Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ns. kehyskunnat oikeasti paljon rauhallisempia ja parempia lapsiperheelle kuin Pk-seutu?
21.01.2023 |
Eli Kirkkonummet ja Keravat ja vastaavat. Ja tarkoitan niissä olevia kuntakeskustoja ja lähiöitä, en pellon reunassa asumista. Löytyy sitä hiljaista rauhallista peltoa täältä Espoostakin.
Erityisesti päiväkotien ja alakoulujen tilanne kiinnostaa.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Joo alempi keskiluokka tekee näin, mutta se omakotitalo ei ole Keravan tai Järvenpään keskustassa. Siitähän tässä oli kyse. Oikeasti menestyneet perheet muuttavat pk-seudun sisällä parhaille alueille ja laittavat lapsensa SYKkiin eikä mihinkään Keravan Sompion yhteiskouluun. Lukiovertailussakin esim. Jäken lukio jää kauas jälkeen Helsingin ja Espoon parhaista lukioista. Siinä sitten valitset haluatko lapsellesi hyvän lukion vai pitkän koulumatkan.
Onpa lapsellista. Lahjakas lukiolainen kirjoittaa ne ällänsä mistä koulusta tahansa. Ylioppilaskirjoitukset eivät ole rakettitiedettä, eikä lukioissa oikeasti ole suuria eroja opetuksen tasossa. Siitä pitä aineenopettajien korkea työttömyys huolen.
Kyllähän siellä sonnan keskellä voi olla joku helmi, mutta ne SYKit ja Ressut ovat ihan eri juttu. Sillä ollaan ihan eri tavalla yhteisönä mukana nuorten opiskeluissa ja se keskinkertainenkin yltää hyviin tuloksiin kun ympärillä on paljon lahjakkaita ja motivoituneita nuoria, joilla on kotoa vankka tuki opiskelulle. Toisekseen helsinkiläinen nuori pystyy jatkamaan opintojaan yliopistossa käyden mahdollisesti opintonsa jopa kotoa käsin, mikä mahdollistaa paljon. Ylempi keskiluokka ei ole Helsingistä minnekään muuttamassa. Ne pikkuduunarit sinne Järvenpäähän muuttavat, koska massia ei ole Helsingissä kuin Puotilan kaksioon eikä keskustaan.
Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Se on ihan tilastoissa näkyvä tosiasia, että kehyskunnat on olleet vetovoimaisia. Helsingin väkiluku on kääntynyt laskuun ensimmäisen kerran 50 vuoteen! Suurin muuttoliike pääkaupunkiseudulle tulee ulkomailta. Samaan aikaan kantaväestö muuttaa kehyskuntiin. Ja tämä ole kannanotto minkään puolesta tai mitään vastaan vaan huomio todellisuudesta. Tällainen ilmiö on havaittavissa.
Helsinkiläinen muuttaa kehyskuntaan, jos on lapsia. Saa perheelle suuremmat tilat.
Ei muuta. Helsingin keskusta on täynnä lapsiperheitä, päiväkodit ja koulut pullistelevat lapsista. Ehkä sellainen perhe muuttaa, jolla ei ole varaa isompaan asuntoon Helsingissä, mutta ei muut. Itse asun Pasilassa ja tänne on parhaillaan rakentumassa uusi tuhannen lapsen koulu/päiväkoti keskus, kyllä lapsia riittää.
Kyse ei pelkästään ole siitä onko varaa vaan siitä mitä sillä rahalla saa. Jos perheellä on asunnon ostamiseen vaikka 400 000 € käytettävissä. Kiikarissa voisi olla 3 huonetta ja keittö Pasilassa. Ihan tavallinen kerrostalokämppä jossa mahtuu pieni perhe asumaan. Sitten voi lähteä katsomaan vaihtoehtoja mitä tällä rahalla saisi kehyskunnista? Kehyskunnista tuolla rahalla voi jo alkaa katselemaan isoja omakotitaloja missä on kunnon piha ympärillä. Alkaa aika äkkiä tuntumaan se kerrostalokämppä aika vaatimattomalta niiden rinnalla.
Niin no, siellä kehyskunnassa on pidettävä autoa tai kahta. Pasilassa asuva ei sellaisia tarvitse. Työmatka voi hyvin olla kävelymatkan päässä, Pasilassa on itsessäänkin valtava määrä työpaikkoja. Kaikille ei se oma piha ja jatkusvasti nikkaroitava talo ole mikään unelma. Itse en suin surmin ottaisi omakotitaloa riesakseni. Iso perheasunto hyvillä yhteyksillä on paljon kivempi ratkaisu. Moni tinkii asunnon koostakin päästäkseen esim. kantakaupunkiin asumaan.
Aika paljonkin joutuu asunnon koosta tinkimään! Jos vertailussa on 200 neliön omakotitalo ja 70 neliön kerrostaloasunto. Siihen sitten vielä autotallit ja pihasaunat päälle.
Eipä sillä - onhan kaupunkiasuminen ihan hyvä vaihtoehto monella. Ei ole olemassa mitään yhtä ainutta oikeaa vastausta. Riippuu niin monesta seikasta minkälaista elämää kukakin haluaa elää. Sehän on vain hyvä kun on mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja mistä valikoida.
Kyllä kuitenkin monella omakotitalo ja lapsille trampoliini takapihalla on tavoittelemisen arvoinen unelma. Asumisen väljyyttä rauhallisella seudulla. On vihreää luontoa ympärillä ja tilaa harrastaa.
Tai jos katsotaan mitä kyselytutkimukset aiheesta meille kertoo:
"Suomalainen haaveilee yhä omakotitalosta. Kyselyyn vastanneista 60 prosenttia haluaisi mieluiten asua omakotitalossa. Vastanneista 19 prosenttia haaveilee asunnosta kerrostalossa ja 12 prosenttia rivitalossa. Selvä enemmistö valitsisi asumismuodokseen omistusasumisen."
Elämäntavat eroavat paljolti. Toiset tykkäävät olla kotona, hoitaa puutarhaa, nikkaroida ja pihasaunoa. Sellaisille ihmisille se tilava omakotitalo on tärkeä. Toisilla on erilainen elämä. Arki menee töissä ja harrastuksissa, viikonloppuisin puuhataan jotain kivaa yhdessä, käydään ei paikoissa. Siihen omaan pihaan ei kaivata, kun ajatukset ovat kauempana. Aika halutaan ennemmin vaikka jääkiekkoharrastukseen tai vaikkapa uimahalliin kuin sen omakotitalon ylläpitoon. Omakotitaloporukalle sillä ei ole väliä missä se oma koti on, se voi olla Tuusulassa tai Ylöjärvellä jos sikseen on. Urbaanille asujalle sillä sijainnilla on aivan hemmetisti väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Joo alempi keskiluokka tekee näin, mutta se omakotitalo ei ole Keravan tai Järvenpään keskustassa. Siitähän tässä oli kyse. Oikeasti menestyneet perheet muuttavat pk-seudun sisällä parhaille alueille ja laittavat lapsensa SYKkiin eikä mihinkään Keravan Sompion yhteiskouluun. Lukiovertailussakin esim. Jäken lukio jää kauas jälkeen Helsingin ja Espoon parhaista lukioista. Siinä sitten valitset haluatko lapsellesi hyvän lukion vai pitkän koulumatkan.
Onpa lapsellista. Lahjakas lukiolainen kirjoittaa ne ällänsä mistä koulusta tahansa. Ylioppilaskirjoitukset eivät ole rakettitiedettä, eikä lukioissa oikeasti ole suuria eroja opetuksen tasossa. Siitä pitä aineenopettajien korkea työttömyys huolen.
