Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Maailman kaunein vaimo, mutta silti huomaan miettiväni toista naista
29.01.2023 |
Tilanteeni on siis otsikossa mainittu. Minulla, reilu neljäkymppisellä miehellä, on mielestäni maailman kaunein vaimo, siis ihan valehtelematta kaunein nainen, jonka tiedän. Ollaan oltu yhdessä jo parikymmentä vuotta ja meillä on pari teini-ikäistä mahtavaa lasta. Olemme eläneet hyvin perhekeskeistä elämää ja mitään suurempia kriisejä tai riitoja ei ole koskaan ollut. Molemmat ollaan työssä ja kotihommat hoidetaan yhdessä. Vaimoni on kauniin ulkonäkönsä lisäksi todella kiltti, huolehtivainen ja herttainen ja maailman paras äiti lapsillemme. Meillä on periaatteessa kavereita ja ystäviäkin, mutta aika harvoin heitä kyllä tavataan tai mitään tehdään heidän kanssaan yhdessä. Mitään illanistujaisia ei ole koskaan oikein harrastettu. Tämä ehkä siksi, että vaimoni ei juo alkoholia alkumaljoja enempää oikeastaan koskaan. Enkä ole itsekään alkoholia sen enempää elämääni osannut kaivata. Itse otan alkoholia muutaman kerran vuodessa työpaikan juhlissa tai veljeni järjestämässä miesten saunaillassa, mutta silloinkin aika maltillisesti enkä koskaan mihinkään örvellyskuntoon. Innostuin noin viisi vuotta treenaamaan ihan tosissaan ja monipuolisesti ja olenkin sen vuoksi fyysisesti aika hyvässä tikissä. Vaimo harrastaa lähinnä kävelylenkkejä, mutta on edelleen ihan nuoruutensa mitoissa, eli siro ja hoikka nainen.
Kaikin puolin elämme malliperheen elämää ja minulla ei pitäisi olla mitään valittamisen aihetta. Nyt kuitenkin olen tavannut työn puolesta yhden projektin tiimoilta naisen, jonka huomaan pyörivän ajatuksissani vähän liikaakin enkä oikein edes ymmärrä miksi. Nainen on siis projektissa mukana virkamiehen ominaisuudessa ja nähdään aina yhteisissä palavereissa. Ja huomaan tuijottavani kaiken maailman ihme yksityiskohtia hänessä, esim, hänen käsiä/kynsiä ja hiuksia yms. Palavereissa hänen puhuessa olen aina ihan pelkkänä korvana. Nainen on, sanotaanko vaikka näin, että melko muodokas, pukeutuu jotenkin hyvin itsevarman naisellisesti ja silti klassisesti. Oman vaimoni tyyli on ehkä vähän kukkamekko/marimekko-tyyppiä ja ei sekään olen silmääni sattunut. Naisella on selvästi pilkettä silmässä ja hyvä huumorintaju, jota välillä väläyttelee vaikka kovin asiapitoisissa palavereissa tavataankin. Hän asiantuntemuksensa ja roolinsa on jotenkin hyvin vaikuttavaa, se yhdistelmä itsevarmuutta ja rentouttaa on jotenkin häkellyttävää. Törmäsin naiseen eilen kaupungin urheiluhallilla, kun olin itse menossa salille ja hän oli siellä jollain tanssitunnilla pyörittämässä muhkeaa pyllyään, naama punaisena, hiukset sutturalla ja selvästi tanssista ja musiikista nauttien. Olisi tehnyt mieli jäädä katsomaan pidemmäksi aikaa, mutta en kehdannut jäädä lasin taakse töllöttämään.
