Parisuhteessa olevat; miten pitää yllä läheisyyttä pitkässä liitossa?

Meinaatko, että saat miehesi muuttamaan toimintaa täältä neuvoja kysymällä?

Läheisyyttä ylläpitää rakkaus. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että molemmat itse tahtovat kosketusta, läheisyyttä ja yhteistä mukavaa tekemistä päivittäin. Yksin ei siis näissä asioissa kukaan pärjää. 

Teidän pitäisi mennä pariterapiaan. Jos mies ei lähde, niin mene yksin. Noin isot erot siinä miten parisuhteessa elettäisiin onnellisena kuulostavat pahalta. Vaikuttaa, ettei miehesi kunnioita eikä ymmärrä toiveitasi. Et voi yksin parantaa tilannetta, molempien panos vaaditaan. Terapiassa saat selkeyttä omaan tilanteeseen.

Jos ei mies muutenkaan halua tehdä mitään yhdessä. Jos lähtee vaikka naisen mieleksi museoon niin olettaa että saa siitä seksiä palkkioksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei mies muutenkaan halua tehdä mitään yhdessä. Jos lähtee vaikka naisen mieleksi museoon niin olettaa että saa siitä seksiä palkkioksi. 

Juuri niin. Ongelma tulee siitä että naiset odottaa miesten pitävän samoista asioista. Eli kun minä olen järjestänyt meille kivaa aikaa museossa, miehen tulisi olla kiitollinen siitä. Järjestetään sukujuhlia ja kissanristiäisiä, eikä ymmärretä että ne ovat juuri niitä naisten omia juttuja, joissa mies on mukana sen naisen vuoksi ja häntä miellyttääkseen. Yleistys, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Numero neljä; kuulosta tosi hyvältä:

Kuitenkin teillä Pyrimme aktiivisesti aina osoittamaan rakkauttamme toisillemme koskettamalla, halailemalla, pussaamalla, antamalla pieniä lahjoja

Jos nuo elementit puuttuisivat, suhteenne olisi enemmän hyvä ystävyyssuhde. Itseäni mietityttää juuri tuo.

Nyt en ymmärrä. Mitä muuta parisuhteessa pitäisi vielä olla? Parisuhde eroaa hyvästä ystävyyssuhteesta nimenomaan siten, että siinä on mukana romantiikkaa, koskettelua, pussailua, seksiä ja läheisyyttä. 

Rakkaus on pysynyt yllä parisuhteessamme jo kohta 20 vuotta. Se vaatii:

- Hyvä ilmapiiri; ei riitoja. Jos jokin hankaa, käsittelemme asiat ilman, että ne paisuvat pitkiksi riidoiksi. Ennen iltaa on sovittava, jos jotakin ikävää on ollut. 

- Läheisyys. Sitä on pidettävä yllä. Pusu joka aamu, pois lähtiessä, takaisin tultaessa. Halauksia pitkin päivää. Käsikkäin kävelemistä. Sohvalla TV:tä katsoessa sylikkäin tai kainalokkain olemista illalla lasten nukkuessa. Silityksiä, hieromista. Välillä saunassa vierekkäin istumista, silittelyä ja juttelua.

- Avoimuutta seksin suhteen. Usein molempien tekee mieli, ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa, lukuun ottamatta kuukautisia tai erityistilanteita (matkat, yövieraat jne). Joskus ei tietenkään tee mieli samaan aikaan, ja välillä haluaa seksissä jotakin erityisempää. Näistä asioista on pystyttävä keskustelemaan avoimesti kahdestaan. Lisäksi myös molempien on osattava lukea tilannetta ja toista osapuolta. Parasta on, kun voimme tiedustella toisiltamme etukäteen hiukan vihjailevasti, viestillä tai suullisesti, olisiko tänään vaikkapa illalla hiukan säpinää, vai olisiko jonakin toisena ajankohtana parempi. HUOM! Jos seksiä ei ole tai ei ole ollut pitempään aikaan, siitä on voitava puhua ja kuunnella. Molempien on seksissä huomioitava toisiaan. Meillä erityisesti tämä koskee minua (mies, 42 v) koska viime vuosien aikana ikä on alkanut jo vaikuttaa sen verran, että erektio tai orgasmi ei ole mikään automaatio itselleni (toisin kuin vaimolle) - ja siis vaimon halutessa seksiä on tarvittaessa tyydyttävä siihen, että voi välillä keskittyä enemmän antamaan nautintoa hänelle.