Kyllähän siellä sonnan keskellä voi olla joku helmi, mutta ne SYKit ja Ressut ovat ihan eri juttu. Sillä ollaan ihan eri tavalla yhteisönä mukana nuorten opiskeluissa ja se keskinkertainenkin yltää hyviin tuloksiin kun ympärillä on paljon lahjakkaita ja motivoituneita nuoria, joilla on kotoa vankka tuki opiskelulle. Toisekseen helsinkiläinen nuori pystyy jatkamaan opintojaan yliopistossa käyden mahdollisesti opintonsa jopa kotoa käsin, mikä mahdollistaa paljon. Ylempi keskiluokka ei ole Helsingistä minnekään muuttamassa. Ne pikkuduunarit sinne Järvenpäähän muuttavat, koska massia ei ole Helsingissä kuin Puotilan kaksioon eikä keskustaan.
Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Se on ihan tilastoissa näkyvä tosiasia, että kehyskunnat on olleet vetovoimaisia. Helsingin väkiluku on kääntynyt laskuun ensimmäisen kerran 50 vuoteen! Suurin muuttoliike pääkaupunkiseudulle tulee ulkomailta. Samaan aikaan kantaväestö muuttaa kehyskuntiin. Ja tämä ole kannanotto minkään puolesta tai mitään vastaan vaan huomio todellisuudesta. Tällainen ilmiö on havaittavissa.
Helsinkiläinen muuttaa kehyskuntaan, jos on lapsia. Saa perheelle suuremmat tilat.
Ei muuta. Helsingin keskusta on täynnä lapsiperheitä, päiväkodit ja koulut pullistelevat lapsista. Ehkä sellainen perhe muuttaa, jolla ei ole varaa isompaan asuntoon Helsingissä, mutta ei muut. Itse asun Pasilassa ja tänne on parhaillaan rakentumassa uusi tuhannen lapsen koulu/päiväkoti keskus, kyllä lapsia riittää.
Kyse ei pelkästään ole siitä onko varaa vaan siitä mitä sillä rahalla saa. Jos perheellä on asunnon ostamiseen vaikka 400 000 € käytettävissä. Kiikarissa voisi olla 3 huonetta ja keittö Pasilassa. Ihan tavallinen kerrostalokämppä jossa mahtuu pieni perhe asumaan. Sitten voi lähteä katsomaan vaihtoehtoja mitä tällä rahalla saisi kehyskunnista? Kehyskunnista tuolla rahalla voi jo alkaa katselemaan isoja omakotitaloja missä on kunnon piha ympärillä. Alkaa aika äkkiä tuntumaan se kerrostalokämppä aika vaatimattomalta niiden rinnalla.
Niin no, siellä kehyskunnassa on pidettävä autoa tai kahta. Pasilassa asuva ei sellaisia tarvitse. Työmatka voi hyvin olla kävelymatkan päässä, Pasilassa on itsessäänkin valtava määrä työpaikkoja. Kaikille ei se oma piha ja jatkusvasti nikkaroitava talo ole mikään unelma. Itse en suin surmin ottaisi omakotitaloa riesakseni. Iso perheasunto hyvillä yhteyksillä on paljon kivempi ratkaisu. Moni tinkii asunnon koostakin päästäkseen esim. kantakaupunkiin asumaan.
Aika paljonkin joutuu asunnon koosta tinkimään! Jos vertailussa on 200 neliön omakotitalo ja 70 neliön kerrostaloasunto. Siihen sitten vielä autotallit ja pihasaunat päälle.
Eipä sillä - onhan kaupunkiasuminen ihan hyvä vaihtoehto monella. Ei ole olemassa mitään yhtä ainutta oikeaa vastausta. Riippuu niin monesta seikasta minkälaista elämää kukakin haluaa elää. Sehän on vain hyvä kun on mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja mistä valikoida.
Kyllä kuitenkin monella omakotitalo ja lapsille trampoliini takapihalla on tavoittelemisen arvoinen unelma. Asumisen väljyyttä rauhallisella seudulla. On vihreää luontoa ympärillä ja tilaa harrastaa.
Tai jos katsotaan mitä kyselytutkimukset aiheesta meille kertoo:
"Suomalainen haaveilee yhä omakotitalosta. Kyselyyn vastanneista 60 prosenttia haluaisi mieluiten asua omakotitalossa. Vastanneista 19 prosenttia haaveilee asunnosta kerrostalossa ja 12 prosenttia rivitalossa. Selvä enemmistö valitsisi asumismuodokseen omistusasumisen."
Elämäntavat eroavat paljolti. Toiset tykkäävät olla kotona, hoitaa puutarhaa, nikkaroida ja pihasaunoa. Sellaisille ihmisille se tilava omakotitalo on tärkeä. Toisilla on erilainen elämä. Arki menee töissä ja harrastuksissa, viikonloppuisin puuhataan jotain kivaa yhdessä, käydään ei paikoissa. Siihen omaan pihaan ei kaivata, kun ajatukset ovat kauempana. Aika halutaan ennemmin vaikka jääkiekkoharrastukseen tai vaikkapa uimahalliin kuin sen omakotitalon ylläpitoon. Omakotitaloporukalle sillä ei ole väliä missä se oma koti on, se voi olla Tuusulassa tai Ylöjärvellä jos sikseen on. Urbaanille asujalle sillä sijainnilla on aivan hemmetisti väliä.
Tähän vaikuttaa myös ihmisen ikä ja elämänvaihe. Nuorena aikuisena se kaupunkielämä tarjoaa mahdollisuuksia. Aikaa vietetään kaiken maailman riennoissa ja tapaillaan kavereita. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa kun vakiintuu parisuhteeseen ja tulee lapsia niin elämänrytmi muuttuu. Lapsiperheen arki on ihan toisenlaista kuin nuorella opiskelijalla.
Tätä yritän sanoa, että molemmat vaihtoehdot voi olla samalle ihmiselle se täydellinen asumisvaihtoehto. Eri elämänvaiheissa vaan. Ensin eletään kaupunkielämää ja myöhemmin siirrytään rauhallisempaan kehyskuntaan viettämään perhe-elämää. Se on aika tyypillinen kehityksen kaari näissä kuvioissa. Mahdollisesti eläkepäivinä sitä muutetaan vielä kerran takaisin kaupunkiin kerrostalon helppouden ja palveluiden läheisyyden perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Joo alempi keskiluokka tekee näin, mutta se omakotitalo ei ole Keravan tai Järvenpään keskustassa. Siitähän tässä oli kyse. Oikeasti menestyneet perheet muuttavat pk-seudun sisällä parhaille alueille ja laittavat lapsensa SYKkiin eikä mihinkään Keravan Sompion yhteiskouluun. Lukiovertailussakin esim. Jäken lukio jää kauas jälkeen Helsingin ja Espoon parhaista lukioista. Siinä sitten valitset haluatko lapsellesi hyvän lukion vai pitkän koulumatkan.
Onpa lapsellista. Lahjakas lukiolainen kirjoittaa ne ällänsä mistä koulusta tahansa. Ylioppilaskirjoitukset eivät ole rakettitiedettä, eikä lukioissa oikeasti ole suuria eroja opetuksen tasossa. Siitä pitä aineenopettajien korkea työttömyys huolen.
Kyllähän siellä sonnan keskellä voi olla joku helmi, mutta ne SYKit ja Ressut ovat ihan eri juttu. Sillä ollaan ihan eri tavalla yhteisönä mukana nuorten opiskeluissa ja se keskinkertainenkin yltää hyviin tuloksiin kun ympärillä on paljon lahjakkaita ja motivoituneita nuoria, joilla on kotoa vankka tuki opiskelulle. Toisekseen helsinkiläinen nuori pystyy jatkamaan opintojaan yliopistossa käyden mahdollisesti opintonsa jopa kotoa käsin, mikä mahdollistaa paljon. Ylempi keskiluokka ei ole Helsingistä minnekään muuttamassa. Ne pikkuduunarit sinne Järvenpäähän muuttavat, koska massia ei ole Helsingissä kuin Puotilan kaksioon eikä keskustaan.
Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Se on ihan tilastoissa näkyvä tosiasia, että kehyskunnat on olleet vetovoimaisia. Helsingin väkiluku on kääntynyt laskuun ensimmäisen kerran 50 vuoteen! Suurin muuttoliike pääkaupunkiseudulle tulee ulkomailta. Samaan aikaan kantaväestö muuttaa kehyskuntiin. Ja tämä ole kannanotto minkään puolesta tai mitään vastaan vaan huomio todellisuudesta. Tällainen ilmiö on havaittavissa.
Helsinkiläinen muuttaa kehyskuntaan, jos on lapsia. Saa perheelle suuremmat tilat.
Ei muuta. Helsingin keskusta on täynnä lapsiperheitä, päiväkodit ja koulut pullistelevat lapsista. Ehkä sellainen perhe muuttaa, jolla ei ole varaa isompaan asuntoon Helsingissä, mutta ei muut. Itse asun Pasilassa ja tänne on parhaillaan rakentumassa uusi tuhannen lapsen koulu/päiväkoti keskus, kyllä lapsia riittää.
Kyse ei pelkästään ole siitä onko varaa vaan siitä mitä sillä rahalla saa. Jos perheellä on asunnon ostamiseen vaikka 400 000 € käytettävissä. Kiikarissa voisi olla 3 huonetta ja keittö Pasilassa. Ihan tavallinen kerrostalokämppä jossa mahtuu pieni perhe asumaan. Sitten voi lähteä katsomaan vaihtoehtoja mitä tällä rahalla saisi kehyskunnista? Kehyskunnista tuolla rahalla voi jo alkaa katselemaan isoja omakotitaloja missä on kunnon piha ympärillä. Alkaa aika äkkiä tuntumaan se kerrostalokämppä aika vaatimattomalta niiden rinnalla.
Niin no, siellä kehyskunnassa on pidettävä autoa tai kahta. Pasilassa asuva ei sellaisia tarvitse. Työmatka voi hyvin olla kävelymatkan päässä, Pasilassa on itsessäänkin valtava määrä työpaikkoja. Kaikille ei se oma piha ja jatkusvasti nikkaroitava talo ole mikään unelma. Itse en suin surmin ottaisi omakotitaloa riesakseni. Iso perheasunto hyvillä yhteyksillä on paljon kivempi ratkaisu. Moni tinkii asunnon koostakin päästäkseen esim. kantakaupunkiin asumaan.
Aika paljonkin joutuu asunnon koosta tinkimään! Jos vertailussa on 200 neliön omakotitalo ja 70 neliön kerrostaloasunto. Siihen sitten vielä autotallit ja pihasaunat päälle.
Eipä sillä - onhan kaupunkiasuminen ihan hyvä vaihtoehto monella. Ei ole olemassa mitään yhtä ainutta oikeaa vastausta. Riippuu niin monesta seikasta minkälaista elämää kukakin haluaa elää. Sehän on vain hyvä kun on mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja mistä valikoida.
Kyllä kuitenkin monella omakotitalo ja lapsille trampoliini takapihalla on tavoittelemisen arvoinen unelma. Asumisen väljyyttä rauhallisella seudulla. On vihreää luontoa ympärillä ja tilaa harrastaa.
Tai jos katsotaan mitä kyselytutkimukset aiheesta meille kertoo:
"Suomalainen haaveilee yhä omakotitalosta. Kyselyyn vastanneista 60 prosenttia haluaisi mieluiten asua omakotitalossa. Vastanneista 19 prosenttia haaveilee asunnosta kerrostalossa ja 12 prosenttia rivitalossa. Selvä enemmistö valitsisi asumismuodokseen omistusasumisen."
Elämäntavat eroavat paljolti. Toiset tykkäävät olla kotona, hoitaa puutarhaa, nikkaroida ja pihasaunoa. Sellaisille ihmisille se tilava omakotitalo on tärkeä. Toisilla on erilainen elämä. Arki menee töissä ja harrastuksissa, viikonloppuisin puuhataan jotain kivaa yhdessä, käydään ei paikoissa. Siihen omaan pihaan ei kaivata, kun ajatukset ovat kauempana. Aika halutaan ennemmin vaikka jääkiekkoharrastukseen tai vaikkapa uimahalliin kuin sen omakotitalon ylläpitoon. Omakotitaloporukalle sillä ei ole väliä missä se oma koti on, se voi olla Tuusulassa tai Ylöjärvellä jos sikseen on. Urbaanille asujalle sillä sijainnilla on aivan hemmetisti väliä.
Enkä ihan näe syytä miksei kehyskunnassa asuvat voisi ihan yhtäläiseen harrastaa uintia ja käydä luistelemassa. Jos jotain niin kehyskunnissa on erinomaiset mahdollisuudet liikuntaharrastuksille.
Siksihän sitä jäädään kehyskuntiin, eikä lähdetä sen kauemmas kun halutaan niiden Helsingin houkutusten olevan puolen tunnin ajomatkan päässä. Voi halutessaan käydä vaikka leffassa tai shoppailemassa. Se on vielä ihan eri asia elää omakotitalossa jossain ihan oikeasti syrjässä. Kehyskunnat on kuitenkin tätä samaa "pääkaupunkiseudun ympäristö" aluetta jossa ihmiset kulkee päivittäin koko alueen laajuudella töissä ja harrastuksissa. Jostain Tuusulasta voi ihan hyvin omalla autolla käydä Espoossa piipahtamassa kaverin luona kylässä. Tai Helsingistä käväistä Kirkkonummen puolella harrastamassa vaikka lintujen bongausta. Välimatkat on kuitenkin aika lyhyitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Joo alempi keskiluokka tekee näin, mutta se omakotitalo ei ole Keravan tai Järvenpään keskustassa. Siitähän tässä oli kyse. Oikeasti menestyneet perheet muuttavat pk-seudun sisällä parhaille alueille ja laittavat lapsensa SYKkiin eikä mihinkään Keravan Sompion yhteiskouluun. Lukiovertailussakin esim. Jäken lukio jää kauas jälkeen Helsingin ja Espoon parhaista lukioista. Siinä sitten valitset haluatko lapsellesi hyvän lukion vai pitkän koulumatkan.
Onpa lapsellista. Lahjakas lukiolainen kirjoittaa ne ällänsä mistä koulusta tahansa. Ylioppilaskirjoitukset eivät ole rakettitiedettä, eikä lukioissa oikeasti ole suuria eroja opetuksen tasossa. Siitä pitä aineenopettajien korkea työttömyys huolen.
Kyllähän siellä sonnan keskellä voi olla joku helmi, mutta ne SYKit ja Ressut ovat ihan eri juttu. Sillä ollaan ihan eri tavalla yhteisönä mukana nuorten opiskeluissa ja se keskinkertainenkin yltää hyviin tuloksiin kun ympärillä on paljon lahjakkaita ja motivoituneita nuoria, joilla on kotoa vankka tuki opiskelulle. Toisekseen helsinkiläinen nuori pystyy jatkamaan opintojaan yliopistossa käyden mahdollisesti opintonsa jopa kotoa käsin, mikä mahdollistaa paljon. Ylempi keskiluokka ei ole Helsingistä minnekään muuttamassa. Ne pikkuduunarit sinne Järvenpäähän muuttavat, koska massia ei ole Helsingissä kuin Puotilan kaksioon eikä keskustaan.
Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Se on ihan tilastoissa näkyvä tosiasia, että kehyskunnat on olleet vetovoimaisia. Helsingin väkiluku on kääntynyt laskuun ensimmäisen kerran 50 vuoteen! Suurin muuttoliike pääkaupunkiseudulle tulee ulkomailta. Samaan aikaan kantaväestö muuttaa kehyskuntiin. Ja tämä ole kannanotto minkään puolesta tai mitään vastaan vaan huomio todellisuudesta. Tällainen ilmiö on havaittavissa.
Helsinkiläinen muuttaa kehyskuntaan, jos on lapsia. Saa perheelle suuremmat tilat.
Ei muuta. Helsingin keskusta on täynnä lapsiperheitä, päiväkodit ja koulut pullistelevat lapsista. Ehkä sellainen perhe muuttaa, jolla ei ole varaa isompaan asuntoon Helsingissä, mutta ei muut. Itse asun Pasilassa ja tänne on parhaillaan rakentumassa uusi tuhannen lapsen koulu/päiväkoti keskus, kyllä lapsia riittää.
