Mitä järkeä seurustelussa on?

Miten kehtaat käyttää i-sanaa? Käytätkö sitä puheessakin?

Et sitten ilmeisesti ole koskaan ollut rakastunut. Yleensähän se suhde alkaa siitä. Ja silloin ei todellakaan saa toisesta tarpeekseen ja erillään oleminen voi olla ihan tuskaa. Vähitellen se muuttuu syväksi kiintymykseksi ja elämänkumppanuudeksi. Molemmat vaiheet ovat ihan eri asia kuin muut ihmissuhteet.

Seurustelussa on se järki että siinä tutustutaan potentiaaliseen elämänkumppaniin. Toki seurustella voi ilman tällaisia oletuksia mutta tuo on aika yleinen.

Miksi sut pitäisi "parantaa"? Miksi koet, että haluat pariutua? Elämäsi on siis hyvää jo nyt ilmeisesti. Jos koet tarvetta pariutumiseen yhteiskunnan taholta niin se ei ainakaan ole syy pariutua. Itse kai halusin puolison kun oli tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Halusin jonkun, jonka kanssa elää arkea yhdessä. Ensisijaisesti sen pariutumishalun loppujen lopuksi kai herättää se ihminen. Tapaa sellaisen ihmisen, jonka kanssa on kiva olla ja, joka herättää sen tarpeen jakaa elämänsä hänen kanssaan. Sähän voit tavata ihmisiä ihan ilman mitään paineita pariutumisesta ja katsoa, jos vastaan tulisikin se tyyppi, joka herättäisi sussa halun parisuhteeseen.

Tissu ja pimppu

Vierailija kirjoitti:

Et sitten ilmeisesti ole koskaan ollut rakastunut. Yleensähän se suhde alkaa siitä. Ja silloin ei todellakaan saa toisesta tarpeekseen ja erillään oleminen voi olla ihan tuskaa. Vähitellen se muuttuu syväksi kiintymykseksi ja elämänkumppanuudeksi. Molemmat vaiheet ovat ihan eri asia kuin muut ihmissuhteet.

On hän todennäköisesti. Miehet vaan oppivat hyvin nopeasti että siittä rakastumisen tunteesta ei ole hyötyä kun se aiheuttaa vain surua ja sille ei saa samanlaista vastakaikua kun naiset ei rakasta miestä itseään vaan miehestä irti saatavia hyötyjä. Toki on varmasti myös naisia jotka rakastavat ilman ehtoja tai vastinetta mutta sellaiset on todella harvinaisia

Vierailija kirjoitti:

Miksi sut pitäisi "parantaa"? Miksi koet, että haluat pariutua? Elämäsi on siis hyvää jo nyt ilmeisesti. Jos koet tarvetta pariutumiseen yhteiskunnan taholta niin se ei ainakaan ole syy pariutua. Itse kai halusin puolison kun oli tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Halusin jonkun, jonka kanssa elää arkea yhdessä. Ensisijaisesti sen pariutumishalun loppujen lopuksi kai herättää se ihminen. Tapaa sellaisen ihmisen, jonka kanssa on kiva olla ja, joka herättää sen tarpeen jakaa elämänsä hänen kanssaan. Sähän voit tavata ihmisiä ihan ilman mitään paineita pariutumisesta ja katsoa, jos vastaan tulisikin se tyyppi, joka herättäisi sussa halun parisuhteeseen.

En koe ulkopuolista painetta. Tiedän vain sen, että en halua joskus tajuta olevani 50v ilman puolisoa tai lapsia ja kaikkea sitä mitä se tarjoaa eli yhteiset lomamatkat, kokemukset ja vain koti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sut pitäisi "parantaa"? Miksi koet, että haluat pariutua? Elämäsi on siis hyvää jo nyt ilmeisesti. Jos koet tarvetta pariutumiseen yhteiskunnan taholta niin se ei ainakaan ole syy pariutua. Itse kai halusin puolison kun oli tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Halusin jonkun, jonka kanssa elää arkea yhdessä. Ensisijaisesti sen pariutumishalun loppujen lopuksi kai herättää se ihminen. Tapaa sellaisen ihmisen, jonka kanssa on kiva olla ja, joka herättää sen tarpeen jakaa elämänsä hänen kanssaan. Sähän voit tavata ihmisiä ihan ilman mitään paineita pariutumisesta ja katsoa, jos vastaan tulisikin se tyyppi, joka herättäisi sussa halun parisuhteeseen.

Hän taisi ilmaista syyksi halun saada lapsia ja lisääntyä.

Jos joku rupeaa seurustelemaan vain koska pakottaa itsensä siihen, jotta ei jäisi ilman pariutumista ja lisääntymistä, niin tuo ihminen tuhoaa sen kumppaninsa elämän. Koko suhde on valhetta ja kumppani valittu vain, koska sellainen nyt jonkin takapajuisen logiikan mukaan pitää olla, eikä sen takia että rakastaa ja arvostaa kumppaniaan. Sairasta ja itsekästä toimintaa, se kumppani voisi elää jonkun muun kanssa joka oikeasti välittää hänestä eikä pidä hankittavana esineenä.

Älä ap pakota itseäsi yhtään mihinkään. Jos seurustelu ei tunnu omalta jutulta, niin älä seurustele, ei sun ole pakko pariutua.

Entäs jos etsisit naista, jota kiinnostaa kumppanuusvanhemmuus?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku rupeaa seurustelemaan vain koska pakottaa itsensä siihen, jotta ei jäisi ilman pariutumista ja lisääntymistä, niin tuo ihminen tuhoaa sen kumppaninsa elämän. Koko suhde on valhetta ja kumppani valittu vain, koska sellainen nyt jonkin takapajuisen logiikan mukaan pitää olla, eikä sen takia että rakastaa ja arvostaa kumppaniaan. Sairasta ja itsekästä toimintaa, se kumppani voisi elää jonkun muun kanssa joka oikeasti välittää hänestä eikä pidä hankittavana esineenä.

Älä ap pakota itseäsi yhtään mihinkään. Jos seurustelu ei tunnu omalta jutulta, niin älä seurustele, ei sun ole pakko pariutua.

Uskon että kykenen kyllä rakastamaan. Ongelma on siis asiaan ryhtymisessä. Siinä että liittyisin tinderiin tai kävisin treffeillä. En siis koe asiaan ryhtymistä mielenkiintoisena. Tiedän kyllä että jos tapaan sen oikean tai edes lähelle oikean niin rakastan häntä kyllä enkä pidä esineenä, siihen tiedän kykeneväni kyllä jos vain vaivautuisin aloittamaan deittailun, mutta kun ei kiinnostaisi aloittaa.

oj

Veikkaan, että tämän avauksen takana on hämmentynyt kolmekymppinen mies. Hän haluaisi olla kuten ikäisensä; elää parisuhteessa, rakastaa, jakaa arkea, saada hellyyttä ja seksiä - mutta hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka sellaiseen tilanteeseen pääsisi.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että tämän avauksen takana on hämmentynyt kolmekymppinen mies. Hän haluaisi olla kuten ikäisensä; elää parisuhteessa, rakastaa, jakaa arkea, saada hellyyttä ja seksiä - mutta hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka sellaiseen tilanteeseen pääsisi.

Voihan tämä olla hämmennystäkin. On minulla toki aavistus kuinka tilanteeseen pääsisi, ja olenhan monesti tilanteessa ollutkin, en tosin koskaan ole päästänyt tilannetta niin pitkälle että olisin asunut saman katon alla tai kokenut suurta rakkautta. Ehkä en ole vain antanut sen tapahtua.

oj