Arkeen kuuluu jokapäiväiset suukot ja halailut. Välillä vain pötkötellään sylikkäin ja katsellaan vaikka televisiota tai luetaan. Aamuisin halitaan sängyssä ennen heräämistä ja jos mennään samaan aikaan nukkumaan, niin ensin halitaan hetki. Joskus puristellaan pepusta ihan muuten vain tai käydään kahdestaan suihkussa. Seksikkäät alusvaatteet (molemmilla) ihan tavallisena arkipäivänä, ihan vain huvikseen. 

Lisäksi puhutaan ja nauretaan yhdessä paljon. Yritetään edes olla kiinnostuneita toiselle tärkeistä aiheista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei mies muutenkaan halua tehdä mitään yhdessä. Jos lähtee vaikka naisen mieleksi museoon niin olettaa että saa siitä seksiä palkkioksi. 

Entä jos mies haluaisi museoon, mutta nainen ei lähde millään? Joutuu lähtemään joka kerta yksin, ja kotona on kiukkuinen vaimo, jos reissu on kavereiden kanssa venähtänyt turhan pitkään.

Olen jo ainakin 5 eri kesänä halunnut vaimoa mukaan Panssarimuseoon, mutta ei ole vielä lähtenyt, aina on ollut jotakin tärkeämpää kissanristiäistä. Ensi kesänä olen päättänyt, että vaimon on lähdettävä Panssarimuseoon, tai kostoksi lähden viikoksi Pattayalle.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 12 vuotta ja olemme keskustelleet juuri tästä. Meillä on toiminut siksi, että puhumme todella paljon. Juttelemme päivistämme, mitä tuli nähtyä tai tehtyä, halusta tehdä jotain, tv-sarjoista, kirjoita, ruuasta, matkailusta, musiikista, jne. Puhumme vain tosi paljon. Tunnemme toisemme läpikotaisin koska olemme niin avoimia toistemme kanssa. Vietämme aikaa yhdessä ja kokeilemme aina uusia asioita. Pyrimme aktiivisesti aina osoittamaan rakkauttamme toisillemme koskettamalla, halailemalla, pussaamalla, antamalla pieniä lahjoja jne. Jos joku asia vaivaa, olemme avoimia sen kanssa, kuuntelemme emmekä tuomitse toisiamme. Emme koskaan mene vihaisina nukkumaan. Annamme toisille tilaa, kun sitä tarvitsee. Toisin sanoen teemme molemmat aktiivisesti työtä sen eteen, että ylläpidämme rakkautta suhteessamme.

Meillä neljä vuotta yhdessä, samat kuviot ja rakkaus kukoistaa. Ei mun tarvitse miestä houkutella koskemaan, ja puhumisen taitokin taitaa olla hänellä jopa paremmin hallussa kuin itselläni. Luotan, että tässä suhteessa läheisyys säilyy, kun molemmilla on halua kuunnella, koskettaa ja olla toiselle hyvä.

Olin aiemmin pitkässä suhteessa, jossa kosketus oli toiselle vieras tapa ilmaista tunteita, myös seksihalut oli hänellä vähemmät. Vaikea sellaiseen on iäkseen sopeutua, lopulta tuntui että loppuu joko suhde tai elämänhalu. Hyvä on osansa yrittää, mutta parisuhde ei onnistu yksilöpelinä, tarvitaan kaksi tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta ja mieheni on paras ystäväni. Meillä on seksiä 1-2 kertaa viikossa molempien aloitteesta, mutta silloinkin seksin ehdottaminen on mukavaa, ei mitään "mies tarttuu tisseihin" juttuja. En olisi katsonut yhtään sellaista miestä, joka toimii kuin apina.

Läheisyyttä ja ystävällisyyttä on koko ajan, molemmat myös kunnioittavat toisiaan ja hyvää huumoria meillä on aina. Keskustelemme paljon ja ihan kaikesta, puuhaamme erilaisia asioita yhdessä ja menemme lähes joka ilta samaan aikaan nukkumaan, jolloin nukahdamme käsi kädessä.

Tänään olimme yhdessä kävelemässä läheisessä kansallispuistossa muutaman tunnin ajan, mutta emme menneet mitään yleisiä polkuja pitkin, vaan ihan omia polkuja, joten saatoimme jutella kaikkea rauhassa. Kotiin tullessa teimme ruokaa yhdessä. Nyt mies istuu tuossa lähellä lukemassa ja pidän jalkojani hänen sylissään.

