Miten voisi piilottaa kasviksia, että lapsetkin oppisivat niitä syömään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 7lasta enkä piilottele kasviksia, niitä on aina pilkottuna jääkaapissa ja tarjolla ruualla kypsänä/raakana..en ole koskaan tehnyt syömisestä numeroa. Välillä mietin, että oikeasti miten voi olla jossain perheessä syömisestä niin hirvee show. Se ei tarkoita ettei meillä ole ikinä syöty huonosti tai kaikki lapset syö kaikkea. Syömiseen ei pitäisi koskaan liittää tunteita, koska tunnesyöminen on ongelma hyvin monella.

Kannattaa olla varovainen tuon valmiiksi pilkkomisen kanssa. Lapset voivat helposti oppia napostelun ja siitä ei pääse hevillä irti.

Kasviksia voi napostella hyvällä omatunnolla vaikka miten paljon. Ovat hyvästä hampaillekin. Esim. porkkanan pureskelua suositteli ihan hammaslääkärikin alakoulussa. 

Napostelu ei ole hyväksi, oli naposteltava mitä hyvänsä.

Paskapuhetta, mutta voithan sinä kuvitella tietäväsi asiat paremmin kuin hammaslääkäri. 

Kannattaa vaihtaa hammaslääkäriä jos on noin väittänyt. Sillä on rahankiilto silmissä kun joudut käymään useammin hoidoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 7lasta enkä piilottele kasviksia, niitä on aina pilkottuna jääkaapissa ja tarjolla ruualla kypsänä/raakana..en ole koskaan tehnyt syömisestä numeroa. Välillä mietin, että oikeasti miten voi olla jossain perheessä syömisestä niin hirvee show. Se ei tarkoita ettei meillä ole ikinä syöty huonosti tai kaikki lapset syö kaikkea. Syömiseen ei pitäisi koskaan liittää tunteita, koska tunnesyöminen on ongelma hyvin monella.

Kannattaa olla varovainen tuon valmiiksi pilkkomisen kanssa. Lapset voivat helposti oppia napostelun ja siitä ei pääse hevillä irti.

Kasviksia voi napostella hyvällä omatunnolla vaikka miten paljon. Ovat hyvästä hampaillekin. Esim. porkkanan pureskelua suositteli ihan hammaslääkärikin alakoulussa. 

Jatkuva syöminen on huonoksi hampaille. Jatkuva happohyökkäys päällä. Ja kun muutetaan kotoa nii napostelu muuttuu herkkujen syömiseksi, kun ei jakseta itse pilkkoa kasviksia.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että kasvisten pilkkominen=jatkuva syöminen? Se, että sinä et "jaksa" pilkkoa kasviksia ja vetelet sen sijaan herkkuja, ei tarkoita, että kaikki tekevät niin. Suurinta osaa kasviksista ei edes tarvitse pilkkoa, kun aikuisena niitä syö. Sen kun haukkaa porkkanan päästä samaan tapaan kuin sinä haukkaat suklaapatukan päästä. 

Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun mielestä pilkkominen = jatkuvasti syöminen? Kai huomasit sanat VOIVAT OPPIA napostelemaan. Ja tiedätkö mitä napostelu on? Siinä napsitaan vähän ruokaa jatkuvalla syötöllä. Jos on valmiiksi pilkottuja vihanneksia jatkuvasti saatavilla on sieltä hyvä niitä närppiä aina kun menee jääkaapin ohi.

Tämä: Kannattaa olla varovainen tuon valmiiksi pilkkomisen kanssa. Lapset voivat helposti oppia napostelun ja siitä ei pääse hevillä irti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 7lasta enkä piilottele kasviksia, niitä on aina pilkottuna jääkaapissa ja tarjolla ruualla kypsänä/raakana..en ole koskaan tehnyt syömisestä numeroa. Välillä mietin, että oikeasti miten voi olla jossain perheessä syömisestä niin hirvee show. Se ei tarkoita ettei meillä ole ikinä syöty huonosti tai kaikki lapset syö kaikkea. Syömiseen ei pitäisi koskaan liittää tunteita, koska tunnesyöminen on ongelma hyvin monella.

