Miten parjaa vastasyntyneen ja 2.5-vuotiaan kanssa yksin? Kokemuksia?

kuvitellakaan olevani yksin näiden kanssa heti synnytyksen jälkeen. jospa se miehes siirtäis sitä työmatkaansa, jos vähänkin perhettään ajattelee.

Kyllä sitä selviää, mutta ei ole kohtuullista vaatia sitä heti. Johan sillä esikoisellakin menee aika sopeutua, ja äidillä fyysiseen toipumiseen. Tai sitten joku sukulainen avuksi!

Uhma toisella ja nukkumaan meno yhtä helvettiä ;)

Vielä kun lisää siihen, että vauvalla ei vielä ole minkäänlaista rytmiä.. Meillä kun vauva on lähes joka yö valveilla ja nukkuu päivät. Hermot menee about 30x päivässä totaalisesti.

Ihan hyvin meni, ainoa hankaluus oli kun ulos ei päästy kun vauvaa ei voinut viedä pakkaseen. Tosin mulla nyt tietysti mies tuli sentään illalla kotiin, silloin esikoinen sai enemmän huomiota ja itse pystyi tekemään muita juttuja.

Mä tosin jouduin hätäsektioon vauvan synnytyksessä joten mulla oli nostelukielto mitä en pystynyt ihan täysin noudattamaan kun esikoista oli pakko nostella mutta muuten meni hyvin.

ja ap yksin kotona vastasyntyneen ja 2-vuotiaan kanssa. Kuvitelkaa: kuukausi yötä päivää. Mä en pystyis siihen ilman miestäni, vaikka päivät handlaankin sujuvasti.

Ei kyllä hetkeäkään kerkeä itse levähtää..on vauvan syötöt ja ruoat isommalle, nukutukset vie aikaa ja kitinät molemmilta lapsilta. Sitten pyykkihuolto, kaupassa käynnit, yleissivistävät siivoukset, yöheräilyt,tuttipullojen tiskaukset ja keitot..huh huh..Mulle ei ainakaan kovin positiivista kuvaa ole jäänyt viimeisitä 7 kuukaudesta. Viikot olen lasten kanssa yksin, mies on sentään viikonloppusin kotona (tosin monesti tulee pe-iltana ja lähtee jo su-päivällä) Kolmannesta lapsesta alussa haaveilin, mutta käytäntö on näyttänyt että ei meidän perheessä onnistu, valitettavasti. Mutta helpottaa tietää että kyllä tämä tästä jo parin vuoden päästä helpottaa jo huomattavasti. En toki pelotella halua, mutta näin meillä.. Kyllä näistä lapsista silti iloita jaksaa :)

Vauva oli ns helppo, nukkui pitkiä päiväunia (yöt kyllä risaisia). Esikoinen tykkäsi kovasti vauvasta ja suhtautui tosi hellästi pikkuiseen (kiusaaminen alkoi vasta kun vauva lähti konttaamaan/kävelemään). Kantoliina auttoi meillä paljon, vauva kulki siinä tyytyväisenä mukana ja elämä jatkui lähinnä esikoisen tahtiin.

käytiin pyykkituvalla pesulla ja naapurissa ruokaa laittamassa. Hyvin sujui silti kun otti rauhallisesti. joinain päivinä oltiin koko päivä sängyssä niin että minä ja vauva köllittiin ja isommat lapset leikki omiaan tai luettiin satuja ja sitten kun tuli nälkä syötiin eineksiä ja oltiin sängyllä retkellä kun ei jaksettu naapuriin raahautua.

Vierailija:

ja ap yksin kotona vastasyntyneen ja 2-vuotiaan kanssa. Kuvitelkaa: kuukausi yötä päivää. Mä en pystyis siihen ilman miestäni, vaikka päivät handlaankin sujuvasti.

Meillä juuri tuo ikäero. 2,5 v on suloinen pikkumenijä, pientä uhmaa, on aika helppo ja rauhallinen lapsi. Samoin vastasyntyneemme on helppo vauva. Silti mies oli aluksi isyyslomalla, sitten mummi on ollut meillä lähes joka päivä isomman kanssa puistossa, ruokaa laittamssa jne. Ja mihin kaikkeen sitä apua tarvitsee:

- talvella ei vauvan kanssa heti voi mennä ulos ja ulkoilu on muutenkin talvella vähän hankalaa rytmittömän vastasyntyneen kanssa. Kuinka 2,5 vuotias jaksaa olla sisällä alussa päivätolkulla, kuinka jaksaa katsella kun sinä vaan imetät ja imetät ja kun piti lähteä pihalle vauva sitten yks kaks taas halusi rinnalle? Isompi kaipaa huomiota enemmän kuin normaalisti, sinä voit antaa sitä nyt paljon vähemmän. Entä kuinka saat imetyksen alkuun ylitäysien rintojesi kanssa, joita joudut ehkä heruttelemaan suihkussa, entä oma paranemisesi et voi kovasti alussa nostella etkä juosta touhulisi perässä, muistat kai että eka kuukaisi pitää ottaa levon kannalta monestakin syystä?? 2,5 vuotiaan kanssa lepoa ei ole. Entä isomman rytmin säilyttäminen? PÄiväunille meno? Ruokailut?

