan en ole tehnyt töitä parisuhteen eteen

Ihmisiä on erilaisia. Osalla on esim. traumaattinen lapsuus tai huonoja aiempia suhdekokemuksia, jolloin saattaa joutua tekemään enemmän töitä suhteen ja itsensä eteen. Voi myös käydä niin, että pitkässä suhteessa tuleekin eteen joku kriisi, jolloin "töitä" joutuu tekemään vaikka siihen asti olisi kaikki sujunut hyvin. Elämässä sattuu ja tapahtuu.

" Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi "

Ei millään pahalla, mutta tuo vie niin paljon aikaa ja vaivaa, että siinä menee melkein ihmisikä, jos jää odottelemaan. Itsensä löytäminen ja aikuiseksi kasvaminen käy vääjäämättä virheitten tekemisen ja niitten seurauksiin heräämisen kautta. Ei ne tipahda pääkoppaan hiljaa yksin kammiossaan mietiskelemällä, vaan sillä, että menee, laittaa itsensä alttiiksi virheille, ts. käy täysillä kohti elämää. Itse tietenkin tienne valitsette, mutta jos olisi omalla kohdalla, alkaisin opetella itsenäistymistä. Toivottavasti olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi kyynikko, mutta miten te raportoitte toisillenne siitä, miten te kehitätte itseänne ja missä menette. Tulee mieleen, että ap pohtii asioita ja mies rullailee tahollaan Tinderiä.

Miten te olette yhteydessä ne välit, kun ette näe?

Onko teillä lapsuustraumoja?

No siis koko tauko ideana tuli siitä koska mies ei kokenut olevansa hyvä minulle. Hän ei kokenut olevansa hyvä läheisilleen. Hän oli usein etäinen kaikille eikä jaksanut panostaa ihmissuhteisiinsa. Jonkinlaista kipuilua itsensä kanssa. Hänellä on lapsuudessaan paljon huonoja kokemuksia. Isä lähti jo nuorena, äiti usein ollut etäinen ja lannistava. Ymmärrän kyllä että voi olla vaikeaa löytää itsensä jos ei koskaan ole sellaista itselleen tehnyt ja työstänyt. Varsinkin jos on selkeitä traumoja/menetyksiä joista ei ole koskaan toipunut kunnolla. On varmasti vaikea rakastaa ketään täysillä jos itse ei ole esim lapsena kokenut sitä vuorostaan omilta vanhemmiltaan. Ihailen miestäni ja sitä rehellisyyttä ja vahvuutta jota hän todisti kun sanoi että tarvitsee muutosta itseensä. Kun asuimme yhdessä, hän ei päässyt itsenäistymään tavalla jota kaipasi.

Ja uskokaa tai älkää olen kyllä pohtinut lukuisia kertoja sitä, onko kyseessä vain helpottaa eroamista tai onko hänellä kiikarissa toinen. Nämä asiat olemme puineet kyllästymiseen asti.

Aina voi tapahtua niin että ihastuu toiseen, tajuaakin että ei rakastakaan toista kuten ajatteli. Nämäkin asiat selviävät kun on erossa toisesta.

Tämä aika on ollut miehelleni vähintään yhtä raskasta.

Ja vaikka sitten se ikävin vaihtoehto kävisikin, katuisin jos en yrittäisi. Meillä on vahva suhde joka on kestänyt paljon vastoinkäymisiä ja meillä on ollut toki myös paljon ihania hetkiä. Peruspohja suhteessa on ollut kunnossa. Palava rakkaus ja luottamus ovat olleet meillä aina. Lisäksi se tärkein eli tahto kehittyä ja kasvaa. Katsotaan sitten mihin se riittää.

Ap