Kannattaa olla varovainen tuon valmiiksi pilkkomisen kanssa. Lapset voivat helposti oppia napostelun ja siitä ei pääse hevillä irti.

Kasviksia voi napostella hyvällä omatunnolla vaikka miten paljon. Ovat hyvästä hampaillekin. Esim. porkkanan pureskelua suositteli ihan hammaslääkärikin alakoulussa. 

Jatkuva syöminen on huonoksi hampaille. Jatkuva happohyökkäys päällä. Ja kun muutetaan kotoa nii napostelu muuttuu herkkujen syömiseksi, kun ei jakseta itse pilkkoa kasviksia.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että kasvisten pilkkominen=jatkuva syöminen? Se, että sinä et "jaksa" pilkkoa kasviksia ja vetelet sen sijaan herkkuja, ei tarkoita, että kaikki tekevät niin. Suurinta osaa kasviksista ei edes tarvitse pilkkoa, kun aikuisena niitä syö. Sen kun haukkaa porkkanan päästä samaan tapaan kuin sinä haukkaat suklaapatukan päästä. 

Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun mielestä pilkkominen = jatkuvasti syöminen? Kai huomasit sanat VOIVAT OPPIA napostelemaan. Ja tiedätkö mitä napostelu on? Siinä napsitaan vähän ruokaa jatkuvalla syötöllä. Jos on valmiiksi pilkottuja vihanneksia jatkuvasti saatavilla on sieltä hyvä niitä närppiä aina kun menee jääkaapin ohi.

Tuolla logiikalla jääkaapissa ei pitäisi pitää ollenkaan ruokaa, koska sieltä VOI napostella mitä tahansa ohi mennessään. 

Ei niitä kuulu piilottaa.

Lapsi 100% varmasti oppii ja tottuu syömään kasviksia, kun niitä annetaan lapselle ruoaksi pienestä pitäen. Lapsi näkee myös vanhempiensa syövän kasviksia.

1. Laita lapsen lautaselle porkkanaa pieninä tikkuina. Leikkaa kurkusta kapeita tikkuja tai vaikka tähtiä.

Tee lautaselle hauska kuvio kasviksista.

2. Syö itse SAMOJA ja samalla tavoin valmistettuja kasviksia kuin lapsi samaan aikaan yhteisellä aterialla.

3. Tarjoa kasviksia jokaisella aterialla ja myös välipalalla esim. leivän päällä tai pilkottuina.

4. Aloita tämä heti, kun lapsi osaa pureskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 7lasta enkä piilottele kasviksia, niitä on aina pilkottuna jääkaapissa ja tarjolla ruualla kypsänä/raakana..en ole koskaan tehnyt syömisestä numeroa. Välillä mietin, että oikeasti miten voi olla jossain perheessä syömisestä niin hirvee show. Se ei tarkoita ettei meillä ole ikinä syöty huonosti tai kaikki lapset syö kaikkea. Syömiseen ei pitäisi koskaan liittää tunteita, koska tunnesyöminen on ongelma hyvin monella.

Kannattaa olla varovainen tuon valmiiksi pilkkomisen kanssa. Lapset voivat helposti oppia napostelun ja siitä ei pääse hevillä irti.

Kasviksia voi napostella hyvällä omatunnolla vaikka miten paljon. Ovat hyvästä hampaillekin. Esim. porkkanan pureskelua suositteli ihan hammaslääkärikin alakoulussa. 

Jatkuva syöminen on huonoksi hampaille. Jatkuva happohyökkäys päällä. Ja kun muutetaan kotoa nii napostelu muuttuu herkkujen syömiseksi, kun ei jakseta itse pilkkoa kasviksia.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että kasvisten pilkkominen=jatkuva syöminen? Se, että sinä et "jaksa" pilkkoa kasviksia ja vetelet sen sijaan herkkuja, ei tarkoita, että kaikki tekevät niin. Suurinta osaa kasviksista ei edes tarvitse pilkkoa, kun aikuisena niitä syö. Sen kun haukkaa porkkanan päästä samaan tapaan kuin sinä haukkaat suklaapatukan päästä. 

Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun mielestä pilkkominen = jatkuvasti syöminen? Kai huomasit sanat VOIVAT OPPIA napostelemaan. Ja tiedätkö mitä napostelu on? Siinä napsitaan vähän ruokaa jatkuvalla syötöllä. Jos on valmiiksi pilkottuja vihanneksia jatkuvasti saatavilla on sieltä hyvä niitä närppiä aina kun menee jääkaapin ohi.

Kuulostaa varsin teoreettiselta vaihtoehdolta, että valmiiksi pilkotut kasvikset houkuttelisivat lapsia jatkuvasti ravaamaan niitä napsimaan. Ja jos jostain syystä niin kävisi, aika kädetön aikuinen pitää olla, jos ei sitä pysty estämään. 

Omassa lapsuudessa oli kivaa jos sai vaikka kivasti tikuiksi leikattuja vihanneksia tai hedelmiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin porkkanaraastetta ja pinaattia jauhelihan sekaan, kun tein makaronilaatikkoa. Nakkikeittoon en laittanut perunoita, vaan muuta. Keitin parsaa niin kausn,,että se hajosi.

Hajotettua parsaa, miten edes onnistuit?

Taitaa tarkoittaa parsakaalia. Moni käyttää siitä sanaa parsa. Parsakaalihan menee muussiksi, jos sen ylikeittää. 

Saahan sen vauvan ruuaksi jos tehosekoitin sauvalla muusaa ja tekee kastiketta siitä. 

Minä olin ronkeli kakara kun äitini ei osannut tehdä mitään ruokaa mikä olisi ollut hyvää eikä edes koittanut nähdä vaivaa sen eteen että olisi opetellut. Helpompi oli sitten kantaa kotiin eineksiä. 

Ei mene kyllä parsa ihan muusiksi heti jollei ole poistanut ja kuorinut jalatkin parsasta. Täytyy olla melkoinen keittäjä sillä itse en ole saanut muusiksi koskaan kun laitan risottoon parsaa. Jos ei ole muusiksi tarkoitettu niin miksi keittää niin pajon että sellaista tulisi. Siinä ei ole varmaankaan ravinto aineita paljoakaan. 

Mieheni ei syö juurikaan kasviksia mutta kun teen itse hampurilaisia niin piilotan sinne vaikka mitä kasviksia ja ne ovat hänen herkkuansa. Siellä on raakaa punasipuli renkaita, salaatinlehtiä, tomaattia yms. heviosastolta ja kaikki menee kuin kuumille kiville kun on hyvää jauhelihapihviä välissä. Jos tekisin samoista kasviksista salaatin niin ei koskisi pitkällä tikullakaan. 

Onko muita jotka ovat saman huomanneet tai yrittäneet. 

En ole vastuussa aikuisen syömisestä enkä piilottele kasviksia mieheni ruokaan. Hän saa ihan itse päättää, mitä syö.

Minä vaan rakastan kokkaamista ja siitä että tekemäni ruoka tekee kauppansa. Muuten mieheni söisi pelkää makkaraa jos en kokkaisi. Työterveyslääkäri oli ihmetellyt mieheni arvoja jotenka teen ruokaa mielelläni jos se kelpaa ronkelille miehelleni. Saan nautintoa ruuanlaitosta eikä se ole rasite ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessa oli kivaa jos sai vaikka kivasti tikuiksi leikattuja vihanneksia tai hedelmiä

Niitä oli meilläkin kun äitini ei osannut tehdä yhtään mitään ruokaa. Hän antoi sellaisia jopa pikkulapselle jolloinka tunkin niitä lantunpaloja nenääni ja meinasin joutua sairaalaan kun aloin tukehtumaan. 