Perheemme teinit ovat saaneet meidän parisuhteestamme varmasti todella hyvät lähtökohdat tuleviin ihmissuhteisiinsa.

Eiköhän tämä riippu enemmän siitä, että miten te suhtauduitte lapsiinne, kun he olivat pieniä. Ei se riitä elämän eväiksi, että katselee vierestä, kun vanhemmat pitävät toisistaan, jos noin muuten on vaikka pelkkää ilmaa heille.

Täh? Pidätkö teinejä tyhminä? Meinasitko siis, että vain se merkitsee, miten suhtauduimme heihin heidän ollessa pieniä?

Ei, kyllä se, että teinit näkyvät joka ikinen päivä meiltä mallin miten parisuhdetta voi hoitaa juttelemalla, olemalla yleensäkin kunnioittava, kohtelias ja ystävällinen, on hyvin tärkeää. He näkevät, että vaikeustakin asioista voi puhua ja ketään ei hylätä, vaikka joskus olisikin ikävä päivä. Samaa aitoa välittämistä, arvostusta ja ystävällisyyttä he näkevät myös isovanhempiensa kanssa, joten en usko, että he pystyvät koskaan tyytymään vähempään tulevaisuudessa omissa parisuhteissaan.

Teinit ja lapset yleensäkin ovat fiksuja nuoria ihmisiä, jotka seuraavat mieli avoimena ympäristöään. Meillä on myös koko perheenä oikein mukavaa ja naurua riittää kodissamme, vaikka siellä teinejä onkin. Eilenkin pelasimme illalla monopolia koko porukalla ja lauantaina olimme kaikki laskettelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on pysynyt yllä parisuhteessamme jo kohta 20 vuotta. Se vaatii:

- Hyvä ilmapiiri; ei riitoja. Jos jokin hankaa, käsittelemme asiat ilman, että ne paisuvat pitkiksi riidoiksi. Ennen iltaa on sovittava, jos jotakin ikävää on ollut. 

- Läheisyys. Sitä on pidettävä yllä. Pusu joka aamu, pois lähtiessä, takaisin tultaessa. Halauksia pitkin päivää. Käsikkäin kävelemistä. Sohvalla TV:tä katsoessa sylikkäin tai kainalokkain olemista illalla lasten nukkuessa. Silityksiä, hieromista. Välillä saunassa vierekkäin istumista, silittelyä ja juttelua.

- Avoimuutta seksin suhteen. Usein molempien tekee mieli, ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa, lukuun ottamatta kuukautisia tai erityistilanteita (matkat, yövieraat jne). Joskus ei tietenkään tee mieli samaan aikaan, ja välillä haluaa seksissä jotakin erityisempää. Näistä asioista on pystyttävä keskustelemaan avoimesti kahdestaan. Lisäksi myös molempien on osattava lukea tilannetta ja toista osapuolta. Parasta on, kun voimme tiedustella toisiltamme etukäteen hiukan vihjailevasti, viestillä tai suullisesti, olisiko tänään vaikkapa illalla hiukan säpinää, vai olisiko jonakin toisena ajankohtana parempi. HUOM! Jos seksiä ei ole tai ei ole ollut pitempään aikaan, siitä on voitava puhua ja kuunnella. Molempien on seksissä huomioitava toisiaan. Meillä erityisesti tämä koskee minua (mies, 42 v) koska viime vuosien aikana ikä on alkanut jo vaikuttaa sen verran, että erektio tai orgasmi ei ole mikään automaatio itselleni (toisin kuin vaimolle) - ja siis vaimon halutessa seksiä on tarvittaessa tyydyttävä siihen, että voi välillä keskittyä enemmän antamaan nautintoa hänelle.

Mitä luulet, että jos seksi olisi ollut ennen harvassa ja suhteessa haluisi aivan riittämätöntä, niin tyydyttäisitkö vaimoa nyt kun sinun halut ovat pienemmät?

Meille läheisyys tulee yhdessä tekemisestä ja yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Harrastamme kulttuuria, tykkäämme käytännön pihatöistä, käymme päivävaelluksilla yms. Annamme toisillemme tilaa lukea kirjaa rauhassa tai katsoa tv-sarjaa telkkarista. Harrastamme myös omiamme eli minä teen käsitöitä ja mies käy puntilla. Siinä kaikessa syntyy väkisinkin tunne läheisyydestä ja ymmärryksestä toista kohtaan.  Emme halua pitää yhteisiä tuttavia, vaan tapaamme omia ystäviämme omalla ajallamme. Tiedämme molemmat, että  kun oma mieli piristyy muualla se piristää  silloin meidänkin parisuhdetta. 

