Miksi vanhemmat kysyvät 2-vuotiaalta jatkuvasti mitä tämä haluaa tehdä jne?
Lapsi silminnähden ahdistunut, saattaa itkeä ja vanhempi pommittaa kysymyksiä: haluatko mennä ulos? Laitetaanko villasukat jalkaa? Haluatko ottaa leluja mukaan? Onko sinulla nälkä? Haluatko syödä?
Miten vanhemmat eivät ymmärrä että tuollainen on tosi ahdistavaa lapsen mielestä? 2-vuotiaan pitäisi tietää kokoajan mitä haluaa tehdä, milloin haluaa syödä jne? Lapsi itkee ahdistuneena ja vanhempi aina vaan kyselee kaikkea. Kamalalta tuntuu lapsen puolesta! Miten vanhemmat eivät ymmärrä miltä lapsesta tuntuu?
Kommentit (29)
Mikähän tämän aiheuttaa? Itsekin havainnut tällaista
Lussuja vanhempia. Milleniaaleissa on ainakin jonkun verran tuollaisia, kun ei tajuta ettei se lapsi ole mikään oman minuuden ja traumojen jatke, vaan oma persoonansa ja ihminen jolle pitäisi pystyä olemaan VANHEMPI. Moni projisoi lapseen jotain omia lapsuudentraumoja kun omat vanhemmat oli liian ankaria tai muuta vastaavaa, ja sitten mennään oman lapsen kanssa ihan toiseen ääripäähän.
Vierailija kirjoitti:
Lussuja vanhempia. Milleniaaleissa on ainakin jonkun verran tuollaisia, kun ei tajuta ettei se lapsi ole mikään oman minuuden ja traumojen jatke, vaan oma persoonansa ja ihminen jolle pitäisi pystyä olemaan VANHEMPI. Moni projisoi lapseen jotain omia lapsuudentraumoja kun omat vanhemmat oli liian ankaria tai muuta vastaavaa, ja sitten mennään oman lapsen kanssa ihan toiseen ääripäähän.
Esimerkiksi jos omassa lapsuudessa vanhemmat on vaan käskyttäneet ja perustelleet käskyt sillä, että "minä olen sinun äitisi/isäsi!" ja lapsi kokenut jäävänsä vaille todellista kohtaamista ja jotenkin alistetuksi, niin sitten oman lapsen kanssa mennään toiseen ääripäähän ja kysellään ihan liikaa ja kaikesta tuollaisesta arkisesta käytännönasiasta, josta lapselta ei tarvitsisi edes kysellä.
Totta. Jos lapsi itkee pitää lohduttaa. Aikuisen pitää tietää asiat ja sukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lussuja vanhempia. Milleniaaleissa on ainakin jonkun verran tuollaisia, kun ei tajuta ettei se lapsi ole mikään oman minuuden ja traumojen jatke, vaan oma persoonansa ja ihminen jolle pitäisi pystyä olemaan VANHEMPI. Moni projisoi lapseen jotain omia lapsuudentraumoja kun omat vanhemmat oli liian ankaria tai muuta vastaavaa, ja sitten mennään oman lapsen kanssa ihan toiseen ääripäähän.
Esimerkiksi jos omassa lapsuudessa vanhemmat on vaan käskyttäneet ja perustelleet käskyt sillä, että "minä olen sinun äitisi/isäsi!" ja lapsi kokenut jäävänsä vaille todellista kohtaamista ja jotenkin alistetuksi, niin sitten oman lapsen kanssa mennään toiseen ääripäähän ja kysellään ihan liikaa ja kaikesta tuollaisesta arkisesta käytännönasiasta, josta lapselta ei tarvitsisi edes kysellä.
Joo ja siis etenkin sellaisessa tilanteessa kun lapsi jo valmiiksi väsynyt ja ahdistunut, niin kysellään että haluatko että äiti vai isä pukee tai laitetaanko ensin sukat vai haalari tms. Kun vanhemman pitäisi vaan ottaa lapsi syliin ja lohduttaa ja sanoa, että rakas tule tähän niin puetaan sukat jalkaan tms.
Perus. Kaupassa kysellään taaperolta mitä tämä haluaa syödä, kauankohan siinä kauppareissussa menee? Entä sitten kun taapero muuttaa mieltään? Mitäs sitten?
Vierailija kirjoitti:
Perus. Kaupassa kysellään taaperolta mitä tämä haluaa syödä, kauankohan siinä kauppareissussa menee? Entä sitten kun taapero muuttaa mieltään? Mitäs sitten?
Lapselle on hyvä puhua paljon. Meillä toi on ollut ihan normaalia keskustelua. Saattaa ulkopuoliselle vaikuttaa epävarmuudelta. No, noista tuli korkeakoulutettuja. Tytölle ekaluokalla jopa sanottiin että on äidinkielessä nelosluokkalaisen tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perus. Kaupassa kysellään taaperolta mitä tämä haluaa syödä, kauankohan siinä kauppareissussa menee? Entä sitten kun taapero muuttaa mieltään? Mitäs sitten?
Lapselle on hyvä puhua paljon. Meillä toi on ollut ihan normaalia keskustelua. Saattaa ulkopuoliselle vaikuttaa epävarmuudelta. No, noista tuli korkeakoulutettuja. Tytölle ekaluokalla jopa sanottiin että on äidinkielessä nelosluokkalaisen tasolla.
Puhuminen on eri asia kuin jatkuva kysely ja etenkin jonkin ratkaisun edellyttäminen 2-vuotiaalta.