Jouduin lääkäriin kun en syönyt yhtään mitään. Sitten myöhemmin muistan kun se ruoka oli tosi karseeta ja kärsin aliravitsemuksesta. Nyt aikuisena on ennen aikainen luukato kun alkoi paikat murtumaan keski-iässä niin se todettiin vaikka olen todella paljon liikkunut. Kouluruoka varmaankin pelasti jonkun verran kun koulussa pakotettiin syömään vaikka kuinka pahaa se ruoka oli ja ruokalassa kiusattiin kun yökkäsin usein siitä ruuasta. Opettajaa piti niiata ja kiittää kun lähti ruokapöydästä oksennus kurkussa sen pakko syömisen takia. 

Koskaan en pääse lapsuuden syömishäiriöistä eroon vaikka kuinka koittaisin muuttaa niin aina se menee siihen samaan takaisin. Minä väitän että väärille urille lähtenyt syömishäiriöstä ei pääse koskaan pois vaan se seuraa loppu iän ja olen muillakin huomannut ihan saman vaikka koitettaisiin tehdä ja muuttaa mitä tahansa niin ei onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin porkkanaraastetta ja pinaattia jauhelihan sekaan, kun tein makaronilaatikkoa. Nakkikeittoon en laittanut perunoita, vaan muuta. Keitin parsaa niin kausn,,että se hajosi.

Hajotettua parsaa, miten edes onnistuit?

Taitaa tarkoittaa parsakaalia. Moni käyttää siitä sanaa parsa. Parsakaalihan menee muussiksi, jos sen ylikeittää. 

Parsasta tuo kuitenkin puhui. Miksi tulkitset toisten viestejä omien mielikuvien mukaan?

Miksi raivoat neutraalille kommentille? Tuossahan selkokielellä kerrottiin, että osa ihmisistä puhuu parsakaalista parsana. Siitä siis tuo vaihtoehto. Koska emme tiedä toisten mielikuvia, emme voi tehdä tulkintoja kuin pelkästään omien mielikuvien mukaan. Ko. henkilö voi sitten itse korjata, jos tulkita oli väärä. Ei tarvitse muiden puolesta ruveta riehumaan. 

En ole kyllä koskaan kuullut moista, että sekoitettaisiin parsa ja parsakaali. Ihan sama kuin sanoisi ostavansa kukan kun ostaa kukkakaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessa oli kivaa jos sai vaikka kivasti tikuiksi leikattuja vihanneksia tai hedelmiä

Niitä oli meilläkin kun äitini ei osannut tehdä yhtään mitään ruokaa. Hän antoi sellaisia jopa pikkulapselle jolloinka tunkin niitä lantunpaloja nenääni ja meinasin joutua sairaalaan kun aloin tukehtumaan. 

Jouduin lääkäriin kun en syönyt yhtään mitään. Sitten myöhemmin muistan kun se ruoka oli tosi karseeta ja kärsin aliravitsemuksesta. Nyt aikuisena on ennen aikainen luukato kun alkoi paikat murtumaan keski-iässä niin se todettiin vaikka olen todella paljon liikkunut. Kouluruoka varmaankin pelasti jonkun verran kun koulussa pakotettiin syömään vaikka kuinka pahaa se ruoka oli ja ruokalassa kiusattiin kun yökkäsin usein siitä ruuasta. Opettajaa piti niiata ja kiittää kun lähti ruokapöydästä oksennus kurkussa sen pakko syömisen takia. 

Ikäviä kokemuksia sinulla, mutta en saanut nyt kiinni siitä, miten tämä liittyy kasvisten syöntiin.

Koskaan en pääse lapsuuden syömishäiriöistä eroon vaikka kuinka koittaisin muuttaa niin aina se menee siihen samaan takaisin. Minä väitän että väärille urille lähtenyt syömishäiriöstä ei pääse koskaan pois vaan se seuraa loppu iän ja olen muillakin huomannut ihan saman vaikka koitettaisiin tehdä ja muuttaa mitä tahansa niin ei onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Hedelmä-aakkosissa on aitoa hedelmää - tarjoa niitä niin ei tarvitse piilotella.

3:n äippyli

Voi kun kiva. Ja "hauskaa". Ja ihan keksit tuollaisen aivan mahtavan sanan kuin äippyli