Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sinä jonka mielestä perheen jokaisella lapsella pitää olla oma huone
28.01.2023 |
Millaisissa asunnoissa olet asunut elämäsi aikana?
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.
Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.
Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa
Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.
Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.
No sössön sössön vaan. :D
Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.
Kuulostat ihan uhmaikäiseltä
Minä en sentään kiukkua aikuisena vauvapalstalla siitä, kun ei lapsena ollut omaa huonetta.
Sen sijaan itket täällä, kun joku kritisoin kolhoosia, jota ilmeisesti kutsut kodiksesi.
Sinusta 160 neliön asunto kahdessa kerroksessa, missä asuu vanhemmat ja kaksi lasta on joku kolhoosi?
Kovat on vaatimukset, jos 160 neliötä on ihmisten mielestä nelihenkiselle perheelle liian pieni asunto.
Pitää olla ainakin 100 neliötä asukasta kohden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tuolla muualla maailmassa pärjätään, kun suurimmalla osalla maailman lapsista ei todellakaan ole omia huoneita.
Suomalaiset asuu surkeasti kun verrataan muihin länsimaihin.
Moni ulkomaalainen on sanonut, että Suomessa eletään ahtaasti.
Ulkomailla myös värjätään hiukset parturissa, kun Suomessa kotona.
Suomessa ei käydä elokuvissakaan eikä ravintoloissa syömässä.
Meidän kaupungissa, lopetti 4 baaria jo jokunen vuosi sitten, kun nuorilla ei ole rahaa ja ne hengailee ja ryyppää jonkun kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.
Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.
Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa
Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.
Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.
No sössön sössön vaan. :D
Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.
Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.
-Eri
Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.
Olet oikeassa. Harhaisuutesi itsestäsi hyvänä vanhempana varmasti vaikuttaa myös voimakkaasti taustalla, sekä jankkaamisesi, sekä tosiasioiden kieltäminen. On muitakin, mutta en nyt jaksa tässä kaikki luetella.
Minkä tosiasioiden? Että lapsesta tulee katkera ilman omaa huonetta?
Tämä pätenee vain vauvapalstalla.
Joskus oli tavanomainen tosiasia, että lapsia ei pidetty sylissä, lapsen ollessa sairaalassa vanhempia kehotettiin pysymään poissa ettei turhaa itkeskele ikäväänsä vaan tottuu, sodassa traumatisoituneilta isiltä otettiin turpaan tai risua vain että isän stressi vähän lievenisi... Onko tavanomainen tosiasia kummoinenkaan peruste millekään? Minä yritän tarjota lapsilleni vähintään ne lähtökohdat, jotka olen itsekin saanut. Yritän huolehtia lapsen tarpeista, joka joku on jossain ollut ilman tai on tälläkin hetkellä. Oman lapsen tarpeet on vain mulle aika tärkeä juttu, minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Eronnut lääkäri saa korotettua lapsilisää ja elarit vähintään 300 per lapsi.
Mutta jos on yhdessä asuva pariskunta ja puoliso tienaa 2400 brutto eli 1700 netto ja toinen saa 745 työmarkkinatukea niin saa 2 lapsesta yhteensä 200 lapsilisää, ei muuta.
Että sellainen Suomi.
Eroa, jos olet jonkun elareista kateellinen tollo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tuolla muualla maailmassa pärjätään, kun suurimmalla osalla maailman lapsista ei todellakaan ole omia huoneita.
Suomalaiset asuu surkeasti kun verrataan muihin länsimaihin.
Höpöhöpö.
Esimerkiksi Britanniassa asutaan paljon ahtaammin kuin Suomessa.
Jotkut britit asuvat ahtaammin, mutta kyllä se lapsen oma huone on siellä standardi. Siellä on ahtaat eteiset, pienet olohuoneet ja pienet keittiöt. Huoneita on silti riittävästi.
Ei kyllä ole mikään standardi, varsinkaan jos lapsia on useampi kuin kaksi. Se että lapsista ainakin osa jakaa saman huoneen, on hyvin yleistä.
Britanniassa rakennuskanta on melko erilaista ja paljon vanhempaa kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.
Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.
Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa
Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.
Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.
No sössön sössön vaan. :D
Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.
Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.
-Eri
Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.
