Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

"Taas harhautusta. Aiheena ei ole TikTok tai Youtube, joiden negatiivisesta vaikutuksesta voisin puhua vaikka kuinka. Mutta en nyt."

Minä vastasin vain sinun viestiisi.

No hyvä, että myönnät harhautustarkoituksessa kääntäneesi keskustelun toisaalle. Minun viestissä kuitenkin puhuttiin aiheeseen liittyvästä asiasta, eikä pelkästään ulkomaailman pahuudesta kuten sinun viestissä.

Ihmetyttää miten vähän päivämiehessä keskitytään raamattuun, enemmän juttua ihmissuhteista ja perheistä ja kaikesta elämänmenosta. Ei sekään ole huono juttu, mutta todennäköisesti ihmisiä auttaisi enemmän oikeaan asiaan keskittyminen. Uhkaa käydä niin, ettei monet edes tunne raamatun tekstejä, vain niitä pätkiä, joita seuroissa luetaan. 

Voisihan sitä liittyä uskonnolliseen herätysliikkeeseen tai-lahkoon, mutta kyllä tämä maallinen elämä jäisi elämättä,

sekoisin kaikkiin määräyksiin ja kieltoihin.  Kaikkeen pitäisi etsiä vastausta Raamatusta ja aivot pitäisi jättää narikkaan.

Kulttuurin synnillisyys on minua ihmetyttänyt aina. Kuinka hieno elämys on hyvä teatterikappale, ooppera tai klassinen 

baletti.  Jos kulttuuri kuolee, koko kansakunta näivettyy. 

Kannattaa lukea vaikka Wikipediasta artikkeli pietismistä niin ymmärtää sen lähtökohdan miten vl-liikkeessä ajatellaan ja miksi se on opillisesti tietynlainen. 

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä liittyä uskonnolliseen herätysliikkeeseen tai-lahkoon, mutta kyllä tämä maallinen elämä jäisi elämättä,

sekoisin kaikkiin määräyksiin ja kieltoihin.  Kaikkeen pitäisi etsiä vastausta Raamatusta ja aivot pitäisi jättää narikkaan.

Kulttuurin synnillisyys on minua ihmetyttänyt aina. Kuinka hieno elämys on hyvä teatterikappale, ooppera tai klassinen 

baletti.  Jos kulttuuri kuolee, koko kansakunta näivettyy. 

Sitten se ei ole sinun juttusi, ei se ollenkaan kaikkien juttu ole ja se on ok. Lestadiolaisissa on myös paljon kulttuurin harrastajia: kirjallisuus, kuvataide, klassinen musiikki, kirkkomusiikki. Ymmärrän kyllä myös, että moni voi kipuilla tuon mainitsemasi asian kanssa ja ainakin yksi on luopunut uskosta koska on halunnut ryhtyä oopperalaulajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan nimi lienee Kristuksen viimeinen kiusaus mutta Kristus-nimen mainitseminen elokuvan nimessä ei tee itse elokuvasta kristillistä. Aikoinaan hyvin monet kristilliset piirit ympäri maailmaa tuomitsivat sen epäkristillisenä ja rienaavana.

Samalla nimellä on tehty useampikin elokuva, se vanhin versio herätti kritiikkiä. Enään ei kuitenkaan ole vuosi 1960!

Elokuvasta on tehty vain yksi versio ja se on vuodelta 1988. Mitä nuo yläpeukutukset tarkoittavat, asiantuntijoitako?

Minä olen katsonut kaikki kolme versiota, uusin Mel Gibsonnin versio on vuodelta 2002.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miten vähän päivämiehessä keskitytään raamattuun, enemmän juttua ihmissuhteista ja perheistä ja kaikesta elämänmenosta. Ei sekään ole huono juttu, mutta todennäköisesti ihmisiä auttaisi enemmän oikeaan asiaan keskittyminen. Uhkaa käydä niin, ettei monet edes tunne raamatun tekstejä, vain niitä pätkiä, joita seuroissa luetaan. 

