Lue keskustelun säännöt.
Onko parisuhteessa pakko mennä puolison sukujuhliin? Voiko kieltäytyä?
Vapautta kaipaava
23.01.2023 |
Mietin tätä kysymystä toisinaan, oli se sitten joulun viettäminen puolison perheen luona tai puolison kummitytön valmistujaiset tai mitä ikinä. Voiko kieltäytyä ilman hyvää syytä?
Onko aina pakko mennä? Toisinaan huomaan kaipaavani sinkkuelämää ihan vain sen vuoksi, että olin vapaa päättämään ihan itsekkäästi, missä haluan olla tai milloin haluan olla missäkin. Olenko nyt ihan hirveä, kun oikeastaan minua ei kiinnosta yhtään tällaiset sukujuhlat ja haluaisin joka kerta jättäytyä kaikista kissanristiäisistä pois.
Kommentit (41)
Christiiina kirjoitti:
Mun edesmenneen tädin avomies ei juuri koskaan tullut mukaan muihin sukujuhliin, kuin sellaisiin, joissa sai ryypätä, kuten synttärijuhlat. Mutta edes mihinkään illanviettoihin hän ei halunnut osallistua.
Mun miespuolisen serkun vaimon äidin aviomies ei ole koskaan osallistunut serkkuni ja hänen vaimon lasten ristiäisiin tai synttärijuhliin. Eli siis mies ei osallistu vaimonsa lastenlasten juhliin. Esimerkiksi serkkuni vanhemmat eivät koskaan ole tavanneetkaan miniänsä äidin aviomiestä, vaikka he ovat olleet yhdessä jo 10 vuotta.
No voi herranjestas, miksi pitäisi osallistua tai tavata? Eihän ne vaimon lapsenlapset tai miniän äidin aviomies ole edes mitään sukua. Eikö ihmisillä ole omaa elämää kun pitäisi niin kytätä vieraita ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehen sukulaiset tietää, että mä oon laiska lähtemään.
On ihan tuurissaan milloin viitsin lähteä.
Mutta kyllä mä mielellään pidän meillä kotona kekkereitä ja miehen suku käy kyllä niissä.
No problem🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko? Kuka sut sinne pakottaa? Mutta pisti silmään tuo sun "kissanristiäiset", en kyllä koe kenenkään valmistujaisia kissinristiäisiksi. Tuli heti kuva että et arvosta ketään etkä mitään mikä ei sulle ole kivaa.
Mutta edelleenkään ei ole mitään lakia joka sut pakottaa menemään mihinkään puolison sukujuhliin eikä pitää sinne mitään yhteyttä. Jos tärkeintä on on olla kaikista juhlista pois koska haluat olla itteksesi. Ei kannata tosiaan ajatella yhtään sitä puolisoakaan ja tykkäisikö hän että joskus menisit mukaan.
Mitä ihmeen väliä puolisolle tai tämän tuntemattomalle sukulaiselle on jos sinne ei lähde ihminen, jota ei voisi vähempää kiinnostaa , mukaan?
On kyllä outo ajattelutapa. Meillä aina menty molempien sukujen juhliin ja kylään. Se on ollut luonnollista. Meille taas aina kutsuttu juhliin molempien suvut ja samaan tilaan mahtuneet kaikki.
Kivat teille. Meillä taas kumpikaan ei näe mitään syytä sille, miksi pitäisi. Puolisoni haluaa tavata toista siskoaan parin viikon välein, koska sisko miehineen tarvitsee apua ja seuraa. Miksi ihmeessä minun pitäisi mennä mukaan? Tai miksi menisin sellaisiin sukujuhliin, joista hädin tuskin tunnen juhlan merkkihenkilöä?
Puolison sukulaiset ovat ihan ok mutta eivät he ole minun ystäviäni tai läheisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Voi kieltäytyä- tuskin sinua sinne edes kaivataan.
Juuri näin. Ja vaikka yrität olla kohtelias ja neutraali niin aivan varmasti sun oikea fiilis näkyy läpi jossain kohtaa ja ihmiset aistii että sua ei voisi vähempää kiinnostaa olla siellä. Teet muillekin palveluksen jäämällä pois.
Parisuhde ei ole vankila ja parisuhteessa ihmisellä säilyy oma tahto. Ei tarvitse edes olla mitään syytä jäädäkseen pois. Ihan voi itse valita aikuinen ihminen minne menee ja minne ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, olet nainut puolisosi, et sen sukua saati kavereita.