Olet oikeassa. Harhaisuutesi itsestäsi hyvänä vanhempana varmasti vaikuttaa myös voimakkaasti taustalla, sekä jankkaamisesi, sekä tosiasioiden kieltäminen. On muitakin, mutta en nyt jaksa tässä kaikki luetella.
Minkä tosiasioiden? Että lapsesta tulee katkera ilman omaa huonetta?
Tämä pätenee vain vauvapalstalla.
Joskus oli tavanomainen tosiasia, että lapsia ei pidetty sylissä, lapsen ollessa sairaalassa vanhempia kehotettiin pysymään poissa ettei turhaa itkeskele ikäväänsä vaan tottuu, sodassa traumatisoituneilta isiltä otettiin turpaan tai risua vain että isän stressi vähän lievenisi... Onko tavanomainen tosiasia kummoinenkaan peruste millekään? Minä yritän tarjota lapsilleni vähintään ne lähtökohdat, jotka olen itsekin saanut. Yritän huolehtia lapsen tarpeista, joka joku on jossain ollut ilman tai on tälläkin hetkellä. Oman lapsen tarpeet on vain mulle aika tärkeä juttu, minkäs teet.
Kyllä ne on monelle tärkeitä ja siinä vaiheessa, kun lapsi täyttää 18 eikä sossu puutu niin moni menee lääkäriin ja sanoo, että on niin masentunut että ei pääse sängystä ylös. Olisi kannattanut maksaa lapsiperheelle asumistukea, ei sitä vuokra-asuntoa omaksi kuitenkaan saa.
Kunhan ette niissä uusperhehimmeleissänne laita vieraita lapsia asumaan samaan huoneeseen kuvitellen, että asia on ok kun ovat nyt puolisisaruksia. Mulla ei keinot riitä, kun vaaditte lapsianne sopeutumaan kohtuuttomuuksiin.
T. Koulukuraattori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.
Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.
Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa
Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.
Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.
No sössön sössön vaan. :D
Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.
Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.
-Eri
Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.
Olet oikeassa. Harhaisuutesi itsestäsi hyvänä vanhempana varmasti vaikuttaa myös voimakkaasti taustalla, sekä jankkaamisesi, sekä tosiasioiden kieltäminen. On muitakin, mutta en nyt jaksa tässä kaikki luetella.
Minkä tosiasioiden? Että lapsesta tulee katkera ilman omaa huonetta?
Tämä pätenee vain vauvapalstalla.
Joskus oli tavanomainen tosiasia, että lapsia ei pidetty sylissä, lapsen ollessa sairaalassa vanhempia kehotettiin pysymään poissa ettei turhaa itkeskele ikäväänsä vaan tottuu, sodassa traumatisoituneilta isiltä otettiin turpaan tai risua vain että isän stressi vähän lievenisi... Onko tavanomainen tosiasia kummoinenkaan peruste millekään? Minä yritän tarjota lapsilleni vähintään ne lähtökohdat, jotka olen itsekin saanut. Yritän huolehtia lapsen tarpeista, joka joku on jossain ollut ilman tai on tälläkin hetkellä. Oman lapsen tarpeet on vain mulle aika tärkeä juttu, minkäs teet.
Kyse on nyt vain omasta huoneesta, ei koko perheen dynamiikasta, kasvatuksesta, kurituskeinoista tai muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tuolla muualla maailmassa pärjätään, kun suurimmalla osalla maailman lapsista ei todellakaan ole omia huoneita.
Suomalaiset asuu surkeasti kun verrataan muihin länsimaihin.
Höpöhöpö.
Esimerkiksi Britanniassa asutaan paljon ahtaammin kuin Suomessa.
Jotkut britit asuvat ahtaammin, mutta kyllä se lapsen oma huone on siellä standardi. Siellä on ahtaat eteiset, pienet olohuoneet ja pienet keittiöt. Huoneita on silti riittävästi.
Ei kyllä ole mikään standardi, varsinkaan jos lapsia on useampi kuin kaksi. Se että lapsista ainakin osa jakaa saman huoneen, on hyvin yleistä.
Britanniassa rakennuskanta on melko erilaista ja paljon vanhempaa kuin Suomessa.
Olen asunnut Britanniassa kahdeksan vuotta
Kyllä siellä lapsilla on yleisesti oma huone.