On ehkä siksi helppoa halailla, nauttia seksistä ja tykätä toisesta, kun iloisena tulee jostakin kotiin. Tai on mieli muhevana hyvän kirjan luettuaan. Meille ei myöskään synny kriisiä, jos ei huvita harrastaa seksiä toisen kanssa. Aikuinen tajuaa, että monet asiat voivat vaikuttaa haluttomuuteen ja avoimuus on silloin viisasta parisuhteessa. 

Tykkään vaihtelusta, inhoan rutiineja, niin se ehkä antaa lisänsä meidän suhteessa läheisyyteen. Kaikki uusi aktivoi mieltä ja pitää arjen vähän erilaisempana. Ei se uuden tarvitse mitään ihmeitä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on pysynyt yllä parisuhteessamme jo kohta 20 vuotta. Se vaatii:

- Hyvä ilmapiiri; ei riitoja. Jos jokin hankaa, käsittelemme asiat ilman, että ne paisuvat pitkiksi riidoiksi. Ennen iltaa on sovittava, jos jotakin ikävää on ollut. 

- Läheisyys. Sitä on pidettävä yllä. Pusu joka aamu, pois lähtiessä, takaisin tultaessa. Halauksia pitkin päivää. Käsikkäin kävelemistä. Sohvalla TV:tä katsoessa sylikkäin tai kainalokkain olemista illalla lasten nukkuessa. Silityksiä, hieromista. Välillä saunassa vierekkäin istumista, silittelyä ja juttelua.

- Avoimuutta seksin suhteen. Usein molempien tekee mieli, ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa, lukuun ottamatta kuukautisia tai erityistilanteita (matkat, yövieraat jne). Joskus ei tietenkään tee mieli samaan aikaan, ja välillä haluaa seksissä jotakin erityisempää. Näistä asioista on pystyttävä keskustelemaan avoimesti kahdestaan. Lisäksi myös molempien on osattava lukea tilannetta ja toista osapuolta. Parasta on, kun voimme tiedustella toisiltamme etukäteen hiukan vihjailevasti, viestillä tai suullisesti, olisiko tänään vaikkapa illalla hiukan säpinää, vai olisiko jonakin toisena ajankohtana parempi. HUOM! Jos seksiä ei ole tai ei ole ollut pitempään aikaan, siitä on voitava puhua ja kuunnella. Molempien on seksissä huomioitava toisiaan. Meillä erityisesti tämä koskee minua (mies, 42 v) koska viime vuosien aikana ikä on alkanut jo vaikuttaa sen verran, että erektio tai orgasmi ei ole mikään automaatio itselleni (toisin kuin vaimolle) - ja siis vaimon halutessa seksiä on tarvittaessa tyydyttävä siihen, että voi välillä keskittyä enemmän antamaan nautintoa hänelle.

Tarkoitatko siis, että vaimosi ei tee seksin ja sinun hyvän olon eteen välttämättä mitään? Että hänelle riittää, kun hän saa, sinulla ei mitään väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei mies muutenkaan halua tehdä mitään yhdessä. Jos lähtee vaikka naisen mieleksi museoon niin olettaa että saa siitä seksiä palkkioksi. 

Juuri niin. Ongelma tulee siitä että naiset odottaa miesten pitävän samoista asioista. Eli kun minä olen järjestänyt meille kivaa aikaa museossa, miehen tulisi olla kiitollinen siitä. Järjestetään sukujuhlia ja kissanristiäisiä, eikä ymmärretä että ne ovat juuri niitä naisten omia juttuja, joissa mies on mukana sen naisen vuoksi ja häntä miellyttääkseen. Yleistys, tiedän.

Museoissa voi käydä kummankin toiveesta. Mies tykkää kaikesta teknisestä ja minä pyörisin mieluummin jossakin tekstiilimuseossa, joten vuorottelemme. Museokäynneistä ei palkita  seksillä kumpaakaan, vaan kyllä ne kahden aikuisen kesken osataan sopia ihan nätisti muutenkin.

Miehen äiti on kova järkkäämään kissanristiäisiä saadakseen taas leipoa makeita kakkujaan. Olen ihaillut miehen isän yltiörauhallista asennetta siihen kaikkeen. Itse en mene koskaan mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on pysynyt yllä parisuhteessamme jo kohta 20 vuotta. Se vaatii:

- Hyvä ilmapiiri; ei riitoja. Jos jokin hankaa, käsittelemme asiat ilman, että ne paisuvat pitkiksi riidoiksi. Ennen iltaa on sovittava, jos jotakin ikävää on ollut. 

