Tiesitkö että Suomessa on alle 50-vuotiaita, jotka eivät osaa englantia?

Suomen kieli on rapistunut tosi paljon. Ihmiset saattavat kirjoittaa puhekielellä ja kaikki alkeellisetkin asiat unohtuu kuten pisteet, pilkut ja isot kirjaimet. Monet asiat hoidetaan näin vaikka kyse olisi muusta kuin kaverien kesken kirjoittamisesta ja hyvä kieli olisi suotavaa. Minä olen huolissani tästä.

Tiesin ja tiedän edelleen. 

Mutta ne puhuu vaihtoehtoisesti venäjää ja asuvat strategisten kohteiden lähellä.

En osaa ja en tarvitse englannin kielen osaamista työelämässä yhtään. Tottakai ymmärrän jotain sanoja ja helppoja juttuja, mutta sanavarastoni on todella suppea ja ääntämiseni on syvältä. Jos on jossain pakko vaikka neuvoa enkuksi jotain ihmistä, niin en minä siinä mykäksi jää, mutta huonoa on taitoni.

Minulle eivät vain jää mieleen sanat, vaikka miten niitä kuulisin. Katson ohjelmia, joissa puhutaan englantia, mutta koska kotona on yleensä aina muitakin, niin en voi pitää telkkaria niin isolla, että puheen kuulisi tarkkaan ja kuulokkeilla kuunnellessa olisi sama juttu. Ehkä joskus syvennyn kielen opetteluun, mutta nyt se ei ole ensimmäinen juttu.

N49

Vierailija kirjoitti:

Mun ex mies 45v ja mun esikoinen 23v eivät kumpikaan osaa enkkua tai ruotsia tai muutakaan ulkomaan kieltä.

Ei ole ollut siitä mitään haittaa, ulkomaillakin ovat pärjänneet sujuvasti suomella ja elekielellä.

Joo varmaan tosi sujuvasti 🙄

Uskon siihen, että suomalaiset monet osaavat ihan ok englantia, mutta eivät uskalla sitä puhua, koska pelkäävät virheitä. Kieltä oppii puhumalla ja pääasia, että tulee ymmärretyksi. Suomalaiset ovat liian kriittisiä oman kielitaidon suhteen ja eivät sitten puhu juuri ollenkaan.

On eri asia pärjätä jollain kielellä, kun se ,että osaa esim. keskustella päivän politiikasta. Termistö on usein siinä vaikeaa, mutta se, että pärjää perusarjessa riittää monille. 

Itse ymmärrän englantia hyvin ja puhe on ihan ok. Opiskelen tällä hetkellä ja kyllä huomaa, että ehkä kieliopillisesti ei aina mene oikein, mutta pärjään ihan hyvin.

Minäkään en osaa englantia. Silti olin vuosia työssä, jossa käytin enkkua päivittäin, puheena ja tekstinä.

Menin uuteen työpaikkaan, jossa kukaan ei osannut englantia. Tunsin yhtäkkiä olevani kunnon kielinero.

Se on vähän miten sen ottaa. Koen yhä, että en osaa vaikka todistettavasti olen pärjännyt. Kokemukseni mukaan ne, jotka osaavat ja joutuvat käyttämään oikeaoppista englantia esim. työssään, ei jaksa kiinnostua toisten pikkuvirheistä puhekielessä, mutta ne jotka osaavat eivätkä joudu/saa sitä käyttää takertuvat toisten osaamiseen.

Menkää siis ja tehkää, niin toisten tekemiset ei enää kiinnosta, kuten joka asiassa muutenkin.

Suomalaiset ovat liian vaatimattomia, Ulkomaalaisen, ei englanninkielisen kanssa aloitetaan keskustelu pahoittelemalla, ettei osata englantia, vaikka sitä on opiskeltu peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa. Se ulkomaalainen osaa todennäköisesti englantia vain murto-osan siitä, mitä suomalainen pahoittelija.

Enkun oppiminen vaatii älyä jota koko ikäluokalla ei ole. Ei mitään uutta.

Tiedän olen yksi heistä.Kuitenkaanaa Usa:ssa käyntini minua ei syöty,ei ryösteet ja pärjäsin heikolla espanjan kielellä siellä,Californian puolella 1 kk.Koulu Ruotsilla pärjään ´Tukholma autetavasti.Suomessa Suomen kielellä.

Vierailija kirjoitti:

olisko opetuksessa ollu jotai häikkää 

Enneminkin niin että oppilaalla on oppimisvaikeus. Esim. Lukivaikeus, työmuistin ongelmia jne.

Tapasin pari vuotta sitten 25-vuotiaan miehen joka ei osannut sanaakaan englantia. Siis oikeasti sanaakaan. Ruotsista puhumattakaan.

