Maailman kaunein vaimo, mutta silti huomaan miettiväni toista naista

Tilanteeni on siis otsikossa mainittu. Minulla, reilu neljäkymppisellä miehellä, on mielestäni maailman kaunein vaimo, siis ihan valehtelematta kaunein nainen, jonka tiedän. Ollaan oltu yhdessä jo parikymmentä vuotta ja meillä on pari teini-ikäistä mahtavaa lasta. Olemme eläneet hyvin perhekeskeistä elämää ja mitään suurempia kriisejä tai riitoja ei ole koskaan ollut. Molemmat ollaan työssä ja kotihommat hoidetaan yhdessä. Vaimoni on kauniin ulkonäkönsä lisäksi todella kiltti, huolehtivainen ja herttainen ja maailman paras äiti lapsillemme. Meillä on periaatteessa kavereita ja ystäviäkin, mutta aika harvoin heitä kyllä tavataan tai mitään tehdään heidän kanssaan yhdessä. Mitään illanistujaisia ei ole koskaan oikein harrastettu. Tämä ehkä siksi, että vaimoni ei juo alkoholia alkumaljoja enempää oikeastaan koskaan. Enkä ole itsekään alkoholia sen enempää elämääni osannut kaivata. Itse otan alkoholia muutaman kerran vuodessa työpaikan juhlissa tai veljeni järjestämässä miesten saunaillassa, mutta silloinkin aika maltillisesti enkä koskaan mihinkään örvellyskuntoon. Innostuin noin viisi vuotta treenaamaan ihan tosissaan ja monipuolisesti ja olenkin sen vuoksi fyysisesti aika hyvässä tikissä. Vaimo harrastaa lähinnä kävelylenkkejä, mutta on edelleen ihan nuoruutensa mitoissa, eli siro ja hoikka nainen.

Kaikin puolin elämme malliperheen elämää ja minulla ei pitäisi olla mitään valittamisen aihetta. Nyt kuitenkin olen tavannut työn puolesta yhden projektin tiimoilta naisen, jonka huomaan pyörivän ajatuksissani vähän liikaakin enkä oikein edes ymmärrä miksi. Nainen on siis projektissa mukana virkamiehen ominaisuudessa ja nähdään aina yhteisissä palavereissa. Ja huomaan tuijottavani kaiken maailman ihme yksityiskohtia hänessä, esim, hänen käsiä/kynsiä ja hiuksia yms. Palavereissa hänen puhuessa olen aina ihan pelkkänä korvana. Nainen on, sanotaanko vaikka näin, että melko muodokas, pukeutuu jotenkin hyvin itsevarman naisellisesti ja silti klassisesti. Oman vaimoni tyyli on ehkä vähän kukkamekko/marimekko-tyyppiä ja ei sekään olen silmääni sattunut. Naisella on selvästi pilkettä silmässä ja hyvä huumorintaju, jota välillä väläyttelee vaikka kovin asiapitoisissa palavereissa tavataankin. Hän asiantuntemuksensa ja roolinsa on jotenkin hyvin vaikuttavaa, se yhdistelmä itsevarmuutta ja rentouttaa on jotenkin häkellyttävää. Törmäsin naiseen eilen kaupungin urheiluhallilla, kun olin itse menossa salille ja hän oli siellä jollain tanssitunnilla pyörittämässä muhkeaa pyllyään, naama punaisena, hiukset sutturalla ja selvästi tanssista ja musiikista nauttien. Olisi tehnyt mieli jäädä katsomaan pidemmäksi aikaa, mutta en kehdannut jäädä lasin taakse töllöttämään.

Eilinen ilta ja melkein yökin meni sitten ihmetellessä mitä tämä nyt on. Saattaa kuulostaa silti, että olen ihastunut tähän toiseen naiseen, mutta ehkä kuitenkin projisoin enemmän sitä, että mitä kaipaisin lisää vaimooni ja elämääni ja millainen kuvittelen tämän naisen olevan. Kuulin kerran palaverin tauolla, kun nainen kertoi omalla työkaverilleen järjestävänsä mökillään kavereilleen jonkun talvi-kisailupäivän sen päätteeksi saunailta ja hyvä ruokaa ja juomaa. Olisin niin kovin halunnut päästä mukaan tähän päivää. Jotenkin olen tullut siihen lopputulokseen, että elämässäni ei juurikaan ole mitään hauskuutta ja huumoria ja ilottelua.