Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko mieluummin lapseton kuin yhden nepsylapsen äiti?
28.01.2023 |
Minulla 5v autistinen ja ADHD-lapsi ja koen että elämä lapsen kanssa on aika haastavaa ja kuormittavaa. Oma aika vähissä, koska lapsi tarvitsee paljon huomiota ja aikuisen tukea. Toki rakastan lastani, mutta jos pääsisin ajassa 6 vuotta taaksepäin, niin mieluummin olisin kyllä lapseton..
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaisi kyllä päättää, tosin ei kokemusta nepsylapsista,
En. Esikoinen nepsy, hyvin tuskainen on ollut tie, mutta myös onnea on ollut. En vaihtaisi mihinkään.
2 nuorempaa "normaaleja".
En. Oli hirveän raskasta, mutta se palkitsi, kun näki nuoren pärjäävän myös itsenäisen aikuisen elämässä.
Ihan sama, koska olen itsekin nepsy.
En tiedä ajattelidinko nt-lapsesta samoin kuin te ajattelette nepsyistä. Sellainen lapsi voisi aiheuttaa minulle kuormitusta ja stressiä ja vaatia erityistarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät nuo ole vaihtoehtoja. Miksi tällainen pohdinta ?
Vaikea sanoa, nepsyjä on monenlaisia. Mut ehkä lapseton jos toinen ei ikinä kehittyisi. Oliko hän vauvana minkälainen, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät nuo ole vaihtoehtoja. Miksi tällainen pohdinta ?
Nimenomaan. Joko haluaa lapsen tai sitten on lapseton. Jos haluaa lapsen, täytyy varautua myös sairaaseen lapseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nuo ole vaihtoehtoja. Miksi tällainen pohdinta ?
Nimenomaan. Joko haluaa lapsen tai sitten on lapseton. Jos haluaa lapsen, täytyy varautua myös sairaaseen lapseen
Mun käly nai nepsymiehen joka nepsysuvusta ja nyt ihmettelee kun hänellä on kaksi ihan kamalaa nepsypoikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu nepsystä. Siis ongelmien vaikeusasteesta. Jos lapsi sellainen ettei koskaan tulisi pärjäämään työelämässä olisin mieluiten lapseton mutta kaikki ei ole niin graaveja tapauksia, pärjää normiluokalla jne.
En tiedä, mutta mieluummin lapseton kuin vaikeasti vammaisen lapsen äiti ts. sellaisen, joka ei kykene itsenäiseen elämään aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn vastaamaan tähän sikäli täydellä varmuudella että lopetimme lapsen yrittämisen siinä vaiheessa kun ikää oli niin paljon, että tällaiset riskit olivat tilastollisesti jo koholla. Jos oltais jatkettu sinnikkäästi vielä hoidoissa, raskautuminen olisi ollut vielä mahdollista, vaikka ikä alkaa nelosella. Mutta sitten aloin miettiä, että jos lapsi olisi syvästi autistinen tai aivan täysi adhd-kilari niin olenko valmis siihenkin. Totesin, että olen mieluummin lopullisesti lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn vastaamaan tähän sikäli täydellä varmuudella että lopetimme lapsen yrittämisen siinä vaiheessa kun ikää oli niin paljon, että tällaiset riskit olivat tilastollisesti jo koholla. Jos oltais jatkettu sinnikkäästi vielä hoidoissa, raskautuminen olisi ollut vielä mahdollista, vaikka ikä alkaa nelosella. Mutta sitten aloin miettiä, että jos lapsi olisi syvästi autistinen tai aivan täysi adhd-kilari niin olenko valmis siihenkin. Totesin, että olen mieluummin lopullisesti lapseton.
Ikä ei vaikuta siihen saako nepsy lapsen. Perityt geenivirheet vaikuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aikuinen AuDHD tytär. Matkan varrella olisin monta kertaa vastannut noin. Hän on ollut nyt seitsemän vuotta itsenäisessä aikuisen elämässä, ja olen jo aikaa sitten toipunut siitä burnoutista missä elin oikeastaan koko 20 v. On vuosia, joista en muista juuri mitään, ja niiden koulukuvissa on joku etäisesti tutun näköinen nuori. Huoli ei myöskään loppunut ennen kuin näin riittävän pitkään, että hän pärjää. Tuliko minusta toivuttuani sama kuin ennen raskautta, ei. Vaihtaisinko tällä tietoa, mikä nyt on, en. Monta hetkeä ja päivää kyllä. Kokonaisuutta, en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn vastaamaan tähän sikäli täydellä varmuudella että lopetimme lapsen yrittämisen siinä vaiheessa kun ikää oli niin paljon, että tällaiset riskit olivat tilastollisesti jo koholla. Jos oltais jatkettu sinnikkäästi vielä hoidoissa, raskautuminen olisi ollut vielä mahdollista, vaikka ikä alkaa nelosella. Mutta sitten aloin miettiä, että jos lapsi olisi syvästi autistinen tai aivan täysi adhd-kilari niin olenko valmis siihenkin. Totesin, että olen mieluummin lopullisesti lapseton.
Ikä ei vaikuta siihen saako nepsy lapsen. Perityt geenivirheet vaikuttaa
Olet väärässä.
Mieluummin nepsylapsi kuin lapseton. On tosin omituista, että joka toisella on nykyään olevinaan nepsylapsi ja joka toisella ADHD. Se ei vain yksinkertaisesti voi olla totta vaan kyse on jostain muusta (ihan jo sen takia, että jos joka toisella on ADHD, kyse on tosiasiassa normaaliudesta).
Isolla osalla on kyse siitä, ettei ymmärretä lasta eikä edes haluta ymmärtää, vaan hankitaan sitten tämmöinen diagnoosi lapselle peittelemään sitä, että itse ollaan huonoja kasvattajia. Sekä huomion kerjäämiseksi.
Vihaan nepsyjä. En haluaisi moista ongelmajätettä itselleni.
Mielummin nepsy lapsena kuin joku salibimbo tai of tytsy, jota saisi koko suku hävetä
Alue: Aihe vapaa
Mulla normi lapsi 13v ja 11v autistinepsy jonka kanssa elämä pääasiassa hirveetä.
Kadun että tein toisen lapsen. En valinnut erityislapsen äitiyttä. Jos kelloa voisi siirtää en olisi tehnyt kuin yhden lapsen tai en yhtään.