Onko elämä reilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on hölmölä, jossa esim pienituloinen kuvittelee, että hänellä on joku ihme oikeus keskituloisen elämään ja jos hän ei siihen omin avuin kykene, jonkun muun pitäisi se hänelle taata.

Yhteiskunta on kokonaisuus, jossa kaikkia tarvitaan.

Hölmöläisten maton jatkamis tarina kuvaa oikein oivallisesti miten suomalainen on sitä elämäänsä elänyt. Nyt hän syyttää yhteiskuntaan siitä, että hänen mattonsa on auttamassa jäämässä lyhyeksi. Sitä niittää mitä kylvää.

Riitta Väisänen opasti eilen nuoria, että laskut pitää maksaa ajoissa. Olisikohan kuitenkin tehty nippu vääriä valintoja, kun niitä laskuja alkaa tippumaan sieltä postilaatikosta?

Ihmisille ei ole annettu reilusti ominaisuuksia esim älyä, järkeä, keskittymiskykyä jne. Tämä näkyy koulunkäynti menestymisesssäkin ja itse en enää pidä sitä ihmisen omana syynä jos ei menesty. Muunmuasaa minulla itsellä ollut oppimisvaikeuksia koulussa ja henkisiä ongelmia minkä takia ei opiskelut onnistuneet. Ja tiedän sen ettei se kaikki omaa syytäni ole ollut.

Myös nämä kaikenlaiset maniat yms tuhlaamisvimmat ja rahankäsittely ongelmat, eivät välttämättä ole omaa syytä.

Olisikohan siinä jokin idea miksi ihmiset ovat yksilöitä ja erilaisia? Onko sinut asetettu holhouksen alaiseksi vai oletko saanut tehdä omia, valintoja ja arvioita omassa elämässäsi? Onko sinut eristetty yhteiskunnasta vikojesi ja puutteidesi takia?

Useasti hyväosaiset ylistää omaa osuuttaan ja kehuu itseään ja samaan aikaan unohtaa tai ei edes tiedosta ns Jumalan osuutta omaan menestymiseen ja hyvinvointiin. Kun minä tulin tietämään näistä voimavaikuttajista, niin olen monessa asiassa nähnyt ihmisen melko statistiksikin oman elämän suhteen. Ihmisen tieto, taito, äly, ymmärrys, terveys, ajatukset yms voi olla monesti korkeamman voiman käsissä.

Ei todellakaan ole! Voidaan miettiä sodan lapsiseksiorjia tai holokaustin uhreja. Elämä on täysin sattumanvarainen rangaistus joka päättyy joka tapauksessa kuolemaan.

Jos halutaan reilu elämä kaikille, silloin usean ihmisen asenne ratkaisee ja pyrkimys kohti sitä. Ei niin että joku katkerana estää muiden hyvinvointia tai jos joku saa jotain.

Jos olisin ~15 vuotta sitten jäänyt vellomaan itsesääliin, olisin todnäk. työttömänä, syrjäytynyt ja mahdollisesti alkoholisoitunut. Harrastin ajattelumallia: "Miksi asiat X, Y, Z tapahtuvat minulle, kun henkilölle A ne eivät tapahdu".. Onneksi pääsin tuosta ja hyväksyin että ihmisillä on eri lähtökohdat ja "eväät" elämään. Universumi ei ole minua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole! Voidaan miettiä sodan lapsiseksiorjia tai holokaustin uhreja. Elämä on täysin sattumanvarainen rangaistus joka päättyy joka tapauksessa kuolemaan.

Mutta entä jos itselle aiheutuu siitä kärsimystä katumisen muodossa jos ei pakota toista kuolemaan? Kyllä oma etu on kuitenkin tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan reilu elämä kaikille, silloin usean ihmisen asenne ratkaisee ja pyrkimys kohti sitä. Ei niin että joku katkerana estää muiden hyvinvointia tai jos joku saa jotain.

Höpö höpö. Se vaatii sitä, että jokainen on valmis jakamaan omansa. Ja tämän hetken ego- ja libidovetoinen ihmisolento ei ole siihen millään muotoa valmis. Me katselemme sielun liikahtamattakaan muiden nälkäkuolemia, r@iskauksia, kärsimystä. Ei hetkauta eteen tai taakse, kunhan oma perse on pyyhitty. Tämän hetken ihmiskunnalle ainoa oikea ratkaisu olisi totaalinen tuho ja nollaus.