Eilinen ilta ja melkein yökin meni sitten ihmetellessä mitä tämä nyt on. Saattaa kuulostaa silti, että olen ihastunut tähän toiseen naiseen, mutta ehkä kuitenkin projisoin enemmän sitä, että mitä kaipaisin lisää vaimooni ja elämääni ja millainen kuvittelen tämän naisen olevan. Kuulin kerran palaverin tauolla, kun nainen kertoi omalla työkaverilleen järjestävänsä mökillään kavereilleen jonkun talvi-kisailupäivän sen päätteeksi saunailta ja hyvä ruokaa ja juomaa. Olisin niin kovin halunnut päästä mukaan tähän päivää. Jotenkin olen tullut siihen lopputulokseen, että elämässäni ei juurikaan ole mitään hauskuutta ja huumoria ja ilottelua.
Kommentit (44)
Minulla on rikkonainen ihmissuhdehistoria ja ihastun turvallisiin isukkimiehiin säännöllisesti. Heitä tulee vastaan esimerkiksi juuri työkuvioissa.
En kuitenkaan flirttaile heidän kanssaan, enkä muutenkaan käyttäydy mitenkään eri tavalla kuin naispuolisten työkavereiden ja tuttavien kanssa. Olen kaikille reilu ja ystävällinen, töissä asiakeskeinen pienellä huumorilla sopivissa hetkissä.
Voisin olla tuo kuvaamasi nainen, oli tämä stoori satua tai ei. Olen tehnyt ison työn itseni kanssa, että seison itsenäisesti omilla jaloillani, enkä hakeudu huonoihin ihmissuhteisiin. Ulospäin minussa ei ole muuttunut mikään, mutta olen huomannut, että itsenäisyys ja terve itsevarmuus ilmeisesti jotenkin selittämättömästi huokuu ulospäin. Nykyään olen monille ns. aviomiesmateriaalin miehille kuin hunajapurkki. Työtilanteissa kysytään näkemyksiä, kun aiemmin minua lähinnä tytöteltiin. Harrastuksissa ei ole pulaa hyvänpäivän tutuista. Olen kuitenkin hieman varautunut, vaikka otankin muut ihmiset tuttavallisesti huomioon.
Olen tasapainoisempi kuin koskaan, joten vaikka kaipaan välillä läheistä ihmissuhdetta (tähdennettäköön vielä, että vain toiseen vapaaseen ihmiseen), samalla pelkään, että se vesittää kaiken, mitä olen rakentanut. Toisaalta ajattelen, että vanhoista virheistä viisastuneena uusi ihmissuhde rakentuisi aivan eri perustusten varaan kuin aiemmat.
En tiedä, mitä tällä avautumisella haen. Ehkä halusin vain valottaa sitä toista puolta, mitä elämäniloisen ihmisen taustalla voi olla. Ei se hehkuvaposkinen tanssiharrastaja ole kiinnostunut vakiintuneista perheenisistä vaikka pari sanaa ohimennen vaihtaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sul on keski-iän kriisi. Työkaverin sijaan hanki moottoripyörä ja vaimolle nätit alusvaatteet.
Kyllähän jotkut etsii sitä ihastumisen tunnetta ja kun sopiva "uusi kokelas" ilmaantuu niin se voi olla menoa se. Laitapa nyt asiat vaakakuppiin, toisessa sun nykyinen perhe-ym. elämä kaikkine osa-alueineen tai siinä toisessa muut, sun erilaiset kuvitelmat siitä, mitä voisi olla.
Kaikkea ei voi saada, eikä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on rikkonainen ihmissuhdehistoria ja ihastun turvallisiin isukkimiehiin säännöllisesti. Heitä tulee vastaan esimerkiksi juuri työkuvioissa.
En kuitenkaan flirttaile heidän kanssaan, enkä muutenkaan käyttäydy mitenkään eri tavalla kuin naispuolisten työkavereiden ja tuttavien kanssa. Olen kaikille reilu ja ystävällinen, töissä asiakeskeinen pienellä huumorilla sopivissa hetkissä.