Kyse ei pelkästään ole siitä onko varaa vaan siitä mitä sillä rahalla saa. Jos perheellä on asunnon ostamiseen vaikka 400 000 € käytettävissä. Kiikarissa voisi olla 3 huonetta ja keittö Pasilassa. Ihan tavallinen kerrostalokämppä jossa mahtuu pieni perhe asumaan. Sitten voi lähteä katsomaan vaihtoehtoja mitä tällä rahalla saisi kehyskunnista? Kehyskunnista tuolla rahalla voi jo alkaa katselemaan isoja omakotitaloja missä on kunnon piha ympärillä. Alkaa aika äkkiä tuntumaan se kerrostalokämppä aika vaatimattomalta niiden rinnalla.
Niin no, siellä kehyskunnassa on pidettävä autoa tai kahta. Pasilassa asuva ei sellaisia tarvitse. Työmatka voi hyvin olla kävelymatkan päässä, Pasilassa on itsessäänkin valtava määrä työpaikkoja. Kaikille ei se oma piha ja jatkusvasti nikkaroitava talo ole mikään unelma. Itse en suin surmin ottaisi omakotitaloa riesakseni. Iso perheasunto hyvillä yhteyksillä on paljon kivempi ratkaisu. Moni tinkii asunnon koostakin päästäkseen esim. kantakaupunkiin asumaan.
Aika paljonkin joutuu asunnon koosta tinkimään! Jos vertailussa on 200 neliön omakotitalo ja 70 neliön kerrostaloasunto. Siihen sitten vielä autotallit ja pihasaunat päälle.
Eipä sillä - onhan kaupunkiasuminen ihan hyvä vaihtoehto monella. Ei ole olemassa mitään yhtä ainutta oikeaa vastausta. Riippuu niin monesta seikasta minkälaista elämää kukakin haluaa elää. Sehän on vain hyvä kun on mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja mistä valikoida.
Kyllä kuitenkin monella omakotitalo ja lapsille trampoliini takapihalla on tavoittelemisen arvoinen unelma. Asumisen väljyyttä rauhallisella seudulla. On vihreää luontoa ympärillä ja tilaa harrastaa.
Tai jos katsotaan mitä kyselytutkimukset aiheesta meille kertoo:
"Suomalainen haaveilee yhä omakotitalosta. Kyselyyn vastanneista 60 prosenttia haluaisi mieluiten asua omakotitalossa. Vastanneista 19 prosenttia haaveilee asunnosta kerrostalossa ja 12 prosenttia rivitalossa. Selvä enemmistö valitsisi asumismuodokseen omistusasumisen."
Elämäntavat eroavat paljolti. Toiset tykkäävät olla kotona, hoitaa puutarhaa, nikkaroida ja pihasaunoa. Sellaisille ihmisille se tilava omakotitalo on tärkeä. Toisilla on erilainen elämä. Arki menee töissä ja harrastuksissa, viikonloppuisin puuhataan jotain kivaa yhdessä, käydään ei paikoissa. Siihen omaan pihaan ei kaivata, kun ajatukset ovat kauempana. Aika halutaan ennemmin vaikka jääkiekkoharrastukseen tai vaikkapa uimahalliin kuin sen omakotitalon ylläpitoon. Omakotitaloporukalle sillä ei ole väliä missä se oma koti on, se voi olla Tuusulassa tai Ylöjärvellä jos sikseen on. Urbaanille asujalle sillä sijainnilla on aivan hemmetisti väliä.
Tähän vaikuttaa myös ihmisen ikä ja elämänvaihe. Nuorena aikuisena se kaupunkielämä tarjoaa mahdollisuuksia. Aikaa vietetään kaiken maailman riennoissa ja tapaillaan kavereita. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa kun vakiintuu parisuhteeseen ja tulee lapsia niin elämänrytmi muuttuu. Lapsiperheen arki on ihan toisenlaista kuin nuorella opiskelijalla.
Tätä yritän sanoa, että molemmat vaihtoehdot voi olla samalle ihmiselle se täydellinen asumisvaihtoehto. Eri elämänvaiheissa vaan. Ensin eletään kaupunkielämää ja myöhemmin siirrytään rauhallisempaan kehyskuntaan viettämään perhe-elämää. Se on aika tyypillinen kehityksen kaari näissä kuvioissa. Mahdollisesti eläkepäivinä sitä muutetaan vielä kerran takaisin kaupunkiin kerrostalon helppouden ja palveluiden läheisyyden perässä.
Miksi se arki siitä miksikään muuttuu, jos on lapsia. Ennemminkin ikääntyessä ihmiset tuppaavat vaurastumaan ja on enemmän mahdollisuuksia nauttia kaupunkilaiselämästä ja tehdä vaikka viikonloppureissuja aktiivisesti. Lapset harrastavat aktiivisesti ja se aika, jolloin oltaisiin siellä isossa omakotitalossa tai saatikka sen huolehditulla pihalla jää hyvin vähäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Joo alempi keskiluokka tekee näin, mutta se omakotitalo ei ole Keravan tai Järvenpään keskustassa. Siitähän tässä oli kyse. Oikeasti menestyneet perheet muuttavat pk-seudun sisällä parhaille alueille ja laittavat lapsensa SYKkiin eikä mihinkään Keravan Sompion yhteiskouluun. Lukiovertailussakin esim. Jäken lukio jää kauas jälkeen Helsingin ja Espoon parhaista lukioista. Siinä sitten valitset haluatko lapsellesi hyvän lukion vai pitkän koulumatkan.
Onpa lapsellista. Lahjakas lukiolainen kirjoittaa ne ällänsä mistä koulusta tahansa. Ylioppilaskirjoitukset eivät ole rakettitiedettä, eikä lukioissa oikeasti ole suuria eroja opetuksen tasossa. Siitä pitä aineenopettajien korkea työttömyys huolen.
Kyllähän siellä sonnan keskellä voi olla joku helmi, mutta ne SYKit ja Ressut ovat ihan eri juttu. Sillä ollaan ihan eri tavalla yhteisönä mukana nuorten opiskeluissa ja se keskinkertainenkin yltää hyviin tuloksiin kun ympärillä on paljon lahjakkaita ja motivoituneita nuoria, joilla on kotoa vankka tuki opiskelulle. Toisekseen helsinkiläinen nuori pystyy jatkamaan opintojaan yliopistossa käyden mahdollisesti opintonsa jopa kotoa käsin, mikä mahdollistaa paljon. Ylempi keskiluokka ei ole Helsingistä minnekään muuttamassa. Ne pikkuduunarit sinne Järvenpäähän muuttavat, koska massia ei ole Helsingissä kuin Puotilan kaksioon eikä keskustaan.
Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Se on ihan tilastoissa näkyvä tosiasia, että kehyskunnat on olleet vetovoimaisia. Helsingin väkiluku on kääntynyt laskuun ensimmäisen kerran 50 vuoteen! Suurin muuttoliike pääkaupunkiseudulle tulee ulkomailta. Samaan aikaan kantaväestö muuttaa kehyskuntiin. Ja tämä ole kannanotto minkään puolesta tai mitään vastaan vaan huomio todellisuudesta. Tällainen ilmiö on havaittavissa.
Helsinkiläinen muuttaa kehyskuntaan, jos on lapsia. Saa perheelle suuremmat tilat.
Ei muuta. Helsingin keskusta on täynnä lapsiperheitä, päiväkodit ja koulut pullistelevat lapsista. Ehkä sellainen perhe muuttaa, jolla ei ole varaa isompaan asuntoon Helsingissä, mutta ei muut. Itse asun Pasilassa ja tänne on parhaillaan rakentumassa uusi tuhannen lapsen koulu/päiväkoti keskus, kyllä lapsia riittää.