Ahtaus asumisessa ilmenee nimenomaan yhteisten tilojen pienuutena ja eteisen puutteena ja keittiöt on pieniä, suomalaisia keirtokomeroita.
Ylipäätään siellä ei harrastetaa open conceptia vaan kopperoita. Ne kopperot mahdollistaa sitten ne omat huoneet kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan ette niissä uusperhehimmeleissänne laita vieraita lapsia asumaan samaan huoneeseen kuvitellen, että asia on ok kun ovat nyt puolisisaruksia. Mulla ei keinot riitä, kun vaaditte lapsianne sopeutumaan kohtuuttomuuksiin.
T. Koulukuraattori
Eläkeläisten hoitokoteja maksetaan 5 miljardia verorahoista ja telkkarissa tuli ohjelma, että nousee 10 miljardiin 10 vuoden sisällä.
Tiedoksi sosiaaliohjaajille ettei tuokaan summa riitä, sillä moni keski-ikäinen on kypsä ahtaasti asumiseen eikä tule eläkkeellä olevia vanhempiaan hoitamaan. Ei ole meidän vika, että tekivät vain 1 lapsen.
Minulla oli teini-ikäisestä alkaen oma huone, mutta silti oli parasta ikinä olla siskojen kanssa samassa huoneessa. Joskus nukuttiin, joskus pidettiin bileitä aamuyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.
Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.
Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa
Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.
Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.
No sössön sössön vaan. :D
Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.
Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.
-Eri
Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.
Olet oikeassa. Harhaisuutesi itsestäsi hyvänä vanhempana varmasti vaikuttaa myös voimakkaasti taustalla, sekä jankkaamisesi, sekä tosiasioiden kieltäminen. On muitakin, mutta en nyt jaksa tässä kaikki luetella.
Minkä tosiasioiden? Että lapsesta tulee katkera ilman omaa huonetta?
Tämä pätenee vain vauvapalstalla.
Joskus oli tavanomainen tosiasia, että lapsia ei pidetty sylissä, lapsen ollessa sairaalassa vanhempia kehotettiin pysymään poissa ettei turhaa itkeskele ikäväänsä vaan tottuu, sodassa traumatisoituneilta isiltä otettiin turpaan tai risua vain että isän stressi vähän lievenisi... Onko tavanomainen tosiasia kummoinenkaan peruste millekään? Minä yritän tarjota lapsilleni vähintään ne lähtökohdat, jotka olen itsekin saanut. Yritän huolehtia lapsen tarpeista, joka joku on jossain ollut ilman tai on tälläkin hetkellä. Oman lapsen tarpeet on vain mulle aika tärkeä juttu, minkäs teet.
Kyse on nyt vain omasta huoneesta, ei koko perheen dynamiikasta, kasvatuksesta, kurituskeinoista tai muusta.
Vanhempi joka sivuuttaa lapsen tarpeet ja päättää ihan jo sen lapsiluvun ne sivuuttaen on huono vanhempi jolla mättää sitten moni muukin perusasia.
Väliaikaisen tilanahtauden esim opiskelemisen takia ymmärtää muttei esim sitä että hankitaan yli kaksi lasta joihin yksinkertaisesti ei koskaan tule olemaan kunnolla varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut lääkäri saa korotettua lapsilisää ja elarit vähintään 300 per lapsi.
Mutta jos on yhdessä asuva pariskunta ja puoliso tienaa 2400 brutto eli 1700 netto ja toinen saa 745 työmarkkinatukea niin saa 2 lapsesta yhteensä 200 lapsilisää, ei muuta.
Että sellainen Suomi.
Eroa, jos olet jonkun elareista kateellinen tollo.
Kaikki minkä maksat pankkikortilla tallentuu tilitietoihin ja niitä on vähintään 30 vuodelta takaisinpäin, myös se Italiassa maksettu cafe latte. Kun et nyt olisi ollut tukihuijari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt "pidä", mutta on se asia jonka haluan lapsilleni tarjota. Minulla on lapsuudessani aina ollut oma huone, pikkusisarukset jakoivat huoneen ennen kun omakotitalomme valmistui, olivat päiväkoti-ikäisiä ja minä koulussa. Samoin omat päiväkoti-ikäiset lapseni jakavat tällä hetkellä huoneen, kun rakennamme taloa, jossa saavat sitten omat.