Voisin olla tuo kuvaamasi nainen, oli tämä stoori satua tai ei. Olen tehnyt ison työn itseni kanssa, että seison itsenäisesti omilla jaloillani, enkä hakeudu huonoihin ihmissuhteisiin. Ulospäin minussa ei ole muuttunut mikään, mutta olen huomannut, että itsenäisyys ja terve itsevarmuus ilmeisesti jotenkin selittämättömästi huokuu ulospäin. Nykyään olen monille ns. aviomiesmateriaalin miehille kuin hunajapurkki. Työtilanteissa kysytään näkemyksiä, kun aiemmin minua lähinnä tytöteltiin. Harrastuksissa ei ole pulaa hyvänpäivän tutuista. Olen kuitenkin hieman varautunut, vaikka otankin muut ihmiset tuttavallisesti huomioon.
Olen tasapainoisempi kuin koskaan, joten vaikka kaipaan välillä läheistä ihmissuhdetta (tähdennettäköön vielä, että vain toiseen vapaaseen ihmiseen), samalla pelkään, että se vesittää kaiken, mitä olen rakentanut. Toisaalta ajattelen, että vanhoista virheistä viisastuneena uusi ihmissuhde rakentuisi aivan eri perustusten varaan kuin aiemmat.
En tiedä, mitä tällä avautumisella haen. Ehkä halusin vain valottaa sitä toista puolta, mitä elämäniloisen ihmisen taustalla voi olla. Ei se hehkuvaposkinen tanssiharrastaja ole kiinnostunut vakiintuneista perheenisistä vaikka pari sanaa ohimennen vaihtaakin.
No niinpä. Sä kirjotit tän alotuksenkin. Ei susta kirjailijaa tule, vaikka kuinka muutat ja kääntelet rooleja. Onko lapset isällään vai onko muuten tylsää?
En jaksanut romaanivuodatusta lukea, mutta vastaan otsikon perusteella: Terve ihmissuhde perustuukin aina ihan muuhun kuin ulkonäköön. Kauneus on katoavaista ja siksi sen varaan rakentuva suhde ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvästi naisen kirjoittama.
Niin on, monesta kohdasta sen huomaa. Esimerkiksi tuo, jossa vertailee naisten pukeutumistyylejä noin tarkkaan, ei vaikuta miehen kirjoittamalta. Siis sellaisen, joka hullaantuu naisista.
Oho, onpas kirjoitukseni saanut osakseen epäilyjä. En oikein tajua miksi, eikö miehet muka voi kirjoittaa pitkästi tai pohtia elämäänsä? En edes tajua mitä tarkoittaa tuo psykologinen ulottuvuus? enkä todellakaan sanonut, että vaimoja suukottelisi pyllyäni, enkä sellaista kaipaakaan.
Noh oli miten oli, se, että luulette mua provoksi tai naiseksi ei muuta mietteitäni ja elämääni. En todellakaan aio sössiä elämääni ja jättää kaikkea mitä minulla on tämän vuoksi. Enkä ole vokottelemassa tuota toista naistakaan, vaikka hän minua jostain syystä kovasti viehättääkin. Ehkä sen vuoksi olen niin hämilläni hänestä, kun ei ole pitkän liittomme aikana "ihastunut" aiemmin kehenkään toiseen. Jonkinlaista keski-iän kriisiä varmaan käyn läpi. Sen verran olen tajunnut näiden pohdintojeni aikana, että jotain muutosta todella kaipaan. Ja kukaan muu ei sitä puolestani voi tehdä. En vain tiedä miten tämän ottaisin vaimon kanssa puheeksi. En voi sanoa hänelle, että elämämme on mielestäni tylsää eikä enää riitä minulle. Hän loukkaantuisi ikihyviksi. En oikein tiedä mitä tällaisessä tilanteessa voi puolisolta odottaa tai vaatia, varsinkin jos hän on tyytyväinen elämäämme tällaisenään.
