Miten saada hyvää oloa ulkoilusta ja liikunnasta?
Moni ihminen nauttii ulkona liikkumisesta ja sanoo, että kuinka siitä tulee hyvä olo. Heitä ei saisi millään pidettyä neljän seinän sisällä koko päivää.
Itsellä taas on juuri päinvastoin. Liikunta ja ulkoilu ei innosta sitten yhtään. Toki ulkoilen päivittäin sen mitä on pakko, esim kaupassa käyminen ja töihin meno. Muutoin kaikki muu ylimääräinen ulkoilu ei kiinnosta yhtään. En vain ikinä ole kokenut siitä sitä euforiaa mitä moni sanoo. Ihminenhän tekee luonnostaan sitä mistä tulee hyvä olo ja minulla ei ole vielä koskaan tullut ulkoilustaniin hyvää oloa, että hinkuisin sitä yhä uudestaan ja uudestaan. Jos jostain nauttii, niin eihän siihen tarvitse pakottaa itseään, vaan se halu tulee luonnostaan.
Joko minua on tämän ulkoilun ja liikunnan suhteen kusetettu, tai sitten olen koko ikäni kärsinyt jostain mystisestä sairaudesta, joka estää nautinnon tuosta asiasta. Pitäisikö mennä tutkimuksiin?
Kommentit (38)
Pää toimii paremmin ulkoilun jälkeen. Unenlaatu myös paranee. Nämä ovat usein ihan huomaamattomia vaikutuksia. Harvoin ulkoilusta nyt järkyttävää nousuhumalan kaltaista euforiaa kukaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se hyväolo tarkoittaa lähinnä väsymystä, ja sehän on terveellistä ponnistella ja kuormittaa kroppaa sopivasti.
Vähän sama olo, kuin työviikon (johon on sisältynyt myös fyysistä tekemistä) jälkeen.
Ahaa, se hyvä olo ei siis tarkoita samanlaista hyvää oloa mikä on esim. hyvän seksin tai lempibändin keikan jälkeen? Kärsin samasta ongelmasta kuin ap, en saa minkäänlaista nautintoa ulkoilusta ja liikunnasta. En ole koskaan saanut, vaikka lapsena ihan urheilin kilpaa ja lapsuudenkodissa ulkoiltiin päivittäin.
Olet tosissasi kuvitellut että liikunnan jälkeisellä hyvällä ololla tarkoitetaan tuollaista? 😅🤣
Mulle iskee joskus se,etten millään kehtaisi lähteä vaikka hiihtämään tai lenkille,mutta joka kerta molempien aktiviteettien jälkeen tulee hemmetin hyvä olo,tuntuu hyvältä koko kropassa,on saanut rasitettua kroppaa,saanut raitista ilmaa,kiinteytyy,jos on tavoite saada kuntoa kohotettua,kiinteytettyä itseä,niin silloinkin tavoite on lähempänä,eli hyvä olo tulee siitäkin...saattaa nähdä ihmisiä,jutella,siitä tulee myös hyvä olo...tykkään kyllä muutenkin ulkoilla,liikkua luonnossa,aina tykännyt
Kävin just kahden tunnin lenkin heittämässä. Ihan kiva saada raitista ilmaa, mutta nyt oon aivan loppu enkä varmana liiku sohvalta kuin sänkyyn. Mitään euforiaa en ole koskaan liikunnasta saanut, mutta huomaan että nukun paremmin reippailun jälkeen.
Näin talvella jos on kurja keli, ei aina olekaan niin kivaa. Luonnosta ja raikkaasta ilmasta kyllä nauttii. Tee vain pieni lenkki, kun huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle iskee joskus se,etten millään kehtaisi lähteä vaikka hiihtämään tai lenkille,mutta joka kerta molempien aktiviteettien jälkeen tulee hemmetin hyvä olo,tuntuu hyvältä koko kropassa,on saanut rasitettua kroppaa,saanut raitista ilmaa,kiinteytyy,jos on tavoite saada kuntoa kohotettua,kiinteytettyä itseä,niin silloinkin tavoite on lähempänä,eli hyvä olo tulee siitäkin...saattaa nähdä ihmisiä,jutella,siitä tulee myös hyvä olo...tykkään kyllä muutenkin ulkoilla,liikkua luonnossa,aina tykännyt
lisään: ja siis,ihan kaverin kanssa lenkillä käyminen on kivaa ,voi jutella kaikki asiat samalla,eli silloin liikuntaan saa hauskuuttakin
Mössyttäkää susupalaa vaan. Teistä on sitten hyötyä terveydenhuolto-, terapia- ja sokeriteollisuudelle.
Ei kai ole pakko ulkoilla, jos ei halua. Mutta kyllä se ehkä tekee hyvää hengityselimistölle, vastustuskyvylle yms.
Ja minä kävin iltapäivällä kävelyllä, osin metsäreittejä, katselin oravien touhuja, kuuntelin lintuja, hiljalleen kävelin ja pysähtelin hengittelemään.. Sielu ja mieli puhdistuu, sitten kotiin välipalalle ja päiväunille. Mökillä teen usean tunnin lenkkejä metsässä, eväät repussa mukana ja poroille leipää sekä linnuille pähkinöitä..
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulee varsinkin hikiliikunnasta usein vain huono olo. Henki on ahtaalla ja metallinen maku maistuu suussa.
Niin, pointti on se fiilis jonka saa jälkeenpäin, endorfiini. "Tein sentään jotain tänään".
