Miten jaksaa erota, kun on uupunut ja mieli maassa?

Entäs jos et eroaisikaan? Jospa käyttäisit vähäiset voimavarasi itseesi ja oman mielialasi parantamiseen. Ehkä miestäsikin piristää, kun näkee sinun olevan iloisempi. Nyt hän on vihainen ja pettynyt siihen, että olet jättämässä perheenne. Todennäköisesti hän joutuu eroon lapsistaan. Olisitko itse yhteistyöhaluinen ja "aikuinen", jos sinulta uhattaisiin viedä lapset ja yhteinen koti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroppa nyt selkeästi miehelle että tää oli tässä, ja asiat hoidetaan joko sovussa tai sitten oikeusaputoimiston palveluita käyttäen. Valitkoon helpon tai vaikean tien.

Osaako joku sanoa millaista apua oikeusaputoimistosta oikeasti saa tällaisiin tilanteisiin, että toinen velallinen ei halua lainaa lyhennysvapaalle jne mitä kuvasin? Kun luulen, että ei oikein mitään, ei kai minkään lain mukaan ole pakko suostua lyhennysvapaaseen jos ei vain halua.

Ap

Ei kai minkään lain mukaan ole pakko suostua asumaan yhdessä, jos ei vain halua. Ihan vain näin pienenä näkökulman muutoksena asiaan. Oikeusaputoimistosta saa apua juuri näiden asioiden hoitamiseen. Soita sinne ja kerro tilanteesi.

Vierailija kirjoitti:

eihän elämässä ole muuta pakkoa kuin kuolla.

Miksi et vain eläisi hetkeä sen miehen kanssa (kun kerta haluat erota) rupeat perseilemään ihan urakalla, olet päivät poissa yms yms meikkailet hulluna teet kaikkea siistiä.

En minä tykkää perseillä eikä tässä kahden pienen lapsen kanssa se mikään hyvä ajatus muutenkaan olisi. Olen niin uupunut muutenkin, että ei ole voimia olla koko ajan jossain tai tehdä kaikkea siistiä. Arjen täyttää ihan arki kahden pikkulapsen kanssa, ja kun ei niitä tukiverkostojakaan ole niin eipä ole juuri ketään hoitoavuksikaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos et eroaisikaan? Jospa käyttäisit vähäiset voimavarasi itseesi ja oman mielialasi parantamiseen. Ehkä miestäsikin piristää, kun näkee sinun olevan iloisempi. Nyt hän on vihainen ja pettynyt siihen, että olet jättämässä perheenne. Todennäköisesti hän joutuu eroon lapsistaan. Olisitko itse yhteistyöhaluinen ja "aikuinen", jos sinulta uhattaisiin viedä lapset ja yhteinen koti?

On minun varmaan pakko erota kunhan löydän energiaa siihen. Huono parisuhde vie voimat ja masentaa. En usko, että voimat palaa jos vain loputtomiin jatkan tässä samassa huonossa liitossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroppa nyt selkeästi miehelle että tää oli tässä, ja asiat hoidetaan joko sovussa tai sitten oikeusaputoimiston palveluita käyttäen. Valitkoon helpon tai vaikean tien.

Osaako joku sanoa millaista apua oikeusaputoimistosta oikeasti saa tällaisiin tilanteisiin, että toinen velallinen ei halua lainaa lyhennysvapaalle jne mitä kuvasin? Kun luulen, että ei oikein mitään, ei kai minkään lain mukaan ole pakko suostua lyhennysvapaaseen jos ei vain halua.

Ap

Ei kai minkään lain mukaan ole pakko suostua asumaan yhdessä, jos ei vain halua. Ihan vain näin pienenä näkökulman muutoksena asiaan. Oikeusaputoimistosta saa apua juuri näiden asioiden hoitamiseen. Soita sinne ja kerro tilanteesi.

Ei olekaan pakko asua yhdessä, kyllä minä sen tiedän, että saan koska vain muuttaa tästä pois vuokralle jonnekin. Mutta en vain tiedä miten pystyn rahoittamaan sen valinnan, jos asunnon myynti kestää ja kestää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroppa nyt selkeästi miehelle että tää oli tässä, ja asiat hoidetaan joko sovussa tai sitten oikeusaputoimiston palveluita käyttäen. Valitkoon helpon tai vaikean tien.