Miksi Raamatun tekstit pitäisi tuntea, kun pääasia on se miten saadaan oma porukka pidettyä lieassa? Ei kai Raamatulla ole kun välineellinen arvo!

Vl-usko perustuu raamattuun. Jos tämä asia hämärtyy niin sitten on jo jotain pielessä ja pahasti.

Missä kohtaa Raamatussa puhutaan elokuvista? 

Elokuvat on vaan yksi juttu, taustalla on ajatus että pysytään erossa 'maallisista' asioista. Niiden kautta voi helposti lipsua väärien asioiden pariin, tulla ongelmia omantunnon kanssa ynnä muuta. Kaikille samat asiat ei vaikuta samalla tavalla, sen vuoksi se on jokaisen oman harkinnan varassa miten tiettyihin asioihin suhtautuu. 

 

'Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, hän ei rakasta Isää. Kaikki mitä ruumis haluaa ja mitä silmät himoitsevat, leveä elämä, on näet maailmasta eikä Isästä. Maailma himoineen katoaa aikanaan mutta Jumalan tahdon toteuttaja ei koskaan.'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan nimi lienee Kristuksen viimeinen kiusaus mutta Kristus-nimen mainitseminen elokuvan nimessä ei tee itse elokuvasta kristillistä. Aikoinaan hyvin monet kristilliset piirit ympäri maailmaa tuomitsivat sen epäkristillisenä ja rienaavana.

Samalla nimellä on tehty useampikin elokuva, se vanhin versio herätti kritiikkiä. Enään ei kuitenkaan ole vuosi 1960!

Elokuvasta on tehty vain yksi versio ja se on vuodelta 1988. Mitä nuo yläpeukutukset tarkoittavat, asiantuntijoitako?

Minä olen katsonut kaikki kolme versiota, uusin Mel Gibsonin versio on vuodelta 2002.

Muistin vuosiluvun väärin, se olikin 2004. Mutta versioita on useita, vaikka joku yrittää muuta väittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan nimi lienee Kristuksen viimeinen kiusaus mutta Kristus-nimen mainitseminen elokuvan nimessä ei tee itse elokuvasta kristillistä. Aikoinaan hyvin monet kristilliset piirit ympäri maailmaa tuomitsivat sen epäkristillisenä ja rienaavana.

Samalla nimellä on tehty useampikin elokuva, se vanhin versio herätti kritiikkiä. Enään ei kuitenkaan ole vuosi 1960!

Elokuvasta on tehty vain yksi versio ja se on vuodelta 1988. Mitä nuo yläpeukutukset tarkoittavat, asiantuntijoitako?

Minä olen katsonut kaikki kolme versiota, uusin Mel Gibsonnin versio on vuodelta 2002.

Ei ole kyse samasta elokuvasta. Ensin mainittu perustuu samannimiseen romaaniin, Gibsonin elokuva on nimeltä Passion of Christ, vuosi pitää tarkistaa netistä.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ovat rikki, mutta kommentoin vielä eilistä keskustelua siitä, että lapset saavat keskimäärin kolme minuuttia jakamatonta huomiota vanhemmiltaan päivässä. 😀

Jakamaton huomio tarkoittaa juuri sitä, että silloin ei tehdä mitään muuta. Joku kun kommentoi, että se aika menee jo talvivaatteiden pukemiseen. Kyseessä siis ei ole aika, jolloin vaikka perhe syö ruokapöydässä (koska silloin myös syödään), ei se aika jolloin vanhempi tekee kotitöitä ja vastailee samalla lapsille, ei se aika kun vanhempi auttaa pukemisessa, riisumisessa, peseytymisessä, vaihtaa vaippaa,  ei se aika kun vanhempi ajaa autoa tai tekee ruokaostoksia samalla kun juttelee lapsen kanssa.

