Ahdistaa työelämä ja vaadittavan sitoutumisen taso

Hyvä ja aiheellinen kysymys.

Tuo riippuu myös vähän siitä millanen työsopimus kenelläkin on.

Monesti kai tänä päivänä esim adiantuntijat, ylemmät toimihenkilöt, yrityksen päällikkötaso tai vastaavat ovat ns kokonaistyöajasda, tai sopparilla jossa ei ole määritelty esim viikkotyöaikaa.

Tämähän nimenomaan ajaa siihen alati kiristyvissä tuottovaatimuksissa että ihmiset tekee jo arkisin 9-10 h työpäiviä ja vk loppuna vielä purkaa s posteja tai valmistelee jotain ma aamun palaverimatskua.

Saati sitten sellaisessa tuössä jota itse teen, että ajelen esim 2h/divu kohteisiin jossa käyn n kerta viikkoon. Ajo-aikana et voi tehdä mitään muutakun puhua puhelimessa. Tämä tarkoittaa ditä että olen lähtenyt klo 7 aamulla ajamaan ja tulen joskus 17 kotiin, avaan koneen ja teen vähintään pari h töitä jotta saan ns päivän tekemättömät työt kiinni. Tai jatkan vk loppuna.

Kylä - tätä sitoutumisen tadoa nykyään odotetaan, ainakin rivien välistä.

Mitään järkeä tuossa ei ole ollut enää pitkään aikaan. Viisaammat ovat siis jättäneet turhan oravanpyörän jo alkuunsa polkematta.

Mä teen ne suorittava työtä, eli työ on asiakaspalvelua ja muuta fyysistä yms juttuja työpaikalla. Vuorotyön takia työvuorot osuu miten osuukaan ma-su 7-22 välille.

Tämä on vielä ok ja mielestäni hoidan työni hyvin vaikka välillä hiki hatussa tulee hommia painettua. Näin on ollut nyt lähes 10 vuoden ajan.

Mut korona oli siinä mielessä mulle se viimeinen niitti työnjaksavuuteen. (Ja itse tauti ei ole ollut mulle se ongelma, en oo koskaan pelännyt sitä). Sen takia meidän palaverit oli etänä (ennen kk palaveri oli fyysisesti läsnä) ja muut jutut koulutukset mitä oli fyysisesti työpaikalla, onkin nyt etänä. Ja nämä on nykyisten työtehtävien päälle. Sitten vielä korona-aikana tuli jäädäkseen oman työyhteisön työasiaryhmät ja liuta valtakunnallisia ryhmiä.

Ennen työyhteisöryhmää, kirjoitimme omaan "viestivihkoon" jos oli vaikka joku extratilaus tai joku muu työhön liittyviä juttu. Nyt puhelin kilkattaa ja kokoajan tarttis olla kärppänä niistä jutuista vaikka etänä ei pysty mitään tekemään asialle.

Olen siis henkisesti kokoajan kiinni töissä

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA

Kuka vaatii vapaalla puhumaan töistä? Jos puhelin soi, älä vastaa vapaalla. Laita äänettömälle. Sit voit seuraavana päivänä työajalla sanoa, että vasta huomasit et oli yritetty tavottaa. Mitä asiaa?

Apua kirjoitti:

Joka päivä tuntuu, että minua arvostellaan, kun saavun ja poistun työpaikalta tiettyyn aikaan ja koska viihdyn etätöissä. Ikään kuin sitoutumiseni ei olisi riittävää, vaikka työt itsessään sujuvat.

Miten tämä arvostelu ilmenee mielestäsi?

Olisiko kuitenkin niin että jos muut painaa pitkää päivää ja sinun ei tarvitse niin tehdä, niin kehität itse tuon tunteen itsellesi että sinua arvostellaan. En väitä, vaan herätän ajatuksia.

Toki se voi olla niinkin, että muilla on enemmän töitä kuin sinulla ja/tai he ovat hitaampia kuin sinä ja siksi heidän työpäivät venyy toisin kuin sinun.