Harrastan säännöllistä liikuntaa, olen tehnyt niin jo vuosia ja en juurikaan nauti siitä itse liikunnasta.. Mutta se olo minkä saan jälkeenpäin, on aina hyvä. Huomaan että jos joudun olemaan esim. viikon tai kaksi liikkumatta, se alkaa vaikuttamaan mielialaani.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ole noita hyvänolon endorfiineja liikunnasta saanut ikinä, mutta kyllä sekin kummasti motivoi liikkumaan kun tietää kuinka kurja olo tulee kun ei liiku lainkaan.
Nuorempana ei tuntunut liikkumattomuuskaan missään, mutta näin +40-vuotiaana olo on ihan kummallinen jos on vaikka parikin päivää niin, ettei käy kävelylläkään.
Mulla taas ei koskaan ole tullut kurja olo liikkumattomuudesta. 20 vuotta sitten liikuin töiden ja harrastuksen vuoksi säännöllisesti (postinjakoa kärrypiirillä, alueella jossa oli vain hissittömiä kerrostaloja, eli kävelyä ja kiipeilyä sekä selkä/käsivarsijumppaa tuli paljon koska aika ennen sähkökärryjä, ja kun lähdin jatko-opiskelemaan aloitin jokaisen päivän puolen tunnin juoksulenkillä.) Koskaan ei tullut mitään hyvää oloa liikkumisesta. Kotiin päästyä vain rojahti sänkyyn, pisti pakastepizzan tms. paistumaan ja avasi keksipaketin sekä telkkarin (nykyään netin) leffojen ja sarjojen katsomista varten.
Lopetin liikunnan kokonaan vuonna 2011 tai 2012, kun jatko-opintojen viimeisinä vuosina ei sille ollut enää aikaa. Eipä siitä mitään muuta "haittaa" ole ollut kuin lievä läskistyminen, mutta vakituisissa töissä olevana minulla on kyllä ollut varaa ostaa pari-kolme kokoa isompia farkkuja ihan hyvin.
Piintyneenä yksineläjänä ei ole mitään puolisoa, partneria tai muuta perässähiihtäjääkään jota pitäisi miellyttää visuaalisesti. Näillä mennään, ikää jo yli 45 vuotta. En todellakaan aio aloittaa pakkoliikuntaa uudestaan koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Nautitko mistään?
Kyllä. Esim kunnon nussiminen takaapäin tekee gutaa, kun vetelee vielä niin, että perseposket loiskuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaupassa käynti on sinulle ulkoilua niin et kyllä taida tietää miten paljon ihmiset liikkuvat. Käy nyt ensin vaikka kahden tunnin lenkillä. Iloa liikunnasta saa liikkumalla
Kauanko minun pitää sitä iloa siitä hommasta odottaa, kun ikää on 40v ja ei ole vielä tähän mennessä sellaista iloa näkynyt, mikä saisi minut aina uudestaan ja uudestaan ulkoilemaan. Ajansaatossa olen kuitenkin useamman kerran yrittänyt, mutta kuvainnollisesti ulkoilu on kuin kehno pizza. Kyllä sen nyt nälkäänsä syö, mutta toista kertaa ei tee mieli ostaa.
Ap
Onko lähistölläsi mitään luontoreittiä, missä kulkea?
Ankea ympäristö on ainakin itselläni se suurin syy, ettei lenkkeily ja ulkoilu innosta. Jonkun verran toki tulee ihan päivittäin lenkkeiltyä, mutta kyllä se melkoista pakkopullaa ja robottimaista minimisuorittamista vaan on kun missään ei ole luontoa eikä kauniita maisemia.
/sivusta
Juuri näin, erittäin ruma asuinympäristö, ei metsä- tai rantapolkuja, pitkiä asfalttisuoria, jonka varrella laatikkotaloja.
Mulla sama kuin ap_lla, kävelen pitkiä lenkkejä ja ihan sama. Jos on ollut sisällä koko päivän ja sitten vasta menee ulos niin kyllä se vähän virkistää mutta ei tule mitään euforiaa. Siitä huolimatta ostin älykellon ja aloin mitata askelia.... se oli niin pirun tylsää että aloin vähän hölkkäillä - noin pari minsaa ja sitten tauko - jotta saisin askeleet täytteen.
Mutta: kun aloin näin juosta osan matkaa, niin sain kevyen euforian?! En joka kerta mutta useammin kuin kävellessä?
Onnistuisiko tämä ap?
No onhan se lenkkeily vähän tylsää. Välillä pakotan itseni jos ulkona kaunista kuten nyt kun taas on lunta. Äänikirja pyörii taustalla vaikka en edes kuule mitä lukija sanoo, niin paljon pyörii aina ajatuksia päässä. Hyvää se tekee, melkein paras olo tulee siitä kun sai lähdettyä vaikka vtutti ja masensi. Ylitti itsensä. Tanssi taas on itselle suuri intohimo ja sitä tulee treenattua lähes joka päivä.
Kuin voi kävellä kaksi tuntia, minulle riittää puoli tuntia, siinäkin välillä liikaa, odotan että oispa jo kotona.
Tämäpä se juuri on, kun ylipainoisille aina yritetään tyrkyttää liikuntaa kaikissa laihdutusohjelmissakin. Hymyssä suin laitetaan se tyyppi sinne huhkimaan ja vieressä joku Pippa Luukasa tsemppaa, että eikö ookki kivaa! On joo, s a a t a n a n kivaa.