Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysy koulupsykologilta!
26.01.2023 |
Olen linnoittautunut illaksi sohvalle valtaisan karkkipussin kanssa ja pohdin, että voisin tässä pari tuntia istuskella koneella vastailemassa kysymyksiin, jos sellaisia tulee. Koulupsykologipula on lehtikirjoittelunkin perusteella melkoinen, ja voi olla, että oman jälkikasvun koululla ei ole pitkään aikaan ollut ketään vastailemassa.
Olen työskennellyt useamman vuoden peruskoulupuolella, toisesta asteesta en erityisemmin osaa sanoa. Yksittäisten ihmisten tilanteisiin ja tapauksiin en luonnollisestikaan voi ottaa mitenkään kovin vahvasti ja tarkasti kantaa tällä lailla keskustelupalstan välityksellä. Teen oppimisvaikeusarvioita, keskittymisvaikeuden kartoituksia ja lasten ja nuorten keskustelukäyntejä.
Sana on vapaa, jos tulee jotain mieleen :)
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tehdä pahan ihmisen kanssa, sellaisen, jolla on halu kiusata kilttejä? Ohittaa/antaa takaisin/keskustella/ottaa opiksi/?
Jos on mahdollista, jättää ihminen pois elämästään. Ei itseään tarvitse altistaa kiusaamiselle. Kouluympäristössä siihen ei yleensä ole mahdollisuutta, valitettavasti. Kannustan kertomaan koulun henkilökunnalle, jonka tehtävä on puuttua asiaan. Takaisin antaminen ei yleensä onnistu. Kiusaaja innostuu, kun saa reaktion. Ja yleensä nasevaa kommenttia on mahdotonta keksiä siinä hetkessä, kun toinen tulee aivan puskista ilkeilemään. Kiusaajat ovat yleensä sosiaalisesti taitavia ja tietävät, mihin iskeä. Siinä yllätettynä on aina todella epäreilussa asemassa. Ohittaminen taas käy pidemmän päälle todella raskaaksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet ADHD- lääkkeistä? Onko niistä apua?
Lääkitys on enemmän lääkärin alaa. Mutta suosittelen kokeilemaan niitä, jos lääkäri sellaisia ehdottaa. Kaikille eivät sovi, voi tulla sivuvaikutuksia jne. Olen kuitenkin nähnyt myös useita "ihmeparantumisia". Lempparini oli, kun yläkoulun loppupuolella ollut häirikön maineen saanut sai lääkityksen tutkimusten jälkeen, ja julisti itse nyt hänellä on alkanut uusi elämä :)
Ap
Aloiteen tekijä on työtön soffaperuna ,joka keksii mitä kummallisimpai juttuja päivittäin tänne.
Vierailija kirjoitti:
Aloiteen tekijä on työtön soffaperuna ,joka keksii mitä kummallisimpai juttuja päivittäin tänne.
Korjaan: ylityöllistetty sohvaperuna :(
Ap
Omalla lapsellani alakoulussa pahin ns. "kiusaaja" oli oma opettaja. Opettajan kiusaaminen esiintyi mm. liiaallisena vaativuutena oppilaita ja vanhempia kohtaan. Välillä opettajan lähettämät viestit olivat niin sekavia ja pitkiä, että mietin hänen kärsivän vakavista mielenterveysongelmista.
Kyseisen opettajan aikaan lapseni oli hyvin ahdistunut ja kärsi paljon somaattisista oireista mm. epämääräisistä vatsakivuista. Tämä opettaja järjesti ison palaverin asiasta ja kyseisessä palaverissa oli minua kohtaa asiaton. Kyseli mm. sellaisia terveystietoja, jotka ei liittyneet asiaan mitenkään. Itse olen siis terveysalan asiantuntija ja minulla oli kokonaisuudessan asiasta enemmän tietoa, kun opettajalla. Palaverissa huomasin, että kukaan koulun henkilökunnasta ei uskaltanut pysäyttää opettajan hyökkäävään asennetta, vaan muut henkilökunnasta näyttivät olivan järkytyksestä jähmettyneitä.
Opettaja sai paljon valituksia vanhemmilta ja koulu ei jatkanut hänen sopimustaan opettajana enää. Tästä kimpaantuneena opettaja laittoin hyvin syyllistävän, agressiivisen ja uhrautuvan viestin meille vanhemmille. Nyt kun oma lapseni on yläkoulussa ja pääsi eroon tuosta opettajasta, niin kaikki menee paremmin. Lapsella ei ole ollut poissaoloja, ahdistuneisuus lähtenyt pois ja arvosanat nousseet.
