Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä arkista asiaa ei tehty lapsuudenperheessäsi, vaikka olisit niin toivonut?
29.01.2023 |
Meillä ei autoillessa paljoa kahvi/-ruokataukoja pidetty. Päämäärään posotettiin suoraan ilman huoltsikkakäyntejä, mikäli vain mahdollista, oli matkan pituus mikä vaan. (Maksimi matkanpituus oli noin 5 h). Huoltsikalle pysähdyttiin korkeintaan autoa tankkaamaan ja vessakäynneille. Myöskään omia eväitä ei otettu mukaan. Perheemme oli suht varakas, joten mistään rahasta tuo matkan varrella syöminen ei ollut kiinni. Mitään tiukkoja ajo-aikatauluja ei myöskään ollut, vaan matkaan varattiin tarpeeksi aikaa. Näin siis 80-luvulla ja 90-luvun puoliväliin, jolloin kyllä oli ihan laadukkaita ruokapaikkoja matkan varrella, valinnanvaraakin oli kun ABC:t ei vielä olleet joka paikassa.
En tiedä edelleenkään miksi meillä tehtiin näin. Aikuisiällä otan autoilusta ilon irti pitämällä kahvi/-ja ruokataukoja.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
En koskaan saanut heliumilmapalloa. Olisi siihen ollut varaa, mutta vanhemmat eivät halunneet hankkia, kun isoveljeni olisi kuitenkin rikkonut palloni.
Kompensoin tätä yhä aikuisena ostamalla heliumpalloja itselleni.
Tuolla logiikalla aika moni muukin asia olisi pitänyt jättää ostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei koskaan syöty spagettia, vaikka olisin toivonut, vain makaronia. Makaroni oli edullisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei syöty yhdessä saman pöydän ääressä, vaikka kaikki olisi ollut kotona. Jokainen meni lautasensa kanssa omiin oloihinsa. Todella outoa. Joskus harvoin, jos saman pöydän ääressä jostain mielenoikusta istuttiin, niin piti syödä hiljaa ja hyvin nopeasti, koska äitini halusi pian tiskaamaan tiskit.
Nykyäänkin ainoat hetket jolloin olemme saman pöydän ääressä, on tyyliin jouluna ja juhannuksena. Muulloin jokainen syö missä tykkää.En ole koskaan elämäni aikana syönyt vanhempieni kanssa ilta- tai aamupalaa saman pöydän ääressä. Ja tämä on tosi, yhtään liioittelematta.
Omaan elämääni en ole tuota tapaa tuonut. Vaan kumppanin kanssa katetaan aina pöytä ja keskitytään nauttimaan ruoasta rauhallisesti mukavia rupatellen.
Meillä vain lapset söi viikolla lämmintä ruokaa iltasella, vanhemmat ei, koska "me syötiin jo töissä" - siis lounasta keskipäivän aikaan (jota myös lapset söi koulussa). Vanhemmat söi sitten voikkareita, karjalanpiirakkaa jne illalla omaan tahtiinsa, ei ruokapöydän ääressä. Viikonloppusin ne kyllä söi lämmintä ruokaa iltasella, jos olivat kotona, mutta eivät ruokapöydässä lasten kanssa. Lauantaisin ei varsinaista lounasta ollut, kun kaikki viippotti omissa menoissaan. Sunnuntain vanhemmat söivät lounaan lasten kanssa pöydän ääressä, iltaruuan söivät jossain muualla kuin pöydän ääressä lasten kanssa.
Meillä ei ylipäätään tehty ruokaa kuin viikonloppuisin edes lapsille, joille vanhempieni mukaan piti riittää se, että oli jo koulussa syöty. Vieläkin vanhempani ihmettelevät, kun laitan joka päivä lapsille ruokaa vielä illalla työpäivän jälkeen. Perin kummallista tämä heistä, että joku tarvitsee ruokaa kahdesti päivässä.
Puputettiin sitten leipää iltapäivät ja illat ja silloinkin äitini laski syötyjen leipien määrää. Ei kuulemma voinut olla niin nälkä, että olisi tarvinnut syödä kahta saati kolmea leipää kerralla.
Meilläkin oli sellainen tapa, että automatkoilla ei juuri pysähdelty. Missään nimessä ei kahville poikettu vaikka matka kesti useita tunteja. Eikä eväitäkään ollut. Oli se ankeaa matkantekoa.
Pissahätä päästettiin jonnekin tienvarteen, kuten levähdyspaikkojen pusikkoon.
Alue: Aihe vapaa
En koskaan saanut heliumilmapalloa. Olisi siihen ollut varaa, mutta vanhemmat eivät halunneet hankkia, kun isoveljeni olisi kuitenkin rikkonut palloni.
Kompensoin tätä yhä aikuisena ostamalla heliumpalloja itselleni.