No mutta jätetään tämä tähän, en nyt varsinaisesti ajatellutkaan täältä saavani mitään apuja. Kuhan halusin purkaa tuntojani johonkin ja ehkä olisi ollut kiva kuulla samankaltaisissa tilanteissa olevien ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta tää on lehdessä totena. Toimittaja kirjoittanut ja kohta se julkaistaan ilta-sanomissa totena.
Vierailija kirjoitti:
Kohta tää on lehdessä totena. Toimittaja kirjoittanut ja kohta se julkaistaan ilta-sanomissa totena.
Joo nimeä ei julkaista asian herkkäluonteisuuden vuoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta tää on lehdessä totena. Toimittaja kirjoittanut ja kohta se julkaistaan ilta-sanomissa totena.
Joo nimeä ei julkaista asian herkkäluonteisuuden vuoksi
Toimittaja Maija muuttuu matiksi
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas kirjoitukseni saanut osakseen epäilyjä. En oikein tajua miksi, eikö miehet muka voi kirjoittaa pitkästi tai pohtia elämäänsä? En edes tajua mitä tarkoittaa tuo psykologinen ulottuvuus? enkä todellakaan sanonut, että vaimoja suukottelisi pyllyäni, enkä sellaista kaipaakaan.
Noh oli miten oli, se, että luulette mua provoksi tai naiseksi ei muuta mietteitäni ja elämääni. En todellakaan aio sössiä elämääni ja jättää kaikkea mitä minulla on tämän vuoksi. Enkä ole vokottelemassa tuota toista naistakaan, vaikka hän minua jostain syystä kovasti viehättääkin. Ehkä sen vuoksi olen niin hämilläni hänestä, kun ei ole pitkän liittomme aikana "ihastunut" aiemmin kehenkään toiseen. Jonkinlaista keski-iän kriisiä varmaan käyn läpi. Sen verran olen tajunnut näiden pohdintojeni aikana, että jotain muutosta todella kaipaan. Ja kukaan muu ei sitä puolestani voi tehdä. En vain tiedä miten tämän ottaisin vaimon kanssa puheeksi. En voi sanoa hänelle, että elämämme on mielestäni tylsää eikä enää riitä minulle. Hän loukkaantuisi ikihyviksi. En oikein tiedä mitä tällaisessä tilanteessa voi puolisolta odottaa tai vaatia, varsinkin jos hän on tyytyväinen elämäämme tällaisenään.
No mutta jätetään tämä tähän, en nyt varsinaisesti ajatellutkaan täältä saavani mitään apuja. Kuhan halusin purkaa tuntojani johonkin ja ehkä olisi ollut kiva kuulla samankaltaisissa tilanteissa olevien ajatuksia.
Lässytilää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi ja muutkin maat täynnä sinkkumiehiä joilla ei ole ketään ja sitten tuollainen tyyppi täällä miettii muita naisia eikä eroa. Jos kaipaat vaihtelua ja hauskanpitoa, kyllä silloin olisi aika erota, jutusta kuulee että olet täysin kyllästynyt vanilja-elämään. Moni sinkkumies kyllä ottaisi sinun elämäsi heti kiljuen vastaan, arvelisin. Koska mietit muita naisia ja kaipaat jotain extreme juttuja niin olisi aika erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua etoo tämmöset jutut. Ei tiedä onko totta.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu...
Sitten ehkä se yksi suuri asia, jonka vuoksi tähän tyytymättömyyteen olen herännyt. Seksielämämme vaimon kanssa on aika hiljaista. Ei se varmaan koskaan mitään kovin intohimoista ole ollut, mutta itse olen aina himoinnut vaimoani ihan hulluna ihan vaan jo pelkästään hänen superkauniin ulkonäkönsä vuoksi. Mutta tosi kilttiä menoahan se on ollut ja määrä vähenee vaan vuosi vuodelta. Seksistä ei ole juuri koskaan puhuttu, itse olen joskus yrittänyt aloittaa keskustelua sillä, että haluaisin häntä paljon enemmän ja useammin. Mutta eipä vaimo näihin vastaa oikein mitenkään. Seksissä hän on aina ollut aika passiivinen, pussailee kyllä minua ja silittelee selkää ja pyllyä. Suihinottoa pyydän joskus harvakseltaan, mutta siinäkin taidan melkein enemmän nauttia siitä näystä kuin itse tuntemuksesta. Taisinpa tuosta kuntoilustakin innostua tämän vuoksi, kun tuo makuhuoneen fyysisen toiminnan vähäisyys hiukan turhauttaa.