Istuimme kuppilan pöydässä ja ulkomaalaisvahvistus sanoi "oh shit" ja kaikki nauroivat (en jaksa selittää miksi). Tämä mies vieressäni kysyi että mitä se sanoi, toisin kun luulin ettei vaan kuullut. "Joo joo, mutta mitä se tarkoittaa?"

No se ingles.

Tiesittekö että Suomessa on alle 50 vuotiaita, jotka eivät osaa suomea?

Mä oon parikymppinen joka ei osaa englantia. Tai no, ihan alkeet, mutta tuskin selviäisin kunnolla keskustelutilanteesta ja sanavarasto on varmaan paljon heikompi kuin monella samanikäisellä. Koko kouluajan mulla oli iso asenneongelma englantia kohtaan ja sain siitä aina 5-6. Ruotsista tykkäsin ja kirjoitin siitä lukiossa E(pitkästä). Englannista kävin lukiossa juuri ja juuri läpi pakolliset kurssit enkä ole töissäkään tarvinnut englantia. Kaikki kirjallisuus, uutiset ym. mitä luen on myös suomeksi, niin kielitaitoa ei ole karttunut.

Pari kertaa on sattunut työpaikalla tilanne että pitäisi jotain osata vastata kysymykseen englanniksi. Kukaan työvuorossa olevista ei osannut. Olemme ammattikoulutuksen saaneita.

"uskaltaa avata suunsa ja puhua vieraalla kielellä, on jo puoli voittoa"

Onhan se. Nykyään viestittely ja sähköpostitse kirjoittelu on yleistä. Sekin merkitsisi tosi paljon jos edes kirjallisesti osaisi hoitaa asioita.

Olen enkunope ja minulla on ollut pikkupaikkakunnalla alkeiskursseja. Joskus osallistujina on myös alle 55 ikäisiä joiden pitäisi olla lukenut sitä koulussa.

Jotkut ovat olleet mukautetussa opetuksessa koulussa ja he eivät vuosienkaan jälkeen osaa sanoa podätkö omenoista tai ovatko he kotona. Heille jää mieleen vain yksittäisiä sanoja.

Toisilla on selvästi hoitamaton lukihäiriö ja he oppivat suullista kieltä mutta kirjoitus ei suju.

Jotkut ovat onnistuneet unohtamaan ihan perusrakenteet, mutta ne palaavat aika nopeasti mieleen. Hekään eivät ole koulussa pärjänneet enkussa, mutta pystyvät kuitenkin omaksumaan kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon siihen, että suomalaiset monet osaavat ihan ok englantia, mutta eivät uskalla sitä puhua, koska pelkäävät virheitä. Kieltä oppii puhumalla ja pääasia, että tulee ymmärretyksi. Suomalaiset ovat liian kriittisiä oman kielitaidon suhteen ja eivät sitten puhu juuri ollenkaan.

On eri asia pärjätä jollain kielellä, kun se ,että osaa esim. keskustella päivän politiikasta. Termistö on usein siinä vaikeaa, mutta se, että pärjää perusarjessa riittää monille. 

Itse ymmärrän englantia hyvin ja puhe on ihan ok. Opiskelen tällä hetkellä ja kyllä huomaa, että ehkä kieliopillisesti ei aina mene oikein, mutta pärjään ihan hyvin.

Tämä on niin totta.

Meillä oli Australiasta vaihtari vuoden ja hän ei oppinut montaa sanaa suomea, joten oli puhuttava enkkua.

Itse olin koulussa lukenut pitkän saksan.

Tuon vuoden jälkeen töissä pomo piti enkuksi yhden luennon ja sanoi minulle, että sinä voit jäädä tekemään töitä, kun et osaa englantia.

No, hän ei tiennyt yhtään minun kielitaidostani, koska olin arvostelun pelossa karttanut puhumista, varsinkin kun osasin puhua aussienkkua.🤔

Vierailija kirjoitti:

Tiesin. Pidän sitä kyllä jännänä asiana, koska 8-vuotiaanikin pystyy puhumaan sujuvasti ja pärjää ulkomailla englanniksi. Itse puhun 5 kieltä sujuvasti.

Uskon, että tässä on kyse siitä, että kaikilla ei kerta kaikkiaan ole kielipäätä ja sanat yms. ei jää mieleen. Itse taas opin hyvin nopeasti.

Sama musiikin suhteen. Joillain ei ole sävelkorvaa. Joillain jää melodiat heti mieleen. Olen huomannut, että kieliä oppivat ovat usein myös musikaalisia.

Samaa mieltä. Ilman kielikorvaa ei koskaan edes opi vieraan kielen ideaa. Kielitaito jää ulkoa opitun muistamiseen. Ymmärrät jotain kun näet sanoja tai lauseita mitkä tunnet. Mutta et oikeasti tajua mitään kielestä.