- Läheisyys. Sitä on pidettävä yllä. Pusu joka aamu, pois lähtiessä, takaisin tultaessa. Halauksia pitkin päivää. Käsikkäin kävelemistä. Sohvalla TV:tä katsoessa sylikkäin tai kainalokkain olemista illalla lasten nukkuessa. Silityksiä, hieromista. Välillä saunassa vierekkäin istumista, silittelyä ja juttelua.

- Avoimuutta seksin suhteen. Usein molempien tekee mieli, ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa, lukuun ottamatta kuukautisia tai erityistilanteita (matkat, yövieraat jne). Joskus ei tietenkään tee mieli samaan aikaan, ja välillä haluaa seksissä jotakin erityisempää. Näistä asioista on pystyttävä keskustelemaan avoimesti kahdestaan. Lisäksi myös molempien on osattava lukea tilannetta ja toista osapuolta. Parasta on, kun voimme tiedustella toisiltamme etukäteen hiukan vihjailevasti, viestillä tai suullisesti, olisiko tänään vaikkapa illalla hiukan säpinää, vai olisiko jonakin toisena ajankohtana parempi. HUOM! Jos seksiä ei ole tai ei ole ollut pitempään aikaan, siitä on voitava puhua ja kuunnella. Molempien on seksissä huomioitava toisiaan. Meillä erityisesti tämä koskee minua (mies, 42 v) koska viime vuosien aikana ikä on alkanut jo vaikuttaa sen verran, että erektio tai orgasmi ei ole mikään automaatio itselleni (toisin kuin vaimolle) - ja siis vaimon halutessa seksiä on tarvittaessa tyydyttävä siihen, että voi välillä keskittyä enemmän antamaan nautintoa hänelle.

Mitä luulet, että jos seksi olisi ollut ennen harvassa ja suhteessa haluisi aivan riittämätöntä, niin tyydyttäisitkö vaimoa nyt kun sinun halut ovat pienemmät?

No jos tuollainen tilanne olisi itselläni ollut, olisi asia käsitelty keskustelemalla juurta jaksaen. Olisimme selvittäneet, miksi seksiä ei (juuri) ole ja miten asiaa voitaisiin käsitellä. Samaten se olisi myös ratkaistu > tämäkin tilanne vaatii molemmilta paneutumista ja mahdollisesti aktiivisuuden uudelleen löytämistä, jos seksi olisi ollut pitkään poissa kuvioista. Hellyyttä, yhteyttä, luovuutta.

Meillä toki lasten syntymien aikana ja vauva-aikana seksi oli tietenkin vähissä, mutta se ei ollut iso asia, koska se käytiin keskustelemalla läpi. Esikoisen syntymän aikaan seksi taisi olla poissa kuvioista noin puoli vuotta kokonaan, eikä sinänsä aiheuttanut mitään ongelmaa. Tietysti se takaisin paluu oli hiukan haasteellista, mutta kun lapsista kasvoi ajan myötä taaperoita ja yöheräilyt ym. loppuivat, kehittelimme seksielämänkin kokonaan uusiksi.

Olisi kyllä iso asia, jos toiselta osapuolelta halut loppuisivat, asiasta ei käytäisi keskustelua eikä kommunikaatiota olisi, eikä mitään halua muuttaa vallitsevaa tilannetta. Toisin sanoen kipinä olisi poissa, eikä toisella osapuolella olisi kiinnostusta virittää sitä uusiksi.

Tällaista tilannetta en kyllä pitemmän päälle haluaisi. Jos keskusteluyhteyskään ei palaisi, koettaisin ehdottaa pariterapiaa. Jos sekään ei onnistuisi, menisi tällaisessa tilanteessa kyllä postiosoitteet uusiksi.