Minusta on kiva, kun jokaisella on oma paikka, jossa saa olla rauhassa. Mutta kyllä sitä pärjää, vaikkei kaikilla omia huoneita olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.
Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.
Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa
Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.
Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.
No sössön sössön vaan. :D
Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.
Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.
-Eri
Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.
Olet oikeassa. Harhaisuutesi itsestäsi hyvänä vanhempana varmasti vaikuttaa myös voimakkaasti taustalla, sekä jankkaamisesi, sekä tosiasioiden kieltäminen. On muitakin, mutta en nyt jaksa tässä kaikki luetella.
Minkä tosiasioiden? Että lapsesta tulee katkera ilman omaa huonetta?
Tämä pätenee vain vauvapalstalla.
Joskus oli tavanomainen tosiasia, että lapsia ei pidetty sylissä, lapsen ollessa sairaalassa vanhempia kehotettiin pysymään poissa ettei turhaa itkeskele ikäväänsä vaan tottuu, sodassa traumatisoituneilta isiltä otettiin turpaan tai risua vain että isän stressi vähän lievenisi... Onko tavanomainen tosiasia kummoinenkaan peruste millekään? Minä yritän tarjota lapsilleni vähintään ne lähtökohdat, jotka olen itsekin saanut. Yritän huolehtia lapsen tarpeista, joka joku on jossain ollut ilman tai on tälläkin hetkellä. Oman lapsen tarpeet on vain mulle aika tärkeä juttu, minkäs teet.
Kyse on nyt vain omasta huoneesta, ei koko perheen dynamiikasta, kasvatuksesta, kurituskeinoista tai muusta.
Vanhempi joka sivuuttaa lapsen tarpeet ja päättää ihan jo sen lapsiluvun ne sivuuttaen on huono vanhempi jolla mättää sitten moni muukin perusasia.
Väliaikaisen tilanahtauden esim opiskelemisen takia ymmärtää muttei esim sitä että hankitaan yli kaksi lasta joihin yksinkertaisesti ei koskaan tule olemaan kunnolla varaa.
Tänä talvena irtisanotaan porukkaa. Miksi otit asuntovelkaa ja tulet olemaan lastesi kanssa ulosotossa? Olitko sittenkin tyhmä äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.
Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.
Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa
Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.
Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.
No sössön sössön vaan. :D
Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.
Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.
-Eri
Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.
Olet oikeassa. Harhaisuutesi itsestäsi hyvänä vanhempana varmasti vaikuttaa myös voimakkaasti taustalla, sekä jankkaamisesi, sekä tosiasioiden kieltäminen. On muitakin, mutta en nyt jaksa tässä kaikki luetella.
Minkä tosiasioiden? Että lapsesta tulee katkera ilman omaa huonetta?
Tämä pätenee vain vauvapalstalla.
Joskus oli tavanomainen tosiasia, että lapsia ei pidetty sylissä, lapsen ollessa sairaalassa vanhempia kehotettiin pysymään poissa ettei turhaa itkeskele ikäväänsä vaan tottuu, sodassa traumatisoituneilta isiltä otettiin turpaan tai risua vain että isän stressi vähän lievenisi... Onko tavanomainen tosiasia kummoinenkaan peruste millekään? Minä yritän tarjota lapsilleni vähintään ne lähtökohdat, jotka olen itsekin saanut. Yritän huolehtia lapsen tarpeista, joka joku on jossain ollut ilman tai on tälläkin hetkellä. Oman lapsen tarpeet on vain mulle aika tärkeä juttu, minkäs teet.
Kyse on nyt vain omasta huoneesta, ei koko perheen dynamiikasta, kasvatuksesta, kurituskeinoista tai muusta.
Vanhempi joka sivuuttaa lapsen tarpeet ja päättää ihan jo sen lapsiluvun ne sivuuttaen on huono vanhempi jolla mättää sitten moni muukin perusasia.
Väliaikaisen tilanahtauden esim opiskelemisen takia ymmärtää muttei esim sitä että hankitaan yli kaksi lasta joihin yksinkertaisesti ei koskaan tule olemaan kunnolla varaa.
