Tulee niin ikävä tätä kotona olemista
Syksyllä töihin takaisin. Ollut aivan ihanaa viettää 2 vuotta kotona vanhempain- ja hoitovapaalla. Aamulla saatan isot kouluun ja eskariin, sitten kotona pienten kanssa. Koti on aina siisti ja tarjolla hyvää ruokaa, ei kiire minnekään. Pyykkikori ei pursua vaatteita, voidaan ulkoilla milloin vain.
Miten sopeudun enää työelämään ja ainaiseen oravanpyörään?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä, miten hyvin ihmisillä menee, kun eletään erilaisten tukien/avustusten varasssa.
Aivan liian luxusta, ei ole enää varaa tällaiseen, ihmisten tulisi ryhdistäytyä ja kantaa vastuuta.
Ja samaan aikaan ollaan huolissaan, kun syntyvyys laskee. Eikös se ole hyvä, että tällaisiakin on, jotka viihtyy kotona.
Tiedän joitain, keille äitiysloma on ollut yhtä kauhua. Mä nautin, täysillä!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä, miten hyvin ihmisillä menee, kun eletään erilaisten tukien/avustusten varasssa.
Aivan liian luxusta, ei ole enää varaa tällaiseen, ihmisten tulisi ryhdistäytyä ja kantaa vastuuta.
Tuollainen vanhempi säästää yhteiskunnalle pitkän pennin, kun nuorimmainen ja eskarilainen ei tarvitse päivähoitoa eikä koululaiset iltiksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä, miten hyvin ihmisillä menee, kun eletään erilaisten tukien/avustusten varasssa.
Aivan liian luxusta, ei ole enää varaa tällaiseen, ihmisten tulisi ryhdistäytyä ja kantaa vastuuta.
Tuollainen vanhempi säästää yhteiskunnalle pitkän pennin, kun nuorimmainen ja eskarilainen ei tarvitse päivähoitoa eikä koululaiset iltiksiä.
Ja taisi siellä olla vielä toinenkin päivähoitokulujen säästäjä.
Kotivanhempi säästää siis ainakin kolmisen tonnia yhteiskunnan varoja joka kuukausi.
Ehkä syynä on epämieluisa työ?
Olen itse unelma-ammatissani ja vuosi kotona riitti, mies jää hoitovapaalle ja lapsi tarhaan vasta syksyllä.
Kaipaan aivotyötä ja ongelmien ratkomista, muidenkin kuin että miten saan mustikkatahran pois matolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä, miten hyvin ihmisillä menee, kun eletään erilaisten tukien/avustusten varasssa.
Aivan liian luxusta, ei ole enää varaa tällaiseen, ihmisten tulisi ryhdistäytyä ja kantaa vastuuta.
Tuollainen vanhempi säästää yhteiskunnalle pitkän pennin, kun nuorimmainen ja eskarilainen ei tarvitse päivähoitoa eikä koululaiset iltiksiä.
Kyllä. Lapsetkin tykkää, kun päivät eivät veny pitkiksi.
En koe, että elämämme on liian luxusta. Eihän tässä säästöön jää, mutta varmasti elämäni parhaita aikoja.
Hoitomaksuihin todellakin menee rahaa.
Vierailija kirjoitti:
aloita vaikka osapäiväisenä
Tämä on käynyt mielessä. Ehkä voisi aloitella 60 tai 80 prosenttisella työajalla
Itse olin aika yksin kotona koulun jälkeen. Tuntui ikuisuudelta odottaa äitiä kotiin . Sitten vain ruokaa ja iltahommat ja taas sama alusta. Ei mun oma äiti jaksanut koskaan tehdä meidän kanssa mitään omien töiden jälkeen.
Mä olin tyytyväinen kun pääsin takaisin töihin ja lapsi lähti päiväkotiin. Kotona olo alkoi olla tylsää, joka päivä samaa toistuvaa kaavaa. Jaksan paremmin leikkiä ja olla läsnä lapselle, kun päivällä saa huokaista töissä ja olla aikuisten seurassa.
Onhan sulla lomat? Ja joissain työpaikoissa saa helposti palkattomia. Voit myös vähentää työaikaa. Sullahan on paljon vaihtoehtoja, miksi tyytyä voivottelemaan?
T. Määräaikaisuuksia toisensa perään, lomat maksetaan rahana, lomakorvaukset kuluvat jos välissä työttömyyspätkiä. Palkattomia ei heru.
Ja tämä tilanne ei todellakaan ole omasta halusta.
Sopeudut hyvin, huonosti tai jotain siltä väliltä. Jossain vaiheessa alat laskea päiviä eläkkeelle pääsyyn. Mä ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Itse olin kuopuksesta aikoinaan 3 vuotta kotona. En ole koskaan ollut niin hyväntuulinen ja vähän stressaantunut kuin silloin. Oravanpyörässä juoksemiseen sopeutuu, kun on pakko. Sen sanon, että työelämään palaamisen jälkeen ei ehkä kannata tunkea lomiaan täyteen ohjelmaa vaan himmailla mahdollisimma paljon. Nauttia taas lomapäivien aamuista, kun ei ole kiire minnekään. Myöhemmin elämässäsi voit mietitä, olisiko mahdollista lyhentää työaikaa. Tai olisiko perätä jo nyt mahdollista aloittaa lyhyemmällä työajalla. Ja senkin muistan vuosikymmenten takaa, että jo pelkästään kuopuksen aloittaessa ekalla luokalla koulussa, oma elämä helpottui, kun ei tarvinnut viedä ja hakea lasta päiväkodista. Tesmppiä uuteen elämänvaiheeseen!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä, miten hyvin ihmisillä menee, kun eletään erilaisten tukien/avustusten varasssa.
