Olen kyllästynyt ystävääni joka valittaa koko ajan masennuksestaan/vaivoistaan

Kyllä kai melkein jokainen keskittyy omiin ongelmiinsa enemmän kuin muiden ongelmiin, mutta jotkut, kuten ap:n ystävä, tilittävät toiselle omista ongelmistaan liian paljon. Tällä palstalla on puhuttu ilmiöstä monta kertaa. 

Miten nämä supertilittäjät reagoivat, jos heille tilittää yhtä paljon? Pystyvätkö he kuuntelemaan toista yhtä paljon kuin vaativat huomiota itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset vain valittavat, mutta eivät ole valmiita itse tekemään yhtään mitään asioitten etee.. Siis ei oikeasti yhtään mitään.. Jos otetaan esimerkiksi masennusvaivat yms, paras lääke niihin on liikunta (tämän voi tehdä yksinkin iltaisin esim kävelyllä) se vapauttaa samoja aineita aivoihin kuin masennuslääkkeet. Mutta jos ehdotat tätä ihmisille, he sylkevät naamalle ja sanovat että sinä et tiedä mitä masennus on... 

Valitettavasti omalta osalta tiedän, ja tiedän myös sen että se ei parane kotisohvalla valittaessa. 

Täysin samaa mieltä. Pitää keksiä tekemistä niin sillä se mieli alkaa paranemaan. Potkia itseään väkisin persuuksille. Toimettomana vaan alkaa mieli enemmän ja enemmän märehtimään siinä synkkyydessä ja puhun myös omasta kokemuksesta. Raskas työ on parasta terapiaa ja silloin nukkuukin paremmin kun ruumis saa aktiiviteettia. Ei ihmistä ole luotu makaamaan.

Tämä nykyelämä on liian helppoa ja siitä johtuu kaikki mielenterveysongelmat. Seinästä vaan nostetaan leipänsä eikä sen eteen tarvitse mitään muuta vaivaa nähdä. 

Valittajat myrkyttävät koko ilmapiirin. Samoin yltiöpositiiviset ihmiset. Molemmissa tapauksissa kierretään totuutta eikä uskalleta avoimesti puhua kipeistä tunteista.