Osaako joku sanoa millaista apua oikeusaputoimistosta oikeasti saa tällaisiin tilanteisiin, että toinen velallinen ei halua lainaa lyhennysvapaalle jne mitä kuvasin? Kun luulen, että ei oikein mitään, ei kai minkään lain mukaan ole pakko suostua lyhennysvapaaseen jos ei vain halua.

Ap

Ei kai minkään lain mukaan ole pakko suostua asumaan yhdessä, jos ei vain halua. Ihan vain näin pienenä näkökulman muutoksena asiaan. Oikeusaputoimistosta saa apua juuri näiden asioiden hoitamiseen. Soita sinne ja kerro tilanteesi.

Ei olekaan pakko asua yhdessä, kyllä minä sen tiedän, että saan koska vain muuttaa tästä pois vuokralle jonnekin. Mutta en vain tiedä miten pystyn rahoittamaan sen valinnan, jos asunnon myynti kestää ja kestää. Ap

Hae asuntoa, allekirjoita (ja toimita) eropaperit ja ota yhteyttä oikeusaputoimistoon.

Kun saat asunnon, hae asumistukea ja pyydä neuvoa Kelasta/sosiaalitoimistosta/pankista.

Muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos et eroaisikaan? Jospa käyttäisit vähäiset voimavarasi itseesi ja oman mielialasi parantamiseen. Ehkä miestäsikin piristää, kun näkee sinun olevan iloisempi. Nyt hän on vihainen ja pettynyt siihen, että olet jättämässä perheenne. Todennäköisesti hän joutuu eroon lapsistaan. Olisitko itse yhteistyöhaluinen ja "aikuinen", jos sinulta uhattaisiin viedä lapset ja yhteinen koti?

On minun varmaan pakko erota kunhan löydän energiaa siihen. Huono parisuhde vie voimat ja masentaa. En usko, että voimat palaa jos vain loputtomiin jatkan tässä samassa huonossa liitossa.

Ap

Miksi se liitto on huono? Siksikö, että sinulla ei ole energiaa? Kyllähän ihan perusero, joka tehdään "ystävinä" vie mahdottomasti energiaa ja on traumaattista kaikille ja lapsille etenkin, saatika sitten ero tuollaisessa kuviossa. Luuletko, että olet sitten yht'äkkiä onnellinen ja energinen, kun ihan oikeasti olet yksin niiden lastesi kanssa ja joudut vastaamaa kaikista muistakin asioista yksin?

Kun toinen haluaa erota mutta toinen ei halua erota, kumman ehdoilla siinä mennään? Tähän saakka on menty sen ehdoilla joka ei halua erota, mutta kukaan ei saa pakottaa toista olemaan yhdessä.

Eroaminen on työlästä mutta yhdessä väkisin oleminen on vielä pahimmillaan vankila. Eropaperit vetämään, ensin, sitten pankkineuvottelu ja tapaaminen lastenvalvojan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos et eroaisikaan? Jospa käyttäisit vähäiset voimavarasi itseesi ja oman mielialasi parantamiseen. Ehkä miestäsikin piristää, kun näkee sinun olevan iloisempi. Nyt hän on vihainen ja pettynyt siihen, että olet jättämässä perheenne. Todennäköisesti hän joutuu eroon lapsistaan. Olisitko itse yhteistyöhaluinen ja "aikuinen", jos sinulta uhattaisiin viedä lapset ja yhteinen koti?

On minun varmaan pakko erota kunhan löydän energiaa siihen. Huono parisuhde vie voimat ja masentaa. En usko, että voimat palaa jos vain loputtomiin jatkan tässä samassa huonossa liitossa.

Ap

Miksi se liitto on huono? Siksikö, että sinulla ei ole energiaa? Kyllähän ihan perusero, joka tehdään "ystävinä" vie mahdottomasti energiaa ja on traumaattista kaikille ja lapsille etenkin, saatika sitten ero tuollaisessa kuviossa. Luuletko, että olet sitten yht'äkkiä onnellinen ja energinen, kun ihan oikeasti olet yksin niiden lastesi kanssa ja joudut vastaamaa kaikista muistakin asioista yksin?

Ai jaa, ja mieskö pääsee ilmaiseksi kuin koira veräjästä, ei hoida lapsiaan eikä vastaa mistään asioista. Samasta syystä hän on ehkä halunnut jatkaa liittoa.