Kysynkin siis, että mitä valmiuksia koululla on puuttua siinä tapauksessa, kun pahin ongelmia aiheuttava tekijä lapsen psyykkeeseen on opettaja? Tehdäänkö tästä ilmoitus johonkin? Tässä tapauksessa kaikessa hiljaisuudessa opettajan sopimusta ei jatkettu. Hirveän jäljen opettajan käytös jätti lapsen mielenterveydelle ja vieläpä ilman seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsellani alakoulussa pahin ns. "kiusaaja" oli oma opettaja. Opettajan kiusaaminen esiintyi mm. liiaallisena vaativuutena oppilaita ja vanhempia kohtaan. Välillä opettajan lähettämät viestit olivat niin sekavia ja pitkiä, että mietin hänen kärsivän vakavista mielenterveysongelmista.
Kyseisen opettajan aikaan lapseni oli hyvin ahdistunut ja kärsi paljon somaattisista oireista mm. epämääräisistä vatsakivuista. Tämä opettaja järjesti ison palaverin asiasta ja kyseisessä palaverissa oli minua kohtaa asiaton. Kyseli mm. sellaisia terveystietoja, jotka ei liittyneet asiaan mitenkään. Itse olen siis terveysalan asiantuntija ja minulla oli kokonaisuudessan asiasta enemmän tietoa, kun opettajalla. Palaverissa huomasin, että kukaan koulun henkilökunnasta ei uskaltanut pysäyttää opettajan hyökkäävään asennetta, vaan muut henkilökunnasta näyttivät olivan järkytyksestä jähmettyneitä.
Opettaja sai paljon valituksia vanhemmilta ja koulu ei jatkanut hänen sopimustaan opettajana enää. Tästä kimpaantuneena opettaja laittoin hyvin syyllistävän, agressiivisen ja uhrautuvan viestin meille vanhemmille. Nyt kun oma lapseni on yläkoulussa ja pääsi eroon tuosta opettajasta, niin kaikki menee paremmin. Lapsella ei ole ollut poissaoloja, ahdistuneisuus lähtenyt pois ja arvosanat nousseet.
Kysynkin siis, että mitä valmiuksia koululla on puuttua siinä tapauksessa, kun pahin ongelmia aiheuttava tekijä lapsen psyykkeeseen on opettaja? Tehdäänkö tästä ilmoitus johonkin? Tässä tapauksessa kaikessa hiljaisuudessa opettajan sopimusta ei jatkettu. Hirveän jäljen opettajan käytös jätti lapsen mielenterveydelle ja vieläpä ilman seuraamuksia.
Rehellisesti sanottuna en tiedä. En itse ole varsinaisesti koulun työntekijä, ainoastaan työntekijä, joka tekee työtään koululla. Tarkoittaen siis lähinnä sitä, että omat esihenkilöt ovat aivan muualla, ja koulun hierarkia on vähän hämärää. Ensisijaisesti tuollaisissa tilanteissa yhteys rehtoriin. Jos hän ei puutu, rehtorin esimieheen. AVI:in voi valittaa varmasti myös.
Hyvin haastava tilannehan tuo on. Itsellä ei onneksi ole osunut kohdalle noin räikeää tapausta. Mutta tiedän kyllä opettajia, joiden toimintatavoista ja vuorovaikutustyylistä en pidä yhtään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tehdä pahan ihmisen kanssa, sellaisen, jolla on halu kiusata kilttejä? Ohittaa/antaa takaisin/keskustella/ottaa opiksi/?
Jos on mahdollista, jättää ihminen pois elämästään. Ei itseään tarvitse altistaa kiusaamiselle. Kouluympäristössä siihen ei yleensä ole mahdollisuutta, valitettavasti. Kannustan kertomaan koulun henkilökunnalle, jonka tehtävä on puuttua asiaan. Takaisin antaminen ei yleensä onnistu. Kiusaaja innostuu, kun saa reaktion. Ja yleensä nasevaa kommenttia on mahdotonta keksiä siinä hetkessä, kun toinen tulee aivan puskista ilkeilemään. Kiusaajat ovat yleensä sosiaalisesti taitavia ja tietävät, mihin iskeä. Siinä yllätettynä on aina todella epäreilussa asemassa. Ohittaminen taas käy pidemmän päälle todella raskaaksi.
