Teini-ikäinen tyttäreni on hurahtanut kasvissyöntiin.

Mä rupesin kasvissyöjäksi 1996 enkä takaisin lihansyöntiin ole palannut. Äiti ei laittanut ruokaa, tein itse. Aika yksipuolistahan se ekat vuodet oli, mutta olen edelleenkin täysin terve.

Itsekin lopetin lihansyönnin ilman mitään suurempaa dramatiikkaa 28 vuotiaana. En vain nähnyt sitä enää järkevänä, jokainen suupala ällötti ja tuli huono olo henkisesti, joskus fyysisestikin. Ajattelin että proteiinin riittävä saanti olisi hankalaa ja kallista ilman eläinten syömistä, mutta luulo osoittautui vääräksi. Laihduin muutaman kilon (edelleen normaalipainossa turvallisesti) ja arvot olleet lääkärissä hyvät. Iho on myös ollut paremmassa kunnossa, en tosin tiedä liittyykö tähän. 

Mies syö edelleen lihaa, eikä se ole tässä taloudessa ongelma kummallekaan. Kun hänen tekee mieli lihaa, niin teemme saman ruuan mutta yhdistämme proteiinin eri tavalla annoksiin. Kuulostaa varmaan vaikealta mutta helppoa. Jos ruokaa tulee kerralla tämän takia enemmän, säästämme seuraavalle päivälle. 

Suosittelen sinuakin AP kokeilemaan - vaikutat sellaiselta ihmiseltä, jolle tekisi ihan hyvää pohtia välillä jotain totutusta eriävää. 

Olen pannut merkille, että kasvissyöjät ovat useammin korkeasti koulutettuja tai vihreästi ajattelevia nuoria Kalliosta. Ja koska jälkimmäinen ryhmä on äänekkäämpi, yhdistetään kasvissyönti johonkin identiteettiasiaan sen järkevyyden sijaan. 

Hieno päätös tyttäreltäsi. Sinun sen sijaan kannattaisi vähän säätää tuota asennettasi, eikä puhua alentavasti mistään hurahduksista.