Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Itse en usko, että eläisin yhtään eri tavalla kuin mitä teen nyt, vaikka en kuuluisi liikkeeseen. 

- Entä jos mieleesi juolahtaa että olisi kiva käydä teatterissa mutta sinne ei voi mennäkään koska se on syntiä.

Se mikä voisi olla itsellesi mielentervyttä edistävä ja arjessa mukava asia onkin kiellettyä ja elämää rajoittava.

Mä asun edelleen täällä Oulussa, joten olen kyllä tutustunut vl-ihmisiin! 

Kyllähän se Päivämies on ikkuna siihen kulttuuriin, jossa vl-ihmiset elävät, vaikka täällä kummallisesti vähätellään sen lehden merkitystä. 

Eivätkä nuo blogit ole mitenkään ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka sain vl-ihmisistä jo 30 vuotta sitten lapsuudessani. Välillä minulle kerrotaan, ettei vl-usko ole enää nykyään sitä mitä se ennen oli, mutta päivämiestä lukemalla olen tullut siihen tulokseen, että on se samaa. Yhteisön reunat voivat olla hieman hajonneet, mutta tapakulttuurin ydin on sama. Näen kyllä itsekin, että perheet ovat pienentyneet, että siinä "livetään" vanhoista opetuksista. Mutta tapakulttuuri on samaa.

Varsinaisista uskonasioista en edes kiistele, mitäpä minä niistä riitelemään. En halua loukata uskoa. Mutta tuo tapakulttuuri on kiinnostava, elinhän sen ympäröimänä koko lapsuuteni, vaikkei oma perhe siis vl olekaan. Mutta mielenkiintoista seurata, miten tämä ulkonäkökulttuuri muuttuu, vai muuttuuko.

T. Se oulunsalolainen 

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko, että eläisin yhtään eri tavalla kuin mitä teen nyt, vaikka en kuuluisi liikkeeseen. 

- Entä jos mieleesi juolahtaa että olisi kiva käydä teatterissa mutta sinne ei voi mennäkään koska se on syntiä.

Se mikä voisi olla itsellesi mielentervyttä edistävä ja arjessa mukava asia onkin kiellettyä ja elämää rajoittava.

No sitten menisin teatteriin. Täällä joillakuilla on ihan ihme käsitys, että tuollaisesta kukaan tulisi vaikka puhuttelemaan. Eikä minulla ole velvollisuutta kertoa kenellekään omista menoistani. Lisäksi en usko, että kukaan edes tuomitsisi, vaikka menisin jokin kerta katsomaan jonkin itseä kiinnostavan esityksen.

Vierailija kirjoitti:

Mä asun edelleen täällä Oulussa, joten olen kyllä tutustunut vl-ihmisiin! 

Kyllähän se Päivämies on ikkuna siihen kulttuuriin, jossa vl-ihmiset elävät, vaikka täällä kummallisesti vähätellään sen lehden merkitystä. 

Eivätkä nuo blogit ole mitenkään ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka sain vl-ihmisistä jo 30 vuotta sitten lapsuudessani. Välillä minulle kerrotaan, ettei vl-usko ole enää nykyään sitä mitä se ennen oli, mutta päivämiestä lukemalla olen tullut siihen tulokseen, että on se samaa. Yhteisön reunat voivat olla hieman hajonneet, mutta tapakulttuurin ydin on sama. Näen kyllä itsekin, että perheet ovat pienentyneet, että siinä "livetään" vanhoista opetuksista. Mutta tapakulttuuri on samaa.

Varsinaisista uskonasioista en edes kiistele, mitäpä minä niistä riitelemään. En halua loukata uskoa. Mutta tuo tapakulttuuri on kiinnostava, elinhän sen ympäröimänä koko lapsuuteni, vaikkei oma p

En tyrmää kokemuksiasi, mutta jos et kuulu liikkeeseen, et voi esiintyä sen suhteen parempana asiantuntijana kuin siihen kuuluvat. Itse tiedän, että liike on paljon muutakin kuin mitä Päivämiehen antama kuva saattaa välittää. Sinun ei ole pakko sitä uskoa, mutta toivon että et väitä tietäväsi asiaa minua paremmin, joka olen liikkeen sisällä kasvanut ja sitä nähnyt jo kymmeniä vuosia. 

