Sinä jonka mielestä perheen jokaisella lapsella pitää olla oma huone

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

No sössön sössön vaan. :D

Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.

Ei asuntolainan korkojen nousullekaan voi mitään eikä kerrostalojen tonttivuokrien nousulle.

Ei pidä ostaa omakotitaloa, jos ei ole korkoihin varaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Todella jalo ajatus, mutta ikävä kyllä ei toimi käytännössä. Eihän sotiakaan olisi, jos me kaikki vaan tulisimme toimeen keskenämme.

No hui kauheaa, meillä neljästä lapsesta kaksi, nyt 4v. ja 5v., jakaa yhteisen huoneen, kahdella muulla lapsella on omat huoneet. Mitähän niistä tulee kun nyt joutuvat jakamaan huoneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

No sössön sössön vaan. :D

Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.

Kuulostat ihan uhmaikäiseltä

Mulla ei ole yhtään niin hyvää ystävää, että jaksaisin hänen seuraansa jatkuvasti. Työpäivän jälkeen oma rauha ja yksinäisyys on tärkein tarpeeni.

Lapsi joutuisi jakamaan oman tilansa ja yksityisyytensä jonkun kanssa, jota ei saa edes valita. Kun haluan itkeä, nukkua omaan tahtiini, olla huomioimatta kenenkään muun tarpeita ja vaikka piereskellä tai laulaa rauhassa... Miten lapsi tutustui omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa ilman omaa rauhaa. Minne kutsutaan omat ystävät, vai jaetaanko ystävätkin siinä missä yksityisyys. Unirytmi? Saako edes sairaana olla omassa rauhassa, vai täytyykö yskiminen ja kipujen kanssa valvominen hoitaa sisarus huomioiden?

Eikö lapsia voi tehdä vain se määrä, mihin on varaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

Se on sinun kokemuksesi. Jos noin harmittaa, kannattaa ottaa puheeksi vaikka vanhempiesi kanssa.

Minulla on erilaiset kokemukset.

Olisko asenteella vaikutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

No sössön sössön vaan. :D

Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.

Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

No sössön sössön vaan. :D

Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.

Kuulostat ihan uhmaikäiseltä

Minä en sentään kiukkua aikuisena vauvapalstalla siitä, kun ei lapsena ollut omaa huonetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

Se on sinun kokemuksesi. Jos noin harmittaa, kannattaa ottaa puheeksi vaikka vanhempiesi kanssa.

Minulla on erilaiset kokemukset.

Olisko asenteella vaikutusta?

Kannattaa hankkia lapsia vain se määrä mihin on oikeasti varaa.

Silloin ne lapset voi itse säädellä sen kuinka paljon haluavat olla omassa huoneessa, kuinka paljon sisarustensa kanssa ja kuinka paljon olla kavereidensa kanssa.

Silloin kasvuympäristö on terve. Sellainen jossa huomioidaan kaikkien tarpeet, ei vain se että äiti haluaa kotileikin nappuloineen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole yhtään niin hyvää ystävää, että jaksaisin hänen seuraansa jatkuvasti. Työpäivän jälkeen oma rauha ja yksinäisyys on tärkein tarpeeni.

Lapsi joutuisi jakamaan oman tilansa ja yksityisyytensä jonkun kanssa, jota ei saa edes valita. Kun haluan itkeä, nukkua omaan tahtiini, olla huomioimatta kenenkään muun tarpeita ja vaikka piereskellä tai laulaa rauhassa... Miten lapsi tutustui omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa ilman omaa rauhaa. Minne kutsutaan omat ystävät, vai jaetaanko ystävätkin siinä missä yksityisyys. Unirytmi? Saako edes sairaana olla omassa rauhassa, vai täytyykö yskiminen ja kipujen kanssa valvominen hoitaa sisarus huomioiden?

Eikö lapsia voi tehdä vain se määrä, mihin on varaa?

Lapsilisät ja asumistuet pois. Tarhahoito maksaa yli 1000 euroa per lapsi, jokainen voisi maksaa sen kokonaan eikä vain osaa.

Vierailija kirjoitti:

No hui kauheaa, meillä neljästä lapsesta kaksi, nyt 4v. ja 5v., jakaa yhteisen huoneen, kahdella muulla lapsella on omat huoneet. Mitähän niistä tulee kun nyt joutuvat jakamaan huoneen.

Todennäköisesti katkeria siitä, että sisaruksilla oli oma huone, mutta heillä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

No sössön sössön vaan. :D

Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.

Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.

-Eri

Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

No sössön sössön vaan. :D

Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.

Kuulostat ihan uhmaikäiseltä

Minä en sentään kiukkua aikuisena vauvapalstalla siitä, kun ei lapsena ollut omaa huonetta.

