Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaimoni on hamstraaja
07.08.2025 |
Meille on kertynyt ihan järjetön määrä tavaraa, esimerkiksi pieneksi jääneitä lasten vaatteita, leluja yms. Kaikki paikat ovat täynnä tavaraa ja se ahdistaa minua ihan äärettömästi. Tuntuu että kaikki paikat ovat täynnä tavaraa ja kotia on vaikea pitää siistinä.
Esimerkiksi liian pienet lastenvaatteet on kyllä tarkoitus hävittää, mutta ne kuulemma pitää myydä. Olemme kuitenkin ihan liian väsyneitä myymään tavaroita, se on työlästä ja hidasta, sekä aina on riski ettei kaikki mene. Olen yrittänyt ehdottaa vaimolleni, että tavarat voisi hävittää vaikka ihan ilmaiseksi. Ne kympit tai sataset mitä siitä jää saamatta ovat pieni hinta hyvinvoinnistani. Ja voi sille myyntiin käytetylle ajallekin laskea jonkun arvon.
Kertaluontoisen nollauksen jälkeen on sitten helpompi koittaa skarpata ja myydä pieneksi jääneet vatteet heti 🤔
Onko vinkkejä miten tämä asia kannattaa esittää, että saataisiin tilanteeseen? Hienovarainen keskustelu ei ole toiminut ja suoremmalla tyylillä saa tappelun aikaan.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenvaatteista luopuminen voi olla kova paikka. Ihan kuin hyvästelisi lapsuuden. Olisiko vaimolle helpompaa, jos hävittämisen sijaan lastenvaatteet ja lelut annetaan hyväntekeväisyyskirpparille?
Säästätte muistoksi vauva-ajan potkupuvun ja tossut tai jotain muuta pientä.
En usko että kyse on varsinaisesta hamstraamisesta (sairautena), mutta tavarasta luopuminen vaikuttaa liian työläältä. Hän siis haluaisi myydä tavaroita pois, mutta ei saa aikaiseksi. Eikä luota, että minä osaan myydä niitä oikein tai oikeaan hintaan. Missään nimessä ei saa viedä konttiin tms. 🤷🏻 Ja kyseessä ei pääsääntöisesti ole kalliit merkkivaatteet vaan pääasiassa ihan tavallisia lastenvaatteita. Toki myös jotain muuta tavaraa, mutta nämä tässä nyt on isoin ongelma.
Ja on laitettu jo niitä "muistovaatteita" syrjään, eli kyllä näistä lopuista on tarkoitus luopua. Haluaisin vain pystyä perustelemaan miksi nyt pitää viedä iso läjä sinne konttiin tai muualle ihan vain ilmaiseksi.
jos vaimosi ymmärtää ja hyväksyy sen, että liallinen tavarapaljous rasittaa ja ahdistaa sinua ja on ainakin teoriassa valmis tekemään asialle jotain, niin menkää toisianne puolitiehen: sopikaa vaikka, että jokaista uutta kotiin tulevaa hankintaa kohden, on lähdettävä kolme vanhaa. Eli jos ostetaan lapselle uusi vaate, niin on päästävä ensin eroon kolmesta vanhasta. Jos ostetaan uusi sisustusesine, niin on päästävä eroon kolmesta vanhasta. Pikkuhiljaa tavarapalvjous alkaa hellittää. Tuo _on_ hidas tie, mutta jos (ja oletettavasti on) vaimollasi on jotain psyykkisiä esteitä päästää irti vanhoista tavaroista, joihin liittyy muistoja, niin tuo tie saattaa olla se ainoa oikeasti toimiva.
Itse olen muuttamassa noin puolen vuoden sisään ja vuosien varrella koti on täyttynyt tavarasta. Ei ole psykologisia esteitä päästää irti, mutta on ajanpuute esim. alkaa myymään niitä missään kirpparilla, ottaa kuvia ja miettiä hintaa. Niinpä tein ratkaisun ja otin yhteyttä muuttopesien/kuolinpesien ostajaan ja tehtiin kaupat. Keräsin siis yhteen huoneeseen ihan kaikki tavarat, joihin en ole koskenutkaan ahteen vuoteen ja sanoin, että näistä kun pääsisi eroon. Tehtiin vaihtokaupat: myyjä toi minulle yhden himoitsemani antiikkisen huonekalun ja vei mukanaan vanhat tavarani.