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan reilu elämä kaikille, silloin usean ihmisen asenne ratkaisee ja pyrkimys kohti sitä. Ei niin että joku katkerana estää muiden hyvinvointia tai jos joku saa jotain.

Niin. Miten tätä hyvinvointia saataisiin kaikille? Ensinnäkään ketään ei saisi jättää yksin. Ihmisiä ei pitäisi erotella eri lahkoihin ja eriyttää vaan pyrkiä yhdistämään. Tasa-arvoisuus ja tasaveroisuus. Samat mahdollisuudet koulunkäynnin, avioitumisen, lisääntymisen, työnteon suhteen. Yhteiskunnanpalvelut kaikille saatavilla. Ei tuloeroja rikkaitten ja köyhien kesken, vaan taloudelliset mahdollisuudetkin pitäisi olla selvästi plussan puolella kaikille, siksi vahva keskiluokka joka tarkoittaa suurta määrää ihan hyvin toimeentulevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan reilu elämä kaikille, silloin usean ihmisen asenne ratkaisee ja pyrkimys kohti sitä. Ei niin että joku katkerana estää muiden hyvinvointia tai jos joku saa jotain.

Niin. Miten tätä hyvinvointia saataisiin kaikille? Ensinnäkään ketään ei saisi jättää yksin. Ihmisiä ei pitäisi erotella eri lahkoihin ja eriyttää vaan pyrkiä yhdistämään. Tasa-arvoisuus ja tasaveroisuus. Samat mahdollisuudet koulunkäynnin, avioitumisen, lisääntymisen, työnteon suhteen. Yhteiskunnanpalvelut kaikille saatavilla. Ei tuloeroja rikkaitten ja köyhien kesken, vaan taloudelliset mahdollisuudetkin pitäisi olla selvästi plussan puolella kaikille, siksi vahva keskiluokka joka tarkoittaa suurta määrää ihan hyvin toimeentulevia.

Tämä. Itse olen hyvin toimeentuleva. Teen töitä yli 100h/vko ja harvoin ehdin töistä kauppaan ennen kuin ne menevät kiinni ja kotiin tullessa väsyttää, aamulla jo kiire töihin, jolloin ei tule käytettyä rahaa.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että kaikkien tulisi toimia näin ja ettei olisi tuloeroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan reilu elämä kaikille, silloin usean ihmisen asenne ratkaisee ja pyrkimys kohti sitä. Ei niin että joku katkerana estää muiden hyvinvointia tai jos joku saa jotain.

Höpö höpö. Se vaatii sitä, että jokainen on valmis jakamaan omansa. Ja tämän hetken ego- ja libidovetoinen ihmisolento ei ole siihen millään muotoa valmis. Me katselemme sielun liikahtamattakaan muiden nälkäkuolemia, r@iskauksia, kärsimystä. Ei hetkauta eteen tai taakse, kunhan oma perse on pyyhitty. Tämän hetken ihmiskunnalle ainoa oikea ratkaisu olisi totaalinen tuho ja nollaus.

Luulen, että tämä johtuu informaatiotulvasta ja turtumisesta. Kun lehdistö joka viikko retostelee kauhukertomuksien kera myynnin edistämiseksi, niin ihminen tottuu siihen eikä se enää kosketa. Nykyään netissä ja televisiosta tulee jatkuvalla syötöllä vaikka mitä uutista ja tosi tvtä johon ihmiset on tottuneet. Eihän ukrainan sodan uhri kertomuksetkaan enää niin hetkauta moniakaan kun niistä on saanut lukea kymmeniä kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Vain pieni osa on nettoveronmaksajia ja niitä joiden avulla Suomi eroaa kehitysmaasta. Muut eivät osaa paljon muuta kuin lisääntyä, mitä tekevät kaikkien edestä.

 Ne nettoveronsaajat pitävät huolen siitä, että nettoveronmaksajilla on kyky olla nettoveronmaksajia, he ovat siis tuloineen ihan eri kastissakuin nettoveronsaajat.

Nettoveronmaksajan asiat ovat paremmalla mallilla kuin nettoveronsaajat.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin ~15 vuotta sitten jäänyt vellomaan itsesääliin, olisin todnäk. työttömänä, syrjäytynyt ja mahdollisesti alkoholisoitunut. Harrastin ajattelumallia: "Miksi asiat X, Y, Z tapahtuvat minulle, kun henkilölle A ne eivät tapahdu".. Onneksi pääsin tuosta ja hyväksyin että ihmisillä on eri lähtökohdat ja "eväät" elämään. Universumi ei ole minua vastaan.