Kyse ei pelkästään ole siitä onko varaa vaan siitä mitä sillä rahalla saa. Jos perheellä on asunnon ostamiseen vaikka 400 000 € käytettävissä. Kiikarissa voisi olla 3 huonetta ja keittö Pasilassa. Ihan tavallinen kerrostalokämppä jossa mahtuu pieni perhe asumaan. Sitten voi lähteä katsomaan vaihtoehtoja mitä tällä rahalla saisi kehyskunnista? Kehyskunnista tuolla rahalla voi jo alkaa katselemaan isoja omakotitaloja missä on kunnon piha ympärillä. Alkaa aika äkkiä tuntumaan se kerrostalokämppä aika vaatimattomalta niiden rinnalla.
Myös voi miettiä miten se omakotitalon arvo 20 vuoden päästä on ja taas helsingin keskustassa olleen asunnon arvo.
Hyvin todennäköisesti molempien arvo nousee erittäin voimakkaasti. Koko pääkaupunkiseutu kehyskuntineen kasvaa ja kehittyy. Hyvin epätodennäköistä, että vain Helsinki kasvaisi ja sen ympärillä olevat alueet eivät.
Hyvin vaikea kuvitella skenaariota jossa kehyskunnissa sijaitsevien omakotitalojen kysyntyä jotenkin hiipuisi merkittävästi. Voisi kuvitella, että ennemminkin päinvastoin. MItä suuremmaksi pääkaupunkiseutu väkiluvultaan kasvaa niin sitä lähempänä kehyskunnat suhteellisesti sijaitsee. Jossain miljoonakaupungissa puolen tunnin ajomatka ihan keskustasta olisi vielä erittäin haluttua aluetta ja miellettäisiin todella keskeiseksi sijainniksi. Samalla tavalla Suomessa kehitys on edennyt. Kehyskuntien vetovoima on ollut kasvusuunnassa vuosikymmenestä toiseen.
20 vuotias omakotitalo alkaa olla asiansa palvellut.
-rakennusmestari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Joo alempi keskiluokka tekee näin, mutta se omakotitalo ei ole Keravan tai Järvenpään keskustassa. Siitähän tässä oli kyse. Oikeasti menestyneet perheet muuttavat pk-seudun sisällä parhaille alueille ja laittavat lapsensa SYKkiin eikä mihinkään Keravan Sompion yhteiskouluun. Lukiovertailussakin esim. Jäken lukio jää kauas jälkeen Helsingin ja Espoon parhaista lukioista. Siinä sitten valitset haluatko lapsellesi hyvän lukion vai pitkän koulumatkan.
Onpa lapsellista. Lahjakas lukiolainen kirjoittaa ne ällänsä mistä koulusta tahansa. Ylioppilaskirjoitukset eivät ole rakettitiedettä, eikä lukioissa oikeasti ole suuria eroja opetuksen tasossa. Siitä pitä aineenopettajien korkea työttömyys huolen.
Kyllähän siellä sonnan keskellä voi olla joku helmi, mutta ne SYKit ja Ressut ovat ihan eri juttu. Sillä ollaan ihan eri tavalla yhteisönä mukana nuorten opiskeluissa ja se keskinkertainenkin yltää hyviin tuloksiin kun ympärillä on paljon lahjakkaita ja motivoituneita nuoria, joilla on kotoa vankka tuki opiskelulle. Toisekseen helsinkiläinen nuori pystyy jatkamaan opintojaan yliopistossa käyden mahdollisesti opintonsa jopa kotoa käsin, mikä mahdollistaa paljon. Ylempi keskiluokka ei ole Helsingistä minnekään muuttamassa. Ne pikkuduunarit sinne Järvenpäähän muuttavat, koska massia ei ole Helsingissä kuin Puotilan kaksioon eikä keskustaan.
Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Se on ihan tilastoissa näkyvä tosiasia, että kehyskunnat on olleet vetovoimaisia. Helsingin väkiluku on kääntynyt laskuun ensimmäisen kerran 50 vuoteen! Suurin muuttoliike pääkaupunkiseudulle tulee ulkomailta. Samaan aikaan kantaväestö muuttaa kehyskuntiin. Ja tämä ole kannanotto minkään puolesta tai mitään vastaan vaan huomio todellisuudesta. Tällainen ilmiö on havaittavissa.
Helsinkiläinen muuttaa kehyskuntaan, jos on lapsia. Saa perheelle suuremmat tilat.
Ei muuta. Helsingin keskusta on täynnä lapsiperheitä, päiväkodit ja koulut pullistelevat lapsista. Ehkä sellainen perhe muuttaa, jolla ei ole varaa isompaan asuntoon Helsingissä, mutta ei muut. Itse asun Pasilassa ja tänne on parhaillaan rakentumassa uusi tuhannen lapsen koulu/päiväkoti keskus, kyllä lapsia riittää.
Kyse ei pelkästään ole siitä onko varaa vaan siitä mitä sillä rahalla saa. Jos perheellä on asunnon ostamiseen vaikka 400 000 € käytettävissä. Kiikarissa voisi olla 3 huonetta ja keittö Pasilassa. Ihan tavallinen kerrostalokämppä jossa mahtuu pieni perhe asumaan. Sitten voi lähteä katsomaan vaihtoehtoja mitä tällä rahalla saisi kehyskunnista? Kehyskunnista tuolla rahalla voi jo alkaa katselemaan isoja omakotitaloja missä on kunnon piha ympärillä. Alkaa aika äkkiä tuntumaan se kerrostalokämppä aika vaatimattomalta niiden rinnalla.
Niin no, siellä kehyskunnassa on pidettävä autoa tai kahta. Pasilassa asuva ei sellaisia tarvitse. Työmatka voi hyvin olla kävelymatkan päässä, Pasilassa on itsessäänkin valtava määrä työpaikkoja. Kaikille ei se oma piha ja jatkusvasti nikkaroitava talo ole mikään unelma. Itse en suin surmin ottaisi omakotitaloa riesakseni. Iso perheasunto hyvillä yhteyksillä on paljon kivempi ratkaisu. Moni tinkii asunnon koostakin päästäkseen esim. kantakaupunkiin asumaan.
Aika paljonkin joutuu asunnon koosta tinkimään! Jos vertailussa on 200 neliön omakotitalo ja 70 neliön kerrostaloasunto. Siihen sitten vielä autotallit ja pihasaunat päälle.
Eipä sillä - onhan kaupunkiasuminen ihan hyvä vaihtoehto monella. Ei ole olemassa mitään yhtä ainutta oikeaa vastausta. Riippuu niin monesta seikasta minkälaista elämää kukakin haluaa elää. Sehän on vain hyvä kun on mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja mistä valikoida.
Kyllä kuitenkin monella omakotitalo ja lapsille trampoliini takapihalla on tavoittelemisen arvoinen unelma. Asumisen väljyyttä rauhallisella seudulla. On vihreää luontoa ympärillä ja tilaa harrastaa.
Tai jos katsotaan mitä kyselytutkimukset aiheesta meille kertoo:
"Suomalainen haaveilee yhä omakotitalosta. Kyselyyn vastanneista 60 prosenttia haluaisi mieluiten asua omakotitalossa. Vastanneista 19 prosenttia haaveilee asunnosta kerrostalossa ja 12 prosenttia rivitalossa. Selvä enemmistö valitsisi asumismuodokseen omistusasumisen."
Elämäntavat eroavat paljolti. Toiset tykkäävät olla kotona, hoitaa puutarhaa, nikkaroida ja pihasaunoa. Sellaisille ihmisille se tilava omakotitalo on tärkeä. Toisilla on erilainen elämä. Arki menee töissä ja harrastuksissa, viikonloppuisin puuhataan jotain kivaa yhdessä, käydään ei paikoissa. Siihen omaan pihaan ei kaivata, kun ajatukset ovat kauempana. Aika halutaan ennemmin vaikka jääkiekkoharrastukseen tai vaikkapa uimahalliin kuin sen omakotitalon ylläpitoon. Omakotitaloporukalle sillä ei ole väliä missä se oma koti on, se voi olla Tuusulassa tai Ylöjärvellä jos sikseen on. Urbaanille asujalle sillä sijainnilla on aivan hemmetisti väliä.
