Sinä jonka mielestä perheen jokaisella lapsella pitää olla oma huone

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin kun esikoinen oli kaksi. Siinä vaiheessa mietittiin noin 25-30 vuoden asumistarpeet kerralla. Myös niin että työnteko mahtuu kotiin jos on tarvis - mikä oli ihan hemmetin hyvä, kun pandemia iski. Meillä oli silloin yksi abi, yksi ysiluokkalainen ja kaksi etätöitä tekevää yrittäjää täällä yhtä aikaa.

Nyt esikoinen opiskelee, mutta asuu kotona, koska täältä sai erotettua hänen käyttöönsä sen erillisen tilan, joka aiemmin oli minun yritykselläni. Miehelle saatiin tehtyä hyvä äänieristetty työtila ns askarteluhuoneeseen. Minä siirsin työpisteeni esikoiselta jääneeseen huoneeseen.

Ainoa joka on asunut koko ikänsä samassa huoneessa on 18-vuotias lukiolainen.

Sama. Mietittiin tuossa vaiheessa niin, että ei muuteta ainakaan 25 vuoteen eli kaikki lapset saa asua kotona ilman muuttoja opintojensa alkuun asti.

Suurin osa ystävistäkin teki samoin ja vaihtaa nyt pois niistä isommista asunnoistaan, kun kaikki lapset on tukevasti maailmalla.

Pikkukunnissa moni työtön on ollut palkkatuella kirpputorilla kassalla.

Työttömiä on palkkatuella SPR Konttimyymälöissä myyjinä ja viemässä pakettiautolla kalusteita ihmisten kotiin.

Työttömiä on töissä vaaleissa esim. ennakkoäänestys kaupoissa.

Vierailija kirjoitti:

Työttömiä on töissä vaaleissa esim. ennakkoäänestys kaupoissa.

Työkkärin sivuilla oli tuo haku.

Tärkeintä on mielestäni se, että perhe elää omien tulojensa mukaan. Ja että elämiseen jää riittävästi rahaa, asumiskulujen jälkeen.

Hyvä taloyhtiö ja alhainen vastike, alle 3 euroa neliö, auttavat kummasti.

Minulla itselläni ei ole koskaan ollut omaa huonetta, eikä nytkään ole edes makuuhuonetta. Jos olisi ylimääräinen huone, tekisin siitä kuntosalin, vaatehuoneen tai askarteluhuoneen.

Työtön hoitaa palkkatuella lastasi tarhassa, kun olet töissä.

Mulla pieni talo/mökki n.70m2 Olohuoneessa oma sänky, ja vieressä nukkuu taapero.

7v. Lapsella on oma huone alakerrassa, jossa kerrossänky, jonka yläpetiä asuttaa miehen samanikäinen joka toinen viikonloppu. Yläkerrassa pieni aulatila jossa nukkuu oma teinini joka toinen viikonloppu.

Yläkerrassa myös työhuoneeni, jossa nukkuu miehen teinit joka toinen viikonloppu. Mun teini ei halua enää olla samaan aikaan kun miehen lapset(syitä en nyt avaa tässä). Mietin rakentaisiko vintille toisen makkarin niin olisi paljon enemmän optioita nukkumisjärjestelyiden kanssa. Perus arkipäivänä meitä on täällä 2 aikuista ja kaksi lasta, viikonloppuisin lapsia on kolmesta kuuteen. Vielä ollaan ainakin mahduttu ihan toimivasti, eikä tunnu ahtaalta. Virallisesti talossa on siis 3h+keittiö, kaikilla rauhallinen oma tila, paitsi seitsemänvuotiaat ovat ne muutamat yöt kuukaudessa samassa tilassa, niille se on useimmiten siistiä, paitsi jos jompi kumpi tulee kipeäksi, silloin on vaikea toisen leikkiä jos toinen haluaa levätä. Enemmän tilaa olis toki ihanaa, mutta tarvitsemme sitä lisätilaa vain osa-aikaisesti ja tuntuis hirveältä tuhlaukselta jos kaikilla olis oma makkari jota käytettäisiin sit 2 yötä kahdessa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Työtön hoitaa palkkatuella lastasi tarhassa, kun olet töissä.

Mieti, vanhemmat haukkuvat lastensa hoitajaa täällä palstoilla. Palkkatuki on yleensä 6 kuukautta. Joku ihmettelikin, kun hoitajat lapsella vaihtuvat.

Jos en olisi ollut työtön niin varmaan edelleen kuvittelisin, että vain vakituiset saavat tunnukset sairaalassa potilastietoihin.

Joskus kun olin tes-palkka työssä niin olin vähän niin sanotusti päästäni tyhmä. Mutta tuo työpaikka loppui kokonaan ja nyt olen nähnyt ja avartunut kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen sitä mieltä.

Asuin koko lapsuuteni omakotitalossa maalla. Lapsuudessani oli ihan itsestäänselvyys että kaikilla on oltava omat huoneet, minulla ja sisaruksillanikin. Jos koulussa kävi ilmi ettei jollakulla ollut kotona omaa huonetta niin sitä ihmeteltiin.

Sitten muutin kaupunkiin ja saatiin neljä lasta. Muuttui myös suhtautumiseni siihen että kaikilla lapsilla pitäisi olla omat huoneet, kun niitä viiden makuuhuoneen asuntoja ei löytynytkään niin helposti.

