Parisuhteessa olevat; miten pitää yllä läheisyyttä pitkässä liitossa?

Vierailija kirjoitti:

No, numero 8, miten sitä seksiä harrastetaan säännöllisesti, jos potee haluttomuutta siksi, ettei ole mitään kosketusta/läheisyyttä/hellyyttä ilman seksitarkoitusta?

Ap

Juuri tuo. Jos tarve on vaan tyhjentää kassit, siihen riittänee oma käsi.

Jos on tarve toimivalle suhteelle, niin on syytä ymmärtää, että toinen ei ole mikään run''auspatja ja tarvitaan muutakin.

Nosto

Kuinka kauan sinä nro 17 olet ollut tämän miehen kanssa? Osoittaako hän sinulle hellyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä, kuka ottaa askeleen lähemmäksi. Pääasia, että se otetaan. Olen itse se, joka yleensä lähestyy ja tiedän, että mies pitää siitä ja odottaa sitä. Pörrötän tukkaa, pussaan korvaa, meen kainaloon, kuiskaan korvaan, silitän niskaa JA höpötän kivoja juttuja. Samankaltainen huumori ja sen ylläpitäminen on tärkeää meillä.

Sitä väliä, että kun kuulee väistöliikkeen kera kerta toisensa jälkeen esim.:

* onko pakko puuttua?

* lopeta!

* suksi v'ttuun!

Ja kun asiasta puhuu, pyytää anteeksi, selittää taas jotakin, ei halua erota ja plaa plaa. On vain kuulemma tapa.

Ymmärrän. Mutta tuossa tilanteessa ei ole enää mitään tehtävissä. Kunnioituskun menee toista kohtaan, se on menoa.

Noh, asiasta on puhuttu kymmeniä kertoja ja olen kertonut erittäin avoimesti kaiken. Itsekin ajattelen, että ei hän rakasta minua. Toisaalta, ei varmaan edes muuta osaa läheisyyden suhteen, ainoastaan ns alkuhuumassa haluaa olla toisen lähellä.

Up

Jotta tuntisin itseni läheiseksi miehen kanssa, minun täytyy ensin tykätä hänestä. Ja siihen ei riitä se, että olen joskus aikoja sitten häneen tykästynyt. Jotta haluaisin hänen kanssaan läheisyyttä, pätee oikeastaan sama mikä silloin alussakin: hänen pitää olla mies, josta tykkään. Eli käytännössä minun pitää saada hänestä enemmän positiivisia fiiliksiä kuin negatiivisia. Ja niitä positiivisia fiiliksiä saan samoista asioista kuin seurustelun alussakin: kahdestaan vietetty laatuaika, pyyteetön huomiointi, hellät kosketukset muulloinkin kuin silloin kuin haluaa seksiä, sekä se että hän tekee minulle kivoja asioita joista hän tietää minun tykkäävän. Nuo asiat minulla ruokkivat sellaista fiilistä, että minä tykkään hänestä ja hän minusta. Vasta sitten kun koen itse tykkääväni hänestä ja koen että hän tykkää minusta, voin edes kuvitella haluavani läheisyyttä hänen kanssaan. Ja seksiä taas voin edes kuvitella haluavani vasta silloin kuin koen olevani läheisessä suhteessa miehen kanssa josta tykkään ja hän minusta. Seksihalujen voimistamiseen taas minulla toimii porno - ja siinä auttaa se että tiedän oman ns. genreni. Mutta sitä pornoakaan minun ei tee mieli katsoa jos en ensin koe olevani läheisessä suhteessa mieheen, josta tykkään ja hän minusta.

Näin siis minulla. En tiedä miten muilla.

-N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä, kuka ottaa askeleen lähemmäksi. Pääasia, että se otetaan. Olen itse se, joka yleensä lähestyy ja tiedän, että mies pitää siitä ja odottaa sitä. Pörrötän tukkaa, pussaan korvaa, meen kainaloon, kuiskaan korvaan, silitän niskaa JA höpötän kivoja juttuja. Samankaltainen huumori ja sen ylläpitäminen on tärkeää meillä.

Sitä väliä, että kun kuulee väistöliikkeen kera kerta toisensa jälkeen esim.:

* onko pakko puuttua?

* lopeta!

* suksi v'ttuun!

Ja kun asiasta puhuu, pyytää anteeksi, selittää taas jotakin, ei halua erota ja plaa plaa. On vain kuulemma tapa.

Ymmärrän. Mutta tuossa tilanteessa ei ole enää mitään tehtävissä. Kunnioituskun menee toista kohtaan, se on menoa.