Nty tulee sitten helppo muutto, kun on käytännössä vain muutama taulu, tärkeimmät säilytettävät kirjat, vaatteet ja keittiötavarat (niistäkin luovuin 3/4, kun kelpasi ostajalle).
Säästyin siltä vaivalta, että olisin ne sadat esineet erikseen kvannut ja koittanut myydä jossain hikisessä torissa.
Että tää on ihanaa istua kotona, jossa ei juuri turhaa tavaraa enää ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenvaatteista luopuminen voi olla kova paikka. Ihan kuin hyvästelisi lapsuuden. Olisiko vaimolle helpompaa, jos hävittämisen sijaan lastenvaatteet ja lelut annetaan hyväntekeväisyyskirpparille?
Säästätte muistoksi vauva-ajan potkupuvun ja tossut tai jotain muuta pientä.
Tsiisus.. tai jotain vielä ällömpää, esimerkiksi irronnut hammas.
Muistot ja kuvat riittää mulle, en tarvi rojua ympärilleni muistoksi. Kaikki vauvanvaatteet on viety kierrätykseen tai kipparille.
N30
Vierailija kirjoitti:
En usko että kyse on varsinaisesta hamstraamisesta (sairautena), mutta tavarasta luopuminen vaikuttaa liian työläältä. Hän siis haluaisi myydä tavaroita pois, mutta ei saa aikaiseksi. Eikä luota, että minä osaan myydä niitä oikein tai oikeaan hintaan. Missään nimessä ei saa viedä konttiin tms. 🤷🏻 Ja kyseessä ei pääsääntöisesti ole kalliit merkkivaatteet vaan pääasiassa ihan tavallisia lastenvaatteita. Toki myös jotain muuta tavaraa, mutta nämä tässä nyt on isoin ongelma.
Ja on laitettu jo niitä "muistovaatteita" syrjään, eli kyllä näistä lopuista on tarkoitus luopua. Haluaisin vain pystyä perustelemaan miksi nyt pitää viedä iso läjä sinne konttiin tai muualle ihan vain ilmaiseksi.
No mä ainakin vien siksi, että se on helppoa. Ei maksa vaivaa alkaa myydä niitä torissa tai kirppareilla muutaman euron takia.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos vaan annat vaimolle pari sataa, säkitätne vaatteet ja roudaat kierrätyskeskukseen? Kai säkin voit ne häneltä ostaa ja kulut lasket menneen mielenterveytesi ylläpitoon.
Jos SINÄ haluat niistä tavaroista eroon niin mikset SINÄ myy niitä kirpparilla. Eikö ne ole SINUN lapsen vaatteita? Yrität tehdä asiasta jonkun muun ongelman ettei sinun tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenvaatteista luopuminen voi olla kova paikka. Ihan kuin hyvästelisi lapsuuden. Olisiko vaimolle helpompaa, jos hävittämisen sijaan lastenvaatteet ja lelut annetaan hyväntekeväisyyskirpparille?
Säästätte muistoksi vauva-ajan potkupuvun ja tossut tai jotain muuta pientä.
Tsiisus.. tai jotain vielä ällömpää, esimerkiksi irronnut hammas.
Muistot ja kuvat riittää mulle, en tarvi rojua ympärilleni muistoksi. Kaikki vauvanvaatteet on viety kierrätykseen tai kipparille.
N30
jotkut säästää tehdyt raskaustestitkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että kyse on varsinaisesta hamstraamisesta (sairautena), mutta tavarasta luopuminen vaikuttaa liian työläältä. Hän siis haluaisi myydä tavaroita pois, mutta ei saa aikaiseksi. Eikä luota, että minä osaan myydä niitä oikein tai oikeaan hintaan. Missään nimessä ei saa viedä konttiin tms. 🤷🏻 Ja kyseessä ei pääsääntöisesti ole kalliit merkkivaatteet vaan pääasiassa ihan tavallisia lastenvaatteita. Toki myös jotain muuta tavaraa, mutta nämä tässä nyt on isoin ongelma.