Ap
Kiitos Sinulle! Kirjasin ylös. Sain hyvän selviytymispatteriston akuuttiin ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkästään motivaation puutteesta kärsiville tehdään yksilöllistettyjä oppimääriä? Siis sellaisille, jotka pystyisivät suoriutumaan opinnoista hienosti, jos vain suostuisivat tekemään jotain.
Miksi koulupsykologeilla tuntuu olevan tarve päästää lapsi tai nuori nopeasti etenemään luokka-asteelta toiselle, vaikka edellisenkin luokan opinnot ovat vielä tekemättä?
En ole koulupsykologi, mutta vastaan silti, kun tiedän asiasta.
Ei monissa kunnissa ole edes mahdollista tehdä oppilaalle yksilöllisiä oppimääriä ilman koulupsykologin tutkimuksia. Esim. Helsingissä koulu ei voi asiasta päättää, vaan päätökseen tarvitaan tueksi asiantuntijalausunto, jossa sitä suositellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos koululla ei ole omaa koulupsykologia? Rikkooko lakia? Mihin kannattaa kannella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon työssäsi rasittaa erikoissairaanhoitoon jonottavien kannattelu? Mitä ajattelet isossa kuvassa perustaso-erikoistaso-järjestelmän toimivuudesta?
T. Psykologi lastenpsykiatrialta
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koululla ei ole omaa koulupsykologia? Rikkooko lakia? Mihin kannattaa kannella?
No siis kyllähän oppilashuolto ja koulupsykologi on lakisääteisiä palveluita. En tiedä, auttaako kantelu mitään siinä tilanteessa, että työpaikkahaku on auki, mutta hakijoita on nolla. Se on todellisuus valtaosassa näitä tapauksia, ihan isoissa kunnissakin. Nyt vuodenvaihteen jälkeen koulupsykologit ovat hyvinvointialueiden alaisia, eli valitukset pitää kohdistaa siihen suuntaan. Käytännön asioissa en osaa yhtään neuvoa, kun hyvinvointialueiden asiat ovat muutenkin aivan levällään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon työssäsi rasittaa erikoissairaanhoitoon jonottavien kannattelu? Mitä ajattelet isossa kuvassa perustaso-erikoistaso-järjestelmän toimivuudesta?
T. Psykologi lastenpsykiatrialta
Aivan hemmetisti. Jos minulta nyt oppilas saa lähetteen nuorisopsykiatrialle, on ehkä saanut ensikäynnin syyslukukauden alussa. Ja sitten kun sen ajan saa, on siellä tapaamisia kerran kuukaudessa. Jolloin myös ne erikoissairaanhoidon asiakkaat ovat minulla silti, koska eivät selviä kouluarjesta tai elämästä ylipäätään niillä joskus ja jouluna käynneillä. Ärsyttävän usein psykiatriakontaktin lopputulema on myös se, että todetaan että nuorella tosiaan on diagnoosit x ja y, suositellaan koulupsykologin kontaktia - kun koko lähete lähti siitä, että ne minun käynnit eivät olleet riittävä tuki.
Erikoissairaanhoidon ongelmat valuvat jatkuvasti perustasolle. Siellä todetaan, että aikoja ei ole, perustaso hoitaa. Minulla ei ole ketään, jolle valutan ne oppilaat, joita en ehtisi hoitaa. Ei ole ketään alempaa tahoa, vaan se on minä tai ei kukaan.
Ja siis tiedän, että psykiatrialla tehdään töitä niska limassa ja kukaan ei ilkeyttään toimi näin, mutta kyllä tässä tosiaan tehdään vähintään puolet sellaista työtä, joka ei minulle millään tavalla kuuluisi. Koulupsykologi arvioi, tukee ja ohjaa eteenpäin, ei hoida.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsellani alakoulussa pahin ns. "kiusaaja" oli oma opettaja. Opettajan kiusaaminen esiintyi mm. liiaallisena vaativuutena oppilaita ja vanhempia kohtaan. Välillä opettajan lähettämät viestit olivat niin sekavia ja pitkiä, että mietin hänen kärsivän vakavista mielenterveysongelmista.
Kyseisen opettajan aikaan lapseni oli hyvin ahdistunut ja kärsi paljon somaattisista oireista mm. epämääräisistä vatsakivuista. Tämä opettaja järjesti ison palaverin asiasta ja kyseisessä palaverissa oli minua kohtaa asiaton. Kyseli mm. sellaisia terveystietoja, jotka ei liittyneet asiaan mitenkään. Itse olen siis terveysalan asiantuntija ja minulla oli kokonaisuudessan asiasta enemmän tietoa, kun opettajalla. Palaverissa huomasin, että kukaan koulun henkilökunnasta ei uskaltanut pysäyttää opettajan hyökkäävään asennetta, vaan muut henkilökunnasta näyttivät olivan järkytyksestä jähmettyneitä.