Perushoiva on todella tärkeää sekin, mutta talvivaatteiden pukeminen lapselle ei ole vielä lapsen huomioimista ja kohtaamista yksilönä. Aattelepa asiaa. 😎

Nyt menee kyllä ohi keskustelun aiheen, mutta pakko kommentoida. Mielestäsi jakamaton huomio on oikeanlaista vain silloin, kun ei tehdä mitään muuta? Jos lähden lapsen kanssa lenkille, pelaan lautapeliä hänen kanssaan, käydään kaksin uimahallissa jne, se ei ole jakamatonta huomiota? Mielestäni on. Kuin myös se, että pilkomme salaattia, ripustamme pyykkejä tai mitä tahansa muuta kotityötä. Ajamme ruokakauppaan. Kokemukseni on, ettå varsinkin isompien lasten kanssa parhaat keskustelut saadaan silloin, kun olemme kaksin, mutta touhuamme samalla jotain, emmekä vain istu tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan nimi lienee Kristuksen viimeinen kiusaus mutta Kristus-nimen mainitseminen elokuvan nimessä ei tee itse elokuvasta kristillistä. Aikoinaan hyvin monet kristilliset piirit ympäri maailmaa tuomitsivat sen epäkristillisenä ja rienaavana.

Samalla nimellä on tehty useampikin elokuva, se vanhin versio herätti kritiikkiä. Enään ei kuitenkaan ole vuosi 1960!

Elokuvasta on tehty vain yksi versio ja se on vuodelta 1988. Mitä nuo yläpeukutukset tarkoittavat, asiantuntijoitako?

Minä olen katsonut kaikki kolme versiota, uusin Mel Gibsonnin versio on vuodelta 2002.

Ei ole kyse samasta elokuvasta. Ensin mainittu perustuu samannimiseen romaaniin, Gibsonin elokuva on nimeltä

Tuntemattomasta sotilaastakin on tehty monta versiota, onko kukaan niitäkään väittänyt samaksi elokuvaksi? 

https://www.mymovies.fi/?tuote=5706140573064

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan nimi lienee Kristuksen viimeinen kiusaus mutta Kristus-nimen mainitseminen elokuvan nimessä ei tee itse elokuvasta kristillistä. Aikoinaan hyvin monet kristilliset piirit ympäri maailmaa tuomitsivat sen epäkristillisenä ja rienaavana.

Samalla nimellä on tehty useampikin elokuva, se vanhin versio herätti kritiikkiä. Enään ei kuitenkaan ole vuosi 1960!

Elokuvasta on tehty vain yksi versio ja se on vuodelta 1988. Mitä nuo yläpeukutukset tarkoittavat, asiantuntijoitako?

Minä olen katsonut kaikki kolme versiota, uusin Mel Gibsonnin versio on vuodelta 2002.

Ei ole kyse samasta elokuvasta. Ensin mainittu perustuu s

The Passion of the Christ / Kristuksen viimeinen kiusaus (Blu-ray)

Parasta viihdettä tämä ketju, en voi olla nauramatta noille lestadiolaisten perusteluille, mikseivät "halua" katsoa.

Mutta siinä on traagisempikin puoli, kun nämä ajatukset on aivopesulla pakkosyötetty mieliin.

Surullista katsoa miten paljon pahaa näillä mielen hallintakeinoilla saadaan aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ovat rikki, mutta kommentoin vielä eilistä keskustelua siitä, että lapset saavat keskimäärin kolme minuuttia jakamatonta huomiota vanhemmiltaan päivässä. 😀

Jakamaton huomio tarkoittaa juuri sitä, että silloin ei tehdä mitään muuta. Joku kun kommentoi, että se aika menee jo talvivaatteiden pukemiseen. Kyseessä siis ei ole aika, jolloin vaikka perhe syö ruokapöydässä (koska silloin myös syödään), ei se aika jolloin vanhempi tekee kotitöitä ja vastailee samalla lapsille, ei se aika kun vanhempi auttaa pukemisessa, riisumisessa, peseytymisessä, vaihtaa vaippaa,  ei se aika kun vanhempi ajaa autoa tai tekee ruokaostoksia samalla kun juttelee lapsen kanssa.