Aivan liian luxusta, ei ole enää varaa tällaiseen, ihmisten tulisi ryhdistäytyä ja kantaa vastuuta.
Eiköhän se puoliso tuo se suurimman elannon. Nuo tuet on mitättömät moni joutuu töihin liian nopeasti. Se että yhteiskunta maksaa tukea yhdelle, joka tekee monta muuta tänne veroja maksamaan ja hoitaa ne vielä itse kotona on yks kärpäsen pas koma menetys yhteiskunnalle. Luulis et alakoulun matikallakin osais laskea hyödyn.
Kannatan koti äitiyttä. Tasapainoisemmat lapset ja vanhemmat, kun itse kasvattaa lapsensa eikä yhteiskunta. Kunnon palkka koti äideille ja vaihtoehdoksi päiväkodille. Avautuisi lisää työpaikkojakin.
Kertoo vain siitä miten matalat palkat on että karkkiraha ei kiinnosta.
Mieluummin on ilman karkkeja ja siidereitä. Mitään suurempaa ei nykyisillä palkoilla saa säästöönkään.
Pelkkää roskaa jää. Mieluummin kotona ja ilman ylimääräistä pikkuroskaa.
Jos jäisi edes säästöön että voisi kerran vuodessa suunnitella edes viikon loman koko perheelle, niin sekin olisi jotain, mutta ei. Kaikki menee vuokraan ja tukia pitää anella päälle...
Minunkin olisi järkevintä saada säästöön useita tonneja ajokorttia varten ja autoa, että työllistyminen lisääntyisi, mutta pikkurahaa saa säästellä kymmenenkin vuotta ja jos pesukone hajoaa, niin säästö alkaa uudestaan. Ei motivoi pikkuraha aikuisena +50v aikuisena.
Sitä keskittyy sitten vanhenemiseen, lapsiin ja elämän pieniin asioihin. Koti on siistinä ja tarjouksia seuraten jää työttömänä säästöön enemmän kuin työllistettynä roskapalkalla.
Kaikenlisäksi kerkeää hoitamaan kodin siistiksi, hampaat siistiksi ( tulee todella paljon säästöä), kerkeää kuntoilla ja jaksaa kuntoilla progressiivisesti.
Työelämä ei anna, vaan ottaa ja pilkkaa iäkkäitä kansalaisia 10 -0 päin näköä.
Työehdot ja työolot on huonontuneet näkyvästi kaikilla aloilla.
Tosi moni tuossa vaiheessa stressaa töihin paluuta, mutta sitten kun palaa töihin huomaa, että oli kuitenkin hyvä ratkaisu, kun saa elämään jotain muutakin kun sitä lasten kanssa oloa.
Ja suosittelen että aloitat 60-80 pros työajalla. Auttaa kummasti jaksamisessa. Itse teen 80 pros työaikaa ja pääsen jo 14.30. Jää hyvin aikaa perheelle ja kotihommiin.
Vierailija kirjoitti:
Montako lasta sulla ap on?
4. Kyllähän tässä kohtaa tulee fiilis, että vieläkö yksi. Mutta ei. Kyllä tämä on se mihin olen tyytyväinen ja rahkeet riittää.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Sopeudut hyvin, huonosti tai jotain siltä väliltä. Jossain vaiheessa alat laskea päiviä eläkkeelle pääsyyn. Mä ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Itse olin kuopuksesta aikoinaan 3 vuotta kotona. En ole koskaan ollut niin hyväntuulinen ja vähän stressaantunut kuin silloin. Oravanpyörässä juoksemiseen sopeutuu, kun on pakko. Sen sanon, että työelämään palaamisen jälkeen ei ehkä kannata tunkea lomiaan täyteen ohjelmaa vaan himmailla mahdollisimma paljon. Nauttia taas lomapäivien aamuista, kun ei ole kiire minnekään. Myöhemmin elämässäsi voit mietitä, olisiko mahdollista lyhentää työaikaa. Tai olisiko perätä jo nyt mahdollista aloittaa lyhyemmällä työajalla. Ja senkin muistan vuosikymmenten takaa, että jo pelkästään kuopuksen aloittaessa ekalla luokalla koulussa, oma elämä helpottui, kun ei tarvinnut viedä ja hakea lasta päiväkodista. Tesmppiä uuteen elämänvaiheeseen!
Kiitos tsempeistä. Ymmärrän mitä tarkoitat. Ja kiitos myös vinkeistä .
Hyvä esimerkki siitä, miten hyvin ihmisillä menee, kun eletään erilaisten tukien/avustusten varasssa.
Aivan liian luxusta, ei ole enää varaa tällaiseen, ihmisten tulisi ryhdistäytyä ja kantaa vastuuta.