Lue keskustelun säännöt.
Pistin ulkonäköni kuntoon, itsetuntoni parani ja maailma muuttui
23.01.2023 |
On aivan hämmästyttävää, kuinka suuren muutoksen koko elämässä ulkonäön kuntoon pistäminen voi saada aikaan. Miehet ottavat reppunsa pois bussin penkiltä tehdäkseen viereensä tilaa minulle, voin hymyillä ihmisille ja näyttää iloiselta ilman ajatusta että näytän kuvottavalta ja olen kuvottava, ei vähän väliä tule mieleen että näytän aivan siltä kohta eläköityvältä tiukkapipoiselta ilonpilaajatantalta jossain. Ihmiset katsovat minua usein pitkään enkä enää edes kiusaannu siitä. Miehet hymyilevät ja tulevat helposti juttusille. En tajunnut että tällaista voi olla olemassakaan. Talvella erityistehokikka tässä on muuten se, että kaulaliinalla voi peittää sen mitä kaksoisleuasta ja pulleista poskista on vielä jäljellä... ;)
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on mies.
Ei ole... Tunnen vaan oloni huomattavasti paremmaksi tuntiessani itseni naiseksi kuin mieheksi. Siitä tulee "eheä" olo.
Sä olet nainen vain Vauvalla trolli. IRL olet Pena/Jonne sossun nekkukuutiossa.
Pötyä. Sanoin koko ajan, etten ole laihtunut mitenkään mainittavasti. Ja se on tämän palstan miesten ainoa ulkonäkövaatimus naisille. Tämän palstan miehet eivät koskaan kehu naisilla tiettyä hiustyyliä tai pukeutumistapaa, heidän mieliinsä ei mahdu muuta kuin laiha nainen. Vaikka häntäkään he eivät kehu, ainoastaan haukkuvat kaikkia naisia lihaviksi.
Tällä palstalla haukkuja kirjoittaa epävarmat miehet, ja epävarmat miehet eivät halua naisellisen näköistä naista, koska heillehän se olisi täysi katastrofi jos muutkin miehet kiinnittäisivät jotain huomiota heidän vaimoonsa. Siksi ihanteena tapettiin sulautuva, vaatimaton ja nöyrä vaimo heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kannattaa tavoitella ns. "sydämen muotoista päätä", joka siis ylhäältä leveämpi ja kapenee alaspäin. Tähän voi vaikuttaa myös kampauksilla.
Aika paha jos pään muoti olisi päinvastoin.
Itse kun tunsin noin ja kerroin sen ääneen, niin jouduin psykiatriselle osastolle. Nyt samassa kunnossa kuin alunperin lisänä työkyvyttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kannattaa tavoitella ns. "sydämen muotoista päätä", joka siis ylhäältä leveämpi ja kapenee alaspäin. Tähän voi vaikuttaa myös kampauksilla.
Aika paha jos pään muoti olisi päinvastoin.
On muitakin pään muotoja, kuten ovaali ja neliö.
Pahoittelut pitkästä avautumisesta, mutta kirjoitan päivastaisesta fiiliksestä jos joku vaikkapa samaistuisi.
Minä tiedän että olisin kivan näköinen keski-ikäiseksi jos käyttäisin tiukkoja pöksyjä, meikkaisin ja laittaisin hiukset, mutta laitettuna koen itseni huijariksi. Minun identiteettiini kuuluu lippalakki/pipo, löysät ja säänmukaiset vaatteet, naama puhtaana meikistä. Usein ajattelen että nyt kyllä alan hyvännäköiseksi saadakseni etuja elämässä, mutta en vain kykene siihen rooliin, enkä kuitenkaan pidä siitä jos minua katsotaan. Ulkonäöllä saatu positiivinen huomio vaikkapa kollegoilta olisi lähinnä kuvottavaa.
Useinkin on ystävät kommentoineet vaatteitani, että miksi piilotan parhaat puoleni (=perseen) ja juhlissa on ihasteltu että eihän minua meinaa tuntea (kun olen meikannut itseni kauniiksi). Koska muutun hiirulaisesta tunnistamattomaksi, niin tuntuu kiusalliselta meikata kuten osaisin.
Olen kyllä tykännut näyttää kesällä käsivarsia kun niissä on aikanaan ollut lihaksia, mutta ei niillä miesten ihailua saa. Vatsan paljastavaa toppia käyttäisin myös, mutta en nelikymppisenä kehtaa olla mauton, vaikka pidänkin vatsastani. Olen muuten aina nauttinut siitä jos joku pitää kroppaani liian atleettisena, jopa vastenmielisenä. :D
Huomion kerääminen ja siitä nauttiminen vaatii hyvää itsetuntoa. Nuorena kyllä tykkäsin huomiosta ja flirttalin kaikille estottomasti. Nyt käännän katseen pois jos joku vilkaisee ja varon etten ahdistele nuoria miehiä tuijottamalla. Joskus joku vielä tulee juttelemaan tyyliin urheiluhallilla, mutta varon etten yhtään flirttaile ettei toinen kuvittele että luulisin itsestäni jotain. Jopa tinder-treffeillä pidän asiallisen etäisyyden ja olen ystävällinen mutta en osoita kiinnostusta. En oikein tiedä mitä itsetunnolleni on tapahtunut ja miksi pelkään huomiota, vaikka ihailenkin aloittajan tyyppisiä avoimia, tyylikkäitä ja positiivisia ihmisiä. Ehkä pitäisi kokeilla vaikka kerran viikossa laittautua ja kun huomaa, että oikeasti ketään ei kiinnosta "mitä tuokin säälittävä täti yrittää" niin ehkä se siitä pikku hiljaa lähtisi.
Työhaastattelussa olen sentään ottanut irti kaiken mitä ulkonäöstäni saa. Silloin ei ole tuntunut kiusalliselta kopsutella korkeakorkoisissa saappaissa pitkässä takissa täydessä meikissä? Kai se on niin feikki tilanne että sopii siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HUOMIO työkavereilta on eri asia kuin ARVOSTUS.
Vierailija kirjoitti:
HUOMIO työkavereilta on eri asia kuin ARVOSTUS.
Niinhän se on, mutta tiedän että tässä pinnallisessa maailmassamme hyvännäköiset saavat etuja ja heitä arvostetaan perusteetta. Kannattaisi hyödyntää kaikki avunsa.
Kuitenkin on vastenmielinen ajatus, että työkaveri ajattelisi ulkonäöstäni yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos nyt vaan tästäkin typerästä iltasadusta.