Lukekaapa tämän päivän Hesarista piispa Mari Leppäsen haastattelu. Siinä on rohkea nainen! Respect. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko, että eläisin yhtään eri tavalla kuin mitä teen nyt, vaikka en kuuluisi liikkeeseen. 

- Entä jos mieleesi juolahtaa että olisi kiva käydä teatterissa mutta sinne ei voi mennäkään koska se on syntiä.

Se mikä voisi olla itsellesi mielentervyttä edistävä ja arjessa mukava asia onkin kiellettyä ja elämää rajoittava.

No sitten menisin teatteriin. Täällä joillakuilla on ihan ihme käsitys, että tuollaisesta kukaan tulisi vaikka puhuttelemaan. Eikä minulla ole velvollisuutta kertoa kenellekään omista menoistani. Lisäksi en usko, että kukaan edes tuomitsisi, vaikka menisin jokin kerta katsomaan jonkin itseä kiinnostavan esityksen.

Jos menisit? Tiedän sinunlaisiasi, jotka ovat jossitelleet lähes koko ikänsä. Mutta yksi löysi nyt lähes 50 vuotiaana vasta elokuvat, ja on nyt käynyt elokuvateatterissa muutaman elokuvan katsomassa. Tuskin tätäkään olisi tapahtunut ilman avioeroa lestadiolaisesta puolisosta, helpompi antaa itselle lupa "syntiin" kun yksi "jarru" on pois pelistä.

"Sivuraiteelle" joutumista ei uskonveljet ole hyvällä katsoneet, en tiedä mitä he tietävät, mutta eivät ole hyvällä hänen toimintaa katsoneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko, että eläisin yhtään eri tavalla kuin mitä teen nyt, vaikka en kuuluisi liikkeeseen. 

- Entä jos mieleesi juolahtaa että olisi kiva käydä teatterissa mutta sinne ei voi mennäkään koska se on syntiä.

Se mikä voisi olla itsellesi mielentervyttä edistävä ja arjessa mukava asia onkin kiellettyä ja elämää rajoittava.

No sitten menisin teatteriin. Täällä joillakuilla on ihan ihme käsitys, että tuollaisesta kukaan tulisi vaikka puhuttelemaan. Eikä minulla ole velvollisuutta kertoa kenellekään omista menoistani. Lisäksi en usko, että kukaan edes tuomitsisi, vaikka menisin jokin kerta katsomaan jonkin itseä kiinnostavan esityksen.

Jos menisit? Tiedän sinunlaisiasi, jotka ovat jossitelleet lähes koko ikänsä. Mutta yksi löysi nyt lähes 50 vuotiaana vasta elokuvat, ja

No en ole vielä ehtinyt teatteriin eikä ole ollut sellaista esitystä, joka olisi ollut niin kiinnostavan tuntuinen, että olisin saanut aikaiseksi mennä katsomaan. Kaupunkini sinfoniaorkesterin konserteissa kyllä olen käynyt jo vuosien ajan. Ne virkistävät henkisesti hyvin paljon. En ole löytänyt vielä teatterista samanlaista henkireikää itselleni, niin ei ole niin paljon kiinnostanut toistaiseksi käydä siellä. 

https://www.paivamies.fi/nykyiset-blogit/konserttisalin-ovella-6.51.204…

Tuollahan yksi blogisti myöntää suoraan olleensa väärässä, kun kritisoi konserttiin osallistujaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä asun edelleen täällä Oulussa, joten olen kyllä tutustunut vl-ihmisiin! 

Kyllähän se Päivämies on ikkuna siihen kulttuuriin, jossa vl-ihmiset elävät, vaikka täällä kummallisesti vähätellään sen lehden merkitystä. 

Eivätkä nuo blogit ole mitenkään ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka sain vl-ihmisistä jo 30 vuotta sitten lapsuudessani. Välillä minulle kerrotaan, ettei vl-usko ole enää nykyään sitä mitä se ennen oli, mutta päivämiestä lukemalla olen tullut siihen tulokseen, että on se samaa. Yhteisön reunat voivat olla hieman hajonneet, mutta tapakulttuurin ydin on sama. Näen kyllä itsekin, että perheet ovat pienentyneet, että siinä "livetään" vanhoista opetuksista. Mutta tapakulttuuri on samaa.