Tämä oli hyvä oivallus! Nimittäis omat ajatukset joskus luovat sitä todellisuutta jossa elämme. Ja monesti masentuneella ajatukset pyörivät epätoivon kehää. Sinä pääsit siitä voitolle ja onnistuit kääntämään ajatukset positiiviseksi. Universumi tosiaan voi olla meidän puolella tai jos ei puolellakaan, niin ainakin neutraali toimija. Lopun ratkaisisi sitten omat valinnat...

vieläkö ahdistus vaivaa? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain pieni osa on nettoveronmaksajia ja niitä joiden avulla Suomi eroaa kehitysmaasta. Muut eivät osaa paljon muuta kuin lisääntyä, mitä tekevät kaikkien edestä.

 Ne nettoveronsaajat pitävät huolen siitä, että nettoveronmaksajilla on kyky olla nettoveronmaksajia, he ovat siis tuloineen ihan eri kastissakuin nettoveronsaajat.

Nettoveronmaksajan asiat ovat paremmalla mallilla kuin nettoveronsaajat.

Tämä. Itse olen hyvin toimeentuleva. Teen töitä yli 100h/vko ja harvoin ehdin töistä kauppaan ennen kuin ne menevät kiinni ja kotiin tullessa väsyttää, aamulla jo kiire töihin, jolloin ei tule käytettyä rahaa.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että kaikkien tulisi toimia näin ja ettei olisi tuloeroja.

Tosiaan onni ja hyvinvointi kerääntyy. Ne ovat seurauksia, se on korkoa korolle. Jos ihminen ei koskaan aloita kehittämään itseään ja pyri olemaan permpi ihminen, se onni ja hyvinvointi ei keräänny, eikä sitä kykene myöskään jakamaan. Kateus on sellainen asia joka estää ihmistä kehittymästä, esim maailman sanominen epäreiluksi tarkoittaa mitä? Riittääkö yksi epäreilu asia siihen että maailma on epäreilu? Jos ei osaa olla tyytyväinen vähään, ei osaa olla paljoonkaan, heille maailma näyttää aina epäreiluna. Jos kaikille annetaan yhtä paljon lopputilanne on sama. Osa käyttää annetut mahdollisuudet ja osa ei. Osa ei edes tiedosta että mahdollisuus oli olemassa, varsinkin jos yksikin ihminen sai paremman mahdollisuuden. Ap, luuletko että sellainen reilu maailma olisi lopulta parempi, missä kenenkään ei tarvitsisi yrittää ja pinnistellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan reilu elämä kaikille, silloin usean ihmisen asenne ratkaisee ja pyrkimys kohti sitä. Ei niin että joku katkerana estää muiden hyvinvointia tai jos joku saa jotain.

Höpö höpö. Se vaatii sitä, että jokainen on valmis jakamaan omansa. Ja tämän hetken ego- ja libidovetoinen ihmisolento ei ole siihen millään muotoa valmis. Me katselemme sielun liikahtamattakaan muiden nälkäkuolemia, r@iskauksia, kärsimystä. Ei hetkauta eteen tai taakse, kunhan oma perse on pyyhitty. Tämän hetken ihmiskunnalle ainoa oikea ratkaisu olisi totaalinen tuho ja nollaus.

Luulen, että tämä johtuu informaatiotulvasta ja turtumisesta. Kun lehdistö joka viikko retostelee kauhukertomuksien kera myynnin edistämiseksi, niin ihminen tottuu siihen eikä se enää kosketa. Nykyään netissä ja televisiosta tulee jatkuvalla syötöllä vaikka mitä uutista ja tosi tvtä johon ihmiset on tottuneet. Eihän ukrainan sodan uhri kertomuksetkaan enää niin hetkauta moniakaan kun niistä on saanut lukea kymmeniä kertoja.

Minä en. Ilman informaatiota muurahaiset ja lammaslauma jatkaisi puuhailuaan vielä typerämpänä ja ohjailtavana. Se, että me hyväksymme kaiken pahan on sitä, että kuvittelemme sen olevan käypäinen hinta murto-osan hyvinvoinnista. Sellainen kuvotus on ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata vertailla omaa elämää toisten elämään. "Etsikää ensin Jumalaa, niin kaikki muukin teille annetaan."

Tämä!

