Minun lapsuudenmuistot ovat suurimmalta osin " hukassa" ...

Toivottavasti terapia ja muu hoito auttaa eteenpäin. Olet oikeassa, että ei ole normaalia, että ei muista lapsuudesta mitään.



Minä muistan noin 3 vuotiaasta eteenpäin lähes " kaiken" . En tietenkään jokaista yksittäistä päivää, mutta järjestyksessä kesät, joulut, hauskimmat leikit, ilkeimmät pihakaverit, vaatteet ja lelut jne.



Toivottavasti saat rakennettua elämäsi tolpilleen, vaikka lapsuudesta ei sinun kohdalla ilmeisesti ole rakennusaineeksi. Iso hali!

Minä en myöskään muista kauheasti lapsuudestani. Yksitäisiä juttuja muistan. Mutta kun muiden kanssa on jutellut lapsuudesta, huomaan muistavani lapsuudestani huomattavasti muita vähemmän.

Kai se on keino suojella itseään. Minulla on kaikki hyvin nyt aikuisiällä, en kärsi esim. masennuksesta.

Itse muistan vain esim. veljeni syntymän, jolloin olin melkein neljä. Sit eska päivän ja uimaan opettelun.. Ala-asteelta siis alle viitosluokan muistan vain joitakin pieniä tapahtumia. En minäkään selkeästi muista jouluja tai synttäreitä. Vaikka katsosin valokuviakin.

Minun isä on ankara ja jouduimme " elämään" pelossa pienenä. Johtuisiko tästä? Miten muut ns. " normaalin" lapsuuden eläneet?

Ensimmäinen yksittäinen muistikuva on kun olin 6 vuotias, sen jälkeen en taas muista juurikaan mitään. Ensimmäiset kunnon muistikuvat lähtevät kouluajalta, parhaiten kuitenkin 11-vuotiaasta. itsekin olen miettinyt miksen muista mitään. IHmetellen olen kuunnellut kun toiset kertoo jotain muistoja siitä kun ovat olleet 3 tai muuta.. minä en muista mitään ..



Ja itse olen miettinyt samaa. Että onko muistot sitten niin kamalia etten sen takia muista. Tai halua muistaa.



Äitini oli julma, hänen tekonsa muistan. Mutta esim. isääni en ollenkaan vaikka meillä olikin ehjä perhe.

liitynpä " joukkoon" . Meidän perheessä oli vakavia mielenterveysongelmia mm. isälläni. Minäkään en muista juuri mitään lapsuudestani. Ihan yksittäisiä juttuja vain ja nekin vasta ala-asteelta. Olen myös ihmetellyt tätä muistojen vähäisyyttä. Itseäni on ahdistanut se, että koska perheessämme oli mahd. seksuaalista hyväksikäyttöä, että onko minulle tapahtunut jotain ja siksi en muista. Mutta näköjään tämä muistamattomuus voi tulla yleisesti rankasta lapsuudesta (huh, helpotti).



Onko teillä muilla muuten myöhemmällä iällä muisti deletoinut tapahtumia? Itselläni kokemus aikuisiältä. Sisareni kertoi minulle lapsuudentapahtumia (siis traumaattisia muistoja isästämme) ja seuraavana päivänä en enää muistanut keskustelumme sisältöä. Muistan vain yleisesti, että jotain ikäviä asioita kertoi isästämme. Ihan olin siis selvinpäin jne. Sisareni loukkaantui, kun palasi aiheeseen seuraavana päivänä ja meillä ei oikein syntynyt keskustelua, kun minä en muistanut enkä kehdannut sitä hänelle kertoa. Ajattelin että hän kuvittelee etten ollut kuunnellut kun hän purki ahdistustaan. Vaikka siitä ei todellakaan ollut kyse. En vain vissiin pystynyt käsittelemään hänen kertomiaan traumaattisia asioita.

tai tulee tunne, että noin on tehty joku juttu mutta selvää mielikuvaa ei ole. ne selvät muistikuvat alkaa vasta jostain ala- ja ylä-asteen siirtymäkohdasta. tosin koulukiusaus on hyvä syy blocata suurin osa koulumuistoista. harmittaa kanssa niin vietävästi kun ei muista kunnolla mitään lapsuudesta.

en kyllä siltikään muista erikseen kaikkia eri jouluja, kesiä tms. tapahtumia muistan kylläkin, mutta en pysty sanomaan tarkasti milloin.