Muistakaa, että aina ei ole muita asioita seksittömyyden taustalla. Toinen osapuoli saattaa kokea, että parisuhde on oikeasti hyvä, mutta seksi ei vaan kiinnosta. Ja tällainen tilanne on oikein hyvä lähtökohta tehdä mahdollisimman sopuisa ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta tuntisin itseni läheiseksi miehen kanssa, minun täytyy ensin tykätä hänestä. Ja siihen ei riitä se, että olen joskus aikoja sitten häneen tykästynyt. Jotta haluaisin hänen kanssaan läheisyyttä, pätee oikeastaan sama mikä silloin alussakin: hänen pitää olla mies, josta tykkään. Eli käytännössä minun pitää saada hänestä enemmän positiivisia fiiliksiä kuin negatiivisia. Ja niitä positiivisia fiiliksiä saan samoista asioista kuin seurustelun alussakin: kahdestaan vietetty laatuaika, pyyteetön huomiointi, hellät kosketukset muulloinkin kuin silloin kuin haluaa seksiä, sekä se että hän tekee minulle kivoja asioita joista hän tietää minun tykkäävän. Nuo asiat minulla ruokkivat sellaista fiilistä, että minä tykkään hänestä ja hän minusta. Vasta sitten kun koen itse tykkääväni hänestä ja koen että hän tykkää minusta, voin edes kuvitella haluavani läheisyyttä hänen kanssaan. Ja seksiä taas voin edes kuvitella haluavani vasta silloin kuin koen olevani läheisessä suhteessa miehen kanssa josta tykkään ja hän minusta. Seksihalujen voimistamiseen taas minulla toimii porno - ja siinä auttaa se että tiedän oman ns. genreni. Mutta sitä pornoakaan minun ei tee mieli katsoa jos en ensin koe olevani läheisessä suhteessa mieheen, josta tykkään ja hän minusta.

Näin siis minulla. En tiedä miten muilla.

-N40

Ei ikinä enää suhteeseen missä seksi on noin vastikkeellista. Ei kiinnosta tehdä mitään noista ellei seksiä ole tarpeeksi. Helpompi vaan erota ja etsiä sellainen nainen joka tykkää siitä seksistä ihan sellaisenaan. Tyydytettynä on kiva tehdä toisen mieliksi kaikenlaista. Seksin eteen ei pitäisi parisuhteessa suorittaa mitään temppuja. Sinä syytät miestä jopa siitä ettei sinun tee mieli katsoa pornoa :D kasva aikuiseksi.

Siis mitä ihmettä? En ole edellinen kirjoittaja, mutta vastaavanlaista dynamiikkaa on meidänkin suhteessa. Mutta ei seksi ole vastikkeellista, tai noita asioita tehdä toisen mieliksi. Mieheni tykkää koskettaa minua pitkin päivää, kuten minä häntä. Me ollaan kuin magneetit, vähintäänkin kädet hakeutuvat jatkuvasti kosketuksiin. Mies tykkää ilahduttaa minua eri tavoin ihan vain sen takia, että nauttii siitä että minulla on kivaa (ja minä samoin haluan ilahduttaa häntä), hän järjestää säännöllisesti meille kahdenkeskistä aikaa (oikeastaan voitaisiin jatkuvasti olla kahdestaan koska meillä on niin hyvä olla toistemme läheisyydessä), kirjoittelemme söpöjä viestejä toisillemme pitkin viikkoa jne jne. Ja meillä on aivan mahtava seksielämä, sellaista syvää yhteyttä ja eläimellistä kiihkoa. Yhdessä 21 vuotta.

Tuntuu, että monet ihmiset ovat vääränlaisen partnerin kanssa, ihmisen kanssa joilla on erilainen läheisyyden tarve ja rakkauden kieli. Sellainen suhde on varmaan hyvinkin turhauttavaa, molemmille.

Nuo pari viimeistä virkettä osuivat suoraan asian ytimeen. BINGO!

Kaikkein tärkein suhteen onnistumista ennustava tekijä on onnistunut kumppanin valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on pysynyt yllä parisuhteessamme jo kohta 20 vuotta. Se vaatii:

- Hyvä ilmapiiri; ei riitoja. Jos jokin hankaa, käsittelemme asiat ilman, että ne paisuvat pitkiksi riidoiksi. Ennen iltaa on sovittava, jos jotakin ikävää on ollut. 

- Läheisyys. Sitä on pidettävä yllä. Pusu joka aamu, pois lähtiessä, takaisin tultaessa. Halauksia pitkin päivää. Käsikkäin kävelemistä. Sohvalla TV:tä katsoessa sylikkäin tai kainalokkain olemista illalla lasten nukkuessa. Silityksiä, hieromista. Välillä saunassa vierekkäin istumista, silittelyä ja juttelua.