Olen huomannut että olen paljon tyytyväisempi kun en vertaile. Välillä kannattaa pysähtyä miettimään mitkä asiat itsellään onkaan hyvin. Parempi kun ei anna sen kateuden peikon liian kauan istuksia siinä olkapäällä korvaan kuiskuttelemassa.

Jospa saisi viettää ikuisuuden edes Jumalan huoneen kynnyksellä niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan reilu elämä kaikille, silloin usean ihmisen asenne ratkaisee ja pyrkimys kohti sitä. Ei niin että joku katkerana estää muiden hyvinvointia tai jos joku saa jotain.

Höpö höpö. Se vaatii sitä, että jokainen on valmis jakamaan omansa. Ja tämän hetken ego- ja libidovetoinen ihmisolento ei ole siihen millään muotoa valmis. Me katselemme sielun liikahtamattakaan muiden nälkäkuolemia, r@iskauksia, kärsimystä. Ei hetkauta eteen tai taakse, kunhan oma perse on pyyhitty. Tämän hetken ihmiskunnalle ainoa oikea ratkaisu olisi totaalinen tuho ja nollaus.

Luulen, että tämä johtuu informaatiotulvasta ja turtumisesta. Kun lehdistö joka viikko retostelee kauhukertomuksien kera myynnin edistämiseksi, niin ihminen tottuu siihen eikä se enää kosketa. Nykyään netissä ja televisiosta tulee jatkuvalla syötöllä vaikka mitä uutista ja tosi tvtä johon ihmiset on tottuneet. Eihän ukrainan sodan uhri kertomuksetkaan enää niin hetkauta moniakaan kun niistä on saanut lukea kymmeniä kertoja.

Minä en. Ilman informaatiota muurahaiset ja lammaslauma jatkaisi puuhailuaan vielä typerämpänä ja ohjailtavana. Se, että me hyväksymme kaiken pahan on sitä, että kuvittelemme sen olevan käypäinen hinta murto-osan hyvinvoinnista. Sellainen kuvotus on ihminen.

Täällä halutaan keskustella vain hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta elämästä kapitalismissa. Tuot liian vaikeita näkökulmia keskusteluun; se ei kiinnosta. Ja juurihan kerroit miksi. Nuo kateus- ja vertailuargumentit ei oikein tehoa, kun astutaan tämän teennäisen kuplan ulkopuolelle 😅

Positiivisena ihmisinä olen päässyt vaikeuksien kautta voittoon. On tullut fiilis, että kun vain pysyy positiivisena ja vahvana ja hyväsydämisenä, niin kaikki järjestyy.

Sen sijaan lähipiirissä ne negatiiviset nillittäjät ja marttyyrit ovat menneet vain koko ajan kohti huonompaa.

Sitä saa, mitä tilaa. Ilolla ja rakkaudella olen houkutellut luokseni (lopulta!) Iloa ja rakkautta. Negalla saa negaa.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan onni ja hyvinvointi kerääntyy. Ne ovat seurauksia, se on korkoa korolle. Jos ihminen ei koskaan aloita kehittämään itseään ja pyri olemaan permpi ihminen, se onni ja hyvinvointi ei keräänny, eikä sitä kykene myöskään jakamaan. Kateus on sellainen asia joka estää ihmistä kehittymästä, esim maailman sanominen epäreiluksi tarkoittaa mitä? Riittääkö yksi epäreilu asia siihen että maailma on epäreilu? Jos ei osaa olla tyytyväinen vähään, ei osaa olla paljoonkaan, heille maailma näyttää aina epäreiluna. Jos kaikille annetaan yhtä paljon lopputilanne on sama. Osa käyttää annetut mahdollisuudet ja osa ei. Osa ei edes tiedosta että mahdollisuus oli olemassa, varsinkin jos yksikin ihminen sai paremman mahdollisuuden. Ap, luuletko että sellainen reilu maailma olisi lopulta parempi, missä kenenkään ei tarvitsisi yrittää ja pinnistellä?

