Hajoan tähän tilanteeseen, kellään antaa vertaistukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä! En ajatellut että saisin järkeviä vastauksia!

Mieheni on siis hyvin suorasanainen mies. Eli jos hän haluaisi suoraan erota, olisimme jo eroneet. Olemme toki paljon käyneet läpi mikä tauon tarkoitus on, ja mitä se itsensä kehittäminen konkreettisesti meinaa. Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi. Minulla taas sitten ehkä on vähemmän kehitettävää tästä näkökulmasta. Käyn ja olen käynyt terapiassa ja saanut siellä omia epäkohtiani kyllä käsiteltyä. Tietysti aina voi parantaa, mm tuo avoimuus on minulle se mitä voin vielä esimerkiksi kehittää. En koe olevani riippuvainen miehestä, vaan yksinkertaisesti vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedostan myös sen että emme voi olla yhdessä jos mies ei saa omia menneisyyden asioitaan selvitettyä ja käsiteltyä. Ja itsenäistyttyä.

Ideana tässä on se että joko jatkamme yhdessä ja perustamme perhettä yms, tai sitten eroamme. Se on molemmilla tiedossa. Epätietoisuus tässä kohtaan vaan on se mikä kalvaa. Huolehdin kyllä itsestäni, käyn töissä, opiskelen, näen läheisiä ja urheilen. Silti vaan on vaikeaa ja tuntuu että elämästä puuttuu se joku, se rakas siinä täysillä vieressä.

Ap

Pari kertaa kuukaudessa on kyllä iso muutos siihen, että aiemmin olette ehkä nähneet päivittäin tai ainakin vaihtaneet kuulumisia päivittäin. Mietin tässä, että jos sinun pitäisi työstää avoimuuttasi, niin miten se onnistuu tällaisessa järjestelyssä. Vai mitä se tapauksessasi tarkoittaa? Ehkä voit kirjoittaa päiväkirjaa mutta niin, että kirjoitat ikään kuin miehellesi kirjeitä. 

Tuntuu, että tässä on enemmän kyse siitä, että miehesi tulee saada aikuistuttua ja otettua vastuuta elämästään. Se on valitettavasti asia, jossa parhaiten autat pysymällä etäänpänä. Toivottavasti saatte asiat ratkottua. Nykyaikana tuntuu hyvältä kuulla, että parisuhteen ja oman hyvinvoinnin eteen tehdään oikeasti töitä.

Kiitos paljon tästä viestistä! Tuo päiväkirjan tekeminen olisi oikeastaan aika hyvä idea. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi kyynikko, mutta miten te raportoitte toisillenne siitä, miten te kehitätte itseänne ja missä menette. Tulee mieleen, että ap pohtii asioita ja mies rullailee tahollaan Tinderiä.

Miten te olette yhteydessä ne välit, kun ette näe?

Onko teillä lapsuustraumoja?

No siis koko tauko ideana tuli siitä koska mies ei kokenut olevansa hyvä minulle. Hän ei kokenut olevansa hyvä läheisilleen. Hän oli usein etäinen kaikille eikä jaksanut panostaa ihmissuhteisiinsa. Jonkinlaista kipuilua itsensä kanssa. Hänellä on lapsuudessaan paljon huonoja kokemuksia. Isä lähti jo nuorena, äiti usein ollut etäinen ja lannistava. Ymmärrän kyllä että voi olla vaikeaa löytää itsensä jos ei koskaan ole sellaista itselleen tehnyt ja työstänyt. Varsinkin jos on selkeitä traumoja/menetyksiä joista ei ole koskaan toipunut kunnolla. On varmasti vaikea rakastaa ketään täysillä jos itse ei ole esim lapsena kokenut sitä vuorostaan omilta vanhemmiltaan. Ihailen miestäni ja sitä rehellisyyttä ja vahvuutta jota hän todisti kun sanoi että tarvitsee muutosta itseensä. Kun asuimme yhdessä, hän ei päässyt itsenäistymään tavalla jota kaipasi.

Ja uskokaa tai älkää olen kyllä pohtinut lukuisia kertoja sitä, onko kyseessä vain helpottaa eroamista tai onko hänellä kiikarissa toinen. Nämä asiat olemme puineet kyllästymiseen asti.

Aina voi tapahtua niin että ihastuu toiseen, tajuaakin että ei rakastakaan toista kuten ajatteli. Nämäkin asiat selviävät kun on erossa toisesta.

Tämä aika on ollut miehelleni vähintään yhtä raskasta.

Ja vaikka sitten se ikävin vaihtoehto kävisikin, katuisin jos en yrittäisi. Meillä on vahva suhde joka on kestänyt paljon vastoinkäymisiä ja meillä on ollut toki myös paljon ihania hetkiä. Peruspohja suhteessa on ollut kunnossa. Palava rakkaus ja luottamus ovat olleet meillä aina. Lisäksi se tärkein eli tahto kehittyä ja kasvaa. Katsotaan sitten mihin se riittää.