Tähän vaikuttaa myös ihmisen ikä ja elämänvaihe. Nuorena aikuisena se kaupunkielämä tarjoaa mahdollisuuksia. Aikaa vietetään kaiken maailman riennoissa ja tapaillaan kavereita. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa kun vakiintuu parisuhteeseen ja tulee lapsia niin elämänrytmi muuttuu. Lapsiperheen arki on ihan toisenlaista kuin nuorella opiskelijalla.
Tätä yritän sanoa, että molemmat vaihtoehdot voi olla samalle ihmiselle se täydellinen asumisvaihtoehto. Eri elämänvaiheissa vaan. Ensin eletään kaupunkielämää ja myöhemmin siirrytään rauhallisempaan kehyskuntaan viettämään perhe-elämää. Se on aika tyypillinen kehityksen kaari näissä kuvioissa. Mahdollisesti eläkepäivinä sitä muutetaan vielä kerran takaisin kaupunkiin kerrostalon helppouden ja palveluiden läheisyyden perässä.
Miksi se arki siitä miksikään muuttuu, jos on lapsia. Ennemminkin ikääntyessä ihmiset tuppaavat vaurastumaan ja on enemmän mahdollisuuksia nauttia kaupunkilaiselämästä ja tehdä vaikka viikonloppureissuja aktiivisesti. Lapset harrastavat aktiivisesti ja se aika, jolloin oltaisiin siellä isossa omakotitalossa tai saatikka sen huolehditulla pihalla jää hyvin vähäiseksi.
Melko harva ajattelee kerrostaloasunnon olevan ihanteellisempi lapsiperheelle kuin suuri omakotitalo. Lapsille mahdollisuus riehua omalla pihalla kesät talvet. Voi rakentaa lumilinnoja talvet ja kesällä laittaa trampoliini ja uima-allas omalle pihalle. Omakotitalossa on myös säilytystilaa polkupyörillä, mopoille, potkukelkoille ja suksille. Todennäköisesti myös jokaiselle lapselle omat huoneet. Joka kaupungissa asuessa tulee haasteelliseksi tai vaatii paljon suuremman rahallisen panostuksen. Kehyskunnassa saa samalla rahalla asuintilaa huomattavasti enemmän käytötönsä. Jos on vaikka kolme lasta ja haluaa kaikille omat huoneet niin tulee melko arvokkaaksi sellainen kerrostaloasunto Helsingin keskustassa.
Eikä omakotitalossa asuminen tarkoita sitä, ettei lapset saa harrastaa! Ihan yhtäläiseen on edelleen mahdollisuus täsmälleen samoihin harrastuksiin kodin ulkopuolella. Kummallinen ajatus, että jos asuu omakotitalossa niin sitten pitää vain möllöttää siellä neljän seinän sisällä vuodesta toiseen. Voihan sitä tehdä viikonloppureissuja ihan samalla tavalla kuin kerrostalossa asuvat. Miksi ihmeessä ei voisi?
Me muutettiin Espoosta kauemmas Uudellemaalle 2,5 vuotta sitten, perheessä taaperoikäinen lapsi. Alkuun tuntui oudolta, mutta nykyään en muuttaisi takaisin mistään hinnasta. Asuminen on halvempaa ja ympärillä on aika rauhallista, vaikka asutaan ihan ihmisten ilmoilla muutaman kilometrin päässä paikkakunnan keskustasta. Kävelymatkan päässä on kauppakeskittymä, kirjasto, päiväkoti ja koulu. Iso syy viihtymiseemme täällä on se, ettemme puolison kanssa kaipaa kulttuurimenoja, suuria shoppailumahdollisuuksia ja loputonta ravintolatarjontaa. Ulkoillaan paljon, joten liikuntamahdollisuudet on tärkeä asia. Jos pari kertaa vuodessa kaivataan menoja, niin pk-seudulle pääsee äkkiä. Meidän kaltaisten ei kannata asua pk-seudulla, kun ei pk-seudun tarjoamista menoista juuri välitetä. Joku toinen taas kokee ne tärkeiksi ja silloin kannattaakin asua lyhyemmän matkan päässä.
Lapsemme on vielä kotihoidossa, mutta täällä tilanne on aivan erilainen kuin entisessä asuinpaikassamme olisi ollut. Täällä päiväkotiryhmän koko on kohtuullinen ja suurin osa lapsista on ihan tavallisista perheistä. Muualta tulleiden määrä on tosi pieni. Iltaisin on rauhallista, kesäaikaan mopoliikennettä riittää, mutta näin on monessa paikassa. Yksi arjessa erityisen mukava asia on se, että kulkeminen paikkakunnan sisällä on paljon helpompaa kuin pk-seudulla. Espoossa asuessa meni aikaa, menipä kauppakeskukseen sitten julkisilla/omalla autolla. Täällä pääsee autolla liikkumaan 5-10 minuutissa paikasta toiseen ja kaikki peruspalvelut löytyy. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Joo alempi keskiluokka tekee näin, mutta se omakotitalo ei ole Keravan tai Järvenpään keskustassa. Siitähän tässä oli kyse. Oikeasti menestyneet perheet muuttavat pk-seudun sisällä parhaille alueille ja laittavat lapsensa SYKkiin eikä mihinkään Keravan Sompion yhteiskouluun. Lukiovertailussakin esim. Jäken lukio jää kauas jälkeen Helsingin ja Espoon parhaista lukioista. Siinä sitten valitset haluatko lapsellesi hyvän lukion vai pitkän koulumatkan.
Onpa lapsellista. Lahjakas lukiolainen kirjoittaa ne ällänsä mistä koulusta tahansa. Ylioppilaskirjoitukset eivät ole rakettitiedettä, eikä lukioissa oikeasti ole suuria eroja opetuksen tasossa. Siitä pitä aineenopettajien korkea työttömyys huolen.
Kyllähän siellä sonnan keskellä voi olla joku helmi, mutta ne SYKit ja Ressut ovat ihan eri juttu. Sillä ollaan ihan eri tavalla yhteisönä mukana nuorten opiskeluissa ja se keskinkertainenkin yltää hyviin tuloksiin kun ympärillä on paljon lahjakkaita ja motivoituneita nuoria, joilla on kotoa vankka tuki opiskelulle. Toisekseen helsinkiläinen nuori pystyy jatkamaan opintojaan yliopistossa käyden mahdollisesti opintonsa jopa kotoa käsin, mikä mahdollistaa paljon. Ylempi keskiluokka ei ole Helsingistä minnekään muuttamassa. Ne pikkuduunarit sinne Järvenpäähän muuttavat, koska massia ei ole Helsingissä kuin Puotilan kaksioon eikä keskustaan.
Kyseessä ei ole mielipideasia vaan fakta. Se on ihan tilastoissa näkyvä tosiasia, että kehyskunnat on olleet vetovoimaisia. Helsingin väkiluku on kääntynyt laskuun ensimmäisen kerran 50 vuoteen! Suurin muuttoliike pääkaupunkiseudulle tulee ulkomailta. Samaan aikaan kantaväestö muuttaa kehyskuntiin. Ja tämä ole kannanotto minkään puolesta tai mitään vastaan vaan huomio todellisuudesta. Tällainen ilmiö on havaittavissa.
Helsinkiläinen muuttaa kehyskuntaan, jos on lapsia. Saa perheelle suuremmat tilat.
Ei muuta. Helsingin keskusta on täynnä lapsiperheitä, päiväkodit ja koulut pullistelevat lapsista. Ehkä sellainen perhe muuttaa, jolla ei ole varaa isompaan asuntoon Helsingissä, mutta ei muut. Itse asun Pasilassa ja tänne on parhaillaan rakentumassa uusi tuhannen lapsen koulu/päiväkoti keskus, kyllä lapsia riittää.