Ja on laitettu jo niitä "muistovaatteita" syrjään, eli kyllä näistä lopuista on tarkoitus luopua. Haluaisin vain pystyä perustelemaan miksi nyt pitää viedä iso läjä sinne konttiin tai muualle ihan vain ilmaiseksi.
Jos niistä ei edes saa paljoa rahaa, on mielenrauhallakin oma hintansa. Ei muuta kuin vaikka ensikotiin, turvakotiin tai vaikka päiväkotiin vaatteet varavaatteiksi lapsille, jotka ovat pulassa. Tehkää yhdessä jotain kivaa heti sen jälkeen kun vaatteet on viety pois. Niistä vaatteista voi ottaa vaikka kuvia muistoksi ennen viemistä.
Jos nyt ihan välttämättä haluaa myydä, niin laittaa kaikki koot samaan pakettiin myyntiin jonnekin nettikirpparille ja ilmoitukseen vain yksi kuva kaikista pakettiin tulevista vaatteista. Yksitellen ei kannata alkaa myymään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitte ehkä rakentaa taloon lisäsiiven tai vuokrata uuden asunnon? Saunan voi rakentaa ilman lupaa
Jos vaatteita on oikeasti paljon ja suurin osa ihan tavallisia, viet vähin ääinin niitä kassi kerrallaan pois. Siitä tavallisimmasta päästä.
Aloituksessa koko koti oli täynnä turhaa tavaraa ja sitten tilanne vaihtuikin vain lastenvaatteisiin? Lastenvaatteista ja leluista asunto ei täyty, ellei kyseessä ole yksiö, joten miten asia on, onko vaimo hamstraaja vai ei?
Normaali ihminen ymmärtää, ettei tavallisilla lastenvaatteilla ole niin suurta arvoa, että niitä kannattaisi säilöä, epänormaali ei ymmärrä.
Tuo on hyvä testi, että mies ostaa ne 200 eurolla ja vie kierrätykseen. Jos vaimo ei suostu, hänellä on keräilypakko. Keräilypakkoon kuuluu se, että lähes arvotonta tavaraa pidetään todella arvokkaana.
Mulla on ongelmana mies, joka haalii tavaraa. Löytyy työkaluja, moottoripyöriä, retkeilykamoja ym. Pahvilaatikot jäävät jonnekin lojumaan. Lainasin viime vuonna kirjastosta Marie Condon kaksi konmarikirjaa. Kävin niiden ohjeiden mukaan läpi omat tavarat. Vein useamman kerran viikossa tavaraa kierrätyskeskukseen tai ihan sorttiin. Nyt omat tavarat on järjestyksessä, enkä anna miehen täyttää kamoillaan mun kaappeja. Meillä on kyllä aika iso talo, mutta nyt mulla on talossa omia alueita, jotka ei pursua tavaraa. Kestän miehen tavarat paremmin, kun omat tavarat ovat järjestyksessä.
En näe järkeä säilöä lastenvaatteita tolkuttoman pitkään myyntiä varten, jos myyntiä ei saada aikaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko tämä artikkeli tutulta?
https://www.duodecimlehti.fi/duo12368
Jos tuntuu, niin valitettavasti kotikonstit eivät auta. Itse en pystyisi hamsterin kanssa elämään. Jos teillä on lapsia, lapset voidaan myös huostaanottaa keräilypakon takia. Palokuorman takia voitte myös saada häädön asunnosta. Myös oma asunto voidaan asettaa käyttökieltoon turvallisuuden takia. Noin kävi läheiselleni eikä sekään lopettanut roskien ja roinan keräilyä, jatkaa nyt sitä uudessakin asunnossa.
Voi sitä tietysti koettaa, että joko romut tai minä. Sinun kannattaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja pyytää apua. Sieltä järjestetään hoitoa vaimollesi.