Miksi vanhemmat kysyvät 2-vuotiaalta jatkuvasti mitä tämä haluaa tehdä jne?

Meillä on kotona kohta 2 v lapsi. Ei lapsen mielipidettä kysytä läheskään kaikissa asioissa:

-Ulos tai sovittuihin menoihin lähdetään silloin, kun ne on. Lapselle puetaan säänmukaiset varusteet. Nukkumaan mennään nukkumaanmenoaikana. Tällaisissa asioissa ei ole lapsella neuvotteluvaraa, sillä aikuinen päättää.

-Ruoaksi syödään sitä, mitä vanhempi laittaa. Pakko ei ole syödä koko annosta, jos ei jaksa. Lapsi osaa itsekin kertoa, milloin on nälkä. Aterialla saa toki toivoa jotain muutakin, mutta vatsa täytetään normaalilla ruoalla. Lapsi saa esim. toivomansa siivun kinkkua, hieman rusinoita tai hedelmäsosetta aterian päätteeksi.

-Lapsen ollessa itkuinen, lapsi itsekin osaa pyytää syliin pääsemistä. Lasta lohdutetaan, pidetään sylissä ja keksitään yhdessä jotain mukavaa tekemistä.

Mitä lapsi sitten saa valita:

-Leikki on täysin lapsen itsensä valittavissa (kunhan ei satuta itseään/muita/riko mitään). Lapsella on hyvä mielikuvitus ja leikkii hyvin myös itsekseen.

-Lapselle voi ehdottaa kahta erilaista asiaa: ”Haluatko leikkiä autoilla vai luetaanko kirjaa?” Lapsi saa valita, kumpi on hänestä mukavampi vaihtoehto.

-Lapsi voi valita, minkä lapion ottaa mukaan ulos tai minkä lelun ottaa mukaan autoon/unileluksi.

Lapsi on tyytyväinen ja niin me vanhemmatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perus. Kaupassa kysellään taaperolta mitä tämä haluaa syödä, kauankohan siinä kauppareissussa menee? Entä sitten kun taapero muuttaa mieltään? Mitäs sitten?

Lapselle on hyvä puhua paljon. Meillä toi on ollut ihan normaalia keskustelua. Saattaa ulkopuoliselle vaikuttaa epävarmuudelta. No, noista tuli korkeakoulutettuja. Tytölle ekaluokalla jopa sanottiin että on äidinkielessä nelosluokkalaisen tasolla.

Puhuminen on eri asia kuin jatkuva kysely ja etenkin jonkin ratkaisun edellyttäminen 2-vuotiaalta.

Ei he mitään ratkaisuja edellytä. Tuota käytetään vain ja ainoastaan silloin kun puhutaan asioista, joihin ei ole oikeaa vastausta. Jos villasukat eivät ole pakolliset, lapsi voi päättää. Aloituksen kaltaista *lapsi itkee ahdistuneena*-tilannetta ei ole olemassakaan.

Yhdessä supernanny-jaksossa oli hyvä esimerkki, vanhemmat valittaa kun lapset ei tottele yhtään. Itse antoivat lasten päättää ihan kaiken. Joka asiasta kyselivät ensin miten lapsi haluaa. Mitä ruokaa haluaa syödä, haluaako että isi ja äiti syö samaan aikaan, mistä ovesta mennään ulos ym. Sitten ihmetellään kun lapset tekee niin kuin itse haluavat eivätkä tottele.

vanhemmuus on harjoittelua ihan vanhemmiltakin. Kyllä useimmat lopulta ymmärtää, ettei niin pieni voi kaikkia päätöksiä tehdä. Onpa tuohon tullut syyllistyttyä ekan lapsen kohdalla itsekin varmaan.

Onhan tuo jossain kohti ihan hyväkin kysyä, mutta rajoittaa vaihtoehtoja esim. kahteen, jotta tilanne ei veny mahdottomaksi....otatko lihapullat vai spagettia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perus. Kaupassa kysellään taaperolta mitä tämä haluaa syödä, kauankohan siinä kauppareissussa menee? Entä sitten kun taapero muuttaa mieltään? Mitäs sitten?

Lapselle on hyvä puhua paljon. Meillä toi on ollut ihan normaalia keskustelua. Saattaa ulkopuoliselle vaikuttaa epävarmuudelta. No, noista tuli korkeakoulutettuja. Tytölle ekaluokalla jopa sanottiin että on äidinkielessä nelosluokkalaisen tasolla.

Niin että sille lapselle pitää puhua niin paljon että kun aiheet loppuu niin aletaan siltä tenavalta kyseleen kaupassa mitä syödään? No en mä kyllä kysellyt tommosia ja vallan mainiosti pärjäävät elämässään.

Sitäpaitsi ruokavaihtoehtojen kysely lapselta ei tee sen äidinkielestä yhtään ikätasoaan parempaa.

Nämä kyselijävanhemmat tuntuvat olevan vähän hukassa elämänsä kanssa. Kysytään pieneltä lapselta asioita, jotka pitäisi vanhemman päättää. Tuuksä tänne, haluaksä tän, otaksä ton, meneksä tonne - näitä hokevia löytyy sekä äideistä että isistä.

Up

Nosto

Halutaan kasvattaa lempeästi, jotta ei vaan jouduttaisi vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Lastensuojelu puuttuu hyvin matalalla kynnyksellä autoritaarisuuteen kasvatuksessa.