- Avoimuutta seksin suhteen. Usein molempien tekee mieli, ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa, lukuun ottamatta kuukautisia tai erityistilanteita (matkat, yövieraat jne). Joskus ei tietenkään tee mieli samaan aikaan, ja välillä haluaa seksissä jotakin erityisempää. Näistä asioista on pystyttävä keskustelemaan avoimesti kahdestaan. Lisäksi myös molempien on osattava lukea tilannetta ja toista osapuolta. Parasta on, kun voimme tiedustella toisiltamme etukäteen hiukan vihjailevasti, viestillä tai suullisesti, olisiko tänään vaikkapa illalla hiukan säpinää, vai olisiko jonakin toisena ajankohtana parempi. HUOM! Jos seksiä ei ole tai ei ole ollut pitempään aikaan, siitä on voitava puhua ja kuunnella. Molempien on seksissä huomioitava toisiaan. Meillä erityisesti tämä koskee minua (mies, 42 v) koska viime vuosien aikana ikä on alkanut jo vaikuttaa sen verran, että erektio tai orgasmi ei ole mikään automaatio itselleni (toisin kuin vaimolle) - ja siis vaimon halutessa seksiä on tarvittaessa tyydyttävä siihen, että voi välillä keskittyä enemmän antamaan nautintoa hänelle.

Tarkoitatko siis, että vaimosi ei tee seksin ja sinun hyvän olon eteen välttämättä mitään? Että hänelle riittää, kun hän saa, sinulla ei mitään väliä?

Tekee kyllä. Mutta ei se välttämättä auta. Enkä aina halua. Se on hyvää myös ilman huipennusta itselleni.

Jos vaimo tarjoutuu (ystävällisesti) esimerkiksi "pelkästään hoitelemaan" minut, se saattaa johtaa siihen ikävään tilanteeseen, jossa erektio on niin kaukana kuin olla ja voi.

Lisäksi kärsin joskus ilmeisesti miehelle harvinaisesta vaivasta - yhdyntäkivuista - joten "mikä tahansa seksi" ei minulle ole todellakaan mikään ykkösvaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on pysynyt yllä parisuhteessamme jo kohta 20 vuotta. Se vaatii:

- Hyvä ilmapiiri; ei riitoja. Jos jokin hankaa, käsittelemme asiat ilman, että ne paisuvat pitkiksi riidoiksi. Ennen iltaa on sovittava, jos jotakin ikävää on ollut. 

- Läheisyys. Sitä on pidettävä yllä. Pusu joka aamu, pois lähtiessä, takaisin tultaessa. Halauksia pitkin päivää. Käsikkäin kävelemistä. Sohvalla TV:tä katsoessa sylikkäin tai kainalokkain olemista illalla lasten nukkuessa. Silityksiä, hieromista. Välillä saunassa vierekkäin istumista, silittelyä ja juttelua.

- Avoimuutta seksin suhteen. Usein molempien tekee mieli, ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa, lukuun ottamatta kuukautisia tai erityistilanteita (matkat, yövieraat jne). Joskus ei tietenkään tee mieli samaan aikaan, ja välillä haluaa seksissä jotakin erityisempää. Näistä asioista on pystyttävä keskustelemaan avoimesti kahdestaan. Lisäksi myös molempien on osattava lukea tilannetta ja toista osapuolta. Parasta on, kun voimme tiedustella toisiltamme etukäteen hiukan vihjailevasti, viestillä tai suullisesti, olisiko tänään vaikkapa illalla hiukan säpinää, vai olisiko jonakin toisena ajankohtana parempi. HUOM! Jos seksiä ei ole tai ei ole ollut pitempään aikaan, siitä on voitava puhua ja kuunnella. Molempien on seksissä huomioitava toisiaan. Meillä erityisesti tämä koskee minua (mies, 42 v) koska viime vuosien aikana ikä on alkanut jo vaikuttaa sen verran, että erektio tai orgasmi ei ole mikään automaatio itselleni (toisin kuin vaimolle) - ja siis vaimon halutessa seksiä on tarvittaessa tyydyttävä siihen, että voi välillä keskittyä enemmän antamaan nautintoa hänelle.

Tarkoitatko siis, että vaimosi ei tee seksin ja sinun hyvän olon eteen välttämättä mitään? Että hänelle riittää, kun hän saa, sinulla ei mitään väliä?

Tekee kyllä. Mutta ei se välttämättä auta. Enkä aina halua. Se on hyvää myös ilman huipennusta itselleni.

Jos vaimo tarjoutuu (ystävällisesti) esimerkiksi "pelkästään hoitelemaan" minut, se saattaa johtaa siihen ikävään tilanteeseen, jossa erektio on niin kaukana kuin olla ja voi.

