Miten parjaa vastasyntyneen ja 2.5-vuotiaan kanssa yksin? Kokemuksia?

Olin samassa tilanteessa kuin sinä ja sitten kuopus sairastui- kadun vieläkin- 5 v päästä-etten buukannut mummoa tai varamummoa ( maksullista siis) kehään.



Ei tarvitse kyllä ihan yli-ihminenkään olla- silloin lapset kärsii, jos äiti väsyy...

Mulla sama ikäero lapsilla, joten siksi vastaan. Suunnitelmasi kuullostaa ihan hyvälle, mutta muista, että esikoinen voi sisaruksen synnyttyä " taantua" paljonkin vaikka olisi nyt omatoiminen. Toinen juttu se, että vauva ei saata olla ihan normi tapaus eli mitä jos vauvalla on vaikka koliikki? Tai mitä jos sulle tulee synnytyskomplikaatioita, rintatulehdusta...? Jos vain mahdollista mieti jotain varajärjestelyä, sukulaisten apua tai vaikkapa MLL hoitajien apua. Että olisi takataskussa joku apujuttu, jos tuleekin rankempaa kuin luulit.



Hyvää jatkoa!

Tilanne on meille molemmille, siis isalle etta minulle kurja, mutta tyomatkaa ei voi siirtaa, joten tasta taytyy selvita muilla keinoin. Mieheni on myos huolissaan minun parjaamisesta, mutta olemme keskustelleet ja paattaneet tyomatkalle lahdosta yhdessa. Se on aika ratkaiseva matka perheemme tulevaisuuden kannalta, siksi minakin olen taipunut matkalle lahtemisen puolelle. Nyt vaan kaipaisin vinkkeja ja kokemuksia muilta saman kokeneilta. Selvianko ja miten, vai pitaisiko sittenkin loyda kapuloita rattaisiin miehen tyomatkalle lahtemisen suhteen?



Olette ihania kun jaksatte vastailla, kiitos!

Se on asennekysymys pärjääkö vai ei. Tottakai minua välillä väsytti, mutta ei se mitenkään kamalaa aikaa ollut.

Minä jäin leskeksi kun kolmas lapsi syntyi. Olin yksin vauvan, 1v3kk vanhan ja 2v8kk vanhan lapsen kanssa. Siinä se meni, missä miehenkin olessa kuvioissa. Enkä minäkään todella ole mikään superäiti. Normaalia elämää vietin lasten kanssa, ja hyvin meni vaikka alussa hieman pelottikin. Lasten kanssa oppii, ja kun tietty rytmi löytyy kaikki onnistuu.

Ap, tosi keljua, että miehesi on poissa. Sinun on vain asennoiduttava niin, että on pakko pärjätä. Kokemuksesta sanon: jos on sitä tukiverkkoa, käytä sitä! :) Mulla oli 1-v esikoinen ja vastasyntynyt yksin, mies lähti menemään. Kokonaan siis. Kyllä siinä apua olisi kaivannut, sitä vaan ei ollut saatavilla. Eli mummit, kummit, ystävät... pyydät vaan rohkeasti apua. Mä olisin ollut onnellinen jos olisin päässyt edes puoleksi tunniksi yksin ulos/kauppaan. Pienikin aika/apu on arvokasta.

Ja toinen asia: mene siitä mistä aita on matalin! :) Jos et jaksa laittaa ruokaa, älä laita. Hyvä tosta esikoisesta kasvoi, vaikka söi pari kuukautta vähän useammin purkkiruokaa. Annat aikaasi esikoiselle mieluummin, kun kokkaat. Eikä se nurkkien kiillottaminenkaan ole niin mahdottoman tärkeää, kunhan suurimmat sotkut siivoaa pois. Ja kaiken " ylimääräisen" ajan lepäät hyvällä omalla tunnolla.



Tsemppiä, ap! :)

T: AP

3:n ihmisen ylimaaraiseen lentolippuun, siis minun, 2-vuotiaan ja vauvan. Pitaisi ottaa vaikka mita rokotuksia, eika niita varmaan voi ottaa heti synnytyksen jalkeen. Synnytys on jo alle kuukauden paasta, eika meilla ole myoskaan passeja. Siis minulla ja taaperolla, puhumattakaan vauvasta. Eikos niissakin mene aikaa muutama viikko? Koko perheen majoituskaan ei varmaan olisi niin yksinkertaista tai tulisi ainakin kalliiksi.



T:AP