En oikein tiedä miksi edes tilitän, en haluaisi olla tyytymätön ja kiittämätön, kun minulla on ihana vaimo ja perhe ja kaikki muukin on kunnossa. Mutta silti huomaan kaipaavani elämään paljon enemmän kaikkea ja nyt tämän toisen naisen myötä olen jotenkin herännyt pohtimaan mitä kaikkea kivaa sitä voisi vielä näin keski-iässäkin tehdä. Vähän jopa pelottaa seuraava palaveri, jossa taas näen tämän naisen.
Sorry, et tuli vähän pitkä teksti. Tuntui vaan hyvältä saada kirjoittaa tämä ulos itsestään.
Liioittelet nyt maailman normaaleinta asiaa, ihastumista tai pikku flirttiä. Harva on 20 vuotta parisuhteessa niin etteikö koskaan olisi mitään pientä ihastusta tai mieltymystä muihin. Se ei tarkoita että nyt täytyy reagoida tai että tuo toinen olisi jotenkin parempi. Senkus kärvistelet ihastuneena ja odotat että hiipuu. Et edes tunne tuota naista eli olet ihastunut tunteeseen ja mielikuvaan. Niin ja seksille kotona voi yhdessä keksiä piristysruiskeita. Ei kai kukaan oleta että tuokaan asia pysyy samanlaisena kuin tavatessa. Kuulostat hieman naiivilta mutta tsemppiä sinne.
Mitäs se Make taas tänne kirjottelee?
Kyllästyminen ja tyytymättömyys kuuluvat tietyllä tapaa jokaisen ihmisen perusluonteeseen. Itsetuhoisaksi ominaisuudet muuttuvat, jos odottaa toisten järjestävän piristävän vaihtelun elämään tekemättä itse mitään asioiden eteen.
Ehkä vaimosi tahollaan miettii samanlaisia juttuja ja hänelläkin on ollut ihastuksia.
Onnelliset avioliitot perustuvat siihen, että suhde on elävä, siinä jutellaan ja riidelläänkin välillä ja ennen kaikkea puhutaan totta (toista tarpeettomasti loukkaamatta). Omasta mielestäni on lapsellista ajatella, että oma puoliso on läpeensä tuttu kuten ilmeisesti ajattelet. Kyse on vain siitä, ettet tunne häntä enää, jolloin hän on muuttunut tylsäksi ja suhteenne on rutinoitunut seksi mukaanlukien. Joku toinen näkee vaimossasi samanlaisen jännittävän uuden ihmisen kuin sinä näet tuossa kollegassa.
Tyhmintä mitä tiedän on ratkaista näitä ongelmia pettämällä. Tähän ikään (50+) on jo tullut nähtyä useampi tuollainen eikä yksikään ole päättynyt onnellisesti.
Alue: Aihe vapaa
Ajattelin samaa. Tosielämän mikaaaltoloja on hyvin vähän.
Mutta kirjoitti kuka kirjoitti: arvosta sitä hyvää mitä sinulla on. Tee asioita toisin, ehä se uinuva intohimokin herää puolin jos toisin. Iloa löytyy kyllö muualtakin kuin vieraiden vällyjen välistä.
Voit pistää myös sen kaiken hyvän roskiin ja elää hetken huumaa. Mitä sen jälkeen tapahtuu on täysi mysteeri.