Haet eroa. Kun päätös tulee, ilmoitat miehelle, että omaisuuden erottelu edessä. Siihen on pakko suostua. Ja jos ei ota sun puolikasta, menee myyntiin. Halusi tai ei.

Kai te 6 kk harkinta-ajan voitte asua yhdessä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos et eroaisikaan? Jospa käyttäisit vähäiset voimavarasi itseesi ja oman mielialasi parantamiseen. Ehkä miestäsikin piristää, kun näkee sinun olevan iloisempi. Nyt hän on vihainen ja pettynyt siihen, että olet jättämässä perheenne. Todennäköisesti hän joutuu eroon lapsistaan. Olisitko itse yhteistyöhaluinen ja "aikuinen", jos sinulta uhattaisiin viedä lapset ja yhteinen koti?

On minun varmaan pakko erota kunhan löydän energiaa siihen. Huono parisuhde vie voimat ja masentaa. En usko, että voimat palaa jos vain loputtomiin jatkan tässä samassa huonossa liitossa.

Ap

Miksi se liitto on huono? Siksikö, että sinulla ei ole energiaa? Kyllähän ihan perusero, joka tehdään "ystävinä" vie mahdottomasti energiaa ja on traumaattista kaikille ja lapsille etenkin, saatika sitten ero tuollaisessa kuviossa. Luuletko, että olet sitten yht'äkkiä onnellinen ja energinen, kun ihan oikeasti olet yksin niiden lastesi kanssa ja joudut vastaamaa kaikista muistakin asioista yksin?

KUKAAN pienten lasten äiti ei ota eroa pienin perustein vaan kyllä tällaisessa tilanteessa syyt on painavat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Haet eroa. Kun päätös tulee, ilmoitat miehelle, että omaisuuden erottelu edessä. Siihen on pakko suostua. Ja jos ei ota sun puolikasta, menee myyntiin. Halusi tai ei.

Kai te 6 kk harkinta-ajan voitte asua yhdessä? 

Tuntuu, että en pystyisi asumaan hänen kanssaan kuin korkeintaan muutaman viikon enää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos et eroaisikaan? Jospa käyttäisit vähäiset voimavarasi itseesi ja oman mielialasi parantamiseen. Ehkä miestäsikin piristää, kun näkee sinun olevan iloisempi. Nyt hän on vihainen ja pettynyt siihen, että olet jättämässä perheenne. Todennäköisesti hän joutuu eroon lapsistaan. Olisitko itse yhteistyöhaluinen ja "aikuinen", jos sinulta uhattaisiin viedä lapset ja yhteinen koti?

On minun varmaan pakko erota kunhan löydän energiaa siihen. Huono parisuhde vie voimat ja masentaa. En usko, että voimat palaa jos vain loputtomiin jatkan tässä samassa huonossa liitossa.

Ap

Miksi se liitto on huono? Siksikö, että sinulla ei ole energiaa? Kyllähän ihan perusero, joka tehdään "ystävinä" vie mahdottomasti energiaa ja on traumaattista kaikille ja lapsille etenkin, saatika sitten ero tuollaisessa kuviossa. Luuletko, että olet sitten yht'äkkiä onnellinen ja energinen, kun ihan oikeasti olet yksin niiden lastesi kanssa ja joudut vastaamaa kaikista muistakin asioista yksin?

Ai jaa, ja mieskö pääsee ilmaiseksi kuin koira veräjästä, ei hoida lapsiaan eikä vastaa mistään asioista. Samasta syystä hän on ehkä halunnut jatkaa liittoa.

Mistä sinä tiedät, ettei mies "vastaa mistään asioista"? Meillä on täällä vain masentuneen naisen valitus. Mies on todennäköisesti loukkaantunut ja surullinen siitä, että hänet jätetään ja lapset viedään, ja ap:lla on mahdollisesti synnytyksen jälkeinen masennus.  Hän (ja suurin osa kirjoittajista) naiivisti kuvittelee, että tilanne on miehen pahuuttaan aikaansaama ja että ero on kivuton ja suorastaan hauska toimenpide, josta kukaan ei kärsi yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos et eroaisikaan? Jospa käyttäisit vähäiset voimavarasi itseesi ja oman mielialasi parantamiseen. Ehkä miestäsikin piristää, kun näkee sinun olevan iloisempi. Nyt hän on vihainen ja pettynyt siihen, että olet jättämässä perheenne. Todennäköisesti hän joutuu eroon lapsistaan. Olisitko itse yhteistyöhaluinen ja "aikuinen", jos sinulta uhattaisiin viedä lapset ja yhteinen koti?