Mistä ainutlaatuisesta tilanteesta jää paitsi! Millainen työnantaja tuollaista edes edellyttää?

hyvin. Itse asiassa paremmin kun silloin kun mies kotona ja vielä yksi passattava ja kiukuttelija lisää talossa. Tuo remontti kun kiristi miehen hermoja vielä enemmän kuin minun. Tosin meillä mies ei muutenkaan osallistu lastenhoitoon eikä heräile öisin joten ihan sama onko kotona yleensäkkään vai ei. Ainut hyöty siitä että saattaa käydä kaupassa joskus



t:10

Käytännössä sain tehtyä kaiken tarpeellisen ihan hyvin. Suihkussa kävin niin että vauva oli turvakaukalossa mukana ja esikoinen mun kanssa suihkussa tai sitten nukkumassa(sektion takia piti suihkttaa haavaa monta kertaa päivässä). Silloin kun esikoinen oli kylvyn tarpeessa, oli helpompi ottaa se mukaan. Samoin kylvetin vauvan ja esikoisen yhtä aikaa, isompi istui vadissa tai leikki suihkussa silloin kun kylvetin vauvan.



Kauppareissut hoitui kätevimmin tuplarattaiden kanssa jotka tosin ei mahdu meidän lähikaupan ovesta sisään joten piti käydä kauempana kaupassa. Ostin paljon kerralla ja sellaista ruokaa minkä saa nopeasti valmistettua, ennen synnytystä täytin myös pakastimen ruualla.



Samalla kun imetin vauvaa, esikoisen kanssa luin kirjaa, lauloin tai katselin kun se piirtää jne.



Kyllä oikeasti pärjää kun on pakko, helpompaahan se miehen kanssa olisi.

Kiitoksia vastauksista! Mulla on ollut vaikea raskaus, jonka aikana mies ollut myos useamman kuukauden tyomatkoilla, joten toleranssi on kasvanut hurjasti sitten esikoisen vauva-ajan. Olen joutunut raskauden takia lopettamaan esikoisen kanniskelun ajat sitten ja han on jo oppinut tosi omatoimiseksi aidin huonon kunnon tahden. Esikoisesta ei siis sinansa ole " lisavaivaa" muutenkuin henkisesti, paitsi jos han taantuu ihan kamalasti.



Pahimmassa tapauksessa voisimme kai muuttaa omien vanhempieni luokse, mita en kylla kovin mielellani tekisi, kun en niin kauhean hyvin isani kanssa tule toimeen. Aiti kylla olisi halukas auttamaan.



Lahinna olen ajatellut hyodyntaa naita ruokakauppojen kotiinkuljetuspalveluita, pizza- ja kebabtakseja seka kaupan valmisruokia ja eineksia. Pakastin on ostettu ja kokattu tayteen ja kantoliina hankittu. Autokin meilla on luojan kiitos kaytossa.



Olisiko jotain muita selviytymisvinkkeja?

Meillä on ollut paljon iloa kirjoista. Niitä voi lukea imettäessä ja yhteisillä lepohetkillä. Lapsen voi myös kehottaa katselemaan jotakin kirjaa itsekseenkin. Runot ovat myös mukavia ja rauhoittavia. Lapset tykkäävät, kun saman runon lukee4 tai lausuu uudestaan ja uudestaan. Halpa ja helppo vinkki. On hyvä, jos kaapissa on joku uusi lelu tai kirja, jonka voi antaa viihdykkeeksi. Meillä isompi viihtyy myös hirmuisen hyvin vesileikeissä. Kunhan vettä on vaan turvallisen vähän, hän uittelee laivoja ja liruttelee astiasta toiseen vettä vaikka kuinka hirmuisen kauan.

Onko se miehen työmatka ihan pakollinen? Eikö sitä todellakaan voi siirtää? Hänellähän on täysi oikeus jäädä isyyslomalle.

Tosi kurjaa, että hän menettää nämä ensimmäiset viikot lapsensa elämästä:(

toista aikuista ei ollut, vauvan lisäksi oli 1 ja 2 vuotiaat pojat. Hyvin selvisin, vaikka univelkaakin oli synnytykseltä kertynyt. Aika paljon asenteesta kiinni.

Ruokaa pakastin täyteen ja eineksilläkin elää. Imetyksen ajaksi isommalle kainalolukemista tai muumit pyörimään, suihkuun isomman kanssa ja vauva kaukaloon. Ummista silmät sotkulta, pyöritä pyykit kun isompi nukkuu ja nauti uudesta, pienestä ihmisestä rumban keskellä! Onnea! nimim. kokemusta on...