Tämä saattaa aiheuttaa ketutusta työkavereissa ja näkyä esim naljailuna sun minuutilleen 8-16 työajasta.

Mut siis tottahan tuo on että kyllä meidän odotetaan jollain tasolla venyvän.... ja vieläpä samalla palkalla, ns ilmaiseksi.

Mä olen harjoittanut quiet quittingia jo ennen kuin siitä tuli ilmiö. Vaikka olen ollut vastuullisessa työssä ja esihenkilönä, en tee töitä työajan jälkeen enkä viikonloppuisin. Joskus vuosia sitten kuvittelin, että yritys romahtaa, jos joku asia jää tekemättä, mutta kokemus osoitti, että näin ei suinkaan käy. Tekemättömien töiden lista on lopulta priorisointikysymys, joskus aika hoitaa listan lyhyemmäksi - eli ei-niin-tärkeät asiat tippuvat kokonaan pois. Lopulta kyse on työn organisoinnista ja sen määrästä - jos työtä on liikaa (en nyt puhu hetkellisesti vaan jatkuvasti), niin tarvitaan lisää käsiä tekemään. Ratkaisu ei koskaan ole se, että puuttuva resurssi revitään jonkun selkänahasta, sillä saa aikaan vain työpahoinvointia, sairauslomia sekä irtisanoutumisia. Niin ja tietysti asiaan vaikuttaa myös se, että olen ollut työelämässä jo yli 25 vuotta, joten minua ei kiinnosta muiden mielipiteet, voivat vapaasti tulla itse kokeilemaan minun työtäni, jos tuntuu että osaavat paremmin.

Selviytymisen salaisuus on siinä, että osaa priorisoida. Vain pieni osa töistä on sellaisia, mihin oikeasti pitää panostaa, loput tekee vähän vasemmalla kädellä tai antaa ajan hoitaa. Työelämä voi olla ihan leppoisaa, eikä sitä tarvitse ottaa niin vakavasti. Ajattele sitä vähän kuin aikuisten välisenä leikkinä. Onko silloin tarvettakaan vetää tiukkaa linjaa työn ja vapaa-ajan välille?

Olen aloittanut hiljattain uudessa firmassa ns keskijohdossa, päällikkö tasolla.

Yritän vielä tulkita rivien välistä miten täällä toimitaan ja mitkä on ne kirjoittamattomat pelisäännöt just esim ajankäytön suhteen.

Pomoni, joka viestii muutenkin hyvin ristiriitaisesti ja sanoo samasta asiasta nyt tätä ja 2 vko päästä ihan jotain muuta, antoi aluksi ymmärtää että yritä pitää kiinni työajasta ja pidät sitten vapaana niitä mitä nyt aluksi tulee ylitöitä. (Mulla ei ole määriteltyä pv työaikaa vaan liukuma).

No, eipä aikaakaan kun joku kiireellinen tekeminen vaatii huomiota, niin sittenhän "ilta on hyvää aikaa tehdä toimistolla töitä kun ei oo kukaan häiritsemässä." Ja muita vihjailuja "kotiläksyistä" joita hän buukkaukset meille kiireellisyyteen vedoten.

Hetkenpäästä taas on muka huolestunut jaksamisesta ja ettei tulis liian pitkää päivää ja hetki siitä antaa taas viestiä että on oltava tavoitettavissa aamukuudesta viikonloppuihin tarvittaessa ja tuuttaa s postin täyteen viikonloppuna odottaen pikaisia raportteja ma klo 10 mennessä. Joka tarkoittaa sitä että alan tekemään niitä.

Olen ollut työelämässä jo 25 v ja huomannut sen että keskiverrosti miehet pitää kiinni työajasta huomattavasti useammin kuin naiset.

Jos joku pvä menee tunnin pitkäksi tai jossain projektissa ollaan vähän pidempään /päivä kiinni niin seuraavana perjantaina otetaan vastaava tuntimäärä pois tai vaikka koko päivä vapaata.