Ap

Sydämestäni toivon, että tämä todella on näin.

Meinaan kaikki kirjoittamasi täsmäisi myös hyvin siihen, että miehellä on narsismia ja hän haluaa tilaa "kasvaa"/ "etsiä itseään" ja se on sitten vähän toisenlaista kuin kuvittelet eli kasvetaan testaamalla eri naisia jne eikä sitä lasketa, kun olette erossa. 

Oletko suoraan esittänyt seuraavat kysymykset:

- onko niin, että meillä ei saa olla tekemistä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa seksuaalisessa tai henkisen pettämisen merkeissä?

- miten tämä kasvaminen tapahtuu (muuten kuin olemassa irti sinusta)?

Sinulla on avoimuusongelmia, nuo kysymykset ovat hyvää harjoittelua suoraan puhumisen opettelulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä! En ajatellut että saisin järkeviä vastauksia!

Mieheni on siis hyvin suorasanainen mies. Eli jos hän haluaisi suoraan erota, olisimme jo eroneet. Olemme toki paljon käyneet läpi mikä tauon tarkoitus on, ja mitä se itsensä kehittäminen konkreettisesti meinaa. Mies sanoi minulle että ei koe olevansa sinut itsensä kanssa. Hän haluaisi kehittyä ihmisenä, ja kasvaa ns aikuiseksi. Minulla taas sitten ehkä on vähemmän kehitettävää tästä näkökulmasta. Käyn ja olen käynyt terapiassa ja saanut siellä omia epäkohtiani kyllä käsiteltyä. Tietysti aina voi parantaa, mm tuo avoimuus on minulle se mitä voin vielä esimerkiksi kehittää. En koe olevani riippuvainen miehestä, vaan yksinkertaisesti vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedostan myös sen että emme voi olla yhdessä jos mies ei saa omia menneisyyden asioitaan selvitettyä ja käsiteltyä. Ja itsenäistyttyä.

Ideana tässä on se että joko jatkamme yhdessä ja perustamme perhettä yms, tai sitten eroamme. Se on molemmilla tiedossa. Epätietoisuus tässä kohtaan vaan on se mikä kalvaa. Huolehdin kyllä itsestäni, käyn töissä, opiskelen, näen läheisiä ja urheilen. Silti vaan on vaikeaa ja tuntuu että elämästä puuttuu se joku, se rakas siinä täysillä vieressä.

Ap

Pari kertaa kuukaudessa on kyllä iso muutos siihen, että aiemmin olette ehkä nähneet päivittäin tai ainakin vaihtaneet kuulumisia päivittäin. Mietin tässä, että jos sinun pitäisi työstää avoimuuttasi, niin miten se onnistuu tällaisessa järjestelyssä. Vai mitä se tapauksessasi tarkoittaa? Ehkä voit kirjoittaa päiväkirjaa mutta niin, että kirjoitat ikään kuin miehellesi kirjeitä. 

Tuntuu, että tässä on enemmän kyse siitä, että miehesi tulee saada aikuistuttua ja otettua vastuuta elämästään. Se on valitettavasti asia, jossa parhaiten autat pysymällä etäänpänä. Toivottavasti saatte asiat ratkottua. Nykyaikana tuntuu hyvältä kuulla, että parisuhteen ja oman hyvinvoinnin eteen tehdään oikeasti töitä.

Normaalit ihmiset eivät valkkaa niin huonoa kumppania, että parisuhteen eteen pitäisi "tehdä töitä". Elämässä saa tehdä töitä ihan riittävästi kaiken muun eteen, kyllä parisuhteen pitää olla siitä vapaa.

Ihmisenä taas kasvaa ihan siinä parisuhteessa siinä missä sinkkuna tai tauollakin. Kyse on kasvuhalusta, ei olosuhteista.

N44, 17 vuotta onnellisesti naimisissa, sekuntiakaan en ole tehnyt töitä parisuhteen eteen

Se on vähän siitäkin kiinni, mitä katsoo "töiden tekemiseksi" parisuhteen eteen. Kyllä ne monelle on niitä ihan normaaleja asioita, toisen huomioonottamista, suhteen arvottaminen prioriteetiksi, joustamista, kompromisseja, ajan järjestämistä toiselle, toisen ilahduttaminen, kuunteleminen, tukeminen jne.

Usein asia on siitä kiinni, että toiselle tuollainen tulee aika luonnostaan, ei tunnu miltään työtä, eikä sellaisena sitä ajattele, on normaalia elämää. Jollekin taas jo toisen normaali huomioonottaminen vaatii oikeasti ponnisteluja ja opettelua... Sellainen voi tuntuakin joskus työltä, mutta kannattaa tehdä, jos meinaa saada hyvän pidempiaikaisen parisuhteen yhtään kenenkään kanssa. Joillaikin vaan on sitä opettelua ihan peruspalikoissakin.  Mutta se työ ehkäpä kannattaa kuitenkin tehdä.