Te jotka ette halua mennä naimisiin - miksette?
Ettekö usko suhteeseen? Joskus olen kuullut ihmisten perustelevan häiden kalleudella, mutta naimisiinhan voi mennä ilmaiseksi ja ilman mitään juhlia.
Kommentit (37)
En näe sille mitään tarvetta. Ollaan oltu avoliitossa 12 vuotta, 2 lasta. Emme tarvitse mitään "hyötyjä" toisistamme kuoleman jälkeen, mikä on monille naimisiinmenon peruste.
Emme koe tarpeellisena käytännön syistä, ateisteina meille avioliitolla ei ole uskonnollista merkitystä ja tunnetasolla emme koe suhdettamme kovin rakkaudentäyteiseksi. Viimeisintä kohtaa ei tule ymmärtää väärin. Olemme erittäin hyvä pari toimimaan yhdessä ja yhteiselomme sujuu lämpimästi, kunnioittavasti ja välittävästi. Emme vain rakasta toisiamme "sillä tavalla".
Vierailija kirjoitti:
Tiedättehän, että avoparina ette ole avopuolisonne lähiomaisia (ellei hän nimenomaan ole itse ilmoittanut teitä sairaalaan lähiomaisekseen) ettekä esim. onnettomuustilanteessa saa välttämättä mitään tietoa hänen tilastaan?
Tämä on ihan yleistietoa ja sanoisin, että se erikseen ilmoittaminen on naimisiin menoa vaivattomampi ratkaisu.
Miksi kukaan haluais mennä nykyään naimisiin. Tunteiden takia ollaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvetta moiselle. Eli miksi pitäisi mennä?
Kihloissa edelleen, siihen se jäi. 20v menossa.
Ei terve suhde avioliittoa kaipaa.Kihloissa ilman aietta mennä naimisiin X"""""""DDDDDDDDD
Miten niin ilman. Kyllä se aie sielä oli hyvinkin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättehän, että avoparina ette ole avopuolisonne lähiomaisia (ellei hän nimenomaan ole itse ilmoittanut teitä sairaalaan lähiomaisekseen) ettekä esim. onnettomuustilanteessa saa välttämättä mitään tietoa hänen tilastaan?
Toki. Tiedämme myös että tämän ilmoitusasian hoitaminen oli noin minuutin mittainen, maksuton prosessi, joten emme tiedä, miksi ihmeessä sen takia naimisiin kukaan menisi.
En tarvitse kirkkoa tai valtiota osalliseksi meidän kahden rakkauteen. Minua ihmetyttää miksi niin moni kokee sen välttämättömäksi. Miksi se virkamiehille kuuluu pätkän vertaa kenen kanssa minä yöni vietän?
Vierailija kirjoitti:
Tiedättehän, että avoparina ette ole avopuolisonne lähiomaisia (ellei hän nimenomaan ole itse ilmoittanut teitä sairaalaan lähiomaisekseen) ettekä esim. onnettomuustilanteessa saa välttämättä mitään tietoa hänen tilastaan?
No eipä ollut kovin suuri vaiva ilmoittaa puolison nimeä ja yhteystietoja sinne jonkun tk-käynnin yhteydessä :D
Vierailija kirjoitti:
Tiedättehän, että avoparina ette ole avopuolisonne lähiomaisia (ellei hän nimenomaan ole itse ilmoittanut teitä sairaalaan lähiomaisekseen) ettekä esim. onnettomuustilanteessa saa välttämättä mitään tietoa hänen tilastaan?
Elätkö 50-luvulla? Nykyään tuollaiset on ilmoitusasioita.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättehän, että avoparina ette ole avopuolisonne lähiomaisia (ellei hän nimenomaan ole itse ilmoittanut teitä sairaalaan lähiomaisekseen) ettekä esim. onnettomuustilanteessa saa välttämättä mitään tietoa hänen tilastaan?
Minun lähiomainen on exäni, koska meillä on yhteiset lapset. Olen ollut naimisissa toisen miehen kanssa eikä joku paperi ja muutaman vuoden paneminen mene ohi yhteisten lasten ja parin vuosikymmenen historian.
En usko. En aio asua virallisesti yhdessä, enkä aio elättää miestä pienestä eläkkeestäni.
En halua sotkea raha-asioitamme, meillä kun on niin erilaiset tilanteet. Miehellä omaisuutta, mutta myös paljon velkaa, oma yritys jne. Minä haluan olla vapaa tuollaisista, en omista paljoakaan. Jos avoliittomme päättyy toisen kuolemaan, ei tarvitse jäädä selvittelemään raha/omistusasioita.
Ei olla jaksettu mennä. Parikymmentä vuotta vasta yhdessä.
Jos ei mene naimisiin niin silloin ei tule avioeron mahdollisuuttakaan.
Täytyy ajatella positiivisesti.
Missä on muuten ihmisten näyttävät erojuhlat? Kyllä naimisiin voidaan mennä näyttävästi, tuhlata rahaa ja on kaikki vimosen päälle sekä "elämän onnellisin päivä".
Sitten kun erotaan, se tehdään kaikessa hiljaisuudessa, viedään eropaperit, etsitään uusi asunto ja jaetaan tavarat.
Missä on kunnon erobileet? Kutsukortit postiin ja juhlat pystyyn.
Erokin voi olla jonkun "elämän onnellisin päivä".
Enemmän olen huolissani niistä naimisiin haluavista. Eivätkö he osaa sitoutua suhteeseen ilman avioliittoa?
En usko suhteeseen. Jonkun muun kanssa varmasti tulevaisuudessa menen naimisiin mutta en nykyisen.
Uskon että kuulen noista asioista joka tapauksessa ilman avioliittoakin, onhan hänellä omaa sukua ja osaan keskustella myös heidän kanssa.
Yhteinen koti on ihan yhteinen vaikka ei olla naimisissa, joten en ymmärrä miksen saisi asua omassa kodissani vaikka toinen osakas jostain syystä kuolee.
Vähintään voin ostaa osuuden sitten itselleni jos haluan.
Se mihin haudataan... no en ole miettinyt eikä niin väliä. Kuollut on kuollut enkä ole koskaan ymmärtänyt haudalla käymistä. Muistella voi muutenkin toista.
Lapsia on joten he myös perivät sitten oman vanhempansa jos meistä jompi kumpi kuolee.
En näe tässä ongelmaa.
Miksi sinä näet?