Perushoiva on todella tärkeää sekin, mutta talvivaatteiden pukeminen lapselle ei ole vielä lapsen huomioimista ja kohtaamista yksilönä. Aattelepa asiaa. 😎

"Alkuperäinen pointti oli, että miten suurperheessä jokaista lasta voidaan huomioida yksilöllisesti. Siihen kommentoin, että lapset saavat tutkimuksen mukaan keskimäärin sen kolme minuuttia huomiota päivässä vanhemmiltaan."

Yritin googlata kyseisen artikkelin, mutta Google löysi ainoastaan tämän ketjun😂

On harmittomia elokuvia, joiden katsomisesta ei ole mitään haittaa ja sitten niitä, joita ei kannata katsoa. Raakaa väkivaltaa tai vastaavaa vaikkapa. Sen vuoksi virallinen linja on, ettei niitä katsota. Ja sen vuoksi monet silti katsovat koska ymmärtävät, että näitä asioita voi arvioida itse. Sama juttu vaikka alkoholin kanssa, jokainen ymmärtää, ettei puolikkaasta viinilasillisesta ole mitään haittaa, ei tule edes humalaan, mutta alkoholi päädytty on kieltämään kokonaan. Monille tulisi ongelmia minkä verran voi käyttää, tai vahingossa menisi liikakäytön puolelle niin kuin suomalaisilla monesti, joten virallinen kanta on ettei ollenkaan. 

Kuka muuten on keksinyt elokuvakiellon, kun eihän Lestadiuskaan niistä voinut mitään puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ovat rikki, mutta kommentoin vielä eilistä keskustelua siitä, että lapset saavat keskimäärin kolme minuuttia jakamatonta huomiota vanhemmiltaan päivässä. 😀

Jakamaton huomio tarkoittaa juuri sitä, että silloin ei tehdä mitään muuta. Joku kun kommentoi, että se aika menee jo talvivaatteiden pukemiseen. Kyseessä siis ei ole aika, jolloin vaikka perhe syö ruokapöydässä (koska silloin myös syödään), ei se aika jolloin vanhempi tekee kotitöitä ja vastailee samalla lapsille, ei se aika kun vanhempi auttaa pukemisessa, riisumisessa, peseytymisessä, vaihtaa vaippaa,  ei se aika kun vanhempi ajaa autoa tai tekee ruokaostoksia samalla kun juttelee lapsen kanssa.

Perushoiva on todella tärkeää sekin, mutta talvivaatteiden pukeminen lapselle ei ole vielä lapsen huomioimista ja kohtaamista yksilönä. Aattelepa asiaa. 😎

En ole vl, enkä tiedä siltikään ketään, joka antaisi lapsille joka päivä tai ylipäätään elämään sellaista yhdessäoloa, johon ei liity jonkun muun asian tekeminen. Lasten kanssa jutellaan arkisia asioita tehdessä, päivällispöydässä, aamulla aamupalaa syödessä, harrastuksiin mennessä jne.

Enkä koe, että sellaista missään edes vaadittaisiin. 

Ja kuka keksi tuon 3 minuuttia sadun, Google ei löydä noilla kriteereillä kuin tämän ketjun?

Vierailija kirjoitti:

Ja kuka keksi tuon 3 minuuttia sadun, Google ei löydä noilla kriteereillä kuin tämän ketjun?

Ei tosiaan löydy, kerrassaan kummallista.

Aivan varmasti jos väite pitäisi paikkansa, ei tämä olisi edes ainoa ketju jossa asiasta keskustellaan. Ja lisäksi pitäisi löytyä myös se alkuperäinen juttu.

Siis se pohjimmainen ajatus on se, että pyritään pysymään erossa sellaisista asioista, jotka saattaa houkutella väärille teille tai joista voi tulla huono omatunto. Eli vaikka elokuvat, ei kaikki ole huonoja tai haitallisia, mutta jos sieltä nyt vaikka tuijottaa tunnin ajan miten muut harrastaa sek siä niin viehän se myös omat ajatukset siihen suuntaan. Voi tulla kuumat paikat, alkaa houkutella myös toiminta. Näissä katsotaan siis kokonaisuuksia. Toinen vaihtoehto olisi julkaista listoja, tämä ja tämä elokuva on hyväksyttävä, tämä ei.