Minäkin asuin maalla, mutta maalaistalossa. Ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada oma huone. Ei kellään muullakaan ollut. Mutta ei meitä ollut kuin 2 lasta samassa huoneessa. Kuopus oli poika ja hän sai oman huoneen, kun 2 vanhinta oli muuttanut kotoa. Kyllähän sitä lapsena tietysti kovasti toivoi. Varsinkin, kun eli isonsiskon alamaisena.

Seurustelin aikoinaan pojan kanssa, jonka äiti oli eronnut yksinhuoltaja, jolla ei ollut omaisuutta. Jotain 7 lasta.

Olivat saaneet kunnan vuokra-asunnon, jossa jokaisella lapsella oli oma huone. Ihan valtava kerrostaloasunto. Sellaisessa en ollut tuota ennen käynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on mielestäni se, että perhe elää omien tulojensa mukaan. Ja että elämiseen jää riittävästi rahaa, asumiskulujen jälkeen.

Hyvä taloyhtiö ja alhainen vastike, alle 3 euroa neliö, auttavat kummasti.

Minulla itselläni ei ole koskaan ollut omaa huonetta, eikä nytkään ole edes makuuhuonetta. Jos olisi ylimääräinen huone, tekisin siitä kuntosalin, vaatehuoneen tai askarteluhuoneen.

Tärkeintä on mitoittaa lapsiluku oikein.

Meinasin kuolla nauruun, kun yksi vakituinen sanoi, että meidän työpaikalle ei voi ottaa työtöntä, kun on salaista tietoa. No, ensinnäkin minä olen työtön eli on jo. En kehdannut sanoa, että työttömiä on jopa sairaaloissa.

Yksi työtön sanoi olleensa oikeustalolla kirjoittamassa koneella muistioita oikeudenkäynnistä, mutta koska en itse ole ollut niin en voi sanoa varmaksi.

Noin ei ajattele kuin sossu pummit jotka käyttää tuota hyväkseen että saisi yhteiskunnan maksamana isomman ja paremman asunnon tai rikas jolla on varallisuutta järjestää isompi ja parempi asunto. Keskituloiset asuvat siellä minne oma varallisuus riittää ja joskus se tarkoittaa että lapset jakavat huoneen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on mielestäni se, että perhe elää omien tulojensa mukaan. Ja että elämiseen jää riittävästi rahaa, asumiskulujen jälkeen.

Hyvä taloyhtiö ja alhainen vastike, alle 3 euroa neliö, auttavat kummasti.

Minulla itselläni ei ole koskaan ollut omaa huonetta, eikä nytkään ole edes makuuhuonetta. Jos olisi ylimääräinen huone, tekisin siitä kuntosalin, vaatehuoneen tai askarteluhuoneen.

Tärkeintä on mitoittaa lapsiluku oikein.

Tämä. Jos on ns matalapalkka-alalla molemmat ja vielä ala sellainen että on vielä työttömyysriskikin, oikea lapsiluku on yksi.

Kolmanteen lapseen on hyvin harvalla oikeasti varaa enää, saati enempiin.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin kuolla nauruun, kun yksi vakituinen sanoi, että meidän työpaikalle ei voi ottaa työtöntä, kun on salaista tietoa. No, ensinnäkin minä olen työtön eli on jo. En kehdannut sanoa, että työttömiä on jopa sairaaloissa.

Yksi työtön sanoi olleensa oikeustalolla kirjoittamassa koneella muistioita oikeudenkäynnistä, mutta koska en itse ole ollut niin en voi sanoa varmaksi.

Media voisi joskus tehdä jutun noista palkkatukityöpaikoista ja työkokeilupaikoista vai suuttuisiko ihmiset, jotka ovat kuvitelleet että heitä palvelee vakituinen työntekijä.

Itseä välillä naurattaa, kun osa kirjoittaa ettei myyjä tiennyt tuotteista mitään. Niin, mahtoiko olla työkokeilija.

Täältä löytyy oikein ketjuja aiheesta, kun myyjä ei tiennyt mitään

Siis, missä maailmassa esim. eläkeläisten sukupolvi elää? Työkokeilu löytyy mainittuna jopa kelan sivuilta.

Jos on oikeutettu kaikkiin yhteiskunnan tukiin, voi saada miten monta lasta vaan.

Tuolloin ei voi säästää mitään eikä periä mitään taijoutuu itse kustantamaan.

Kaupoissa on paljon töissä myös opiskelijoita 20 viikko tunnilla, koska myyjiä tarvitaan eniten viikonloppuna ja iltaisin. Opiskelija saa lisäksi opintotukea, asumistukea ja opintolainaa.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin aikoinaan pojan kanssa, jonka äiti oli eronnut yksinhuoltaja, jolla ei ollut omaisuutta. Jotain 7 lasta.

Olivat saaneet kunnan vuokra-asunnon, jossa jokaisella lapsella oli oma huone. Ihan valtava kerrostaloasunto. Sellaisessa en ollut tuota ennen käynytkään.

7 makuuhuonetta oli siis laskettu lapsille. Äidille ei ollut huonetta, vaan olohuone oli kai sitten laskettu hänelle?

Lisään, että lapset olivat aikuistumassa ja poikakaverinikin oli jo armeijassa. Vuoden parin päästä kunta osoitti pienemmän asunnon.