Sen sijaan itket täällä, kun joku kritisoin kolhoosia, jota ilmeisesti kutsut kodiksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

Se on sinun kokemuksesi. Jos noin harmittaa, kannattaa ottaa puheeksi vaikka vanhempiesi kanssa.

Minulla on erilaiset kokemukset.

Olisko asenteella vaikutusta?

Kannattaa hankkia lapsia vain se määrä mihin on oikeasti varaa.

Silloin ne lapset voi itse säädellä sen kuinka paljon haluavat olla omassa huoneessa, kuinka paljon sisarustensa kanssa ja kuinka paljon olla kavereidensa kanssa.

Silloin kasvuympäristö on terve. Sellainen jossa huomioidaan kaikkien tarpeet, ei vain se että äiti haluaa kotileikin nappuloineen.

Halutaan mies hetkeksi että saadaan lapsi ja sitten voidaankin erota ja lapsi ravaa 2 kodin väliä, on isäpuolta, äitipuolta, sisarpuolia ja traumat jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hui kauheaa, meillä neljästä lapsesta kaksi, nyt 4v. ja 5v., jakaa yhteisen huoneen, kahdella muulla lapsella on omat huoneet. Mitähän niistä tulee kun nyt joutuvat jakamaan huoneen.

Todennäköisesti katkeria siitä, että sisaruksilla oli oma huone, mutta heillä ei.

Joo, ehkä nekin tulee kiukkuamaan ja purkamaan traumojaan tänne 20 vuoden kuluttua, kun joutuivat alle kouluikäisenä ja pikkukoululaisina jakamaan huoneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

Se on sinun kokemuksesi. Jos noin harmittaa, kannattaa ottaa puheeksi vaikka vanhempiesi kanssa.

Minulla on erilaiset kokemukset.

Olisko asenteella vaikutusta?

Kannattaa hankkia lapsia vain se määrä mihin on oikeasti varaa.

Silloin ne lapset voi itse säädellä sen kuinka paljon haluavat olla omassa huoneessa, kuinka paljon sisarustensa kanssa ja kuinka paljon olla kavereidensa kanssa.

Silloin kasvuympäristö on terve. Sellainen jossa huomioidaan kaikkien tarpeet, ei vain se että äiti haluaa kotileikin nappuloineen.

Halutaan mies hetkeksi että saadaan lapsi ja sitten voidaankin erota ja lapsi ravaa 2 kodin väliä, on isäpuolta, äitipuolta, sisarpuolia ja traumat jää.

Lapsi soittaa kaverin vanhempien ovikelloa, voinko tulla teille, kun on pakkasta ja isä sanoi, että kotiin saa tulla vasta 2 tunnin päästä. - Ai niin, isälläsi on se uusi nainen, mitäköhän ne puuhaa kahdestaan kotona, jos mennään vähän juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

No sössön sössön vaan. :D

Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.

Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.

-Eri

Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.

Olet oikeassa. Harhaisuutesi itsestäsi hyvänä vanhempana varmasti vaikuttaa myös voimakkaasti taustalla, sekä jankkaamisesi, sekä tosiasioiden kieltäminen. On muitakin, mutta en nyt jaksa tässä kaikki luetella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hui kauheaa, meillä neljästä lapsesta kaksi, nyt 4v. ja 5v., jakaa yhteisen huoneen, kahdella muulla lapsella on omat huoneet. Mitähän niistä tulee kun nyt joutuvat jakamaan huoneen.

Todennäköisesti katkeria siitä, että sisaruksilla oli oma huone, mutta heillä ei.

Joo, ehkä nekin tulee kiukkuamaan ja purkamaan traumojaan tänne 20 vuoden kuluttua, kun joutuivat alle kouluikäisenä ja pikkukoululaisina jakamaan huoneen.

Tai oli ilkeä velipuoli ja äiti oli töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.

Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.

Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa

Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.

Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.

No sössön sössön vaan. :D

Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.

Kuulostat ihan uhmaikäiseltä

Minä en sentään kiukkua aikuisena vauvapalstalla siitä, kun ei lapsena ollut omaa huonetta.

Sen sijaan itket täällä, kun joku kritisoin kolhoosia, jota ilmeisesti kutsut kodiksesi.

Sinusta 160 neliön asunto kahdessa kerroksessa, missä asuu vanhemmat ja kaksi lasta on joku kolhoosi?

Mulla oli lapsena aina oma huone ja harrastuksia. Jos olisin joutunut luopumaan jommastakummasta, olisin luopunut harrastuksistani, ehdottomasti. Se olisi ollut paljon pienempi kompromissi ajatellen kaverisuhteita, omaa mielenterveyttä tai ylipäätään perustarpeitani.

Mun mielestä kouluterveyskyselyissä pitäisi kysyä omasta huoneesta eikä harrastuksista. Jokaisella on oltava oikeus yksityisyyteen.