On minun varmaan pakko erota kunhan löydän energiaa siihen. Huono parisuhde vie voimat ja masentaa. En usko, että voimat palaa jos vain loputtomiin jatkan tässä samassa huonossa liitossa.

Ap

Miksi se liitto on huono? Siksikö, että sinulla ei ole energiaa? Kyllähän ihan perusero, joka tehdään "ystävinä" vie mahdottomasti energiaa ja on traumaattista kaikille ja lapsille etenkin, saatika sitten ero tuollaisessa kuviossa. Luuletko, että olet sitten yht'äkkiä onnellinen ja energinen, kun ihan oikeasti olet yksin niiden lastesi kanssa ja joudut vastaamaa kaikista muistakin asioista yksin?

KUKAAN pienten lasten äiti ei ota eroa pienin perustein vaan kyllä tällaisessa tilanteessa syyt on painavat. Ap

Minä tiedän montakin. Omasta mielestään heillä toki oli painavat syyt, kuten "erilleen kasvaminen" ja tämä kestosuosikki: "jäin niin yksin". Yhdessäkään tapauksessa ei ollut alkoholismia tai väkivaltaa mukana (nämä ovat ihan valideja syitä erota tietenkin).

No sitten älä eroa. Mutta älä valita jos mikään ratkaisu ei käy.

Uusi mies voi maksaa asunnoon puolikkaan.

Vierailija kirjoitti:

No sitten älä eroa. Mutta älä valita jos mikään ratkaisu ei käy.

Ei ap ole täällä ratkaisuja torpannut, jos ehdotukset on olleet mitenkään realistisia. Mutta kun hänelle ehdotetaan täällä, että soita välittäjälle ja laita kämppä myyntiin, niin ei sellaisessa neuvossa tuossa tilanteessa ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos et eroaisikaan? Jospa käyttäisit vähäiset voimavarasi itseesi ja oman mielialasi parantamiseen. Ehkä miestäsikin piristää, kun näkee sinun olevan iloisempi. Nyt hän on vihainen ja pettynyt siihen, että olet jättämässä perheenne. Todennäköisesti hän joutuu eroon lapsistaan. Olisitko itse yhteistyöhaluinen ja "aikuinen", jos sinulta uhattaisiin viedä lapset ja yhteinen koti?

On minun varmaan pakko erota kunhan löydän energiaa siihen. Huono parisuhde vie voimat ja masentaa. En usko, että voimat palaa jos vain loputtomiin jatkan tässä samassa huonossa liitossa.

Ap

Miksi se liitto on huono? Siksikö, että sinulla ei ole energiaa? Kyllähän ihan perusero, joka tehdään "ystävinä" vie mahdottomasti energiaa ja on traumaattista kaikille ja lapsille etenkin, saatika sitten ero tuollaisessa kuviossa. Luuletko, että olet sitten yht'äkkiä onnellinen ja energinen, kun ihan oikeasti olet yksin niiden lastesi kanssa ja joudut vastaamaa kaikista muistakin asioista yksin?

Ai jaa, ja mieskö pääsee ilmaiseksi kuin koira veräjästä, ei hoida lapsiaan eikä vastaa mistään asioista. Samasta syystä hän on ehkä halunnut jatkaa liittoa.

Mistä sinä tiedät, ettei mies "vastaa mistään asioista"? Meillä on täällä vain masentuneen naisen valitus. Mies on todennäköisesti loukkaantunut ja surullinen siitä, että hänet jätetään ja lapset viedään, ja ap:lla on mahdollisesti synnytyksen jälkeinen masennus.  Hän (ja suurin osa kirjoittajista) naiivisti kuvittelee, että tilanne on miehen pahuuttaan aikaansaama ja että ero on kivuton ja suorastaan hauska toimenpide, josta kukaan ei kärsi yhtään.