Varsinaisista uskonasioista en edes kiistele, mitäpä minä niistä riitelemään. En halua loukata uskoa. Mutta tuo tapakulttuuri on kiinnostava, elinhä

En minäkään tyrmää sinun kokemustasi, mutta näetkö, miten liikkeenne nähdään ulkoapäin?

Ja lisäksi minulla on kokemusta siitä, miten liikkeeseen kuulumatonta kohdellaan paikkakunnalla, jossa on vl-enemmistö.

Kyllä äiti tulee vielä kotiin | Päivämies (paivamies.fi)

Päivämiehen blogissa eräs mies kertoo, miten vaimonsa kuoli vuonna 2018. Heillä oli monta alaikäistä lasta vaimon kuollessa. Kummasti esittelytekstissä todetaan, miten miehellä on nykyään vaimo ja kaksi nuorinta lasta asuu vielä kotona. Tämäkin mies siis otti uuden vaimon edellisen kuoltua. Eikä tuosta vaimon kuolemasta nyt mikään kovin pitkä aika ole, kun ottaa huomioon että on uuden vaimon kanssa täytynyt tutustua ja mennä naimisiinkin vielä tuon jälkeen.

Päivämiehen antia:

Vanhoillislestadiolaiset eivät ole hyväksyneet ev. lut. kirkon piispojakaan, kun eivät ole liikkeen jäseniä. Yksikään piispahan ei edes kelpaa suviseuroille puhujaksi, kun ei ole liikkeen jäsen. Kummasti nyt kelpasi lehteen piispa Salomäen haastattelu, kun hän oli piispoista ainoa uutta avioliittolakiehdotusta vastustanut henkilö:

"Päivämies-lehden lukijoille piispa Salomäki lähettää rauhoittavia ja levollisia terveisiä.

Rohkaisen kaikkia rukoilemaan kirkon puolesta ja myös vaikuttamaan kirkon asioihin esimerkiksi seurakunnan luottamustehtävien kautta. Kannattaa olla aktiivinen sen sijaa, että jäisi odottamaan, mitä tulee tapahtumaan.

Sanoisin, että raamatulliselle opetukselle ei tulevaisuuden kirkossa ole pelkästään tilaa, vaan enemmänkin tilausta. Kun yhteiskunnassa maallistuminen etenee, kaipaavat ihmiset evankeliumin sanan tuomaa vakautta ja rauhaa, Salomäki päättää."

Minusta on tekopyhää, että tällaisen asian kohdalla piispan näkemys kelpaa, mutta muuten piispoja ei arvosteta. Siinä ei minusta ole mitään pahaa, että liikkeessä on oma käsityksensä tästä avioliittoasiasta. Se tuntuu minusta potaskalta, että tähän otetaan kannustukseksi piispan sanat, kun yleensä nämä piispojen puheenvuorot eivät ole liikkeen parissa arvostettuja eikä niitä nosteta esille.

Vierailija kirjoitti:

Päivämiehen antia:

Vanhoillislestadiolaiset eivät ole hyväksyneet ev. lut. kirkon piispojakaan, kun eivät ole liikkeen jäseniä. Yksikään piispahan ei edes kelpaa suviseuroille puhujaksi, kun ei ole liikkeen jäsen. Kummasti nyt kelpasi lehteen piispa Salomäen haastattelu, kun hän oli piispoista ainoa uutta avioliittolakiehdotusta vastustanut henkilö:

"Päivämies-lehden lukijoille piispa Salomäki lähettää rauhoittavia ja levollisia terveisiä.

Rohkaisen kaikkia rukoilemaan kirkon puolesta ja myös vaikuttamaan kirkon asioihin esimerkiksi seurakunnan luottamustehtävien kautta. Kannattaa olla aktiivinen sen sijaa, että jäisi odottamaan, mitä tulee tapahtumaan.

