Lue keskustelun säännöt.
Kaverini 37v. aikoo hankkia lapsia " joskus tulevaisuudessa"
17.11.2006 |
En todellakaan tarkoita olla mikään ikärasisti, ja tiedän vallan hyvin että monet saavat esikoisen yli nelikymppisenä ilman minkäänlaista ongelmaa, ja hyvä niin. Mutta asialla on kääntöpuolikin, jota ei käy kieltäminen: monet eivät todellakaan tule raskaaksi enää nelikymppisenä tuosta vaan, ja hedelmällisyyshoidotkaan eivät välttämättä auta, saati että niitä ei välttämättä enää edes tehdä kokonaistilanne arvioiden yli nelikymppisille.
Havahduin oikein ajattelemaan tätä, kun toisessa maassa asuva, vaativaa työtä tekevä ystäväni oli kylässä luonani, leikki lasteni kanssa ja totesi, että tulevaisuudessa hänkin haluaa kyllä lapsen tai lapsia. Vähän yllätyin, tiedän tottakai että hän tykkää lapsista, mutta jotenkin olen nyt viime vuosien kuluessa ajatellut, että he ovat varmaan päättäneet miehen kanssa että lapset eivät tule kuulumaan heidän tulevaisuuteensa syystä tai toisesta. (En ole viitsinyt udella niin kauheasti.) Kun asia tuli uudestaan puheeksi, totesi hän saman uudestaan, hamassa tulevaisuudessa joskus ja sanoi sitten vielä " mutta ei nyt."
Olen jotenkin yllättynyt, kaverini on mielestäni aina ollut tosi realistinen. Hänellä on toki lupa suunnitella elämänsä miten hän haluaa, ja sydämestäni toivon, että siinä vaiheessa kun lapsen saamienen tulee ajankohtaiseksi, niin kaikki menee hyvin. Mutta sanoisitteko varovaisesti ystävällenne, että kaikki ei välttämättä ole suunniteltavissa ja ennakoitavissa, ja että Hollywood-raskaudet tyyliin 46-vuotiaana esikoinen eivät todellakaan ole mitään arkipäivää? Vai pitäisittekö suunne vain kiinni?
Kommentit (26)
kun olin kotona käymässä niin äitini kertoi olevansa toisella kuulla raskaana. Hän on 46v, minä olen nyt 27v ja ainoa lapsi. Hän sanoi ettei rehellisyyden nimissä ollut enää edes uskonut raskauden mahdollisuuteen. Äitini on periaatteen ihminen eikä keskeytys ole takuulla edes vaihtoehto. Niin se elämä joskus yllättää:) Minusta tulee isosisko ja omat lapseni saavat pikkuisen tädin tai enon:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on ihan asiallista keskustella siitä, kannattaako naisen oikeasti odottaa lähemmäs neljääkymmentä, ennen kuin alkaa suunnitella lapsia. Ei juttujen tarvitse mennä kuitenkaan " 40-v on vanha harppu" -tasolle.
Tosiaan tuntuu, että monet naiset elävät nykyään jonkinlaisessa kieltämisen tilassa, jossa vähättelevät vanhemmalla iällä raskaaksi tulemisen ja lapsen saamisen ongelmia. Riskit ovat oikeasti isoja siinä vaiheessa, kun mittariin tulee tarpeeksi ikää. Turha mun on tähän niitä luetella, eiköhän niistä kaikki tiedä.
Musta on jotenkin kauhea sääli, että nykyisin pitää sitä nuoruutta jatkaa niin pitkälle, että fysiikka tulee vastaan. Olkoonkin, että hedelmöityshoidot ja lääketiede mahdollistavat yhä vanhempien naisten esikoisvanhemmuuden, mutta onko se enää lastenkaan etu, että heidän vanhempansa ovat heitä kaksi sukupolvea (sukupolveksi käsitetään yleisesti n. 25 vuotta) aiemmin syntyneitä?
en jakanut sitä asiaa muiden kuin mieheni kanssa.
Eiköhän jokaisessa iässä ole ne hyvät ja huonot puolensa. Puhun nyt tiettenkin iästä, jolloin nainen viel luonnollisesti voi saada lapsia.
yli 40-vuotiaskin saada ihan luomulapsen ilman mitään hoitoja tai vaikeuksia. Minulla on kaksikin sellaista ystävää, jotka ovat saaneet ekan lapsensa toinen 42v ja toinen 44v. ja ihan ilman hoitoja.
Saattaa alle kolmekymppinenkin olla kykenemätön saamaan lasta, siis hoidoillakaan, joten eiköhän se hedelmällinen ikä ole ihan yksilöllinen.
Mistäköhän se 35-ikäraja aina tupsahtelee kaikkiin keskusteluihin? Haluaisin lukea muutaman artikkelin tutkimuksista, joihin väite perustuu, sillä en usko siihen, eikä muuten ystävänikään joka on ansioitunut lapsettomuuslääkäri.
miksei voisi ottaa asiaa esille, ainakin varovasti? kyllä sitä sitten vaistoaa onko mahdollista keskustella aiheesta syvällisemmin vai ei.