Olisitko mieluummin lapseton kuin yhden nepsylapsen äiti?
Minulla 5v autistinen ja ADHD-lapsi ja koen että elämä lapsen kanssa on aika haastavaa ja kuormittavaa. Oma aika vähissä, koska lapsi tarvitsee paljon huomiota ja aikuisen tukea. Toki rakastan lastani, mutta jos pääsisin ajassa 6 vuotta taaksepäin, niin mieluummin olisin kyllä lapseton..
Kommentit (33)
ADHD on yleisin nepsy-häiriö, että en nyt ihan tajua, mitä tämä "joka toinen nepsy, joka toinen ADHD" -mielipide tarkoittaa.
Tässä vaiheessa, kun itseä vielä pelottaa, tuleeko omasta, suhteellisen kevyesti autismikirjon häiriöstä kärsivästö lapsesta aikuisena kunnon kansalainen vai vankeinhoitolaitoksen kanta-asiakas, niin kyllä se ajatus usein on, että olisin jättänyt tekemättä, jos olisin tiennyt etukäteen varmaksi. Rakastan lasta syvästi, pidän hänestä, enkä tätä olemassa olevaa ihmistä tietenkään vaihtaisi pois, mutta onhan tää nyt ihan tosi rankkaa tää meidän elämä. Jos olisin luopunut ennen hänen hedelmöittymistään ajatuksesta lapsesta, tuskin olisin koskaan kaivannut häntä.
Olen ihan kaikissa skenaarioissa mieluiten lapseton. N43
On nepsylapsi, olen itsekin nepsy. Varmaan olisi lapselle vaikeampaa olla neurotyypillinen :D Ihan hyvin tullaan toimeen.
Tietysti nepsy on laaja termi ja kattaa vaikka mitä autismista ADHD:n kautta lukihäiriöön, eli siinä mielessä pikkuisen turha kysymys.
En. Haasteita on ollut paljon mutta on ilo seurata kun poika pärjää nyt aikuisena ja tällä hetkellä opiskelee. On kääntänyt vahvuudeksi kokemansa kautta miten pärjää elämässä vaikka tekee asioita eri tavalla kuin muut
Olisi kova kohtalo, jos lapsi olisi vakavasti kehitysvammainen ja koko elämänsä autettava, tai jotakin sellaista, mutta joku autismin kirjolla oleminen ei ole mikään paha. Minulla on yksi tällainen kirjolainen ja yksi tavis ja molemmat ovat aivan ihania. Autismia ja adhd:ta on tietysti eri tasoista, mutta kumpikaan ei ole tyhmyyden, pahuuden tai minkäänlaisen ilkeyden merkki. Se on ominaisuus eikä vika. Paljon vaikuttaa millaiset olosuhteet lapselle pystyy luomaan.
Minulla on 3. Nyt tosin jo nuorinkin täyttää 18. Oli se raskasta, mutta nyt kaikki näyttää jo paremmalta. Tsemppiä, et ole yksin.
Minulla on maailman rakkain nepsynuori. Toivottu ja rakastettu lapsi juuri sellaisena kuin hän on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on maailman rakkain nepsynuori. Toivottu ja rakastettu lapsi juuri sellaisena kuin hän on.
Kiva kommentti, ja juuri näin pitäs ollakin.
Todellakin miel.lapseton.En jaksaisi sekuntiakaan!
Mieluuummin lapseton, toki niitä aivan ihaniakin hetkiä on.. mutta 80% yhtä hulabaloota, kun lapsi ei nepsyongelmien vuoksi tottele, vaan uhmaa, riehuu, huutaa jne. Mietin lapsiasiaa 20 vuotta, koska pelkäsin aina että saan autisti/adhd -lapsen, koska itse olen rauhallinen ja hiljaisuutta rakastava,niin tiesin että kestäisi nepsyä.. otin riskin ja mitä sain... tadaa..lapsen jolla autismi + ADHD, hyvästi rauha!!!!
Nuorin lapsistani on nepsy. Oli pienenä hankala tapaus, mutta nyt helppo ja maailman rakastettavin teini. Lukee paljon, on äärettömän musikaalinen ja omaa mielettömän huumorintajun.
Ainoa toiveeni raskaana ollessa oli, että mitä tahansa muuta paitsi vammainen lapsi. No, lapsi vammautui synnytyksessä ja hänelle tuli keskivaikea liikuntavamma hapenpuutteesta johtuvan aivovaurion myötä.
Olen sopeutunut nepsyn äidiksi erinomaisesti. En olisi mieluummin lapseton, lapseni on ihana ja olemme löytäneet jokaiseen haasteeseen ratkaisun. Pelkäsin turhaan. Omien ennakkoluulojen kohtaaminen oli oikeasti aika herkistävä ja tietysti kasvattava kokemus.