Mies samoin. Jos ei oma suku kelpaa vaimolle, ei vaimon suku kelpaa miehelle. Lopettavat kaiken kanssakäymisen sukujen ja kavereiden kanssa. Ovat aina vaan kahdestaan.
Jokainen voi ihan itse ja yksin pitää yhteyttä sukunsa niin paljon kuin haluaa. Miksi siihen pitäisi kumppaniaan vaivata/ pakottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko? Kuka sut sinne pakottaa? Mutta pisti silmään tuo sun "kissanristiäiset", en kyllä koe kenenkään valmistujaisia kissinristiäisiksi. Tuli heti kuva että et arvosta ketään etkä mitään mikä ei sulle ole kivaa.
Mutta edelleenkään ei ole mitään lakia joka sut pakottaa menemään mihinkään puolison sukujuhliin eikä pitää sinne mitään yhteyttä. Jos tärkeintä on on olla kaikista juhlista pois koska haluat olla itteksesi. Ei kannata tosiaan ajatella yhtään sitä puolisoakaan ja tykkäisikö hän että joskus menisit mukaan.
Mitä ihmeen väliä puolisolle tai tämän tuntemattomalle sukulaiselle on jos sinne ei lähde ihminen, jota ei voisi vähempää kiinnostaa , mukaan?
On kyllä outo ajattelutapa. Meillä aina menty molempien sukujen juhliin ja kylään. Se on ollut luonnollista. Meille taas aina kutsuttu juhliin molempien suvut ja samaan tilaan mahtuneet kaikki.
Niin, onhan se tosi outoa, että kaikki eivät toimi samalla tavalla kuin sinä. Vai miten se meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja, joilla on seurauksia. Jos et tapaa puolison sukua, et kuulu siihen eikä kukaan tunne sinua. He panevat merkille, ettet heistä perusta.
Puolisollesi saattaa olla merkityksellistä, että osallistut hänen elämäänsä tältäkin osin.
Itse menin naimisiin paitsi siksi, että rakastuin mieheeni, myös siksi että halusin sellaisen elämän, joka eletään enimmäkseen yhdessä. Osa sitä on, että minulla on kumppani mukana edustamassa ja että hän tuntee minulle tärkeät ihmiset.
Mutta voihan olla, että puolisoasi ei tällaiset kiinnosta. Jos kiinnostaa, hän pahoittaa mielensä valinnoistasi. Onko sillä sinulle väliä? Eikö tästä pitäisi keskustella hänen kanssaan eikä täällä?
Panevat merkille ettet heistä perusta....Minä taas en yleensäkään perusta ihmisistä. Eläinten seura on mukavampaa. Mutta jos olisin suhteessa, tottakai menisin kohteliaisuudesta joskus kylään.
eri
Ei tietenkään ole pakko.
Olen viimeksi tavannut miehen sukulaisia melkein 13 vuotta sitten, kun oli appiukon hautajaiset.
Ei mieskään heitä usein tapaa, max kerran vuodessa, muttei aina sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On pakko. Pitää myös mennä puolison kaveri-iltoihin mukaan. Samoin työpaikalle. Minnekään ei voi mennä ilman puolisoa, jos on parisuhteeseen ryhtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi. En minäkään ikinä mene mieheni mukaan hänen sukujuhliin tai muihin perhetapaamisiin. En edes ymmärrä miksi pitäisi mennä? Olen suhteessa miehen kanssa, en hänen sukunsa.
Olet tietyllä tapaa onnekas. Eihän tuo mikään itsestäänselvyys ole. Kyllä ainakin oma nainen tulistuu helposti, jos en mene jonnekin tiettyihin juhliin. Esim. tuollainen hänen kummilapsen valmistujaiset tai sitten hänen perheensä joulunvietot on sellaisia, että minun todellakin oletetaan olevan mukana matkassa. En voi edes väittää meneväni oman suvun luokse kun asuvat ulkomailla/kuvio on aika monimutkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi. En minäkään ikinä mene mieheni mukaan hänen sukujuhliin tai muihin perhetapaamisiin. En edes ymmärrä miksi pitäisi mennä? Olen suhteessa miehen kanssa, en hänen sukunsa.
