Auttakaa joku, tytär on sekoamassa ja pilaa elämänsä

Minäkin suunnittelin niin teininä.

Se voi olla joku vaihe. Ehkä etsii oravanpyörästä pakotietä. Mutta luostari on aika raskas työleiri aamuohjelmineen, päiväohjelmineen ja muine puutarhan kuokkimisineen. Ehkä ei oikeasti ole menossa? Tai pääsee aivopesusta pois. Uskonnon uhrit puhelin taitaa olla, onko siitä mitään apua.

Porvoolainen sunnuntaisatu taas. Ei jatkoon.

Anna mennä. Palaa takaisin, jos palaa.

Mitä teet? Lopeta provoilu kun et sitä osaa.

Miten niin pilaa elämänsä?

Provokin voisi vähän avata ja eritellä tuntemuksiaan ja käsityksiään esim. hyvästä elämästä, jooko?

Kai toi liivijengin voittaa

Törkeetä lukea lapsensa päiväkirjoja ilman lupaa. Minut häpäistiin kun äitini meni salaa lukemaan päiväkirjaani ja sen jälkeen en voinut mitään ajatuksiani enää kirjoittaa.

Hän alkoi sieltä toistelemaan jotain lauseitani. Kaikki ei ole tarkoitettu kenen tahansa luettavaksi. Jouduin ne polttamaan mökin saunan pesässä. Meillä ei saanut olla mitään yksityistä ja kaikki paikat pengottiin. 

Fantasia. Älä lue toisen päiväkirjaa!

Voihan hän mennä kokeilemaan vaikka kesäksi. Minkä uskonnon luostarista olisi kyse ja onko Suomessa sellainen?

Muutaman kuukauden rauhoittuminen ja hengellisyys tekisi useimmille meistä vain hyvää nykyajan kiireessä ja velvoitteissa.

Tirsk🤣

Tämä provohan oli suorastaan hauska 🙃

Sunnuntain huonoin :(

tue kristittynä tyttäresi pyrkimyksiä, herra puhuttelee häntä toisin kuin sinua ulkokullattu

Nyt oli oikeesti jo tosi huono

Joku tässä voi hyvinkin olla sekoamassa mutta se ei kyllä ole ap:n (keksitty) tytär...

Tästä aiheesta tuli joskus dokumentti kun norjalainen tyttö lähti luostariin. Koskettava ja surullinenkin ohjelma.

Harvinaisen fiksu nuori nainen. Respect!

Hattua nostan..

Valitettavasti tämä EI OLE provo, toivon kyllä että oikeasti olisikin mutta tilanne on tämä:(

Mitä tyttöön tulee niin tarkoitus ei ollut häpäistä häntä tms, vaan tietää mitä tyttö ajattelee sillä olen ollut huolissani viime aikoina tytöstä.

Mielialat, kaveripiirin kaventaminen jne sekä puhumattomuus (ei puhu kotona mistään tärkeästä enää) saivat minut huolestumaan.

No, nyt on sitten äidillä psyyke oikeasti koetuksella vttu eli oppirahat on ainakin maksettu.

En todellakaan tiedä otanko asian puheeksi vai miten saan tytön järkiinsä??

Siis en kertakaikkiaan ymmärrä mistä tyttö on keksinyt jotain noin älytöntä tulevaisuudelleenkuin lähteä nunnaksi????

On kaunis, lahjakas ja ollaan panostettu tytön elämään - sillä olisi miljoona erilaista realistista haavetta joita toteuttaa.

Haluan vain, että tyttö kouluttaa itsensä kunnolla, menee hyvään työhön ja löytää hyvän miehen jota rakastaa ja perustaa perheen:(

Olkoon itsekästä, mutta haluan joskus (myöhemmin siis) vielä tyttären lapsia, poikien lapset eivät vain tule olemaan ikinä sama asia.

Haluan tytölle toisin sanoen normaalin, onnellisen elämän.

Sekä on liikaa tai itsekästä?

Koko eilinen mennyt itkiessä, miehelle en ole sanonut mitään vaikka ihmetteli mikä minua vaivaa:(

Mitä sillekin sanoo ja miten kun minäkään en jaksa:(

Toivon yli kaiken, että tämä on jokin pitkäkestoisempi vaihe tytöllä mutta pelottaa ettei ole:(

Ap

0/5

Nunnaksi ryhtyminen ei ole MILLÄÄN tapaa paha asia! 0/5

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta tuli joskus dokumentti kun norjalainen tyttö lähti luostariin. Koskettava ja surullinenkin ohjelma.

En tiedä onko Norjassakin tehty tuollainen dokkari, mutta Ruotsissa tehtiin ysärillä. Tyttö lähti lukiosta suoraan luostariin, ja vielä sellaiseen suljettuun paikkaan, jossa luostarin muurien ulkopuolelle ei ole asiaa kuin silloin, kun joku perheenjäsen kuolee ja hautajaisiin pitäisi mennä. Perhe/lähisuku saa tulla luostarin tapaamishuoneeseen tapaamaan nunnaa pari kertaa vuodessa, muut ei. Luostarissa ollaan suurin osa päivästä hiljaa, muiden kanssa saa puhua tyyliin tunnin-pari päivässä käsitöitä tehdessä, muulloin ollaan täyin hiljaa.