Reilu on semmoinen missä kaikilla on samat mahdollisuudet. Minä en saa mitään lisäarvoa itselleni siitä, että pitäisi pinnistellä. Osaan asettaa asiat arvoonsa ilman pinnistelyä. Tuo seikka onko ihmisellä älyä tai tietoa mahdollisuuksista onkin yksi eriarvoistava juttu. Onhan se nyt epäreilua jos joku ymmärtää ja joku ei. Ja jos se ratkaisee elämän laadun ja menestyksen. Olen huomannut, ettei ymmärrystäkään ole jaettu ihmisilke reilulla kädellä. Jos ihmiset olisivat ymmärtäväisempiä, niin veikkaan, että olisi huomattavasti vähemmän sosiaalisia ja muita ongelmia. Tyytyväinen on hyvä osata olla, muttei sekään aina itsestä riipu. Esim minä olen halunnut ja toivonut tulevani tyytyväiseksi muttei sitä aina arjessa silti ole. Ihminen tottuu monesti oloihinsa ja jos päivissä ei ole vaihtelua, niin tyytyväisyys esim puhtaasta vedestäkin voi jäädä unholaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan onni ja hyvinvointi kerääntyy. Ne ovat seurauksia, se on korkoa korolle. Jos ihminen ei koskaan aloita kehittämään itseään ja pyri olemaan permpi ihminen, se onni ja hyvinvointi ei keräänny, eikä sitä kykene myöskään jakamaan. Kateus on sellainen asia joka estää ihmistä kehittymästä, esim maailman sanominen epäreiluksi tarkoittaa mitä? Riittääkö yksi epäreilu asia siihen että maailma on epäreilu? Jos ei osaa olla tyytyväinen vähään, ei osaa olla paljoonkaan, heille maailma näyttää aina epäreiluna. Jos kaikille annetaan yhtä paljon lopputilanne on sama. Osa käyttää annetut mahdollisuudet ja osa ei. Osa ei edes tiedosta että mahdollisuus oli olemassa, varsinkin jos yksikin ihminen sai paremman mahdollisuuden. Ap, luuletko että sellainen reilu maailma olisi lopulta parempi, missä kenenkään ei tarvitsisi yrittää ja pinnistellä?

Reilu on semmoinen missä kaikilla on samat mahdollisuudet. Minä en saa mitään lisäarvoa itselleni siitä, että pitäisi pinnistellä. Osaan asettaa asiat arvoonsa ilman pinnistelyä. Tuo seikka onko ihmisellä älyä tai tietoa mahdollisuuksista onkin yksi eriarvoistava juttu. Onhan se nyt epäreilua jos joku ymmärtää ja joku ei. Ja jos se ratkaisee elämän laadun ja menestyksen. Olen huomannut, ettei ymmärrystäkään ole jaettu ihmisilke reilulla kädellä. Jos ihmiset olisivat ymmärtäväisempiä, niin veikkaan, että olisi huomattavasti vähemmän sosiaalisia ja muita ongelmia. Tyytyväinen on hyvä osata olla, muttei sekään aina itsestä riipu. Esim minä olen halunnut ja toivonut tulevani tyytyväiseksi muttei sitä aina arjessa silti ole. Ihminen tottuu monesti oloihinsa ja jos päivissä ei ole vaihtelua, niin tyytyväisyys esim puhtaasta vedestäkin voi jäädä unholaan.

Se kuulostaa reilulta. Minä taas saan pinnistelyllä isojakin tuloksia aikaan, kunhan muistan levätä. Opin uusia taitoja, jotka eivät ole lahjakkuuksieni kanssa linjassa, silloin joudun pinnistelemään myös perusasioiden äärellä. Nyt kun elämää on jo takana, voin nauttia omasta osaamisestani,esim olen rakentanut kohtuu suuren veneen viimeisen kymmenen vuoden aikana ja kesämökin. Se on ollut opettavaista. Olet erittäin oikeassa tuossa että lähtökohdat määrävät paljon elämässä, mutta niin määrää myös ne teot. Kärsivällisesti kun työskentelee kohti haluttua päämäärää sen voi saavuttaa ja voihan siinä käydä niinkin että se päämärä muuttuu toissijaiseksi ja matka on se josta nauttii. Tosiaan ihminen tottuu helpolla hyvään, ja ei osaa sitä arvostaa. Siksi minä olen vaalinut aina arkeni vaihtelevuutta ja pitänyt ovia auki monille vaihtoehdoille josta sitten valitsen mieleni mukaan. Joku saataaisi musertua sen taakan alle, kun on työt, omakotitalo, mökkityömaa ja venetyömaa hoidettavana. Minä olen kokenut sen olevan etu, sillä näin voin aina valita sen mieleisimmän hetken tehdä. Joskus sitä lähtee reppu selässä lappiin ja palaa arvostaen suihkua ja juoksevaa vettä. Se mistä vinkkelistä päättää elämää katsoa on tärkeää, ja kuten sanottu negalla saa sitä negaa.