Tänä talvena irtisanotaan porukkaa. Miksi otit asuntovelkaa ja tulet olemaan lastesi kanssa ulosotossa? Olitko sittenkin tyhmä äiti?
Ei minulla ole asuntovelkaa. Maksoin viimeiset lainaerät kun olin 35.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.
Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.
Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa
Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.
Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.
No sössön sössön vaan. :D
Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.
Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.
-Eri
Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.
Olet oikeassa. Harhaisuutesi itsestäsi hyvänä vanhempana varmasti vaikuttaa myös voimakkaasti taustalla, sekä jankkaamisesi, sekä tosiasioiden kieltäminen. On muitakin, mutta en nyt jaksa tässä kaikki luetella.
Minkä tosiasioiden? Että lapsesta tulee katkera ilman omaa huonetta?
Tämä pätenee vain vauvapalstalla.
Joskus oli tavanomainen tosiasia, että lapsia ei pidetty sylissä, lapsen ollessa sairaalassa vanhempia kehotettiin pysymään poissa ettei turhaa itkeskele ikäväänsä vaan tottuu, sodassa traumatisoituneilta isiltä otettiin turpaan tai risua vain että isän stressi vähän lievenisi... Onko tavanomainen tosiasia kummoinenkaan peruste millekään? Minä yritän tarjota lapsilleni vähintään ne lähtökohdat, jotka olen itsekin saanut. Yritän huolehtia lapsen tarpeista, joka joku on jossain ollut ilman tai on tälläkin hetkellä. Oman lapsen tarpeet on vain mulle aika tärkeä juttu, minkäs teet.
Kyse on nyt vain omasta huoneesta, ei koko perheen dynamiikasta, kasvatuksesta, kurituskeinoista tai muusta.
Vanhempi joka sivuuttaa lapsen tarpeet ja päättää ihan jo sen lapsiluvun ne sivuuttaen on huono vanhempi jolla mättää sitten moni muukin perusasia.
Väliaikaisen tilanahtauden esim opiskelemisen takia ymmärtää muttei esim sitä että hankitaan yli kaksi lasta joihin yksinkertaisesti ei koskaan tule olemaan kunnolla varaa.
Tänä talvena irtisanotaan porukkaa. Miksi otit asuntovelkaa ja tulet olemaan lastesi kanssa ulosotossa? Olitko sittenkin tyhmä äiti?
Toimeentulotukea ei välttämättä saa, vaikka tilillä 0 euroa ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsena ahtaasti kahden sisaruksen kanssa.
Haluan omille lapsilleni parempaa.
Miksi olet sitä mieltä? Ei perusteluksi riitä että musta tuntuu siltä, koska lapsena jaoin huoneeni? Miksi muilla pitää olla niin? Ja minkä ikäisellä lapsella pitää olla oma huone, jo vauvalla?
Suunnilleen samanikäiset sisarukset voi jakaa huoneen alle 10 vuotiaina. Vauvaa sinne ei kuulu la.ittaa vaan se kuuluu vanhempien makuuhuoneeseen. Yli 10 vuotiaille kuuluu olla omat huoneet sillä murrosiän käynnistyttyä nuori tarvitsee yksityisyyttä ja omaa rauhaa . Myös koulumenestyksen kannalta oma rauha on tärkeää.
Itse olen asunut lapsuuteni maalla nykyaikaisessa omakotitalossa. Sain oman huoneen noin 12 v, kun nuorin sisarus pääsi pinnasängystä pois. Sisarilla oli pari vuotta ikäeroa ja he jakoivat huoneen kunnes itse lähdin 18 v opiskelemaan.
Opiskeluaikana asuin 15 hengen solussa kahdenhengenhuoneessaylioppilaskylässä pari ensimmäistä vuotta. Sitten sain samasta solusta n. 10 neliön oman huoneen. Opiskelujen aikana tapasin mieheni ja muutimme 27 neliön yksilöön. Valmistumisen jälkeen asuimme 60 neliön kaksiossa ja sen jälkeen muutimme 300 neliön omakotitaloon. Omat lapset ovat pikkuisena asuneet vanhempien makuuhuoneessa ja omat huoneet heti kun ollut kykyä nukkua yksin omassa huoneessa eli 3-4 v iässä.