Naiset ovat tunnollisempia suorittajia, pedataan ja pedataan että varmasti on kaikki tehty eikä pomo pääse huomauttamaan. Pelätään sitä ettei vaan tuu sanomista, halutaan olla hyviä ja tunnollisia työntekijöitä.

Tämä sanaton (tai joissain organisaation tasoilla jopa sopimukseen kirjattu) viesti siitä että ollaan tavoitettavissa 24/7 tai ainakin kaikki valveillaoloaikana on johtanut alati yleistyviin tuöuupumuksiin, masennuksiin, saikkuihin, jopa työkyvyttömyyteen nuorilla-aikuisillakin.

Ei kenenkään nuppi kestä jatkuvaa työasioiden puimista, painetta tehdä enemmän ja enemmän. Jopa niin että mikään rahamäärä ei korvaisi sitä että pitäisi kaikesta selviytyä. Vaikka saisit 7k€ kk palkan, et selviä kaikesta velvoitteista ilman että teet työtä 15 h päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaatii vapaalla puhumaan töistä? Jos puhelin soi, älä vastaa vapaalla. Laita äänettömälle. Sit voit seuraavana päivänä työajalla sanoa, että vasta huomasit et oli yritetty tavottaa. Mitä asiaa?

Vaikka välillä venytän työpäiviä ja teen koneella töitä vk loppuna, se on minun oma valinta.

Mutta en vastaa vk loppuna tai 7 aikaan aamulla puhelimeen ja olen ohjeistanut alaiseni (jotka esihenkilöitä) että jos ei ole oikea hätä niin minulle ei saa soittaa ennen klo 8 aamulla eikä 18 jälkeen illalla, eikä vk loppuna.

Minkä pystyy hoitamaan maanantaina, ei minua tarvitse tiedotta sunnuntaina, esim klo 12 soittamalla että olen ma aamuna ehkä kipeänä.

Mitä hittoa teen sillä tiedolla sunnuntaina. Oikeesti!

Kyllä muaki vit...ti joskus aikoinaan ku tiimissä oli työt jaettu niin epätasaisesti (oltiin kyllä eri rooleissakin) että toiset pärjäs 7-8 h päivässä töitä tekemällä, siihen ne viipy 1/2 h lounaalla / päivä ja joka pe lähtivät joskus klo 14 maissa jo pois, kun heillä oli niin simppelit työt tai vaan jättivät osan tekemättä.

Me toiset painettiin vähintään 8.5-10 h pv ja matkatyötä tekevinä vk loppuna purettiin s postit.

Kyllä ne kellokallet ärsytti.

Viereisen pöydän kollegalla oli joku muistutus puhelimessa joka pv klo 15.55 "lopeta työt" ! Ihmettelin pitkään mikä tuo piippaus on joka päivä ja kollega alkaa heti sen jälkeen pikkuhiljaa kerätä kamojaan.

Sit kerran hän ei ollut pöydän ääressä ja näin puhelimessa otsikon "lopeta työt,", tajusin kuvion.

No näinkin voi tehdä.

Tosin hän oli just se, jonka töitä muut joutu ottamaan ja tekemättömiä paikkailemaan ja virheitä korjaamaan. Hän ei piitanut.

Aiheutti muuten hirveästi närää muun tiimin keskuudessa.

Olen kokenut yhden, ehkä viittä vaille bönarin, ku olen paahtanu 12 h päivässä töitä ja korona-ajan sulkuaikana ku pääkaupunkiseudulla kaikki paikat oli kiinni, tein myös vk loppuna joitain tunteja töitä.

Mulla oli ihan hullu natsihenkinen esihenkilö joka etsi kokoajan tekemättömiä töitä, virheitä ja puutteita, haastoi ja puski alati lisää ja lisää. Mikääääään ei riittänyt hänelle.

Vaihdoin firmaa aikalailla toiseen kulttuuriin ja vaikka täälläkin vihjaillaan välillä siitä että työt tehdään sillonkun niitä on ja rivien väistä vihjataan että on ihailtavaa sitoutumista kun vk loppu on taas käytetty raporttien valmisteluun jne. Niin en aio lähteä enää siihen ralliin.