Olet tietyllä tapaa onnekas. Eihän tuo mikään itsestäänselvyys ole. Kyllä ainakin oma nainen tulistuu helposti, jos en mene jonnekin tiettyihin juhliin. Esim. tuollainen hänen kummilapsen valmistujaiset tai sitten hänen perheensä joulunvietot on sellaisia, että minun todellakin oletetaan olevan mukana matkassa. En voi edes väittää meneväni oman suvun luokse kun asuvat ulkomailla/kuvio on aika monimutkainen.
Kasvata selkäranka äläkä ole tossukka. Jos et oikeasti halua mennä, älä mene. Jos nainen siitä tulistuu, anna tulistua. Jos oikein pahasti tulistuu, erotkaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja, joilla on seurauksia. Jos et tapaa puolison sukua, et kuulu siihen eikä kukaan tunne sinua. He panevat merkille, ettet heistä perusta.
Puolisollesi saattaa olla merkityksellistä, että osallistut hänen elämäänsä tältäkin osin.
Itse menin naimisiin paitsi siksi, että rakastuin mieheeni, myös siksi että halusin sellaisen elämän, joka eletään enimmäkseen yhdessä. Osa sitä on, että minulla on kumppani mukana edustamassa ja että hän tuntee minulle tärkeät ihmiset.
Mutta voihan olla, että puolisoasi ei tällaiset kiinnosta. Jos kiinnostaa, hän pahoittaa mielensä valinnoistasi. Onko sillä sinulle väliä? Eikö tästä pitäisi keskustella hänen kanssaan eikä täällä?
En ole ikinä ajatellut, että minun pitäisi kuulua mieheni sukuun enkä näe nyt 35 v naimisissa olleena mitään syytä kuuluakkaan. Mies hoitaa oman lapsuudenperheensä ja sukunsa , itse hoidan oman puoleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän nämä menee, pakko ei ole.
Minä mm tykkään juhlista. Mieheni ei.
Hän tulee mukaan niihin, joihin haluan hänen tulevan.
Minusta tällainen ei huvita on vähän hölmö syy.
Itse en suostu mm olemaan anoppilassa syytä, syitä on monia, mutta aina vietämme joulut yhdessä.
Jos sinua ahdistaa mennä valmistujaisiin, älä mene,
Onko nämä asiat puolisolle tärkeitä ? Jos on, onko erimielisyys kaiken arvoista ? Et ole enää sinkku
En kertaakaan käynyt jouluna eksän kotona vaikka oltiin 16 vuotta yhdessä. Muuten kyllä kävin.
Vierailija kirjoitti:
Minun suvussani juhlista pois jättäytyminen on sataprosenttisesti kielinyt tulevasta erosta.
Minun suvussani taas ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi. En minäkään ikinä mene mieheni mukaan hänen sukujuhliin tai muihin perhetapaamisiin. En edes ymmärrä miksi pitäisi mennä? Olen suhteessa miehen kanssa, en hänen sukunsa.
Olet tietyllä tapaa onnekas. Eihän tuo mikään itsestäänselvyys ole. Kyllä ainakin oma nainen tulistuu helposti, jos en mene jonnekin tiettyihin juhliin. Esim. tuollainen hänen kummilapsen valmistujaiset tai sitten hänen perheensä joulunvietot on sellaisia, että minun todellakin oletetaan olevan mukana matkassa. En voi edes väittää meneväni oman suvun luokse kun asuvat ulkomailla/kuvio on aika monimutkainen.
Parisuhteen "säännöt" luodaan yhdessä ja ne kannattaa luoda heti alussa. Minä kerroin puolisolleni hyvin varhain, että en pidä yllätysvieraista, en lähde yökylään kenenkään luo enkä kaiken kaikkiaan ole innostunut vierailemaan ja käymään juhlissa (matkustelen kyllä paljon ja yövyn hotelleissa, mökeissä, apartmenteissa, jopa teltoissa, mutta en siis kyläile). Hänellä oli omat juttunsa, mitkä hän halusi minun tietävän ja hyväksyvän. Näin ei kummallekaan ole tullut yllätyksenä, että toinen on esim. alusta alkaen inhonnut sukujuhliin lähtemistä ja haluaa yhtäkkiä lopettaa sen.
Vierailija kirjoitti:
On pakko. Pitää myös mennä puolison kaveri-iltoihin mukaan. Samoin työpaikalle. Minnekään ei voi mennä ilman puolisoa, jos on parisuhteeseen ryhtynyt.
Ja vessaan on mentävä puolison kanssa.
Miksi? Miten teidän tekemisenne pitäisi vaikuttaa siihen miten muut perheet/ suvut toimii?