Tuo on totta, eli jos ei kunnioita parisuhteen toista osapuolta, niin mitään ei ole tehtävissä enää suhteen parantamiseksi. Mielestäni ero on silloin ainoa vaihtoehto.

Nosto

Onpas sinulla törppö mies, menkää pariterapiaan. Näillä tiedoilla voin kyllä jo ennustaa, että mies ei suostu.

Me pussataan aamulla ennen töihin lähtöä, ja illalla ennen nukkumaan menoa. Ohimennessä hipsutellaan toista, halataan. Seksiä suht säännöllisesti.

N 56, yhdessä 35 v.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta ja mieheni on paras ystäväni. Meillä on seksiä 1-2 kertaa viikossa molempien aloitteesta, mutta silloinkin seksin ehdottaminen on mukavaa, ei mitään "mies tarttuu tisseihin" juttuja. En olisi katsonut yhtään sellaista miestä, joka toimii kuin apina.

Läheisyyttä ja ystävällisyyttä on koko ajan, molemmat myös kunnioittavat toisiaan ja hyvää huumoria meillä on aina. Keskustelemme paljon ja ihan kaikesta, puuhaamme erilaisia asioita yhdessä ja menemme lähes joka ilta samaan aikaan nukkumaan, jolloin nukahdamme käsi kädessä.

Tänään olimme yhdessä kävelemässä läheisessä kansallispuistossa muutaman tunnin ajan, mutta emme menneet mitään yleisiä polkuja pitkin, vaan ihan omia polkuja, joten saatoimme jutella kaikkea rauhassa. Kotiin tullessa teimme ruokaa yhdessä. Nyt mies istuu tuossa lähellä lukemassa ja pidän jalkojani hänen sylissään.

Perheemme teinit ovat saaneet meidän parisuhteestamme varmasti todella hyvät lähtökohdat tuleviin ihmissuhteisiinsa.

Eiköhän tämä riippu enemmän siitä, että miten te suhtauduitte lapsiinne, kun he olivat pieniä. Ei se riitä elämän eväiksi, että katselee vierestä, kun vanhemmat pitävät toisistaan, jos noin muuten on vaikka pelkkää ilmaa heille.

Miehelläsi on aleksitymia ja välttelevä kiintymyssuhdemalli. Google soimaan.

Ap, miti asiaa näin päin. Miehesi haluaa sinua ja jos ei saa seksiä tarpeeksi, silloin kaikki läheisyys saa hänet haluamaan seksiä.

Ap, milloin mies lakkasi antamasta hellyyttä? Mikä sitä edelsi, mitä tapahtui? Puhuitteko asiasta silloin? Jos ette, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Jotta tuntisin itseni läheiseksi miehen kanssa, minun täytyy ensin tykätä hänestä. Ja siihen ei riitä se, että olen joskus aikoja sitten häneen tykästynyt. Jotta haluaisin hänen kanssaan läheisyyttä, pätee oikeastaan sama mikä silloin alussakin: hänen pitää olla mies, josta tykkään. Eli käytännössä minun pitää saada hänestä enemmän positiivisia fiiliksiä kuin negatiivisia. Ja niitä positiivisia fiiliksiä saan samoista asioista kuin seurustelun alussakin: kahdestaan vietetty laatuaika, pyyteetön huomiointi, hellät kosketukset muulloinkin kuin silloin kuin haluaa seksiä, sekä se että hän tekee minulle kivoja asioita joista hän tietää minun tykkäävän. Nuo asiat minulla ruokkivat sellaista fiilistä, että minä tykkään hänestä ja hän minusta. Vasta sitten kun koen itse tykkääväni hänestä ja koen että hän tykkää minusta, voin edes kuvitella haluavani läheisyyttä hänen kanssaan. Ja seksiä taas voin edes kuvitella haluavani vasta silloin kuin koen olevani läheisessä suhteessa miehen kanssa josta tykkään ja hän minusta. Seksihalujen voimistamiseen taas minulla toimii porno - ja siinä auttaa se että tiedän oman ns. genreni. Mutta sitä pornoakaan minun ei tee mieli katsoa jos en ensin koe olevani läheisessä suhteessa mieheen, josta tykkään ja hän minusta.

Näin siis minulla. En tiedä miten muilla.