En vastaa puhelimeen kuin 8-16 välillä, ellen siis itse odota jotain tärkeää tietoa jota tarvitsen kollegalta esim. En avaa konetta vk loppuna. Jos pomo sanoo että joku asia piti olla ma aamuna valmis sanon että sorry, en ole lukenut s postejani kun olen ollut mökillä eikä mulla ole työpuhelin mukana. Teen ihan heti kun muilta palavereilta ehdin. Varaan itselleni ainakin 3pv viikossa 1/2 päivää s postien tyhjentämiseen ja tekemiseen.

En ikinä lähde enää siihen että istun niissä tyhjänpäiväisissä kokouksissa /teamseissa jaarittelemassa koko pv klo 8-15 ja sitten sen jälkeen aloitan ne ns oikeat työt ja sen tekemisen mitä noista palavereista aiheutuu. Jolloin työpäivästä tulee helposti 9-10h.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaatii vapaalla puhumaan töistä? Jos puhelin soi, älä vastaa vapaalla. Laita äänettömälle. Sit voit seuraavana päivänä työajalla sanoa, että vasta huomasit et oli yritetty tavottaa. Mitä asiaa?

Vaikka välillä venytän työpäiviä ja teen koneella töitä vk loppuna, se on minun oma valinta.

Mutta en vastaa vk loppuna tai 7 aikaan aamulla puhelimeen ja olen ohjeistanut alaiseni (jotka esihenkilöitä) että jos ei ole oikea hätä niin minulle ei saa soittaa ennen klo 8 aamulla eikä 18 jälkeen illalla, eikä vk loppuna.

Minkä pystyy hoitamaan maanantaina, ei minua tarvitse tiedotta sunnuntaina, esim klo 12 soittamalla että olen ma aamuna ehkä kipeänä.

Mitä hittoa teen sillä tiedolla sunnuntaina. Oikeesti!

Tämä! Itse olen päättänyt, että en vastaa puheluihin, tai vastaavasti soita yhtään puhelua ennen klo 9.00. Tämän olen opettanut myös tiimillemme. Klo 8.00 tuleva työpuhelu on röyhkeyttä. Vastaavasti puheluita ei soiteta enää klo 15.30 jälkeen.

Ja näillä opeilla meillä tehdään hyvää tulosta ja työntekijät viihtyvät. Jos on pakottava tarve (usein turha), niin asiat hoidetaan sähköpostilla muina aikoina. Niihin voi jokainen vastata vaikka lauantaina, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut yhden, ehkä viittä vaille bönarin, ku olen paahtanu 12 h päivässä töitä ja korona-ajan sulkuaikana ku pääkaupunkiseudulla kaikki paikat oli kiinni, tein myös vk loppuna joitain tunteja töitä.

Mulla oli ihan hullu natsihenkinen esihenkilö joka etsi kokoajan tekemättömiä töitä, virheitä ja puutteita, haastoi ja puski alati lisää ja lisää. Mikääääään ei riittänyt hänelle.

Vaihdoin firmaa aikalailla toiseen kulttuuriin ja vaikka täälläkin vihjaillaan välillä siitä että työt tehdään sillonkun niitä on ja rivien väistä vihjataan että on ihailtavaa sitoutumista kun vk loppu on taas käytetty raporttien valmisteluun jne. Niin en aio lähteä enää siihen ralliin.

En vastaa puhelimeen kuin 8-16 välillä, ellen siis itse odota jotain tärkeää tietoa jota tarvitsen kollegalta esim. En avaa konetta vk loppuna. Jos pomo sanoo että joku asia piti olla ma aamuna valmis sanon että sorry, en ole lukenut s postejani kun olen ollut mökillä eikä mulla ole työpuhelin mukana. Teen ihan heti kun muilta palavereilta ehdin. Varaan itselleni ainakin 3pv viikossa 1/2 päivää s postien tyhjentämiseen ja tekemiseen.