Sanoisin, että raamatulliselle opetukselle ei tulevaisuuden kirkossa ole pelkästään tilaa, vaan enemmänkin tilausta. Kun yhteiskunnassa maallistuminen etenee, kaipaavat ihmiset evankeliumin sanan tuomaa vakautta ja rauhaa, Salomäki päättää."

Minust

Verrokkina muuten myös hyvä esimerkki, että piispa Mari Leppäseltä ei haastatteluja kaivata. Hän on entinen lestadiolainen. Marihan siis olisi halunnut pysyä liikkeessä aikoinaan, kun hänet vihittiin papiksi. On ihan avoimesti kertonut (viimeksi uusimmassa kirjassaan), kuinka hän joutui puhutteluun monta kertaa tuon pappisvihkimyksen takia. Pappisvihkimyksen jälkeen Mari ei saanut enää toimia missään tehtävissä, esimerkiksi pyhäkouluopettajana. Myös Marin miestä (Risto, pappi hänkin) puhutettiin ja käskettiin sanoutumaan irti vaimonsa tekemästä synnistä (pappisvihkimyksestä). Kun Risto ei tuota tehnyt, niin häneltäkin evättiin oikeus toimia liikkeen parissa missään tehtävissä.

Odotan jo tälle viestille alapeukkuja, vaikka ihan tosi kertomus Marin kirjojen ja haastattelujen pohjalta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko, että eläisin yhtään eri tavalla kuin mitä teen nyt, vaikka en kuuluisi liikkeeseen. 

- Entä jos mieleesi juolahtaa että olisi kiva käydä teatterissa mutta sinne ei voi mennäkään koska se on syntiä.

Se mikä voisi olla itsellesi mielentervyttä edistävä ja arjessa mukava asia onkin kiellettyä ja elämää rajoittava.

No sitten menisin teatteriin. Täällä joillakuilla on ihan ihme käsitys, että tuollaisesta kukaan tulisi vaikka puhuttelemaan. Eikä minulla ole velvollisuutta kertoa kenellekään omista menoistani. Lisäksi en usko, että kukaan edes tuomitsisi, vaikka menisin jokin kerta katsomaan jonkin itseä kiinnostavan esityksen.

Jos menisit? Tiedän sinunlaisiasi, jotka ovat jossitelleet lähes koko ikänsä. Mutta yks

No en ole vielä ehtinyt teatteriin eikä ole ollut sellaista esitystä, joka olisi ollut niin kiinnostavan tuntuinen, että olisin saanut aikaiseksi mennä katsomaan. Kaupunkini sinfoniaorkesterin konserteissa kyllä olen käynyt jo vuosien ajan. Ne virkistävät henkisesti hyvin paljon. En ole löytänyt vielä teatterista samanlaista henkireikää itselleni, niin ei ole niin paljon kiinnostanut toistaiseksi käydä siellä. 

Teatterinäytöksen(tai elokuvan) valinnassa kymmenien vuosien harkinta-aika, ja puolison valinnassa kymmenien sekuntien harkinta.

No harkinta-aika tietysti tärkeyden mukaan, puolison valintaan ei kannata kallisarvoista aikaa uhrata 😬

Kuormittuneenakin seuroihin? | Päivämies (paivamies.fi)

Anonyymi blogi hyvin tiivistää, mitä vanhoillislestadiolaiset ajattelevat. Ko. ihminen kertoo, ettei jaksanut voipuneena käydä seuroissa. 

"Sattuman kautta tulin johdatetuksi vieraaksi hengelliseen tilaisuuteen, jossa myös luettiin Raamattua, laulettiin ja rukoiltiin. Lähtiessäni sieltä kylmä viima kävi sieluni läpi. Missä oli kaikki se tuttu lämpö, lasten äänet ja onnellinen puheensorina? Vieläkö ehtisin seuroihin?

Yhtäkkiä mieleni tummat pilvet rauhanyhdistyksen tapahtumien yläpuolelta hävisivät. Täällä tosiaankin kokoontuu se joukko, joka on matkalla taivaaseen!"