Vanhemmat esittää muille olevansa esimerkillisiä, huolehtivaisia vanhempia, kun joku toinen vieras aikuinen on kuulolla.
Perheen ollessa keskenään meno voi olla jotakin aivan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perus. Kaupassa kysellään taaperolta mitä tämä haluaa syödä, kauankohan siinä kauppareissussa menee? Entä sitten kun taapero muuttaa mieltään? Mitäs sitten?
Lapselle on hyvä puhua paljon. Meillä toi on ollut ihan normaalia keskustelua. Saattaa ulkopuoliselle vaikuttaa epävarmuudelta. No, noista tuli korkeakoulutettuja. Tytölle ekaluokalla jopa sanottiin että on äidinkielessä nelosluokkalaisen tasolla.
Puhuminen on eri asia kuin jatkuva kysely ja etenkin jonkin ratkaisun edellyttäminen 2-vuotiaalta.
Luulenpa, että olet tulkinnut tilanteet väärin.
Itselläni sattuu korvaan (ja sydämeen) eniten kun ruokakaupassa kysytään 2-3-vuotiaalta, mitä sä söisit tänään. Tai kysytyään siellä 300 erilaisen jogurtin äärellä, että mitä jugua sä haluaisit...
Vierailija kirjoitti:
Itselläni sattuu korvaan (ja sydämeen) eniten kun ruokakaupassa kysytään 2-3-vuotiaalta, mitä sä söisit tänään. Tai kysytyään siellä 300 erilaisen jogurtin äärellä, että mitä jugua sä haluaisit...
Tämäpä juuri. Järkyttävää. Omat lapset jo isoja ja en taatusti kysellyt kaupassa heiltä mitä otetaan. Mulla oli valmis lista ja sen mukaan tehtiin ostokset. Joskus saatoin kysyä jostain tuotteesta, että kummasta mausta tykkäät. Nykyään kyselen enemmän. Teineiltä tulee usein kysyttyä ruokatoivomuksia. Eli mitä ruokaa laitetaan seuraavaksi. Jotain kotiruokaa toivovat aina. Pizzoja ja hampurilaisia syövät ravitoloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat esittää muille olevansa esimerkillisiä, huolehtivaisia vanhempia, kun joku toinen vieras aikuinen on kuulolla.
Perheen ollessa keskenään meno voi olla jotakin aivan muuta.
Tämä. Yleensä sellaisten lässyttäjävanhempien lapset ovat huonoiten käyttäytyviä.
Eikös tästä ole ihan tutkimuksiakin tehty, että pieni lapsi kokee valinnat ahdistavina ja tuntee, ettei hänestä huolehdita, jos joutuu itse tekemään päätöksiä.
Ja joo voihan siltä lapselta aamulla kysyä, että haluaako laittaa mieluummin tämän vihreän vai tuon keltaisen paidan päälle, mutta siinä on ihan riittävästi prosessoitavaa ja vaikutusmahdollisuuksia parivuotiaalle. Ei taaperon tarvitse päättää, mitä ensi viikolla syödään tai milloin mennään käymään Kylli-tädin luona tai mihin lähdetään ensi kesänä matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat esittää muille olevansa esimerkillisiä, huolehtivaisia vanhempia, kun joku toinen vieras aikuinen on kuulolla.
Perheen ollessa keskenään meno voi olla jotakin aivan muuta.
Hyvin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lussuja vanhempia. Milleniaaleissa on ainakin jonkun verran tuollaisia, kun ei tajuta ettei se lapsi ole mikään oman minuuden ja traumojen jatke, vaan oma persoonansa ja ihminen jolle pitäisi pystyä olemaan VANHEMPI. Moni projisoi lapseen jotain omia lapsuudentraumoja kun omat vanhemmat oli liian ankaria tai muuta vastaavaa, ja sitten mennään oman lapsen kanssa ihan toiseen ääripäähän.
Esimerkiksi jos omassa lapsuudessa vanhemmat on vaan käskyttäneet ja perustelleet käskyt sillä, että "minä olen sinun äitisi/isäsi!" ja lapsi kokenut jäävänsä vaille todellista kohtaamista ja jotenkin alistetuksi, niin sitten oman lapsen kanssa mennään toiseen ääripäähän ja kysellään ihan liikaa ja kaikesta tuollaisesta arkisesta käytännönasiasta, josta lapselta ei tarvitsisi edes kysellä.
Näitä on vaan 90% vanhemmista tänään.
Voisko olla myös jotain kiintymyssuhdeongelmaa?
Absurdia tänäpäivänä on myös se, että ollaan niin kiintymyssuhdevanhempaa vauvan kanssa, sama jatkuu aina siihen saakka kunnes lapsi menee hoitoon reilu 1v. Sen jälkeen yleensä toinen lapsi syntyy jossain vaiheessa, mutta esikoinen on tietenkin hoidossa pitkät päivät. Jopa 10h päivässä. Kiintymyssuhdevanhemmuus loppuu kuin seinään. Lastenhoitaja on tämän jälkeen läheisempi lapselle kuin oma vanhempi. Miten vanhemmalle olisi edes mahdollista ymmärtää silloin lastaan, kun ei vietä tämän kanssa aikaa?
Ja voi pojat kun pikaruokalassakin alkaa aikaa mennä kun joka vaihtoehtoa aletaan tenttaamaan vaahtosammuttimelta erikseen. Eihän sellainen tenava edes tiedä niiden ruokien nimiä vielä. Ja aikaa kuluu ja jono seisoo. Onneksi nykyään on itsepalvelutiskit lähes joka paikassa.
Epävarmoja vanhempia