En ikinä lähde enää siihen että istun niissä tyhjänpäiväisissä kokouksissa /teamseissa jaarittelemassa koko pv klo 8-15 ja sitten sen jälkeen aloitan ne ns oikeat työt ja sen tekemisen mitä noista palavereista aiheutuu. Jolloin työpäivästä tulee helposti 9-10h.

Tähän haluan vielä lisätä sen että ennen vastasin joka ikiseen s postiin. S posti pidettiin ns sellasena jutustelukanavana. Nyt ilmotan alaisilleni etten halua kopiota muutakin tärkeistä asioista ja jos on jotain mihin vaaditaan minun hyväksyntä tai natsat. "Älkää lähettäkö joka hemmetin viestiä minulle kopiona", hukun posteihin.

Vältän myös tiettyjen henkilöiden kanssa puheluita, koska he jaarittelee hitaasti ja puhe ei lopu koskaan, vaikka sanon että sorry mulla alkaa ihan just kokous, he vaan jatkaa, aina löytyy lisää asiaa.

Olen sanonut viimeisen kk aikana jo ehkä neljässä teamsissa ystävällisesti ja napakasti, että "kello käy, mennäänkö eteenpäin."

Ihan hirveetä jaatittelua ja tyhjää höpöttelyä.

Pidän itse palaverit lyhyinä ja ytimekkäitä asiakeskeisinä ja kun asia loppuu eikä kellään ole kysyttävää, niin kiitän ja suljen teamsin. En jaksa yhtään niistä "lätinöitä moikkuli Moi toivottavasti on aurinkoinen viikonloppu ja mukavaa päivää jne jotka ei lopu koskaan". Mikki kiinni ja team poikki ja työt jatkuu että pääsee pois.

Teen myös sitä että varaan kalenteriini kokousajan vaikka 2 h mutta oikeasti kokous kestää 1 h 15 Min. Näin kaikille jää työstöaikaa, tai aikaa käydä vaikka veskissä ja ottaa kahvi ennen seuraavaa tyhjänpäiväistä tilannekatsaus palaveria.

Teen töitä nykyisin 8-16, satunnaisesti voin venyä, mutta liukuma ei ole koskaan yli 5 h. Otin yhden työn liian tosissani, yksi pieleen mennyt toiminnanohjasprojekti ja koko tiimi oli joko saikulla tai vaihtanut työpaikkaa ja minä yritin suorittaa koko tiimin puolesta. No tietäähän sen kuinka siinä kävi. Olin itse viisi viikkoa lepäämässä, mutta sinä aikana päätin, että nyt riittää. Ihmeen kaupalla sain uuden työn tuon viiden viikon aikana ja lähdin.

En ole enää edes tuossa työssä johon vaihdoin, koska tuosta ajasta on jo yli viisi vuotta, mutta se opetti minulle, että en ole korvaamaton töissä. Ainoastaan kotona. En ole johtaja asemassa, vastatkoon ne, jotka ovat siellä verokoneen sivuilla yli 100 tienanneina. Teen työni edelleen hyvin, mutta jos resurssit on järjestetty huonosti, en vastaa siitä, vaan teen omaa osuuteni ja se siitä. En myöskään yritä suoriutua täydellisesti. 7,5 suoritus riittää vallan mainiosti. Jos jää hieromaan 10 suoritusta, aika ei riitä ja suossa ollaan. Työni on sellaista, että kukaan ei kuole, jos joku asia viivästyy, en suostu ottamaan muiden kiirettä omaksi kiireekseni. En ikinä lue sähköpostia iltaisin tai viikonloppuisin. Terve itsekkyys ja tietynlainen välinpitämättömyys ovat avainsanoja.

Mä taas olen sen burnarin aikanaan saanut siviilielämästä ollessani nuori omaishoitaja. Se kyllä laittaa arvot ilmeisen pysyvästi toiseen järjestykseen; oma hyvinvointi tulee aina ensin, ja työelämä saa joustaa. Jos en ehdi tekemään töitäni 8 tunnin aikana, ongelma on resursseissa ja työnantajan, ei minun. Teen parhaani, ja se joko riittää tai ei riitä. Tähän saakka on riittänyt, mullakin 25 v työuraa ja tuore alanvaihto takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut yhden, ehkä viittä vaille bönarin, ku olen paahtanu 12 h päivässä töitä ja korona-ajan sulkuaikana ku pääkaupunkiseudulla kaikki paikat oli kiinni, tein myös vk loppuna joitain tunteja töitä.