Opettaja sai paljon valituksia vanhemmilta ja koulu ei jatkanut hänen sopimustaan opettajana enää. Tästä kimpaantuneena opettaja laittoin hyvin syyllistävän, agressiivisen ja uhrautuvan viestin meille vanhemmille. Nyt kun oma lapseni on yläkoulussa ja pääsi eroon tuosta opettajasta, niin kaikki menee paremmin. Lapsella ei ole ollut poissaoloja, ahdistuneisuus lähtenyt pois ja arvosanat nousseet.
Kysynkin siis, että mitä valmiuksia koululla on puuttua siinä tapauksessa, kun pahin ongelmia aiheuttava tekijä lapsen psyykkeeseen on opettaja? Tehdäänkö tästä ilmoitus johonkin? Tässä tapauksessa kaikessa hiljaisuudessa opettajan sopimusta ei jatkettu. Hirveän jäljen opettajan käytös jätti lapsen mielenterveydelle ja vieläpä ilman seuraamuksia.
En ole ap.
En ole psykologi.
Lapseni koulussa (10 vuotta sitten) rehtori kiusasi törkeästi lapsia. Nimitteli ja haukkui kuin pahin koulukiusaaja. Pilkkasi ulkonäköä. Ei tehnyt töitään. Kiusasi opettajiakin.
Hän oli kaveri opetustoimintaa valvovan viranomaisen kanssa. Lopulta opettajakunta ja vanhempainyhdistys sai hänet kammettua pois rehtorin paikalta. Hänet siirrettiin toiseen kouluun tokaluokan luokanopettajaksi. Aivan kauheaa minusta. Eli jatkaa opettamista. Huom: lapseni kouluun hän tuli toisestakoulusta juuri siksi, että siellä oltiin tehty hänestä valituksia.
Ja sitten toinen tapaus. Kaverini opiskeli opettajaksi. Hän sairastui skitsofreniaan. Opetti yllättävän pitkään, vaikka näki ja kuuli harhoja. Nyt sairaseläkkeellä.
Kauanko on voimassa lukion ekalla tehty todistus lukihäiriöstä.
Tyttäreni tarvitsisi pääsykokeissa lisäaikaa ja on kulunut jo yli 5 vuotta todistuksesta.
Mistä saisi maksutta uuden. Ja mik järki on, että se vanhentuu.
Pieni lapseni kiusaa toisia. Miten estää tämän?
Kun otat suihin, nieletkö lopuksi mällit?
N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkästään motivaation puutteesta kärsiville tehdään yksilöllistettyjä oppimääriä? Siis sellaisille, jotka pystyisivät suoriutumaan opinnoista hienosti, jos vain suostuisivat tekemään jotain.
Miksi koulupsykologeilla tuntuu olevan tarve päästää lapsi tai nuori nopeasti etenemään luokka-asteelta toiselle, vaikka edellisenkin luokan opinnot ovat vielä tekemättä?
Minä olen vähän väärä taho tuohon yksilöllistysten kommentointiin. Pedagoginen selvitys ja erityinen tuki ovat nimensä mukaisesti pedagogisia asioita, joihin oppilashuolto antaa kommentilla oman näkemyksensä. Kenenkään oppimäärää ei yksilöllistetä siksi, että koulupsykologi niin haluaa. Noin yleisesti olen aika usein joidenkin opettajien kanssa eri mieltä siitä, onko jonkun oppilaan kohdalla kyse vain laiskuudesta ta viitsisimisen puutteesta.
Luokan kertaaminen ei nykypäivänä ole ylipäätään yleistä. Kakkosluokkalaisille itse joskus suosittelen sitä, jos luku- ja laskutaito on vielä niin heikolla tolalla, että kolmosella tulisi tuskaa. Yläkouluiässä tehdään ennemmin VSOP-päätös, jotta niitä hyväksytysti suoritettuja ei tarvitse käydä uudestaan. En ole itse mitenkään automaattisesti luokan kertausta vastaan, mutta en toisaalta tiedä, onko siitä isommilla lapsilla yhtään mitään hyötyäkään.
Ap
VSOP:t kuormittavat opettajia kohtuuttomasti tai vievät viimeisetkin resurssit. Ja kuppaavat koulussa vuositolkulla.
Alue: Aihe vapaa
Kiinnostavia kommentteja tähän mennessä, kiitos!