Eli tällä logiikalla se pelastus löytyy vain vanhoillislestadiolaisten keskuudesta. Täysin turhaa ja kylmää, kun muut kristityt lukevat Raamattua, laulavat ja rukoilevat. Väärin on sekin, jos tilaisuudessa ei satu olemaan lasten ääniä tai ihmiset istuvat hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äiti tulee vielä kotiin | Päivämies (paivamies.fi)

Päivämiehen blogissa eräs mies kertoo, miten vaimonsa kuoli vuonna 2018. Heillä oli monta alaikäistä lasta vaimon kuollessa. Kummasti esittelytekstissä todetaan, miten miehellä on nykyään vaimo ja kaksi nuorinta lasta asuu vielä kotona. Tämäkin mies siis otti uuden vaimon edellisen kuoltua. Eikä tuosta vaimon kuolemasta nyt mikään kovin pitkä aika ole, kun ottaa huomioon että on uuden vaimon kanssa täytynyt tutustua ja mennä naimisiinkin vielä tuon jälkeen.

Ihmiset suree eri tavoilla. Jos puoliso vaikka sairastaa pitkään, jää myös pitkä aika käsitellä surua. Täytyy sanoa, että tuo kirjoitus oli hyvin koskettava. 

Ihmiset surevat eri tavoin, mutta miksi sitä erosurua pitää tehdä puolison vielä eläessä? Miksi ei keskitytä siihen, että puoliso on elossa? Sitä arvostan menneissä ajoissa, kun aidosti oli kunnon suruaika puolison kuoleman jälkeen, josta pidettiin kiinni. Jos minä kuolisin, kyllä minä toivoisin puolisoni elävän useamman vuoden yksin ennen kuin hän edes ajattelisi uutta parisuhdetta. Ei se puolison menetys mikään pieni suru ole. Omasta kokemuksesta tiedän, menetin puolison tosin äkisti. Itse tein ihan tietoisen päätöksen, että haluan käydä suruni rauhassa läpi ja keskittyä siihen. Ei olisi tuntunut millään tavalla oikealta lähteä uuteen parisuhteeseen, kun kaiken tapahtuneen prosessointi oli kesken. Olinkin tietoisesti vuosia yksin ja koin sen hyväksi ratkaisuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa tämän päivän Hesarista piispa Mari Leppäsen haastattelu. Siinä on rohkea nainen! Respect. 

Luin. Eikä tuosta siis niin kauaa ole, kun Mari ja hänen miehensä joutuivat uuvuttaviin hoitokokouksiin Marin pappisvihkimyksen takia. Kuvaavaa sekin, että painostus kohdistui myös ja ennen kaikkea Marin mieheen! Mieshän ne asiat kuitenkin lopulta päätää... siis voi oksetus.

Siis voisiko olla niin, että "tyly" kysymys on sellainen, johon on vaikea vastata tai herättäå muuten vaikeita tunteita? 

Vierailija kirjoitti:

Siis voisiko olla niin, että "tyly" kysymys on sellainen, johon on vaikea vastata tai herättäå muuten vaikeita tunteita? 

 

Mikään kysymys ei ole tyly. Tylyä on se, miten vastaajaa kohdellaan: ei uskota (koska minun naapurissani on vl-perhe ja tiedän paremmin) tai kommentoidaan epäkunnioittavasti (ette tajua kuinka aivopestyjä olette).

Joka kerta kun tässä ketjussa kirjoittaa viestin, tuntuu samalta kuin kurkistaisi esiripun raosta ja yleisö heittää heti kananmunilla. Ja jos ei uskalla kurkistaa, niin on uhriutuja.

Tämä on minun vilpitön kokemukseni.

Jaahas, nyt on näköjään sekin kauheaa, että jollain on uusi puoliso useita vuosia ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen. Ja vl-ihmisiä syytetään suvaitsemattomiksi. Keillä se tässä pipo kiristää?

Sille, joka sanoi, ettei voi tietää liikkeen asioista, ellei siihen kuulu. 

Voi joissain asioissa olla noin. Mutta yleisesti sanoisin, että ulkopuolelta näkee kirkkaammin ja paremmin. 

Sama asia kuin vaikka suomalaisessa tapakulttuurissa, joka on meille itsestään selvää. Tarvitaan se muualta tullut kysymään: miksi ihmeessä täällä tehdään noin?