Mulla oli ihan hullu natsihenkinen esihenkilö joka etsi kokoajan tekemättömiä töitä, virheitä ja puutteita, haastoi ja puski alati lisää ja lisää. Mikääääään ei riittänyt hänelle.

Vaihdoin firmaa aikalailla toiseen kulttuuriin ja vaikka täälläkin vihjaillaan välillä siitä että työt tehdään sillonkun niitä on ja rivien väistä vihjataan että on ihailtavaa sitoutumista kun vk loppu on taas käytetty raporttien valmisteluun jne. Niin en aio lähteä enää siihen ralliin.

En vastaa puhelimeen kuin 8-16 välillä, ellen siis itse odota jotain tärkeää tietoa jota tarvitsen kollegalta esim. En avaa konetta vk loppuna. Jos pomo sanoo että joku asia piti olla ma aamuna valmis sanon että sorry, en ole lukenut s postejani kun olen ollut mökillä eikä mulla ole työpuhelin mukana. Teen ihan heti kun muilta palavereilta ehdin. Varaan itselleni ainakin 3pv viikossa 1/2 päivää s postien tyhjentämiseen ja tekemiseen.

En ikinä lähde enää siihen että istun niissä tyhjänpäiväisissä kokouksissa /teamseissa jaarittelemassa koko pv klo 8-15 ja sitten sen jälkeen aloitan ne ns oikeat työt ja sen tekemisen mitä noista palavereista aiheutuu. Jolloin työpäivästä tulee helposti 9-10h.

Tähän haluan vielä lisätä sen että ennen vastasin joka ikiseen s postiin. S posti pidettiin ns sellasena jutustelukanavana. Nyt ilmotan alaisilleni etten halua kopiota muutakin tärkeistä asioista ja jos on jotain mihin vaaditaan minun hyväksyntä tai natsat. "Älkää lähettäkö joka hemmetin viestiä minulle kopiona", hukun posteihin.

Vältän myös tiettyjen henkilöiden kanssa puheluita, koska he jaarittelee hitaasti ja puhe ei lopu koskaan, vaikka sanon että sorry mulla alkaa ihan just kokous, he vaan jatkaa, aina löytyy lisää asiaa.

Olen sanonut viimeisen kk aikana jo ehkä neljässä teamsissa ystävällisesti ja napakasti, että "kello käy, mennäänkö eteenpäin."

Ihan hirveetä jaatittelua ja tyhjää höpöttelyä.

Pidän itse palaverit lyhyinä ja ytimekkäitä asiakeskeisinä ja kun asia loppuu eikä kellään ole kysyttävää, niin kiitän ja suljen teamsin. En jaksa yhtään niistä "lätinöitä moikkuli Moi toivottavasti on aurinkoinen viikonloppu ja mukavaa päivää jne jotka ei lopu koskaan". Mikki kiinni ja team poikki ja työt jatkuu että pääsee pois.

Teen myös sitä että varaan kalenteriini kokousajan vaikka 2 h mutta oikeasti kokous kestää 1 h 15 Min. Näin kaikille jää työstöaikaa, tai aikaa käydä vaikka veskissä ja ottaa kahvi ennen seuraavaa tyhjänpäiväistä tilannekatsaus palaveria.

Niin, nämä on juuri niitä työelämätaitoja joita kaivataan. Ei missään Teamsissa tarvitse olla 100 % läsnä. Samalla voi hyvin hoitaa sähköpostia tai kirjoittaa raporttia. Kerran yksi alainen ilmoitti tuskissaan, että oli ollut kolmen tunnin Teams-palaverissa, joka ei edes koskenut hänen työtään, mutta koska oli saanut kutsun, päätti osallistua. Sitten oma päivä venyi.

Priorisointi tärkeää!