Kyse ei pelkästään ole siitä onko varaa vaan siitä mitä sillä rahalla saa. Jos perheellä on asunnon ostamiseen vaikka 400 000 € käytettävissä. Kiikarissa voisi olla 3 huonetta ja keittö Pasilassa. Ihan tavallinen kerrostalokämppä jossa mahtuu pieni perhe asumaan. Sitten voi lähteä katsomaan vaihtoehtoja mitä tällä rahalla saisi kehyskunnista? Kehyskunnista tuolla rahalla voi jo alkaa katselemaan isoja omakotitaloja missä on kunnon piha ympärillä. Alkaa aika äkkiä tuntumaan se kerrostalokämppä aika vaatimattomalta niiden rinnalla.
Niin no, siellä kehyskunnassa on pidettävä autoa tai kahta. Pasilassa asuva ei sellaisia tarvitse. Työmatka voi hyvin olla kävelymatkan päässä, Pasilassa on itsessäänkin valtava määrä työpaikkoja. Kaikille ei se oma piha ja jatkusvasti nikkaroitava talo ole mikään unelma. Itse en suin surmin ottaisi omakotitaloa riesakseni. Iso perheasunto hyvillä yhteyksillä on paljon kivempi ratkaisu. Moni tinkii asunnon koostakin päästäkseen esim. kantakaupunkiin asumaan.
Aika paljonkin joutuu asunnon koosta tinkimään! Jos vertailussa on 200 neliön omakotitalo ja 70 neliön kerrostaloasunto. Siihen sitten vielä autotallit ja pihasaunat päälle.
Eipä sillä - onhan kaupunkiasuminen ihan hyvä vaihtoehto monella. Ei ole olemassa mitään yhtä ainutta oikeaa vastausta. Riippuu niin monesta seikasta minkälaista elämää kukakin haluaa elää. Sehän on vain hyvä kun on mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja mistä valikoida.
Kyllä kuitenkin monella omakotitalo ja lapsille trampoliini takapihalla on tavoittelemisen arvoinen unelma. Asumisen väljyyttä rauhallisella seudulla. On vihreää luontoa ympärillä ja tilaa harrastaa.
Tai jos katsotaan mitä kyselytutkimukset aiheesta meille kertoo:
"Suomalainen haaveilee yhä omakotitalosta. Kyselyyn vastanneista 60 prosenttia haluaisi mieluiten asua omakotitalossa. Vastanneista 19 prosenttia haaveilee asunnosta kerrostalossa ja 12 prosenttia rivitalossa. Selvä enemmistö valitsisi asumismuodokseen omistusasumisen."
Elämäntavat eroavat paljolti. Toiset tykkäävät olla kotona, hoitaa puutarhaa, nikkaroida ja pihasaunoa. Sellaisille ihmisille se tilava omakotitalo on tärkeä. Toisilla on erilainen elämä. Arki menee töissä ja harrastuksissa, viikonloppuisin puuhataan jotain kivaa yhdessä, käydään ei paikoissa. Siihen omaan pihaan ei kaivata, kun ajatukset ovat kauempana. Aika halutaan ennemmin vaikka jääkiekkoharrastukseen tai vaikkapa uimahalliin kuin sen omakotitalon ylläpitoon. Omakotitaloporukalle sillä ei ole väliä missä se oma koti on, se voi olla Tuusulassa tai Ylöjärvellä jos sikseen on. Urbaanille asujalle sillä sijainnilla on aivan hemmetisti väliä.
Tähän vaikuttaa myös ihmisen ikä ja elämänvaihe. Nuorena aikuisena se kaupunkielämä tarjoaa mahdollisuuksia. Aikaa vietetään kaiken maailman riennoissa ja tapaillaan kavereita. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa kun vakiintuu parisuhteeseen ja tulee lapsia niin elämänrytmi muuttuu. Lapsiperheen arki on ihan toisenlaista kuin nuorella opiskelijalla.
Tätä yritän sanoa, että molemmat vaihtoehdot voi olla samalle ihmiselle se täydellinen asumisvaihtoehto. Eri elämänvaiheissa vaan. Ensin eletään kaupunkielämää ja myöhemmin siirrytään rauhallisempaan kehyskuntaan viettämään perhe-elämää. Se on aika tyypillinen kehityksen kaari näissä kuvioissa. Mahdollisesti eläkepäivinä sitä muutetaan vielä kerran takaisin kaupunkiin kerrostalon helppouden ja palveluiden läheisyyden perässä.
Miksi se arki siitä miksikään muuttuu, jos on lapsia. Ennemminkin ikääntyessä ihmiset tuppaavat vaurastumaan ja on enemmän mahdollisuuksia nauttia kaupunkilaiselämästä ja tehdä vaikka viikonloppureissuja aktiivisesti. Lapset harrastavat aktiivisesti ja se aika, jolloin oltaisiin siellä isossa omakotitalossa tai saatikka sen huolehditulla pihalla jää hyvin vähäiseksi.
Melko harva ajattelee kerrostaloasunnon olevan ihanteellisempi lapsiperheelle kuin suuri omakotitalo. Lapsille mahdollisuus riehua omalla pihalla kesät talvet. Voi rakentaa lumilinnoja talvet ja kesällä laittaa trampoliini ja uima-allas omalle pihalle. Omakotitalossa on myös säilytystilaa polkupyörillä, mopoille, potkukelkoille ja suksille. Todennäköisesti myös jokaiselle lapselle omat huoneet. Joka kaupungissa asuessa tulee haasteelliseksi tai vaatii paljon suuremman rahallisen panostuksen. Kehyskunnassa saa samalla rahalla asuintilaa huomattavasti enemmän käytötönsä. Jos on vaikka kolme lasta ja haluaa kaikille omat huoneet niin tulee melko arvokkaaksi sellainen kerrostaloasunto Helsingin keskustassa.
Eikä omakotitalossa asuminen tarkoita sitä, ettei lapset saa harrastaa! Ihan yhtäläiseen on edelleen mahdollisuus täsmälleen samoihin harrastuksiin kodin ulkopuolella. Kummallinen ajatus, että jos asuu omakotitalossa niin sitten pitää vain möllöttää siellä neljän seinän sisällä vuodesta toiseen. Voihan sitä tehdä viikonloppureissuja ihan samalla tavalla kuin kerrostalossa asuvat. Miksi ihmeessä ei voisi?
Miksi lasten pitäisi riehua? Kerrostalon pihalla tai leikkipuistossa kykenee ihan yhtä hyvin leikkimään, todennäköisesti on kavereitakin ja lumilinnoja rakennella. Uima-allasta nyt ei ole, mutta helpostihan sitä kävelee vaikka uimastadikalle tai rannalle kesäisin, on vähän isommatkin altaat ja vedet oikeasti uidakin. Taloyhtiöissä on ulkovarastot, jonne ne fillarit ja pulkat saa kätevästi säilöön. Oma huone on ihan puhtaasti rahakysymys, tietysti jos hankkii kokonaisen urheilujoukkueen lapsia, niin sitten ei mikään tila riitä. Omallani on oma huone luonnollisesti. En yksinkertaisesti ymmärrä millä ajalla ne harrastavat ja matkustelevat lapsiperheet siitä omakotitalostaan ehtivät edes nauttimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehyskunnat ovat ankeita. Helsinki paras!
Mutta tietystikin tämä on henkilöstä kiinni - kuka arvostaa luontoa, kuka taas eloa, kulttuuria ja kaiken helppoutta. Myös asunnon arvo nousee ja pystyy nostamaan pääomaansa.
Onhan ne samat kulttuuririennot käytettävissä vaikka asuu kehyskunnassa. Harva käy niin usein oopperassa, teatterissa ja museoissa, että matkustaminen olisi ongelma. Jos käy vaikka kerran tai pari kuukaudessa Helsingin keskustassa niin miksi se olisi ongelma? Yhtäläiseen joutuu Malmilla tai Konalassa asuva matkustamaan sinne kultturipalvelujen luokse. Sehän juuri on kehyskuntien viehätys. Kun voi asua isossa omakotitalossa luonnonhelmassa ja kuitenkin halutessaan pääsee puolessa tunnissa Helsingin keskustaan autolla.