-N40

Ei ikinä enää suhteeseen missä seksi on noin vastikkeellista. Ei kiinnosta tehdä mitään noista ellei seksiä ole tarpeeksi. Helpompi vaan erota ja etsiä sellainen nainen joka tykkää siitä seksistä ihan sellaisenaan. Tyydytettynä on kiva tehdä toisen mieliksi kaikenlaista. Seksin eteen ei pitäisi parisuhteessa suorittaa mitään temppuja. Sinä syytät miestä jopa siitä ettei sinun tee mieli katsoa pornoa :D kasva aikuiseksi.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että jos ette pidä miehiänne tyydytettyinä, he lakkaavat rakastamasta, koska te ette välitä heidän tarpeistaan? Kaivatte oman kuoppanne. Vinkkinä, että esim nopea käsityö tai suikkari ei ole kovin iso vaiva siitä, että saatte sitten niitä asioita mitä te haluatte. Kysykää niiltä miehiltä, mitä he haluavat, lakatkaa olettamasta ja määrittelemästö mitä heidän tulisi haluta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta tuntisin itseni läheiseksi miehen kanssa, minun täytyy ensin tykätä hänestä. Ja siihen ei riitä se, että olen joskus aikoja sitten häneen tykästynyt. Jotta haluaisin hänen kanssaan läheisyyttä, pätee oikeastaan sama mikä silloin alussakin: hänen pitää olla mies, josta tykkään. Eli käytännössä minun pitää saada hänestä enemmän positiivisia fiiliksiä kuin negatiivisia. Ja niitä positiivisia fiiliksiä saan samoista asioista kuin seurustelun alussakin: kahdestaan vietetty laatuaika, pyyteetön huomiointi, hellät kosketukset muulloinkin kuin silloin kuin haluaa seksiä, sekä se että hän tekee minulle kivoja asioita joista hän tietää minun tykkäävän. Nuo asiat minulla ruokkivat sellaista fiilistä, että minä tykkään hänestä ja hän minusta. Vasta sitten kun koen itse tykkääväni hänestä ja koen että hän tykkää minusta, voin edes kuvitella haluavani läheisyyttä hänen kanssaan. Ja seksiä taas voin edes kuvitella haluavani vasta silloin kuin koen olevani läheisessä suhteessa miehen kanssa josta tykkään ja hän minusta. Seksihalujen voimistamiseen taas minulla toimii porno - ja siinä auttaa se että tiedän oman ns. genreni. Mutta sitä pornoakaan minun ei tee mieli katsoa jos en ensin koe olevani läheisessä suhteessa mieheen, josta tykkään ja hän minusta.

Näin siis minulla. En tiedä miten muilla.

-N40

Ei ikinä enää suhteeseen missä seksi on noin vastikkeellista. Ei kiinnosta tehdä mitään noista ellei seksiä ole tarpeeksi. Helpompi vaan erota ja etsiä sellainen nainen joka tykkää siitä seksistä ihan sellaisenaan. Tyydytettynä on kiva tehdä toisen mieliksi kaikenlaista. Seksin eteen ei pitäisi parisuhteessa suorittaa mitään temppuja. Sinä syytät miestä jopa siitä ettei sinun tee mieli katsoa pornoa :D kasva aikuiseksi.

Siis mitä ihmettä? En ole edellinen kirjoittaja, mutta vastaavanlaista dynamiikkaa on meidänkin suhteessa. Mutta ei seksi ole vastikkeellista, tai noita asioita tehdä toisen mieliksi. Mieheni tykkää koskettaa minua pitkin päivää, kuten minä häntä. Me ollaan kuin magneetit, vähintäänkin kädet hakeutuvat jatkuvasti kosketuksiin. Mies tykkää ilahduttaa minua eri tavoin ihan vain sen takia, että nauttii siitä että minulla on kivaa (ja minä samoin haluan ilahduttaa häntä), hän järjestää säännöllisesti meille kahdenkeskistä aikaa (oikeastaan voitaisiin jatkuvasti olla kahdestaan koska meillä on niin hyvä olla toistemme läheisyydessä), kirjoittelemme söpöjä viestejä toisillemme pitkin viikkoa jne jne. Ja meillä on aivan mahtava seksielämä, sellaista syvää yhteyttä ja eläimellistä kiihkoa. Yhdessä 21 vuotta.

Tuntuu, että monet ihmiset ovat vääränlaisen partnerin kanssa, ihmisen kanssa joilla on erilainen läheisyyden tarve ja rakkauden kieli. Sellainen suhde on varmaan hyvinkin turhauttavaa, molemmille.

Olet väärän kumppanin kanssa eli suoraan sanottuna vaihda miestä. Olet tyytynyt jämäpalaan, ettei tarvitsisi olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko liian kova paikka myöntää itsellesi, että mies ei rakasta sinua, ap? 

Ketju todellakin muistuttaa ohjeita miten kouluttaa koirasta sisäsiisti ja tekemään temppuja käskystä.

Koskeminen vain silloin kun haluaa seksiä tosiaan vie halut. Ei se auta kun sanoa asia suoraan niin kuin se on. Jos ei ymmärrä niin toiveenne ei vaan kohtaa.