Voihan ap jättää lapset miehelle! Vai eikö? Ei minun mieheni halunnut lapsia kun erottiin. Eikä hän olisi halunnut erotakaan, mutta en enää voinut lykätä eroamista hänen pyynnöstään. Enymmärrä, miten kukaan voi haluta olla sellaisen ihmisen kanssa, jos toinen ei halua. Missä itsekunnioitus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos et eroaisikaan? Jospa käyttäisit vähäiset voimavarasi itseesi ja oman mielialasi parantamiseen. Ehkä miestäsikin piristää, kun näkee sinun olevan iloisempi. Nyt hän on vihainen ja pettynyt siihen, että olet jättämässä perheenne. Todennäköisesti hän joutuu eroon lapsistaan. Olisitko itse yhteistyöhaluinen ja "aikuinen", jos sinulta uhattaisiin viedä lapset ja yhteinen koti?

On minun varmaan pakko erota kunhan löydän energiaa siihen. Huono parisuhde vie voimat ja masentaa. En usko, että voimat palaa jos vain loputtomiin jatkan tässä samassa huonossa liitossa.

Ap

Miksi se liitto on huono? Siksikö, että sinulla ei ole energiaa? Kyllähän ihan perusero, joka tehdään "ystävinä" vie mahdottomasti energiaa ja on traumaattista kaikille ja lapsille etenkin, saatika sitten ero tuollaisessa kuviossa. Luuletko, että olet sitten yht'äkkiä onnellinen ja energinen, kun ihan oikeasti olet yksin niiden lastesi kanssa ja joudut vastaamaa kaikista muistakin asioista yksin?

Ai jaa, ja mieskö pääsee ilmaiseksi kuin koira veräjästä, ei hoida lapsiaan eikä vastaa mistään asioista. Samasta syystä hän on ehkä halunnut jatkaa liittoa.

Mistä sinä tiedät, ettei mies "vastaa mistään asioista"? Meillä on täällä vain masentuneen naisen valitus. Mies on todennäköisesti loukkaantunut ja surullinen siitä, että hänet jätetään ja lapset viedään, ja ap:lla on mahdollisesti synnytyksen jälkeinen masennus.  Hän (ja suurin osa kirjoittajista) naiivisti kuvittelee, että tilanne on miehen pahuuttaan aikaansaama ja että ero on kivuton ja suorastaan hauska toimenpide, josta kukaan ei kärsi yhtään.

Voihan ap jättää lapset miehelle! Vai eikö? Ei minun mieheni halunnut lapsia kun erottiin. Eikä hän olisi halunnut erotakaan, mutta en enää voinut lykätä eroamista hänen pyynnöstään. Enymmärrä, miten kukaan voi haluta olla sellaisen ihmisen kanssa, jos toinen ei halua. Missä itsekunnioitus?

En tiedä voiko ap jättää lapsensa miehelle. Ehkä voikin. Yleensä se mies vain häviää näissä kuvioissa. Ajatteletko puolisosta, joka ei heti pysty tekemään psyykessään täyskäännöstä rakkaudesta inhoon, ihmisenä, jolla ei ole itsekunnioitusta? Jos minun mieheni ilmoittaisi, että haluaa erota, eikä kestä enää päivääkään samassa asunnossa kanssani, niin minunko pitäisi välittömästi pakata sille laukut ja osoittaa "itsekunnioitusta" lopettamalla kaikki kiintymys ja kaipaus samoin tein? Ehkä sinun täydellisessä (not) maailmassasi. Todellisuudessa ihmiset ovat usein pettyneitä ja vihaisia, eivätkä käsitä, mitä tapahtui. Ja toipuminen vie aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroppa nyt selkeästi miehelle että tää oli tässä, ja asiat hoidetaan joko sovussa tai sitten oikeusaputoimiston palveluita käyttäen. Valitkoon helpon tai vaikean tien.

Osaako joku sanoa millaista apua oikeusaputoimistosta oikeasti saa tällaisiin tilanteisiin, että toinen velallinen ei halua lainaa lyhennysvapaalle jne mitä kuvasin? Kun luulen, että ei oikein mitään, ei kai minkään lain mukaan ole pakko suostua lyhennysvapaaseen jos ei vain halua.

Ap

Ei ne tuollaisissa asioissa autakaan. Jossain omaisuuden erottelussa tai osituksessa voivat auttaa siten että tekevät paperit, mutta ei rahan, muuton, lainan, hankalan miehen tms. kanssa.