Toki siis lapsikohtaiset erot tulee ottaa huomioon. Itselläni on adhd, joka oireilee add:na ja kaipasin jo alle kymmennen vuotiaana paljon omaa rauhaa, aikaa ja tilaa.
Onneksi meillä oli lopulta omat huoneet, aika ennen omaa huonetta oli kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kodissa tärkeintä ole huoneiden määrä vaan se, miten ihmiset tulee toimeen keskenään.
Lapsella pitää olla oma yksityisyys, tila jossa tehdä rauhassa läksyjä, jossa olla kaverien kanssa jne.
Tila voi olla muukin paikka kuin oma huone. Jaetussa huoneessakin voi sopia saavansa olla rauhassa
Meillä lapset todella harvoin muutenkaan nököttää omissa huoneissaan.
Sössön sössön. Olen asunut lapsuuteni jaetussa huoneessa ja kyllä se oli ihan peestä.
No sössön sössön vaan. :D
Vieläkö jaksat kiukutella sitä ettei sinulla ollut lapsena omaa huonetta? Mahtoi olla rankkaa, kun et ole vieläkään päässyt asian yli. Me tuntemattomat emme kuitenkaan sille mitään voi, joten sinun on ihan turhaa kiukutella sitä täällä.
Kai teillä on joku pyykkitupa-varauslista teidän kommuunin jaettuihin tiloihin ja kai tätä rauhassaoloa valvotaan? Turha ihmetellä, jos ei lapsia paljon näy sen jälkeen, kun muuttavat omilleen. Joillain vanhemmilla, kun on vähän turhan ruusuinen kuva luomastaan kodin ilmapiiristä ja viihtyisyydestä.
-Eri
Eiköhän siihen ole uhan muut syyt kuin oman huoneen puute, jos lapset ei aikuisina kyläile tai pidä yhteyttä.
Olet oikeassa. Harhaisuutesi itsestäsi hyvänä vanhempana varmasti vaikuttaa myös voimakkaasti taustalla, sekä jankkaamisesi, sekä tosiasioiden kieltäminen. On muitakin, mutta en nyt jaksa tässä kaikki luetella.
Minkä tosiasioiden? Että lapsesta tulee katkera ilman omaa huonetta?
Tämä pätenee vain vauvapalstalla.
Joskus oli tavanomainen tosiasia, että lapsia ei pidetty sylissä, lapsen ollessa sairaalassa vanhempia kehotettiin pysymään poissa ettei turhaa itkeskele ikäväänsä vaan tottuu, sodassa traumatisoituneilta isiltä otettiin turpaan tai risua vain että isän stressi vähän lievenisi... Onko tavanomainen tosiasia kummoinenkaan peruste millekään? Minä yritän tarjota lapsilleni vähintään ne lähtökohdat, jotka olen itsekin saanut. Yritän huolehtia lapsen tarpeista, joka joku on jossain ollut ilman tai on tälläkin hetkellä. Oman lapsen tarpeet on vain mulle aika tärkeä juttu, minkäs teet.
Kyse on nyt vain omasta huoneesta, ei koko perheen dynamiikasta, kasvatuksesta, kurituskeinoista tai muusta.
Vanhempi joka sivuuttaa lapsen tarpeet ja päättää ihan jo sen lapsiluvun ne sivuuttaen on huono vanhempi jolla mättää sitten moni muukin perusasia.
Väliaikaisen tilanahtauden esim opiskelemisen takia ymmärtää muttei esim sitä että hankitaan yli kaksi lasta joihin yksinkertaisesti ei koskaan tule olemaan kunnolla varaa.
Tänä talvena irtisanotaan porukkaa. Miksi otit asuntovelkaa ja tulet olemaan lastesi kanssa ulosotossa? Olitko sittenkin tyhmä äiti?
Toimeentulotukea ei välttämättä saa, vaikka tilillä 0 euroa ja lapsia.
Jos on kesämökki niin ei ole oikeutta toimee tulotukeen irtisanomistilanteessa ja lainat ei ole laskuja
Ansiosidonnaista odotetaan yleensä 2 kuukautta ja voi tulla karenssi.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut britit asuvat ahtaammin, mutta kyllä se lapsen oma huone on siellä standardi. Siellä on ahtaat eteiset, pienet olohuoneet ja pienet keittiöt. Huoneita on silti riittävästi.