Lisäksi kärsin joskus ilmeisesti miehelle harvinaisesta vaivasta - yhdyntäkivuista - joten "mikä tahansa seksi" ei minulle ole todellakaan mikään ykkösvaihtoehto.

Eipä käy kateeksi. 42 vuotias mies, joka ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on pysynyt yllä parisuhteessamme jo kohta 20 vuotta. Se vaatii:

- Hyvä ilmapiiri; ei riitoja. Jos jokin hankaa, käsittelemme asiat ilman, että ne paisuvat pitkiksi riidoiksi. Ennen iltaa on sovittava, jos jotakin ikävää on ollut. 

- Läheisyys. Sitä on pidettävä yllä. Pusu joka aamu, pois lähtiessä, takaisin tultaessa. Halauksia pitkin päivää. Käsikkäin kävelemistä. Sohvalla TV:tä katsoessa sylikkäin tai kainalokkain olemista illalla lasten nukkuessa. Silityksiä, hieromista. Välillä saunassa vierekkäin istumista, silittelyä ja juttelua.

- Avoimuutta seksin suhteen. Usein molempien tekee mieli, ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa, lukuun ottamatta kuukautisia tai erityistilanteita (matkat, yövieraat jne). Joskus ei tietenkään tee mieli samaan aikaan, ja välillä haluaa seksissä jotakin erityisempää. Näistä asioista on pystyttävä keskustelemaan avoimesti kahdestaan. Lisäksi myös molempien on osattava lukea tilannetta ja toista osapuolta. Parasta on, kun voimme tiedustella toisiltamme etukäteen hiukan vihjailevasti, viestillä tai suullisesti, olisiko tänään vaikkapa illalla hiukan säpinää, vai olisiko jonakin toisena ajankohtana parempi. HUOM! Jos seksiä ei ole tai ei ole ollut pitempään aikaan, siitä on voitava puhua ja kuunnella. Molempien on seksissä huomioitava toisiaan. Meillä erityisesti tämä koskee minua (mies, 42 v) koska viime vuosien aikana ikä on alkanut jo vaikuttaa sen verran, että erektio tai orgasmi ei ole mikään automaatio itselleni (toisin kuin vaimolle) - ja siis vaimon halutessa seksiä on tarvittaessa tyydyttävä siihen, että voi välillä keskittyä enemmän antamaan nautintoa hänelle.

Tarkoitatko siis, että vaimosi ei tee seksin ja sinun hyvän olon eteen välttämättä mitään? Että hänelle riittää, kun hän saa, sinulla ei mitään väliä?

Tekee kyllä. Mutta ei se välttämättä auta. Enkä aina halua. Se on hyvää myös ilman huipennusta itselleni.

Jos vaimo tarjoutuu (ystävällisesti) esimerkiksi "pelkästään hoitelemaan" minut, se saattaa johtaa siihen ikävään tilanteeseen, jossa erektio on niin kaukana kuin olla ja voi.

Lisäksi kärsin joskus ilmeisesti miehelle harvinaisesta vaivasta - yhdyntäkivuista - joten "mikä tahansa seksi" ei minulle ole todellakaan mikään ykkösvaihtoehto.

Eipä käy kateeksi. 42 vuotias mies, joka ei saa.

Mitä et saa, ja miksi?

Minä olen sanonut parisuhteen alussa, että seksi on niin tärkeä osa elämääni, että jos seksiäei kotoa saa, haen sitä sitten vieraista. Sama oikeus on molemmilla. Tämä on johtanut siihen, että molemmat ovat saaneet tarvitsemansa seksin kotoa ja parisuhdekkin on voinut hyvin jo pitkälle toista vuosikymmentä. Se on se lähtöasetelma ja rajat mitkä suhteen alussa asetetaan. Rajoja voi asettaa myöhemminkin, mutta suhteen alussa se on huomattavasti helpompaa. Vähäseksinen suhde huonontaa elämänlaatuani, joten minkä helkkarin takia olisin sellaisen ihmisen kanssa yhdessä ja vielä vapaaehtoisesti. Oletteko jotain masokistejä, vai miksi ette pidä kiinni itsellenne tärkeistä asioista? Niin ja suhteessamme on myös paljon kunnioitusta, ystävyyttä, hellyyttä ja kosketusta ilman sitä seksiä. Ap ja hänen mies on tilanteessa missä selvästi toinen haluaa aina seksiä, koska sitä on liian vähän ja toinen hellyyttä, koska sitä on liian vähän. Ego ja ylpeys, estää nauttimasta elämästä tälläkin kertaa.