Konalasta voi hypätä bussiin ja keskustaan menee ehkä 20 minuuttia. Leffan jälkeen voi käydä ravintolassa ja ottaa pari bisseä, koska ei tarvitse olla ajokunnossa ja voi hurauttaa bussilla takaisin kotiin. Asuin lapsena kehyskunnassa ja joka hemmetin arjen juttu kaupassa käynnistä lähtien oli oma operaationsa. Ei enää ikinä.
eri
Meillä on kehyskunnassa kaikki palvelut kilometrin säteellä. Helsingissä kun lähiössä asui niin jo apteekki oli paljon kauempana. Harvoin autoa tarvitsen. Ja junalla voi hurauttaa Helsinkiin 25min kun Espoon perukoilta sinne meni kauemmin julkisilla. Tosin nykyään äärimmäisen harvoin tulee käytyä Helsingissä. Varmaan siksi kun vaatteet ym tulee ostettua pitkälti verkkokauppojen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Parhaiten toimeentulevien ei tarvitse muuttaa minnekään hevonkuuseen asuakseen isossa omakotitalossa.
En suosittele. Joka nurkan takana väijyy The Masennus ja r o s k a väkeä on sielläkin ihan riittävästi + natiivit sisäsiittoiset siihen päälle.
Muuttaisin mieluummin Helsingissä paremmalle alueelle kuin kehyskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Parhaiten toimeentulevien ei tarvitse muuttaa minnekään hevonkuuseen asuakseen isossa omakotitalossa.
No ei. Helsingissä löytyy vaikkapa Toukolaa ja Kumpulaa ja Käpylää, joista omakotitaloa löytyy, mutta se maksaa. Ei niissä tradenomit ja sairaanhoitajat asu, vaan lääkärit ja ekonomit. Nurmijärvi on sellainen alemman keskiluokan veto. Trampoliini pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Parhaiten toimeentulevien ei tarvitse muuttaa minnekään hevonkuuseen asuakseen isossa omakotitalossa.
No ei. Helsingissä löytyy vaikkapa Toukolaa ja Kumpulaa ja Käpylää, joista omakotitaloa löytyy, mutta se maksaa. Ei niissä tradenomit ja sairaanhoitajat asu, vaan lääkärit ja ekonomit. Nurmijärvi on sellainen alemman keskiluokan veto. Trampoliini pihalle.
Niin, että ei ne hyväosaiset minnekään Helsingistä ole muuttamassa. Sinne kehyskuntiin muuttaa se Sari sairaanhoitaja, joka pendelöi hankaliin työvuoroihinsa Nummelasta Meilahteen ja on kireä ja uupunut päästessään kotiinsa sinne omakotitaloon, josta Sari ei jaksa edes nauttia eikä puutarhaansa hoitaa. Sarin lapset sitten riehuvat keskenään pihalla, kun kukaan ei jaksa viedä harrastuksiin ja jäävät kaveritta ja kasvatuksetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Olet väärässä. Juuri nämä paremmin menestyneet perheet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Iso omakotitalo kehyskunnassa houkuttelee. Ja paremmat koulut lapsille. Tästä ilmiöstä on ollut paljon juttua mediassa.
Parhaiten toimeentulevien ei tarvitse muuttaa minnekään hevonkuuseen asuakseen isossa omakotitalossa.
No ei. Helsingissä löytyy vaikkapa Toukolaa ja Kumpulaa ja Käpylää, joista omakotitaloa löytyy, mutta se maksaa. Ei niissä tradenomit ja sairaanhoitajat asu, vaan lääkärit ja ekonomit. Nurmijärvi on sellainen alemman keskiluokan veto. Trampoliini pihalle.
Niin, että ei ne hyväosaiset minnekään Helsingistä ole muuttamassa. Sinne kehyskuntiin muuttaa se Sari sairaanhoitaja, joka pendelöi hankaliin työvuoroihinsa Nummelasta Meilahteen ja on kireä ja uupunut päästessään kotiinsa sinne omakotitaloon, josta Sari ei jaksa edes nauttia eikä puutarhaansa hoitaa. Sarin lapset sitten riehuvat keskenään pihalla, kun kukaan ei jaksa viedä harrastuksiin ja jäävät kaveritta ja kasvatuksetta.
Tai sitten se Sari vaihtaa työpaikkaa ja kulkee Nummelasta 20 min päähän Lohjan sairaalaan töihin.
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin Espoosta kauemmas Uudellemaalle 2,5 vuotta sitten, perheessä taaperoikäinen lapsi. Alkuun tuntui oudolta, mutta nykyään en muuttaisi takaisin mistään hinnasta. Asuminen on halvempaa ja ympärillä on aika rauhallista, vaikka asutaan ihan ihmisten ilmoilla muutaman kilometrin päässä paikkakunnan keskustasta. Kävelymatkan päässä on kauppakeskittymä, kirjasto, päiväkoti ja koulu. Iso syy viihtymiseemme täällä on se, ettemme puolison kanssa kaipaa kulttuurimenoja, suuria shoppailumahdollisuuksia ja loputonta ravintolatarjontaa. Ulkoillaan paljon, joten liikuntamahdollisuudet on tärkeä asia. Jos pari kertaa vuodessa kaivataan menoja, niin pk-seudulle pääsee äkkiä. Meidän kaltaisten ei kannata asua pk-seudulla, kun ei pk-seudun tarjoamista menoista juuri välitetä. Joku toinen taas kokee ne tärkeiksi ja silloin kannattaakin asua lyhyemmän matkan päässä.
Lapsemme on vielä kotihoidossa, mutta täällä tilanne on aivan erilainen kuin entisessä asuinpaikassamme olisi ollut. Täällä päiväkotiryhmän koko on kohtuullinen ja suurin osa lapsista on ihan tavallisista perheistä. Muualta tulleiden määrä on tosi pieni. Iltaisin on rauhallista, kesäaikaan mopoliikennettä riittää, mutta näin on monessa paikassa. Yksi arjessa erityisen mukava asia on se, että kulkeminen paikkakunnan sisällä on paljon helpompaa kuin pk-seudulla. Espoossa asuessa meni aikaa, menipä kauppakeskukseen sitten julkisilla/omalla autolla. Täällä pääsee autolla liikkumaan 5-10 minuutissa paikasta toiseen ja kaikki peruspalvelut löytyy. :)
Autoilevalle aikuiselle varmasti kiva paikka, mutta lapselle ei ellei satu olemaan ulkoihminen. Oman koulunkäyntini pelasti se, että pääsin bussilla ovelta ovelle. Jos olisi pitänyt kävellä esimerkiksi kilometri kouluun, olisin lintsannut varmaan puolet päivistä lokakuulta maaliskuulle.
Ei automaattisesti, kehyskunnissakin on hyviä ja huonoja alueita. T. Sosiaalityöntekijä
Vierailija kirjoitti:
Eivät. Niissä on ihan samoja ongelmia sillä erotuksella, että parhaiten koulutetut ja toimeentulevat puuttuvat kokonaan.
Njaa.
Kirkkonummen Sundsbergissä on Suomen 2. korkein keskitulo Westendin jälkeen:)
Keravalta ja Lohjalta pysyisin ainakin kaukana, se ei tuo positiivista kehitystä, päinvastoin. Järvenpäässä löytyy höyrypäitä myöskin riittämin.
Alue: Aihe vapaa
Me muutimme 45min automatkan päähän Helsingistä juuri siksi, että emme halunneet lapsia jätti-inkluusioon pilaamaan koulutaipaleensa ensivuosia. Etsimme ison omakotitalon riittävällä tontilla ja riittävän pienellä kyläkoululla. Kannatti. Elämänlaatu on parantunut meillä kaikilla ja lasten harrastus- ja kaveripiirit ovat turvallisia. Koulua käydään nyt 1. ja 3.luokkaa, mitään pk-seudun kouluongelmista ei olla jouduttu kohtaamaan.